Autopoika Teppo
Teppo vilkaisi Ladan nopeusmittariin: melkein sataviisikymmentä, tämähän kulkee kuin kiväärin luoti.Edessä oli pitkä suora, ja sen toisessa päässä näkyi jotain... olisikohan se... kyllä! Moottoripyörä! Teppo tunsi kulkusissaan jännityksen aiheuttamia sähköiskuja.
Tämä ilta oli alkanut hyvin. Kello oli vasta puoli kymmenen, ja jo nyt kuusi ohitettua moottoripyörää. Kolme satapiikkiä, kaksi seiskapuolikasta ja sokerina pohjalla tonninen Kawasaki! Ohitukset täytyi suorittaa tyylikkäästi, sen Teppo tiesi. Sen verran läheltä, että pystyi lukemaan pyörän kyljestä merkin ja kuutiotilavuuden.
Joskus pikkupoikana oli Teppokin tuntenut voimakasta vetoa moottoripyöriin. Isä ei kuitenkaan ollut suostunut sellaista ostamaan, ei edes mopoa. "Jos tulet alikessuna miestenkoulusta, ostan sulle auton" oli isä luvannut. Ja piti myös lupauksensa, kun Teppo alikersanttina kotiutui.
Tietysti auto olisi saanut olla joku vielä nopeampi, vaikkapa Corolla, mutta tämäkin kelpasi. Teppo osteli autoonsa silloin tällöin jotain pientä, viimeksi muovista tehdyn säleikön takaikkunaan. Pikku hiljaa olikin Ladasta tullut varsin nopean näköinen. Eikä kukaan muu kuin hän ja isä tiennyt, että konepellin alla jyrähteli tuhatkolmesatainen kone vaikka takaluukussa lukikin 1200...
Suoran jälkeisessä ylämäessä vauhti hidastui jonkin verran. Koko ajan Teppo kuitenkin saavutti moottoripyörää. Kuinkahan suuri se olisi... Teppo muisti, miten hän kerran oli ohittanut ison Harley Davidsonin, ja siitä uroteosta hän joutui kertomaan pihan pikkukundeille ilta illan jälkeen.
Alamäki ja uusi pitkä suora. Laskeva ilta-aurinko paistoi suoraan edestä, ja haittasi jonkin verran näkemistä. Teppoa se ei kuitenkaan vaivannut, nyt oli tosi kysymyksessä. Välimatkaa moottoripyörään oli enää muutamia kymmeniä metrejä, ja Teppo tunnusteli jalallaan että kaasu oli varmasti pohjassa.
Nyt nopealla ohjausliikkeellä toiselle kaistalle... hitto kun tuo aurinko voi sokaista noin. Teppo ei nähnyt sen paremmin eteen kuin sivullekaan. Jokohan pääsin sen ohi... täytyy vetää omalle kaistalle. Peilistä Teppo huomasi että välimatkaa moottoripyörään oli tullut ainakin sata metriä... kylläpä olikin kesy jätkä! Harmittaa vaan, kun en nähnyt, mikä pyörä sillä oli.
Tie vaihtui mutkittelevaksi. Teppo ei kuitenkaan uskaltanut pudottaa nopeutta, nyt täytyi tehdä kunnon hajurako äsken ohitettuun moottoripyörään. Teppo nauroi ääneen kun hän ajatteli "motoristeja". Isoja pyöriä, kiiltäviä ja nopeitakin muka... mitä vielä. Kyllä auto sentään on jotain.
Äkkiä Tepolle tuli kummallinen olo, ja hän vilkaisi taustapeiliin. Mitä helvettiä! Se pyörähän on ihan imussa... ja nyt se menee ohi, mikään ei auta... ei tämä voi olla totta! Mutta miksi se nyt jää tuohon rinnalle ajelemaan? Ja jotain se heiluttaa... ikkunasta jotain lätkää... siinähän lukee POLIISI !!!
"Nopeus kahdeksankympin alueella 133, ohitus risteysalueella, sulkuviivan ylitystä ainakin sata metriä, autossa rekisteriotteen merkinnöistä poikkeava moottori, loppuunkuluneet renkaat, ei takavaloja, ei tielainsäädännön mukaista äänenvaimennusta".
Tepolta otettiin ajokortti, ja Ladasta rekisterikilvet. Surullista, vai mitä?
- Hirvitorvi -
(joulukuu -89)
