Mopopojat kuriin!?
Olen huoltamon pesuhallissa pesemässä moottoripyörää. Aamulla lähdetään porukalla kevätparaatiin, ja haluan mennä sinne kiiltävällä pelillä. Mietin että miksi en taaskaan ymmärtänyt laittaa kumisaappaita jalkoihini.-"Terve, Lumme" kuuluu ovelta rahiseva ääni. Käännän päätäni ja tunnistan äänen omistajan. Tiedättehän tyypin: silmät kuin puukon haavat, paskainen tuulitakki päällä, ja suuvetenä perisuomalainen Koskenkorva. Näitä löytyy joka kylästä.
-"Saisit Lumme tehdä sen kerhosi kanssa jotain noille mopopojille ja kevarikuskeille..."Niinpä tietysti. Siirryn pyörän toiselle puolelle, ja ryhdyn puhdistamaan sylinterin ripoja.
-"Kun ne pärrää joka ilta meidän ikkunan alla niin pane ne kuriin..."Pyörä alkaa olla puhdas, ja kierrän hanat kiinni. Mietin, kuinka syvälle nieluun pesuletku pitäisi työntää että tuo joutava örinä lakkaisi.
-"Kuuliksää poika, mitä mää sulle sanoin?"Päätänkin huuhdella pyörän vielä kertaalleen, ja avaan hanat täysille. Vettä lentää kaaressa myös pesuhallin oven suuntaan. Tyyppi häipyy, katson perään ja näen hänen tallustelevan kylän ainoan ravintolan suuntaan. Märät jalanjäljet erottuvat hyvin asfaltilla. Muistelen aikaa pari vuosikymmentä sitten, jolloin tuo kaveri oli mopoineen koko kylän kauhu, eikä silloinkaan selvin päin. Ihmiset eivät koskaan muista katsoa peiliin ennen kuin arvostelevat muita.
- - -
Seuraavalla viikolla olen kaupan kassajonossa. Perässäni oleva rouva hymyilee minulle, ja näen heti että se aikoo sanoa jotain.
-"Eks sää olekkin se moottorikerhon vetäjä, vai mitä?"Typerä akka. Kysyy tuollaista, vaikka on tuntenut minut ainakin kolmekymmentä vuotta.
-"Mää vaan sitä, että eikö noille mopoilijoille saisi jotain kuria, ottaisitte ne siihen kerhoonne tai jotain, kun ne ajelee aina ja eilen illallakin taas yks... pälä... pälä..."Poistun kaupasta ja muistelen erästä tapausta toistakymmentä vuotta sitten. Tuon akan poikaa yritettiin puhua kerhoon, sillä oli muistaakseni piikin Suzuki. Poika ei halunnut liittyä. Eräänä iltana se pamautti humalapäissään kolarin, ilman ajokorttia ja rekisteröimättömällä pyörällä. Kun sitten "ojensin" poikaa taksikopin seinustalla, seurauksena oli vain että tuo akka soitti minulle töihin ja uhkaili käräjillä ja korvausvaatimuksilla.
Nyt tuo sama akka vaatii, että minun ja kerhon pitäisi muka olla jotain poliiseja. Merkillistä, miten lyhyt voi ihmisen muisti olla...- - - - -
Lokakuussa olen kerjuulla. Kerään mainoksia kerholehteen, toisaalta sen vuoksi että lehden valmistuskulut saataisiin peitettyä, toisaalta myös kerhon toiminnan rahoittamiseksi.
Pöydän toisella puolella istuu Johtaja. Kerron hänelle kerhosta ja sen toiminnasta. Esittelen vanhoja kerholehtiä ja otan puheeksi mainosasian. Johtaja taiteilee kasvoilleen huolestuneen näköisen ilmeen, ja valittaa huonoja aikoja. Yritän vielä puhua, mutta ilman tulosta. En voi tehdä muuta kuin mennä toiseen paikkaan toisen Johtajan luo, toivottavasti paremmalla menestyksellä. Kun saisin ne joskus ymmärtämään, että en minä tässä itselleni mitään kiertele kerjäämässä...
- - - - -
Kolme paikkaa, kolme tilannetta. Kerholta vaaditaan toimenpiteitä nuorten mopoilijoiden ja kevarikuskien kouluttamiseen ja ohjaamiseen. Mutta kun tulee maksun aika, levitellään käsiä ja valitetaan huonoja aikoja.
Puhun tässä nyt asiasta, joka ei ole ollenkaan niin yksinkertainen mitä nuo kylänämmät ja eräät muut kuvittelevat. Ensinnäkin: kerho ei ole poliisi, ei meillä ole valtuuksia (eikä halua) kieltää ketään ajelemasta mopolla.
Toiseksi: jos näitä nuoria halutaan kouluttaa ja neuvoa, ei riitä että se tehtäisiin kerran. Sitä työtä (TYÖTÄ!) tulisi tehdä koko ajan, joka vuosi, eikä sellaiseen kukaan ryhdy, ei ainakaan ilmaiseksi.Ja vielä: kyllä 16-vuotias on 16-vuotias, liikkuu se sitten mopolla, kevytmoottoripyörällä, tai vaikka soutuveneellä. Samanlaisia me kaikki ollaan siinä iässä oltu!
- Kekku -
(joulukuu -88)