Poliisi, ihmisen paras ystävä...?
Sinivuokko, paskalakki, kyttä, gyy. Siinä muutamia lempinimiä jotka rahvas on poliisille antanut. Syystä tai syyttä, mutta yhä useampi kansalainen tuntee näinä aikoina vastenmielisyyttä kyseistä ammattikuntaa kohtaan...Itse olin jotain 15 kun ensimmäisen kerran aloin tuntea epäluuloa poliiseja kohtaan. Mulla oli itsetehty lankkukitara ja vahvistimena Saloran putkiradio, tehoja ehkä 7 wattia tai siinämain. Naapuri, vanha sotaratsu, ei digannut mun rokkenrollista ja soitti poliisit paikalle. Ne käski soittamaan hiljempaa - ilman että olisivat edes tulleet sisälle katsomaan että minkä tason kamoista se niinsanottu meteli oikein lähti!
Tämä välikohtaus jätti niinkuin jo totesin, syvälle mieleeni epäluulon poliisien oikeustajusta ja varsinkin menettelytavoista. Vuosien varrella tuo tunne on vaan vahvistunut, kun on tullut yhtä ja toista eteen.
Simputusta...
Olin ostanut ekan prätkäni ja ajelin sillä Riihimäen suunnalla kun poliisit pysäytti minut. Pyörä tutkittiin läpikotaisin, mutta koska se oli tuliterä niin eihän siinä mitään laitonta ollut... tai ei pitänyt olla.
Nuorempi köntsähattu kumminkin keksi jotain.
-"Toi rekisterikilpikin on ihan paskanen" se sanoi ja kirjoitti rekisteriotteeseen että "tunnuskilpi puhdistettava" siihen ja siihen päivään mennessä. Se ei käynyt, että olisin puhdistanut kilven heti.Kuulusteluun...
Tässä vaiheessa olin sitten jo muuttanut omaan kämppään. Eräänä sunnuntai-iltana soi ovikello, siellä oli kaksi poliisia jotka käski pukea kamppeet niskaan ja lähteä heidän autossaan poliisiasemalle. Kysyin syytä pariinkin kertaan, mutta sitä ei kerrottu. Siellä selviää, ne sanoi.
Asemalla kolmas poliisi kysyi että missä olin ollut edellisen kuukauden alussa, jonain torstaina klo 12 ja 16 välillä. Luultavasti töissä, vastasin.
Toinen kysymys: tunsinko sitä pariskuntaa joka oli istunut odotushuoneen penkillä kun tulin sisään. En ollut edes katsonut niitä, enkä osannut sanoa että tunnenko vai enkö, luultavasti en. Ja nyt ne oli jo viety johonkin muualle enkä saanut katsoa paremmin.Tämän asian johdosta jouduin vielä kaksi kertaa kuulusteluihin, eikä mulle kerrottu missään vaiheessa sanallakaan että mistä siinä oikein oli kysymys. Koko juttu on mulle vielä nytkin täysi arvoitus, mutta sen verran opin että poliisiin ei ikinä kannata luottaa, ei ne mitään kerro ja jos kertoo niin jotain sellaista mikä on vaan niille itselle eduksi.
Mikä sitten tulikin aika pian koettua oikein kunnolla...Kortti pois...
Satasen nopeusrajoitus, mulla mittarissa suunnilleen se. Äkkiä näen peilistä, miten pyöräni imuun hyökkää kovalla vauhdilla vaaleansininen Saab, se tulee melkein kilpeen kiinni.
Väistän reunaan, mutta Saab ei mene ohi vaan jättäytyy kauemmaksi. Pian se on kuitenkin taas metrin päässä minusta. Vittuunnun tästä senverran, että lisään nopeuden 130 paikkeille. Saab jää hetkeksi, mutta on taas kohta niskassani.
Tässä vaiheessa mua alkaa todella kyrsimään tää leikki, ja kierrän kahvaa vähän reilummin. Tulee kahdeksankympin alue ja jarrutan vauhtini lailliseksi. Saab kiilaa ohi ja ikkunasta työnnetään ulos pyöreä lätkä: Poliisi. Autosta tulee kaksi kyttää ja laittaa suikkalakit päihinsä. Toinen on niin innostunut että sen kädetkin tärisee.
-"Taisi tulla kortin lähtö", se sanoo kimeällä äänellä.Oikeudessa toinen niistä kertoi että ne oli yrittänyt saada minua kiinni tarkastusta varten, mutta olin lähtenyt karkuun niiltä ja ajanut Saabin mittarin mukaan 160 (mikä sinänsä on aika ihmeellistä: minä menen kovempaa kun ne, mutta niiden auton mittari näyttää kumminkin mun nopeuteni...)
Siinä juryssä vai mikä se on, siinä istui sen näköistä jengiä että tiesin pelin olevan selvä heti kun näin ne. Keski-ikä vähintään 60, ja niiden ilmekin jo kertoi että vaikka se poliisi olisi runoillut niille mitä hyvänsä niin ne olisi sitä uskonut ennemmin kun jotain pitkätukkaa, joka on kaahaillut poliiseja pakoon moottoripyörällä.
Kuukauden ajan sotkin fillarilla duuniin, ja sen kuukauden palkka meni sakkoihin.Se kyttien siviiliauto oli ihan uusi. Kun olin saanut korttini takaisin, näin ne paskalakit sillä samalla autolla Forssan torin laidalla. Kysyin niiltä, että oliko se eka osamaksuerä pakko juuri minulta ottaa. Vieläkin naurattaa niiden naamat, kun ne änkytti että älä poika ala meille ja niin edelleen.
Tää korttijuttu opetti taas pari asiaa. Älä ikinä kierrä kaasua, kun joku tulee imuun, näytä ennemmin vaikka keskaria tai jotain, mutta koskaan ei voi tietää että istuuko siellä joku natsi ratissa.
Äläkä ikinä erehdy luulemaan, että poliisit kertoo oikeudessa asiat niinkuin ne oikeasti ovat.Putkaan...
Oltiin kavereiden kanssa yhden pikkukaupungin torilla lauantai-iltana. Meillä oli alla 60-luvun Chevrolet Bel-Air, liekkikuviot ja kaikki, ja paikallinen väestö innostui potkimaan sen hajalle. Pellit lommoilla, ikkunat rikki, lamput ja pakoputken kappaleet pitkin toria. Jossain vaiheessa siihen sitten tuli poliisit paikalle.
Ja kuka joutui putkaan? No minä ja kaverit tietysti, ei kytät niitä autonpotkijoita voineet putkaan panna, kun sattui olemaan omia poikia porukassa.
Lopputulos...
Nää mitä nyt kerroin, nää on vaan pari esimerkkiä. Muitakin juttuja on mutta nää nyt tuli äkkiä mieleen.
Sitten on vielä kaikki ne mitä tutuille on sattunut, ja mitä on lehdistä saanut lukea. Nää panssarivaunuiskut ja muut.
Tai se juttu, kun kytät kirjoitti "hapsuja ohjaustangossa" sakon yhdelle harrikkakuskille...
Tai se, kun ne keräsi ajokortit yhdeltä porukalta viikoksi pois, ettei ne pääsisi liikkeelle...
Tai kun yksi mp-poliisi uhosi julkisesti, että "tänä kesänä lähtee paljon kilpiä harrikoista"...
Ja kaikki muut sekoilut.Osa paskalakeista on mitä ilmeisimmin ottanut elämäntehtäväkseen sen että ne vainoaa tietynmerkkisiä ja -tyyppisiä moottoripyöriä ja niiden kuljettajia, tai sitten vaan yleensä moottoripyöriä ja nahkatakkeja.
Tottakai siellä seassa on reilujakin tyyppejä, jotka näkee asiat asioina eikä lähde mukaan pelleilyihin. Ne vaan ei näy, kun nää muutamat vie koko shown.Joten homma on ihan selvä. Parempi kiertää ne kaukaa, ettei tule lisää arpia...
- Jousimies -
(huhtikuu -99)