Matka pohjoiseen eli 15th HDCF anniversary of Jyrkkäkoski

Matkan kohde Pudasjärven Jyrkkäkoski, kun juuri oli toipunut 1st tripistä Euroopassa. Ei muuta kuin mukit kohti pohjoista, ja jytinä voi alkaa...

Yläkerran isäntä loi jälleen katseensa meidän peräämme kun suuntasimme keulan pohjoiseen. Aurinko paistoi täysillä keskiviikkona kääntäessäni virran päälle fättäriin. Kamat oli pakattuna käsilaukkuihin ja kyytiläisen kantamaan reppuun. Mieli oli odottava ruuvatessani kierroksen verran kahvasta bensaa koneelle. Painoin starttia ja pienen odotuksen jälkeen V-mukit alkoivat takoa säveltään.
Päätimme ajaa Länsi-Suomen kautta, sillä olihan se puoli jäänyt vähemmälle tutkimiselle. Seinäjoki oli kaunis kokemus kesäisenä iltana, paikka tuntui jotenkin kutsuvalta. Ehkä seuraavalla reissulla tutustumme paremmin paikkakuntaan.
Tavoitemääränpää eli Ylivieska läheni illan hämärtyessä. Vanha totuus ettei ne hirvet kesällä liiku, ei pitänyt paikkansa. Vasemmalla puolella pisti silmään, että kumma paikka kun lehmät saa viljapellossa laiduntaa? Ei aikaakaan, kun oli paniikkijarrutuksen ja väistöliikkeen aika. Pellolta kipusi tielle hirviemo ja kaksi vasaa. On muuten kumma kuinka ne jarrut tuntuvat tehottomilta paniikkijarrutuksessa. Onneksi selvisimme tilanteesta pelkällä säikähdyksellä sekä parilla mustalla viivalla asfaltissa. Saavuttuamme Ylivieskaan löytyi yöpaikka sekä opas paikalliseen iltaelämään (ai että mihinkä iltaelämään?).

Tynkkyläisen valtakunta

Torstaina suuntasimme raikkaassa säässä kohti Pudasjärveä. Matkaa kertyi pari sataa kilometriä, joka tuntui sopivalta taipaleelta. Kävimme tankkaamassa ratsumme ja laukkumme helteen varalta jo Pudasjärvellä.
Jyrkkäkoski oli pieni paikka, jota kuulemma hallitsi joku Tynkkyläinen. Kyseisestä miehestä en tiennyt mitään ennekuin törmäsin hänen www-sivuunsa Netissä. On jonkunlainen kylähullu HD- harrastaja sekä taiteilija kuten hän itse määrittelee. Huseeraa kuulemma Pudasjärven päättävissä elimissä sekä järjestää rallin kesäisin.
Olimme ensimmäisten joukossa, kun saavuimme pikku harhailujen jälkeen Jyrkkäkosken lomakeskukseen. Palvelu pelasi heti alusta lähtien. Pystytimme teltat lähes autiolle leirintäalueelle joen rantaan. Purettuamme tavarat kiersimme katsastamassa muut paikallaolijat, muutaman pitkämatkalaisen sekä järjestäjät. Ilta meni saunoen sekä makkaraa paistellen nuotion loimussa. Samalla muistelimme kauhutarinoita motoristiuramme alkuajoilta.

Pitkä perjantai

Aamuaurinko herätteli paikalla olevat höderistit. Totesimme aamutoimien jälkeen ettemme ole yhtään runsaslukuisemmat. Aamiaisen, joka sisältyi osallistumismaksuun, nautimme huvikeskuksessa. Päivän edetessä pauke lisääntyi ja loppujen lopuksi kosken rannoille kokoontui noin 500 alan harrastajaa. Koko HD- harrastajamäärän ollessa n. 2400 oli osallistujaprosentti suhteellisen hyvä.
Perjantaille oli jo järjestetty ohjelmaa; lentopalloturnaus HD-miehet vastaan Pudasjärven kukkaismekko-tytöt. Kisa oli koko ajan tiukka ja kannustusta riitti puolin ja toisin. Karvaiset uroot voittivat erin 3-2. Kaikenlainen doping oli sallittua koko turneen ajan.
Kun juhlakarkeloista toivuttiin oli vuorossa tukkilaiskisa. Tyylejä oli yhtä monta kuin yrittäjiäkin. Aika otettiin siitä kun olit tukin päällä siihen kun pääsi kosketti jälleen vettä. Allekirjoittaneen pituudesta oli hyötyä ja voitto tuli 3.6 sekunnin ajalla. Joen vesi oli kylmää, joten kova saunominen oli paikallaan kisan jälkeen.
Ohjelma jatkui huvikeskuksessa tanssiesityksellä, jossa rytmi oli niin tulinen jotta tanssijakin heitti vaatteensa pois. Tämän jälkeen nautimme musiikista ja teimme tuttavuutta muiden motoristien kanssa. Yö venyi pitkälle aamuun rupatellessa ja mopoja kehuessa.

Lauantaina oli ohjelmaan määritelty paraati Pudasjärven keskustaan. Järjestäytyminen oli kello 12.00 ja pysyimmekin hyvin aikataulussa. Mukaan lähti suurin osa osallistujista. Reitti kulki huoltoaseman kautta, jossa paikallinen huoltamoyrittäjä tuki jokaista osallistujaa kolmella litralla bensaa. Paraatissa tunsi sellaista "Born to be wild" meininkiä, koska kypärän käyttö oli vapaaehtoista. Toki vauhtimme vastasi matelua, mutta fiilis oli mahtava kun saavuimme Pudasjärven torille.
Paikalle olivat saapuneet varmaan kaikki "lähisavujen" asukkaat. Tunnelma oli hyvä ja samalla HDCF luovutti Pudasjärven sotaveteraaneille rahalahjoituksen. Nautimme kunnan tarjoamat kaffet ja ihmettelimme aikamme meininkiä.
Paikalliset olivat aidosti kiinnostuneita paraatista ja tulivat kommentoimaan avoimesti tapahtumaa sekä juttelemaan kuskien kanssa. Poistuimme iltapäivällä keskustasta takaisin leiriin ja päätimme laittaa kamat kantoon ja lähteä takaisin kohti Vorssaa.

Suvi-illan jytinää

Saimme jälleen mahtavan helteen saattajaksemme matkalle. Ajoimme Jyväskylän kautta takaisin, koska toivoimme siellä olevan vähemmän tietöitä. Yksinäinen V-soundi soi korvissa kun paukuttelimme kohti Vorssaa. Haikeudella muistellen sitä ääntä, joka lähti niistä parista sadasta paraatiin osallistuneista pyöristä. Ekat kotimaiset hödebileet alkoivat olla takana ja kokemus oli enempi kuin mahtava!
Ajoimme siltä istumalta Jockikselle ja nuutuneina painoimme päämme pehmeään punkkaan toivoen näkevämme unta ikuisesta kesästä.

- MT -
(tammikuu -96)