Pecos Bill

Pecos Bill -
sarjakuvan italo-western

Pecos Bill 1/1954:n kansi, yksityiskohta

Katso myös ensimmäiset kannet PB 1/1953 ja PB 2/1953

Taustalla lännentaru

Suomessa 1950-luvulla suosittu villin lännen sarjakuva Pecos Bill ei ollut amerikkalainen, vaan se tuli Italiasta. Tänä sarjakuva oli italo-western vuosia ennen suosittuja italialaisia lännenfilmejä.

Päähenkilö tarinaan lainattiin amerikkalaisesta Pecos Bill tarusta, jonka Edward O'Reilly kirjoitti Century Magazine lehteen vuonna 1923. Tarinan mukaan Pecos Bill syntyi Texasissa 1830-luvulla. Hän putosi pikkulapsena vaunuista lähellä Pecos-jokea ja joutui eksyksiin vanhemmistaan. Preeriasudet ottivat Pecos Billin kasvatettavakseen ja hän oppi heidän parissaan viestimään eläinten kielillä.

Kun tarun Pecos Bill palasi myöhemmin ihmisten ilmoille, hän oli urotekoihin pystyvä sankari-cowboy, jonka ainutlaatuisella hevosella Myrskytuulella (Widow-maker) kukaan muu ei pystynyt ratsastamaan. Puolisokseen hän sai kauniin Sue Nopsajalan (Slue-Foot Sue).

Sarjissovitus Italiasta

Pecos Bill sarjakuva oli aiheiltaan tyypillinen klassinen lännensarja, jonka loivat käsikirjoittaja Guido Martina (1906-91) ja kuvataiteilija Raffaele Paparella (1915-) vuonna 1949. Tarinalla oli monia muitakin kuvittajia, joista merkittävimmät olivat Dino Battaglia (1923-83), Gino D'Antonio (1927-) ja Pier Lorenzo De Vita (1909-90).

Texasin tarumainen sarjakuvasankari Pecos Bill oli rehti ja oikeamielinen heikkojen suojelija, joka taisteli pahaa vastaan älyään ja nyrkkejään käyttäen. Pecos Bill vastusti tuliaseita ja hänellä itsellään oli aseena vain lasso, jonka käytössä hän oli varsinainen suurmestari.

Todella eläneet lännenlegendat Davy Crockett ja Jane Calamity saivat lainata nimensä kahdelle muulle lehden päähenkilölle. Tarusta taas oli mukana sankarin rakastettu pikku Sue.

Pecos Bill -lehteen sepitetiin aivan omat tarinansa lännen todellisista ja taruhahmoista. Kerronnassa ja kuvituksessa hyödynnettiin kuitenkin villiä länttä ja intiaanikulttuuria käsitteleviä lähdeteoksia, joista lehteen ammennettiin sen mystinen ja jännittävä sisältö.

Suomeen keväällä 1953

Artko ryhtyi julkaisemaan Pecos Bill -lehteä Suomessa keväällä 1953. Lehti pysyi laadukkaana vuoden 1961 loppuun asti, jolloin oli julkaistu kaikki Pecos Bill -tarinoiden kolmen ensimmäisen sarjan 165 jaksoa. Lehteä mainostettiin nuorille sopivana hyvänä lukemistona, jolla on "annettavanaan pätevää tietoutta entisistä ajoista".

Lehdelle oli tyypillistä hyvä piirrosjälki, vauhdikas tarinankuljetus ja loisteliaat värit. Julkaisu oli tosin vain osaksi värillinen, sillä joka toinen aukeama oli mustavalkoinen.

Lehden kuvittajana toimi useampia taiteilijoita siten, että piirtäjä vaihtui yleensä joka numeron jälkeen. Tästä seurasi numerosta toiseen jatkuvan tarinan kuvitukseen hupaisia epäjatkuvuuksia. Esim. yhden lehden lopetuskuvassa on kolme paaluun sidottua vankia ja sama näkymä on seuraavassa numerossa aloituskuvana. Kuvissa on vain sellainen pieni ero, että paaluihin sidotut vangit ovat uudemmassa kuvassa eri järjestyksessä.

Laimeat jälkilöylyt

Jälkikäteen katsoen lehti olisi saanut mieluummin loppua joulukuussa 1961. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan vuonna 1962 ja vuoden 1963 alkupuolella julkaistiin mustavalkoista Pecos Bill -nimistä lehteä, jolla ei ollut mitään tekemistä nimihenkilönsä kanssa, vaan julkaisu sisälsi muutaman sivun mittaisia amerikkalaisia sota-, länkkäri- ja autourheilusarjoja. Lähimpänä alkuperäisen Pecos Billin aihepiiriä olivat Texasin ratsupoliiseista kertovat sarjat.

Kesäkuussa 1963 Pecos Bill ystävineen palasi lehteensä, joka ei kuitenkaan ollut enää entisensä, vaan pikemminkin se muistutti menestyselokuvan väkisin väännettyä jatko-osaa. Uusi lehti oli nyt ulkomitoiltaan puolet normaalista sarjakuvalehtikoosta, mikä jo esti entisenlaisten loistokkaiden sivukokonaisuuksien teon.

Pikku Pecos Billiä julkaistiin vuoden 1968 loppuun ja aluksi kohtalainen piirrosjälki heikkeni vuosi vuodelta aivan ala-arvoiselle tasolle. Kustantaja vähensi vähitellen myös värisivujen määrää niin, että loppuvuosina mustavalkosivuja piristi vain oranssi lisäväri. Parasta antia tuon kauden Pecos Billeissä olivat nelisivuiset intiaanitarinat, joista suuren osan piirsi Hugo Pratt.

Välillä uusintapainoksia

Vuodesta 1969 vuoteen 1973 julkaistiin uudelleen vanhoja Pecos Billin numeroita vuosilta 1954-57. Lehdet olivat lähes täysiä kopioita alkuperäisistä. Muutama komea keskiaukemakuva tosin korvattiin mainoksella.

Vuonna 1974 alettiin julkaista täysin uusia kokonaan nelivärisiä Pecos Bill -tarinoita. Nämä tarinat olivat juoneltaan, piirrokseltaan ja väritykseltään vieläkin huonompia kuin mitkään aikaisemmat ja lehti lakkautettiin vuoden lopussa. Aivan pohjalle ei silti vieläkään oltu päästy, sillä vuosina 1980-81 julkaistiin vielä kaksi todella surkeaa uudenlaista mustavalkonumeroa, joiden sankaria ei pysty edes ulkonäöstä tunnistamaan Pecos Billiksi.

Pienen valonpilkun Pecos Billin suomalaiseen elämään toi kevät 2002. Tuolloin julkaistiin tyyliikkäänä uusintapainoksena lehden ensinumero 1/1953. Keskellä kesää tuli vielä numero 2/1953. Julkaisijatietoja ei lehdistä löydy, mutta tämän kulttuuriteon takana on tiettävästi alkuperäisen kustantajan jälkipolvi.

Menestyvien sankarihahmojen monipuolinen hyödyntäminen oli Pecos Billin kulta-aikaan 1950-luvulla vasta alullaan. Lehden rinnakkaistuotteena julkaistiin kuitenkin Pecos Bill -pelikortit ja suuri kartongille painettu Pecos Bill kuva-arkki.

Julkaistut lehdet

Pecos Bill -lehteä on julkaistu Suomessa 322 numeroa. Kaikissa näissä on värikannet, joten seuraavan listan kommentit koskevat sisällön värillisyyttä.

Sarjat 1-3: Pecos Bill -sarjakuvan ydin; yhteensä 165 osaa, 36 sivuinen normaalikokoinen sarjakuvalehti, jossa noin joka toinen sivupari mustavalkoinen ja joka toinen nelivärinen; kustantajana aluksi Artko Oy

Sarja 1: 65 osaa + 1 erillistarina

1953: 1-9 (sarjakuvaruudut aluksi neljässä rivissä lehden sivulla; numerosta 2 alkaen keskiaukeamalla useimmiten maalaus jostakin Pecos Bill -tarinan hahmosta)
1954: 1-12 (numerosta 2 alkaen sarjakuvaruudut kolmessa rivissä, mikä parantaa selvästi lehden luettavuutta; julkaisija numerosta 10 lähtien Kustannus Oy Pecos Bill)
1955: 1-12
1956: 1-24 (lehti 6-7 kaksoisnumero; lehti 9-10 erikoisnumero, jossa 68 sivua; numerossa 23 taustatietoartikkeli Pecos Billistä)
1957: 1-10 (numerossa 8 viimeinen keskiaukeaman maalaus tarinahahmoista)

Sarja 2: 78 osaa (keskiaukeamalla yleensä osana tarinaa luettava iso piirros tai maalaus)

1957: 11-24 (numerossa 11 alkavat yhden sivun maalaukset tarinahahmoista, maalauksia aluksi lähes jokaisessa numerossa)
1958: 1-24
1959: 1-24 (numerossa viimeinen yhden sivun maalaus tarinahahmosta)
1960: 1-16

Sarja 3: 22 osaa (keskiaukeamalla intiaanien tai lännenmiesten elämään liittyvä kuvasarja)

1960: 17-24
1961: 1-12 (lehti 12 jättiläisnumero, jossa 68 sivua; lehdestä puuttuu sarja 3:n alkuperäinen tarina 21; viimeinen lehti 22 on sekava, joten lehden lakkautuspäätös on ilmeisesti tehty hätäisesti

Välivaihe 1: 17 mustavalkoista 36-sivuista lehteä, joissa ei Pecos Bill ei seikkaillut lainkaan - sen sijaan lehdessä julkaistiin 2-8-sivuisia amerikkalaisia lännen-, sota- ja moottoriurheilusarjoja.

1962: 1-12 (julkaisija numerosta 11 lähtien Sarjakustannus Oy)
1963: 1-5

Sarja 4: Suomessa julkaistiin osat 1-67; taskukirjan kokoinen 68-sivuinen lehti, jossa aluksi noin joka toinen sivupari mustavalkoinen ja joka toinen nelivärinen; lähes jokaisessa numerossa lisäksi 4-sivuinen intiaanitarina.

1963: 6-12
1964: 1-12 (numerosta 12 alkaen osa nelivärisivuista muuttuu kaksivärisiksi)
1965: 1-12
1966: 1-12 (numerosta 1 alkaen kaikki nelivärisivut ovat muuttuneet kaksivärisiksi)
1967: 1-12
1968: 1-12

Välivaihe 2: Julkaistiin uudelleen sarjan 1 osat 10-65 ja sarjan 2 osat 1-4, eli pääpiirteissään Suomen Pecos Bill -lehdet 1954/1-1957/14; lehti jälleen normaalin sarjakuvalehden kokoinen ja väritys alkuperäisjulkaisuja vastaava.

1969: 1-12
1970: 1-12
1971: 1-12
1972: 1-12
1973: 1-12

Sarja 5: Julkaistiin 12 osaa täysin neliväristä 36-sivuista normaalikoista lehteä, jotka olivat kuitenkin väritykseltään ja sisällöltään selvästi vaatimattomampia mihin Pecos Billissä oli totuttu.

1974: 1-12

Sarja 6: Pienkustantaja yritti herättää Pecos Bill -sarjakuvan henkiin mustavalkoisena noin 100-sivuisena taskukirjana. Julkaisu oli kuvitukseltaan ja tarinoiltaan selvä pohjanoteeraus kaikkiin aikaisempiin Pecos Billeihin verrattuna. Onneksi se loppui lyhyeen!

1981: 1
1982: 1

Nostalgianumerot: Keväällä 2002 lehtikioskeihin ilmestyi yllättäen tyylikäs vain 3 euron hintainen uusintapainos Pecos Bill lehden ensimmäisestä numerosta, joka oli Suomessa 1/1953. Aivan luvatun kuukauden päästä sarja ei jatkunut, mutta keskikesällä lehtikioskeista löytyi yhtä tyylikäs uusintapainos numerosta numerosta 2/1953. Hintana oli nyt 5 euroa. Valitettavasti kolmatta numeroa ei enää julkaistu uusintapainoksena.

2002: 1-2

LINKIT JA LISÄTIEDOT

Fumetti on kattava italialainen sarjakuvasivusto, josta löytyy tietoa mm. Pecos Billin taiteilijoista; sivut on käännetty osin englanniksi
Alkuperäisten italiankielisten numeroiden hankinta on vaikeaa. Myös Mondadorin pienikokoisen ja Dardon ensimmäiset kolme sarjaa kokonaan kattavien uusintajulkaisujen loppupään numeroita en ole koskaan löytänyt. Alkupään numeroita olen ostellut Italiasta ja kauppiaat eivät ole edes sanoneet loppupään numeroita olevan saatavissa. Ilmeisesti painokset pienevät kysynnän vähentyessä.
Omista arkistoistani löytyy myös tarkempia tietoja mm. eri numeroiden taiteilijoista, tarinanimistä, keräilykuvista jne. Ota tarvittaessa yhteyttä sähköpostilla. Selvitän aihetta tarkemmin tammikuussa 2020 Vapriikissa avautuvaan Pecos Bill -näyttelyy.

Pecos Bill - sarjakuvan italo-western

Pecos Bill 1/1954:n kansi, yksityiskohta

Pecos Bill -
sarjakuvan italo-western