Matkalla direktiivien valtakuntaan


Jossain täytyy olla joku sellainen direktiivi, joka kieltää järjen käytön ja määrää virkamiehet suunnittelemaan älyttömyyksiä...


Kypärän käyttöpakon ne saivat Suomessakin pari vuosikymmentä sitten ajetuksi läpi, koska ei ollut ketään sanomassa eriävää mielipidettä. Samaa ne yrittivät joku aika sitten myös turvapukujen kohdalla, mutta kuinka ollakaan, kirves osui kiveen. Moottoripyöristä ja -pyöräilystä jotain ymmärtävät kansalaiset - niin Suomessa kuin muuallakin - teilasivat turvapukudirektiivin kertakaikkisesti.
Tosin on muistettava, ettei ne meidänkään rivit ihan yksimieliset olleet, erään valtakunnallisen "vastuunsa tuntevan" kerhon johto yritti täysillä tehdä duunia direktiivin saamiseksi...

Älä roplaa sitä!

Eurooppalaisella tasolla käytiin seuraava kädenvääntö 100 hv:n tehorajoituksen kanssa. Asian piti olla eri maiden liikenneturvallisuudesta vastaavien byrokraattien kesken jo sovittu, mutta kuinka ollakaan, EU:n parlamentissa joku sattui kysymään että "miksi?".
Eihän tuollaiseen kukaan osannut vastata, ja niin homma pantiinkin muutamaksi vuodeksi jäihin. Vuosikymmenen lopulla siihen taas palataan, mutta siihen mennessä pitää kysymykseen olla joku asiallinen vastaus.

Samaan aikaan toisaalla, EU:n komissiossa, laadittiin yli 500-sivuinen "multi-direktiivi", joka onkin melkoinen paketti. Jos parlamentti olisi sellaisenaan sen hyväksynyt, olisi kaikenlainen pyörien virittely, rakentelu, ja jopa itse tehdyt huoltohommat loppuneet siihen paikkaan!

Tässä vaiheessa oma etujärjestömme FEM (Federation of European Motorcyclists) ryhtyi toden teolla tekemään lobbailutyötä, ja seurauksena oli se että parlamentti teki 95 %:n enemmistön voimin direktiiviehdotukseen ison määrän muutoksia.

Alkuperäiseen ehdotukseen sisältyi "roplaamiskielto", mikä tarkoittaa sitä ettei moottoripyörään saa tehdä mitään sellaisia muutoksia jotka muuttavat pyörän runkoa, tehoa, huippunopeutta, rengaskokoa, jousitusta jne, jopa kannentiivisteiden vaihto katsottiin ehdotuksessa toimenpiteeksi jonka ainoastaan "classified person" eli siis valtuutettu korjaamo voi tehdä. Muuten olisi vaara, että sylinteritilavuus kasvaa ja tehot nousevat!
Tätä kirjoitettaessa näyttää siltä, että roplaamiskielto rajoittuu koskemaan mopojen ja alle 125 ccm pyörien moottoritehon tai huippunopeuden kasvattamista. Isoihin pyöriin ei näillä näkymin tässä puututa.

Ei virkamies narraa, eihän?

Moni varmaan muistaa, kuinka suomalaisten motoristien etujärjestö SMOTO organisoi mielenosoituksia ajokorttiuudistusta vastaan. SMOTO vaati, että Suomessa käytössä olevalle kalustolle tulee saada viiden vuoden siirtymäaika ennenkuin niihin sovelletaan direktiivin mukanaan tuomaa lakia.
Asiat saatiin lopulta julkisuuteen, ja byrokraatit saman neuvottelupöydän ääreen. Liikenneministeriö ilmoitti hakevansa EU:lta siirtymäaikaa, ja tilanne näytti lupaavalta. Mutta mitä tapahtuikaan? Joulukuun alussa liikenneministeriön toimistopäällikkö kertoi mm. iltapäivälehdissä, että EU ei ollut hyväksynyt Suomen siirtymäaika-anomusta.

SMOTO ei halunnut jättää asiaa tähän, vaan kääntyi Brysselissä majailevan FEM:in sihteerin puoleen. Tarkoitus oli selvittää, mitkä olivat syyt EU:n kielteiselle päätökselle. Ja mitä löytyi? FEM:in sihteeri Simon Milward tutki asiaa, ja kävi ilmi ettei Suomi ollut tarkkaan ottaen edes anonut mitään siirtymäaikaa! Oli vain käyty joitakin neuvotteluja virkamiestasolla.

Meitä kustiin tässä tyylipuhtaasti silmään - joku luultavasti uskoi, ettei ne pärtsärit asiaa ala sen kummemmin tutkimaan, kun ministeriön iso tappi tulee ja kertoo ettei siirtymäaikaa saatu...

Näinä päivinä ratkeaa, että millä korteilla ja minkätehoisilla pyörillä tulevaisuuden motoristit Suomessa ajavat. Joidenkin moottoripyörämerkkien maahantuojat ovat koko ajan olleet innokkaita hyväksymään uudet tiukat pykälät, siinä toivossa että uusien "direktiivinmukaisten" pyörien markkinat toisivat mukavasti hynää. Sen sijaan jälleenmyyjät ovat ymmärtäneet tilanteen koko karmeuden (varastot täynnä pyöriä, joita kukaan ei voi ajaa), ja siksi ne palkkasivat itselleen osapäiväisen lobbarin. Jorma Vasama on miehen nimi, ja hän jos kuka tuntee suomalaisen moottoripyöräilyn kuviot jo vuosikymmenten ajalta.

Päätöntä touhua...

Liikenneministeriössä oli takavuosina hommissa kaveri, joka kesäisin ajoi työmatkat isolla moottoripyörällä. Yhtenä päivänä oli esimies huomauttanut, että "pidän henkilökohtaisesti huolen siitä, että sinultakin tuo päristely vielä loppuu..."

Valtiovarainministeriössä (siellä missä nämä rakkaat ajoneuvoverot on päätetty) istuu vielä tänäkin päivänä sellainen vaikutusvaltainen ukko, jonka poika joskus 70-luvulla menehtyi mp-onnettomuudessa. Mies on julkisesti kehunut heittävänsä suoraan roskiin "kaikki pärinäpoikien verovalitukset".
Yritä tässä sitten esittää jotain järkeviä perusteluja asioihin, kun vastassa on tämän luokan antipatiat.

Yksi syy asioiden hoitamattomaan tilaan tottakai on se, että motoristien keskuudessa yhä vieläkin on paljon niitä jotka uskovat että "lakki kädessä ja nöyränä" on oikea menettelytapa. Tätä ne on meille jo kohta kaksikymmentä vuotta hokeneet, mutta mitä tuloksia siitä on tullut niin se on eri juttu.

Ja seuraavaksi?

Joku kertoi sellaisen huhun, että puolikypärät meinataan EU:ssa kieltää. Toinen tiesi, että on tulossa direktiivi joka kieltää yli 600 ccm pyörien käytön. Onneksi nämä ovat vain huhuja, tällaisia esityksiä ei ole tehty, mutta muita sensijaan on.

Moottoripyöriin on lähivuosina tulossa pakollinen vuosikatsastus, kuten autoihinkin. Tällainen direktiivi on jo valmisteilla, nyt vaan kiistellään siitä että olisiko systeemi tiukka (Saksa), vai joustavampi (Englanti).

Alunperin vitsinä pidetyt törmäystyynyt (kuten autoissa) ja suojaraudat jaloille, ovat yhä näkyvämmin esillä. Myös USA:ssa, jossa tähän asti on lähinnä naureskeltu eurooppalaisille turvalaitesekoiluille, on kohta totiset paikat edessä. Sielläkin on jo julkisuudessa näkynyt "tutkimustuloksia", jotka kertovat että törmäystyynyt ja suojaraudat pitää määrätä pakollisiksi moottoripyöriin, jos halutaan minimoida vammojen yhteiskunnalle aiheuttamat kulut.

Jenkit käyvät omaa taistoaan kypärän käyttöpakkoa vastaan, mutta nämä uudet synkät pilvet ovat aikaansaaneet sen että nyt sielläkin tajutaan muutamat tosiasiat. Ainakin se, että kaikki nämä rajoitukset tulevat useimmiten Euroopan suunnalta, ja tehokkain tapa taistella niitä vastaan on tukea eurooppalaisia veljesjärjestöjä niiden kamppailussa. Siksi FEM (ja jossain tilanteissa myös SMOTO) saavat rahallistakin tukea valtameren takaa.

Harley-Davidson on tulilinjalla, koska sen sanotaan aiheuttavan meluhaittoja. Se on ilmajäähdytteinen, ja vaikka siihen laittaisi puoli kilometriä äänenvaimentajaa, ei siitä tule yhtä hiljaista kuin eräästä melurajoitusten kiristämistä ajavasta saksalaismerkistä, joka nykyään tekee koneensa nestevaippaan ja muovikatteisiin kätkettyinä.
Triumph ja Ducati ovat byrokraattien maalitauluina siksi, että ne valmistavat pyöriä joiden tehot takapyörältä mitattuna näyttävät olevan hämmästyttävän suurinumeroisia.

Näistä syistä johtuen ei ole ihme, että juuri H-D, Triumph ja Ducati ovat tukemassa moottoripyöräilijöiden etujärjestöjä niiden karhunpainissa byrokraatteja vastaan.
Täällä Suomessa me olemme sen verran sivussa asioiden keskipisteestä (Bryssel), että me emme kovin paljon voi vaikuttaa tuleviin direktiiveihin. Mutta se mitä voimme tehdä, on että katsomme vähän tarkemmin noiden omien byrokraattiemme tekemisiä. Täällä vaan on jengillä niin jumalaton herranpelko, ettei monikaan uskalla lähteä vetämään jakkaraa byrokraatin persauksen alta, vaikka tämä tekisi mitä...

Asiat eivät todellakaan enää hoidu itsestään, nyt on pakko tehdä lobbailua ja pitää ääntä jos haluaa juttunsa esille. Tässä on kaikenlisäksi aika paljon pelissä; moottoripyöräilyn tulevaisuus, ja samalla myös yksilönvapaudet.
Oman näkemykseni mukaan Suomesta ei tällä hetkellä löydy kuin kaksi sellaista valtakunnallista järjestöä, jotka nämä asiat kunnolla ymmärtävät ja joilla on ruutia myös tehdä jotain. SMOTO ja HDCF.

Olisikohan tullut jo aika yhdistää nämä voimat?

- Kekku -

(tammikuu -96)

Takaisin