Ruohoa lehmälle!

"Baijerilainen Maatalous Wekotin"... siinäpä osuva lempinimi ylipainoiselle, ylihinnoitellulle, alitehoiselle saksalaiselle tekeleelle, jota jotkut myös vahingossa moottoripyöräksi nimittävät...

Tuttavieni kanssa kutsumme sitä lehmäksi, koska sen sylinterit näyttävät maitoa täynnä olevilta valtavan kokoisilta utareilta. Boxer-moottori osaa olla uskomattoman ruma.
Olemme joskus tarjonneet tuollaiselle lehmälle ruohoa purtavaksi, siihen etulokasuojan päälle, ja saaneet siitä hyvästä kiukkuisia katseita ja muutamia pitkän linjan vihamiehiä.
On ollut havaittavissa, että näiden lehmien omistajat (jotka useimmiten näyttävät insinööriltä) eivät ole kovinkaan huumorintajuista väkeä.

Tuttavani osti 80-luvulla tuollaisen lehmän, tuhatkuutioisen metallihohto vihreän, ja lähti sillä Kontioralliin. Oli siinä ja siinä ettei hän hakannut sitä Pudasjärven leirintäalueella palasiksi. Kun kysyin syytä hermostumiseen, hän kehoitti minua ajamaan sillä lenkin. Niin sitten teinkin, ja olin sen jälkeen valmis auttamaan kaveriani mikäli hän haluaa vielä panna sen härvelin paskaksi ja upottaa osat syvälle suohon.

Kerta kaikkiaan kamala ajettava! Kun lisäät kaasua, se pyrkii kaatumaan vasemmalle kyljelleen. Ja kun heität moottorijarrutukselle, on vain hyvää tuuria jos et ole silmälläsi - tässä tapauksessa oikealle kaatuneena.
Minkäänlaisesta tehosta tai kiihtyvyydestä ei voinut puhua, mutta mitäpä väliä sillä on koska ei se halunnut niillä kiljuvilla jarruilla pysähtyäkään... Sitten vielä se jumalaton tärinä ja vapina.
Siinä ajaessani ajattelin, että jos tämä on saksalaisen insinöörityön taidonnäyte niin ei mene teutooneillakaan kovin hyvin.

Kontiorallista kotiuduttuamme kaverini ajoi sellaiseen liikkeeseen, joka suostui edes jostain hinnasta ottamaan sen lehmän vaihdokiksi.

Toinen tuttava lähti samanlaisella tonnisella lehmällä eukkonsa kanssa lomareissuun Eurooppaan, ja kääntyivät Hampurin jälkeen takaisin. Lehmä ei ollutkaan tykännyt kolmenkymmenen asteen lämpötilasta, vaan alkoi juomaan öljyä litran sadalla, ja laski vielä osan siitä alleen.
Kun lautta saapui takaisin Helsinkiin, oli kaveri ja rouva suunnistaneet ensimmäiseen liikkeeseen jossa oli moottoripyöriä myytävänä. Lehmä jäi seisomaan sinne neliön pala rasvaista aaltopahvia vatsansa alla, ja pariskunnan lomareissu jatkui kaksi viikkoa Suomen puolella.

Tämän kaiken ymmärtäisi, jos pelin henki olisi se mikä Uraleillakin (kantalehmä?), niitähän ei ole koskaan yritettykään markkinoida "tekniikan viimeisimpänä saavutuksena". Jokainen joka ostaa Uralin, tietää mitä saa eikä hermostu kun asiat ei sujukaan niinkuin toivoisi.
Näitä baijerilaisia lehmiä kuitenkin mainostetaan sellaisin argumentein ja sellaisilla hinnoilla, ettei sitä voi nauramatta seurata.

Jossain vaiheessa lehmänvalmistusinsinöörit sitten itsekin oivalsivat, että ei tämä näin voi jatkua. Niinpä ne päättivät rakentaa kokonaan uuden konstruktion, nelisylinterisen rivimoottorin. Mutta koska asialla olivat ne samat insinöörit niin arvaahan sen mitä siitä tuli. Moottori laitettiin käsittämättömään kylkimakuuasentoon, ja aina kun pyörä laskettiin sivutuen varaan niin kahvikupillinen öljyä lorahti palotilaan. Ja kun pyörä taas käynnistettiin, oli puoli maailmaa sinisenä öljyn savusta...

Jokainen ajakoon millä tykkää. Jos jotkut näkee nuo baijerilaiset lehmät houkuttelevina niin sehän on niiden oma perverssi ongelma. Sen verran huumorintajua kuitenkin toivoisin heiltä, etteivät hermostu siitä jos minä ja kaverini revitään maasta tuoretta ruohoa ja vähän ruokitaan sitä lehmää...
Ja jos meitä siinä samalla vähän naurattaa, niin minkä sille voi?

- Uber Alles -
(marraskuu -01)