Kohtalon hylkäämä

Tämä on tarina miehestä, jolla meni huonosti. Kohtalon julma koura oli päättänyt heitellä miestä elämän myrskyissä eikä mikään tuntunut sujuvan niinkuin mies halusi.

Miehen nimi on, ironista sinänsä, Onni Tuuri. Hän syntyi pienessä hämäläisessä maalaiskylässä köyhän lypsäjänaisen isättömänä poikalapsena. Lapsuus oli jo vaikeata aikaa, ikuinen nälkä vaivasi ja poika joutuikin tyydyttämään ruokahalunsa vaatimattomilla eineksillä. Olipa sellaisiakin päiviä, jolloin ainoat ruokalajit saattoivat olla hunajassa haudutettu kuha, vasikanhyytelö, itävaltalainen valkoviini, tai muuta saman tason karvalakkiruokaa.

Koska köyhyys oli näin huutava, ei poikaressulla ollut edes kunnollisia vaatteita. Hän joutui kulkemaan ihan tavallisissa merkkifarkuissa ja kanadalaisessa karibunnahkapuserossa sekä espanjasta tuotetuissa käsintehdyissä bootseissa. Sanomatakin on selvää, että kasvuikäisen ego kärsi suuria vaurioita tästä kaikesta.

Valmistuttuaan kauppatieteiden maisteriksi ja suoritettuaan armeijan päätti Onni Tuuri avioitua. Köyhänä miehenä hän tietysti sai köyhän vaimon, ihan tavallisen Ilona von Röttigin joka ei omistanut muuta kuin tupakkatehtaan, laivanvarustamon, ja nipun osakkeita. Elämä oli kovin ankeaa, mutta pientä valoa siihen toivat lapsukaiset Gay Gustaf, Anna Aamu Rauha, ja Olga Aina Hilja.

Sitten kohtalo päätti puuttua peliin. Perheen ollessa sunnuntaikävelyllä vaatimattomassa kymmenen hehtaarin kartanonpuistossaan, tuli sinne lauma punkkarin näköisiä moottoripyöräilijöitä. "Ilmiselviä kommunisteja" huomautti Ilona. Joka tapauksessa tuo porukka söi elävältä heidän kolme lastaan, kuusi pitkäjalkaista lintukoiraansa sekä borneolaisen puhuvan marakatin. Kaikki tämä tapahtui kauhistuneiden vanhempien silmien edessä.

Onni teki asiasta kyllä rikosilmoituksen, mutta koska niihin aikoihin punkkarin näköisiä kommunistimotoristeja liikkui paljon, oli poliisi voimaton. Onni ratkesi juopottelemaan.

Kuukausi myöhemmin tuli uusi vakava takaisku, kun Ilona tukevalla niskaperseotteella heitti Onnin kartanon takaovesta ulos. Onnilta katkesi solisluu. Hän ei enää voinut käydä päivittäisillä tennistunneillaan. Ystäväpiiri unohti hänet täydellisesti.

Onni sijoitti vähäiset varansa mustille lainamarkkinoille, mutta se oli virhe. Eduskunnan oikeusasiamies teki juuri eräitä tutkimuksia puolueiden rahoituksista ja siinä yhteydessä sotkeentuivat myös Onnin bisnekset. Laajan ja runsaasti julkisuutta saaneen oikeusprosessin jälkeen Onni oli lyöty ja varaton. Viimeisillä tuhatlappusillaan hän osti vanhan Harley Davidson -merkkisen moottoripyörän ja paketin Samarin hedelmäsuolaa.

Onni liittyi moottorijengiin, ja joka kerran syötyään raakaa lihaa - esimerkiksi pikkulapsia, pitkäjalkaisia lintukoiria tai puhuvia borneolaisia marakatteja, hän heikkovatsaisena nautti päälle lasillisen Samarinia.

Sitten Onni teki elämänsä suurimman virheen. Hän sortui rikoksen tielle ajettuaan Tampereen moottoritiellä sadan neljänkympin nopeutta. Viranomaiset pysäyttivät hänet piikkimattoa käyttäen, ja vangitsivat välittömästi. Onni sai teostaan kahden vuoden tuomion, ehdottomana tietenkin.

Vankilassa Onni sävelsi laulun. Sen sanat alkoivat "hämy sellin on minun seuranain". Hän postitti sen levy-yhtiöön, mutta saikin kuulla jonkun Raitasen jo tehneen tuon sävelmän. Näin Onnia vaivasi yhä epäonni, ja hän oli hyvin onneton.

Kärsittyään kahden vuoden tuomionsa Onni vapautui, mutta hänellä ei ollut paikkaa mihin päänsä kallistaisi. Ei kotilieden lämpöä, eikä aitanpolulla maleksivaa emäntää. Muutamia viikkoja kestäneen Lasolikuurin jälkeen hänelle kuitenkin valkeni ratkaisu: pitää ostaa osakkeita. Hän haki Tampereen poliisilaitokselta Harley Davidsonin, myi sen eräälle koronanpelaajalle, ja sijoitti rahat Nokian osakkeisiin.

Kuukauden kuluttua Onni myi osakkeet, ja oli rikas mies. Hän osti Inkoosta kartanon ja kutsui entisen vaimonsa Ilonan sinne vierailulle. Ilona saapui sovittuna aikana, ja samantien päätti myös jäädä.

Nykyään tämä kohtalon heittelemä pariskunta elää yhteistä taivalta, ja he kummatkin osaavat katsoa luottavaisin silmin tulevaisuuteen.

- - - - -

Tämä tarina opettaa lukijalleen monta hyödyllistä asiaa. Ensiksikin sen, että pitää vaan rohkeasti luottaa Nokiaan. Toiseksi sen, että elämän tärkeimmät ja ratkaisevimmat päätökset syntyvät muutaman viikon Lasolikuurin jälkeen.

Ja kolmanneksi sen, että myös heikkovatsaiset voivat syödä raakaa lihaa, kunhan muistavat nauttia päälle lasillisen Samarinia.

- Gonzo Dog -
(joulukuu -88)