FEMA:a perustamassa
Tammikuun ensimmäinen viikonloppu yhdisti eurooppalaiset motoristit, kun perustettiin FEMA. Kokous pidettiin Brysselissä, ja matkustin sinne varapuheenjohtaja Ari-Pekka Forsbergin kanssa.Perjantai
Lentokoneessa paha pettymys. Nyt on Sabena ottanut Finnairista mallia, ja tarjoilee tämän mittaisilla lennoilla vain kylmän välipalan. Muistelin kaihoisasti ensimmäistä Brysselin lentoani -95 vuoden syksyllä, kun koneessa sai lämpimän sapuskan, ja sitten vielä ruokasauhut päälle.
Zaventemin kentältä on Brysselin keskustaan matkaa joku 15 km, ja taksilla ajaen se on n. 150 markkaa. Nyt tuo summa säästyi, kun meitä oli henkilöautolla vastassa FEMA:n talousvastaava Bob Tomlins.
Helsingissä oli lunta ja tiet jäässä, täällä - parin tunnin lennon takana - oli pilvetön taivas, toistakymmentä lämpöastetta ja nurmikot vihreänä. Tammikuussa! On se niin väärin.FEMA:n toimistolla meitä jo odotti sihteeri Christina Gesios, joka olikin tehnyt suunnitelmia A-P:n ja minun varalleni. Seuraavan päivän kokousta varten täytyi koota 30 kansiota, jokaiseen tuollaiset 50 sivua paperia. Niinpä lähitunnit kuluivatkin työn merkeissä, mitä siinä välillä nautiskeltiin verottomia Lapinkultia.
Alkuillasta tuli toimistolle muitakin kokousedustajia, myös MP 69:n Hannu Hoskari ja Toni Korppi. Iltaruokailulle ei lähdetty mihinkään ravintolaan, Christina oli tilannut toimistolle valtavan määrän purtavaa.
Melko aikaisin siirryimme Sleep Well -hostelliin, jossa valtaosa porukasta majoittui (tosin eräille ei tällainen kommuunimajoitus kelvannut kun täytyi mennä hotelliin, terveisiä vaan Hannu ja Toni...)Lauantai
Belgialainen aamupala on (ainakin mitä minun eteeni on tullut) joka kerta sama: paahtamattomia paahtoleipiä ja siihen päälle jotain niistä 5 - 10 hillosta mitä on tarjolla. Kahvia tottakai myös, mutta rehellisesti on sanottava ettei ne ole koskaan siellä kunnon kahvia maistaneetkaan.
Kokous alkoi yhdeksän jälkeen, ja sitä sitten kestikin kymmenen tuntia. FEMA perustettiin, niinkuin kaikki jo etukäteen tiesivätkin. Eri yksityiskohdista riitti puhetta pitkään. Yllättävän hyvä henki kuitenkin oli, eikä mistään tullut isompaa kinaa.Kun kokouksen ykkösasia näin oli saatu käsiteltyä, oli aika siirtyä niihin asioihin jotka ehkä sittenkin ovat tärkeämpiä kuin järjestökysymykset. Nimittäin nämä kaikki direktiivit ja standardit, joita putkahtelee esiin kuin sieniä sateella.
Mallisuojadirektiivi, jonka avulla teollisuus yrittää luoda lailliset monopolit varaosamyynnille. Ja jota me motoristit vastustamme tietysti siksi että olemme nähneet mikä on hintaero alkuperäisosan ja tarvike-osan välillä.
Direktiivi loppuunkäytettyjen ajoneuvojen kohtelusta, joka autojen kohdalla varmaan on ihan hyvä mutta joka toteutuessaan tekisi moottoripyörien jo nyt hienosti toimivasta osien kierrätyksestä byrokraattisen, kalliin ja kannattamattoman.
100 hevosvoiman tehorajadirektiivi jonka kohtalo on tuhoon tuomittu jo alkumetreiltä, mutta jota Komission teollisuusasioista vastaava komissaari Martin Bangemann härkäpäisesti on ajamassa yhä eteenpäin (tuo sanonta "härkäpäisesti" osuu muuten hämmästyttävän hyvin kohdalleen tässä kun puhutaan Martin Bangemannista...)
Ajopukustandardi, jonka jo ovat tyrmänneet niin alan käyttäjät kuin varusteteollisuuskin (paria poikkeusta lukuunottamatta) mutta jota lauma byrokraatteja yhä ajaa eteenpäin.
Mp-katsastusdirektiivi, joka makaa nyt jäissä koska on osoittautunut ettei sille taida olla perusteltua tarvetta (mutta johon vedoten suomalaiset virkamiehet jo yritti muutella näitä kotimaisia asetuksiamme).
Ja monta muuta. Useimmiten tehty "turvallisuuden" tai "ympäristösyiden" nimissä... yleensä rajoittamaan moottoripyörällä ajamista tai yksilönvapauksia.
Kun kerrankin näkisi sellaisen direktiiviehdotuksen, jonka luettuaan voisi sanoa "Hienoa, tätä me motoristit olemmekin jo kauan odottaneet!" Ja vielä kun kävisi niin, ettei asian taustalta löytyisi yhtään teollisuuden palkkaamaa lobbaria tai muuta oman voiton tavoittelijaa...Lauantai-ilta
Pitkä ja asiapitoinen kokous oli takana, ja porukka väsynyttä mutta myös nälissään - päivällähän homma kuitattiin vain parilla sämpylällä ja sillä onnettomalla kahvin nimeä kantavalla töhnällä.
Tosin minä ja A-P olimme lyhyen kokoustauon ajaksi myöntäneet itsellemme luvan karata läheiseen pubiin huuhtomaan kurkkumme belgialaisella oluella, joka onkin oikein hyvää. Ne pullot vaan useimmiten on onnettoman pieniä (0,25 L) jota asiaa jo edellisellä kokousmatkalla kaverinani ollut HDCF:n Juha Kokkonen kauhisteli ja paheksui voimakkaasti.
-"On tää yhtä lasin tuhlausta" totesi Juha kun katseli pientä vihreää pulloa kourassaan...Alunperin nyt piti olla kokouksen jälkeen tunti aikaa käydä suihkussa, soitella pakolliset puhelut jne, mutta nyt ilmoitettiinkin että on tasan 15 minuuttia aikaa ja sitten lähdetään kaupungille syömään. A-P tuntui olevan yhtä mieltä kanssani siitä, että aikataulu on vähän turhan tiukka.
Kokous oli venynyt tunnin yli siitä mikä oli suunnitelma. No, niinhän näissä aika usein käy eikä yhdestä suihkun väliinjäämisestä auta nostaa meteliä, ehtiihän sitä sitten kotonakin siivota itsensä.Ruokana oli yllättäen suhteellisen tuttua ruokaa: possua pippurikastikkeella ja ranskalaisilla. (Tämähän on Autokeitaan bravuuriannos...)
Korpin Toni oli jostain saanut ajatuksen viettää "tipaton tammikuu" ja ne kaikki hyvät viinit mitä siihen tuotiin, ne meni muiden kurkkuun.Varmaan monen kuppilanpitäjän haave. Yli 30 nälkäistä ja janoista motoristia tulee, syö paljon ja juo paljon, maksaa reilusti ja lähtee pois.
Ruokailun jälkeen mentiin melkein koko porukalla läheiseen - en tiedä millä nimellä sitä sanoisi -systeemiin, jossa voi valita että haluaako keilata, juoda olutta, pelata flippereitä tai muita vastaavia, vai kootaanko kaksi joukkuetta "Q-sar" -peliin.
Muiden vaihtoehtojen ollessa liian tuttuja, me A-P:n kanssa päädyimme viimeksi mainittuun vaihtoehtoon.Se oli rankka laji. Porukka jaettiin kahteen joukkueeseen, lyötiin aseet kouraan, tuupattiin pimeään sokkeloiseen luolaan, ja sitten alkoi vartin mittainen "sota". Aloittelijana mulle ei heti selvinnyt "laser-kiväärin" idea joten taisin päästä hengestäni?
Onneksi sai kuivata pyyhkeeseen hiet pelin päätyttyä, ja heti oven ulkopuolella oli baaritiski. Ranskan kaveri Eric Thiollier kävi hakemassa tietokoneen keräämät tulokset, ja sanoi että meidän joukkueemme oli hävinnyt jotain 590 - 20. Että se siitä taistelusta, ei siinä paljon ollut apua Talvisodan geeneistä kun oli liian nykyaikaiset aseet käytössä.Tämän jälkeen lähdin A-P:n kanssa omille teillemme. Halusin esitellä hänelle yhden hyvin kuuluisan, kuparista tehdyn pissivän pikkupojan. Ja mukavan pubin sen vieressä.
Puolilta öin emme meinanneet löytää takaisin majapaikkaan. Aina ennen sinne on ollut helppo löytää, kun silmiin osuu erään korkean rakennuksen katolla oleva sininen Mersun johtotähti. Nyt sitä ei jostain syystä näkynyt, taisi olla neonvalot epäkunnossa.
Niin vaan kumminkin löydettiin perille, ja siellähän olikin mukava väenkokous menossa. Porukka istui yläkerran aulassa. A-P istahti alas, ja kertoi pitkän jutun australialaisesta kukosta. Juuri sellainen härski juttu joita aamuyön tunteina kerrotaan...Kun juoma-automaatista loppui olut, siirtyi porukka jo nukkumaan. Takana oli pitkä ja rankka päivä, nyt oltiin kuitenkin saavutettu se mitä tultiin hakemaan. Jos asiat eivät olisi menneet hyvin, ei A-P:n kukkovitsiä olisi ollut kukaan nauramassa?
Sunnuntai
Kokous jatkui aamulla. Nuo direktiiviasiat, samoin kuin muut tulevaan toimintaan liittyvät seikat oli jäänet lauantailta osin kesken.
Kun A-P ja minä jouduimme keskipäivällä lähtemään lentokentälle, kokous jatkui yhä. Muutamien yksityiskohtien hiominen oli kesken, mutta me emme voineet jäädä loppuun asti. Kone kun ei odottele...Kokouksessa käsitellyistä asioista en ole tässä nyt kovinkaan yksityiskohtaisesti kertonut. Niistä voi lukea SMOTO:n infoista (kerhon ilmoitustaululla) ja vaikkapa internetistä, FEMA:n ja SMOTO:n kotisivuilta (tai omalta Eurosoppaa -sivultani).
Seuraava FEMA:n kokous pidetään Vapun aikoihin Italiassa, ja meillä on A-P:n kanssa jo lentoliput varattuna. Siellä on tulossa kiintoisa viikonloppu, koska kaikkien kokousasioiden lisäksi siihen on vielä otettu mukaan "seminaari" jossa lähinnä belgialaiset ja britit esittelee meille muille rahoituskeinojaan.
Lähdemmekin A-P:n kanssa sinne juuri sillä mielellä, että pitää tutkia miten nuo muiden kansallisten järjestöjen käyttämät rahoitussysteemit Suomessa toimisi.- Kekku -
(helmikuu -98)