KoirasunnuntaiAamulla klo 7.50
Ottaessani suunnilleen viidettätoista askelta kohti postilaatikkoa, astun koiran paskaan. Minun omalla pihallani, eihän minulla ole edes koiraa, miten tämä on mahdollista? Jokin turvaton tunne sisälläni kertoo, että olisi ehkä sittenkin pitänyt mennä viikonlopuksi moottoripyöräkokoontumiseen eikä jäädä kotiin. Tästä ei taida tulla niin hyvä päivä, mitä vielä eilen kuvittelin.
Aamupäivällä klo 10.30
Olen kävelyllä kolmevuotiaan tyttäreni kanssa. Syksyn ruska on juuri nyt kauneimmillaan, ja keräämme erivärisiä puiden lehtiä. Tytär rakastaa näitä yhteisiä retkiämme yhtä paljon kuin minäkin.
Näemme ventovieraan naisen ja nuoren saksanpaimenkoiran tulevan meitä vastaan. Koira on irrallaan, ja lähtee juoksemaan meitä kohti. Se yrittää hypätä tyttöni päälle, mutta törmääkin saappaani kärkeen. Sama toistuu muutamia kertoja, ja viimeisellä kerralla koira saa jo melkoisen tällin kuonoonsa saappaastani.
Nainen käy aika kuumana, ja kytkiessään koiraa talutushihnaan hän uhkailee soittavansa poliisit paikalle. Näytän hänelle kansainvälisen sormimerkin, ja kehoitan kouluttamaan koiransa paremmin tai pitämään sen kiinni.
Tyttäreni pitää minua tiukalla otteella kädestä kiinni, eikä voi ymmärtää miksi koira yritti käydä hänen päälleen...
Päivällä klo 13.00
Pikkulapsilla on hyvin tarkka päivärytmi. Niin syömiset, nukkumiset kuin kaikki muutkin rutiinit tapahtuvat päivästä toiseen samaa aikataulua noudattaen. Jos sitten joku häiritsevä tekijä rikkoo tuon rytmin, ei siitä yleensä hyvä seuraa.
Meidän puolen vuoden ikäisen pikkupimun aikataulu osoittaa hänen juuri nyt olevan päiväunilla. Koska ilma on mitä parhain, niin unet nukutaan tietysti vaunuissa ulkona.
Ja nyt... tietysti tuo naapurin akka päästää koiransa ulos kuselle. Koira tekee tarpeensa alppiruusujen juurelle, ja sitten se huomaa minut ja lastenvaunut. Se tietää, ettei sillä ole mitään asiaa meidän pihallemme, niinpä se tyytyykin haukkua räksyttämään omalla tontillaan. Vain ruma naama vilkkuu pensasaidan välistä.
Naapurin akka katselee ikkunasta, kun otan itkevän lapsen vaunuista syliini. Miten minusta tuntuu, että se akka hymyilee tuolla ikkunassa?
Illalla klo 18.00
Ajan tupakan ostoon Nesteelle. Oven eteen on pysäköity harmaa pakettiauto, jonka takaikkunassa on tarra "Suomen Irlanninsusikoirat r.y.".
Ymmärrän kyllä, että ihmiset perustavat yhdistyksiä: ammattiliittoja, pesäpalloseuroja, ja moottoripyöräkerhoja. Mutta tämä "Irlanninsusikoirat r.y." on jotain käsittämätöntä.
Täyttääköhän se edes yhdistyslain vaatimuksia? Miten ne rakit valitsee yhdistykselleen puheenjohtajan, hallituksen ja tilintarkastajat?
Yöllä klo 01.30
Kuuntelen ajokoiran metelöintiä. Se on taas nähnyt kissan, jäniksen, siilin, auton, polkupyöräilijän, humalaisen jalankulkijan, selvän jalankulkijan, kuun, tähtiä, tai jotain muuta mikä saa sen metsästäjän vaistot hereille.
Tämä koira pidetään yöt ulkona, koska sisällä se haukkuisi koko ajan eikä isäntäväki saisi nukutuksi.
Pitäisiköhän minun hommata haulikko, ja tehdä vähän koiraharvennusta tällä alueella? Vai kirjoittaisinko paikallislehden yleisönosastoon?
Ja paskat, nyt tiedän mitä teen. Ruuvaan huomenna motskarista pakopöntöt irti. Sata hevosta osaa pitää ääntä. Ainakin enemmän kuin nuo kylänämmät ja niiden asennevammaiset koirat...
- Kekku -
(lokakuu -88)