Brysselin kaalia
Manneken Piss, direktiivit, pitsi ja pedofiilit. Näistähän se Bryssel yleisesti tunnetaan.
Mutta mikä ihme on Brysselin kaali ??Kun SMOTO liittyi FEM:in jäseneksi, kohdistui meihin samantien eräitä isoja odotuksia. Ei riitä, että maksamme vuosittaisen jäsenmaksumme, jotain muutakin on tehtävä. On osallistuttava päätöksentekoon, on lobbailtava, on hoidettava kontakteja virkamiehiin ja poliitikkoihin, ja on myös tarvittaessa oltava valmiita toteuttamaan demonstraatioita.
Koska olin ollut äänekkäimmin puhumassa FEM:in jäsenyyden puolesta, oli selvää että homma pääosin sysättiin minulle - eikä ollenkaan vastoin omaa tahtoani, se täytyy nyt heti tehdä selväksi...FEM:in kokoussysteemit
Kansallisia jäsenjärjestöjä on eri puolilta Eurooppaa; Englannista, Irlannista, Saksasta, Belgiasta, Itävallasta, Hollannista, Kyprokselta, Tanskasta, Kreikasta, Portugalista, Ranskasta, Italiasta, Espanjasta, Luxembourgista, Tsekin tasavallasta ja Unkarista. Niin, ja Suomesta. Periaate on se, että yhtä valtiota voisi edustaa vain yksi kansallinen järjestö (kuten SMOTO Suomesta), mutta eri syiden johdosta tästä on poikettu ainakin Englannin (BMF ja MAG UK), Saksan (Biker Union, Kuhle Wampe, Bikers Cooperation) ja Ranskan (ANDDB ja FFMC) kohdalla. Äänestyksissä - mikäli niitä ilmaantuisi - olisi jokaisella maalla yksi ääni. Tosin, tätä vastaan on nyt tehty muutosehdotus, koska esim. Saksassa tai Englannissa on motoristien lukumäärä ihan eri luokkaa kuin vaikkapa Suomessa tai Tsekissä...
Nyt kun olen kolme kertaa käynyt noissa FEM:in kokouksissa - jotka on näinä kertoina olleet Brysselissä - olen tehnyt eräitä mielenkiintoisia havaintoja. Ensinnäkin, etelämaalaiset kollegat suorastaan rakastavat puhumista ja tämä taas aiheuttaa sen, että viiden tunnin asioihin saadaan helposti kulumaan tuollaiset kaksitoista tuntia...
Toiseksi, jokainen paikallaolija on Persoona isolla P:llä. Kotimaassaan he tekevät enemmän tai vähemmän täysipäiväistä duunia alan asioiden eteen, ja FEM:in kokouksissa on hyvä henki. Ei ole mitään tarvetta epäillä kenenkään asiantuntemusta.Tärkeät Asiat...
Noin 90 % kokouksissa käsiteltävistä asioista liittyy direktiiveihin. En ala tässä nyt niistä sen enempää selittelemään, jokainen JMP:n jäsen voi tutustua näihin juttuihin joko kerhon ilmoitustaululla (Eurosoppaa) tai Internet -sivuillani. Sen kumminkin sanon, että täällä Suomessa meillä on vielä valtavasti oppimista siinä, että miten voidaan (ja miten myös tulee) vaikuttaa poliitikkoihin. Samoin kuin siinä, että jos ollaan jostain asiasta eri mieltä lainsäätäjien tai viranomaisten kanssa, tulisi pitää enemmän ääntä ja puolustautua...
Ne kokousmatkat
Kahdella viimeisimmällä Brysselin kokousmatkalla on kaverinani ollut Tahlon Matti - tiedättehän se anarkistin näköinen avaruuslentäjä jostain Ylöjärven takametsistä - enkä voi muuta todeta kuin että siinä on juuri oikea mies näihin monikansallisiin ympyröihin.
Matti puhuu selvinpäin ainakin englantia, suomea ja ruotsia - ja kun kello on yli puolenyön niin myös italiaa, saksaa tai vaikka ranskaa.
Sitäpaitsi, Matti tuntee aika hyvin suomalaisen moottoripyöräilyn eri piirteet, ja osaa suhtautua hyvinkin kriittisesti kaiken maailman turvalaitesekoiluihin joista varsinkin eräät suomalaiset "tutkijat" ovat saaneet kyseenalaista kunniaa maailmalla.Pitsiä ostamassa...
Matin ystävätär Anne oli sanonut, että jos sinne kerran menet, niin tuo sitten Brysselin pitsiä tuliaisiksi, ja ota saman tien selvää että mikä se on se Brysselin kaali. Pitsit löydettiin helposti - tosin hinta oli sikamainen. Forssalaiset vähemmistömammat myy torilla ja marketin eteisaulassa samanlaisia tekeleitä paljon halvemmalla. Eipä silti, olut ja tupakka on siellä Brysselissä niin paljon suomalaista halvempaa, että taidettiin sittenkin jäädä voiton puolelle vaikka Matti ne kalliit pitsit ostikin...
Mutta se Brysselin kaali. Siihen ei löytynyt selvitystä mistään. Monen näköistä ja -makuista sapuskaa siinä syötiin, kaikki meni mukavasti alas kun oli sopiva annos laadukasta belgialaista laageria kyytipoikana. Matti yritti useammalla eri kielellä kysellä Brysselin kaalista, mutta aina se pysähtyi siihen ettei meistä kumpikaan muistanut mitä kaali on jollain vieraalla kielellä.
Turvatarkastukset
Yksi asia mikä noilla käynneillä on tuottanut lieviä ongelmia, on nämä jumalattoman tarkat turvatarkastukset. Metallia ei saisi olla missään, että pääsee läpi niistä porteista lentoasemalla.
Eikä siinä kaikki että lopulta pääset koneeseen (pinottuasi sitä ennen koriin bootsit, vyön, lompakon ja sen varmuusketjun, huuliharpun, kolikot, lettermanin, avaimet, kellon, kerholiivin, kaulariipuksen ym rojut).
Ei. Sitten kun tulet kotimaahan ja kävelet passitarkastukseen, niin joku nuori virkailija alkaa kyselemään että missä oltiin ja mitä varten. Sen jälkeen onkin ohjelmassa kamojen perusteellinen tarkastus. Meiltäkin vietiin passit ja FEM:in kokouspaperit varttitunnin ajaksi takahuoneeseen tutkittaviksi. Aika hidas kopiokone niillä siellä on, sanoin Matille. Sitten ne vielä kysyi, että "Harley Davidsonit tietysti molemmilla vai?" Jolloin Matti osoitti päässään olevaa lippalakkia, ja totesi pokkana että "Siinähän se taitaa lukea".
Matin lakissa on iso Guzzin logo...
Tuli vaan siinä mieleen kun kaikki muut matkustajat käveli ohitse, että olisi varmaan tarvinnut hommata kerholiivin päälle joku pikkutakki.Joka tapauksessa, kiva tulla kotiin. Vielä nytkin naurattaa se kun Matti soitti sunnuntaiaamuna Annelle.
-"Morjesta vaan, nyt se selvis mikä se Brysselin kaali on. Se on tossa Lumpeen Kekun hartioiden välissä, se on pahasti turvoksissa ja jumalattoman kipee..."- Kekku -
(maaliskuu -97)