Täysillä...Vanhan Skodan moottori huutaa sellaisilla kierroksilla, joita se ei tähän mennessä ole koskaan kokenut. Naapurin 14-vuotias pikkukössi harjoittelee kotipihallaan liukkaan kelin ajoa. Olen varma että tästä kaverista tulee vielä jotain... ralliautoilija tai uusi Kimi Räikkönen. Tai sitten se istuu lopun ikäänsä linnassa ja maksaa korvauksia aiheuttamistaan vahingoista?
Keskeytän hetkeksi lumitöiden tekemisen, ja pistän tupakiksi. Katselen pojan ajoa, hitto, sehän näyttää osaavan nuo käsijarrukäännökset paljon paremmin kuin minä. Johtuukohan se siitä, että poika on touhunnut moottorikäyttöisten laitteiden kanssa jo aika kauan, suunnilleen siitä asti kun se oppi olemaan ilman vaippoja. Ensimmäinen asia jonka se sai kulkemaan, oli ruohonleikkuri. Se sai isältään vitosen joka kerta kun oli ajanut nurmikon. Joskus kävi mielessä, että käyttääköhän ne jotain superlannoitetta kun nurmikko pitää ajaa melkein joka päivä...
Sitten tuli mopo. Vanhahko urheilumallin Solifer, josta pojan isä oli tehnyt kolmos- ja nelosvaihteet toimintakyvyttömiksi. Asia joka isältä unohtui, oli lukita työkalupakki. Ei kestänyt kauaakaan kun poika löysi puuttuvat vaihteet, ja jollain pikku tempuilla sai mopon kulkemaan ainakin kuuttakymppiä. Koska poika oli tuolloin vasta kymmenen, oli vanhemmat antaneet tiukat säännöt ajamiselle. Vain kotipiha ja sinne johtava lyhyt tienpätkä kuuluivat sallittuun alueeseen.
Eihän se mopo montaakaan viikkoa pysynyt siellä luvallisella reviirillä. Ja niin siinä sitten kävi, että kylän keskusraitilla poliisit eräänä iltana pysäytti pojan, ja mopo täytyi taluttaa kotiin. Isäukko sai pienen sakon, ja poika kiellon ajaa mopoa alaikäisenä yleisillä teillä. Mopo meni myyntiin, ja hetken aikaa jo luulin että nyt tuolta pärinältä saa muutaman vuoden rauhan.
Turha luulo. Yhtenä kauniina kesäiltana meinasin vetää oluet keuhkoon, kuullessani oikein häijyn 2-tahtisen äänen. Katsoin naapurin pihalle, ja näin miten isä ja poika olivat siellä yhteisen harrastuksen parissa. Niillä oli vihreä kasikymppinen Kawasakin crossipyörä, joka näytti muilta osin olevan täydessä iskussa paitsi että äänenvaimennus puuttui. Seuraavat pari kuukautta kävivät minun hermoilleni, mutta vielä enemmän asiasta kärsivät naapurin puutarhan istutukset. Pojan ajorata sattui kulkemaan sellaista linjaa, että alle jäivät niin alppiruusut kuin marjapensaatkin.
Eräänä iltana näin, kuinka poika talutti Kawasakia kotiin päin.
-"Tuliko isokin vika?", kysyin.
-"Ei... vittu kytät käski taas taluttaan..."Poika on nyt neljäntoista, ja sellaisessa elämän tilanteessa että mopo- ja moottoripyöräikä ovat jo takana. Elämä pyörii nyt Skodan ympärillä. Kun kyseinen auto ilmestyi tuohon pihalle, oli se väriltään punainen. Nyt se on mattamusta, ovissa ja konepellissä epämääräisen muotoisia vaaleansinisiä kuvioita. Sivu- ja takaikkunat on käsitelty sisäpuolelta jollain tummalla mönjällä, ja kaikki tarpeeton roju riisuttu pois... sellaiset asiat kuin lamput ja puskurit.
Jatkan lumen luontia. Naapurin pihalla saa Skoda yhä kovempaa kyytiä. Sitten kuuluu kova rysäys, ja näen heti mitä on tapahtunut. Skodan etukulma on solmussa, ja niin on myös vieressä seisovan Hiacen sivuovi. Poika hyppää ulos Skodasta, näkee minut, ja kommentoi heti asiaa.
-"Lähti käsistä... vittu mitään ei voinu... ihan paskat renkaat!"Nyökkään pari kertaa osaaottavan näköisenä. Pakko kai tässä on yrittää pysyä vakavana, vaikka tuppaakin naurattamaan.
-"Iskä saa vittu raivarin..."Poika menee takaisin Skodan rattiin, yrittää käynnistää autoa, mutta äkkipysäys on aiheuttanut jotain ongelmia. Talon ulko-ovi aukeaa, ja pojan isä tulee ulos. Hän sytyttää savukkeen, ja heilauttaa minulle kättään. Sitten hän huomaa, mitä on tapahtunut. Hetken aikaa on pelottavan hiljaista.
-"Mikä vittu tähän on osunu, toi Skodan paska vai?"
-"Vittu se oli vahinko... korjasin vittu vähän liikaa..."
-"Toi on vitun kallis ovi, purkamollaki vittu ainaki viissataa..."
-"Älä mulle huuda, hommaa vittu kunnolliset renkaat tähän paskaan..."Isä ja poika jatkavat neuvotteluaan. Minun on pakko siirtyä takapihalle lumitöihin. Siellä saa nauraa ääneen, ilman että se kuuluisi naapurin pihalle...
- Kekku -
(joulukuu -01)