Maaseutuväestön historian sanastoa

Huusholli: talousaskareet kuten ruuanlaitto

Irtolainen: henkilö, jolla ei ole vakituista asuinpaikkaa

Itsellinen: maaseudulla tilapäisansioilla elävä vakituista tointa tai omaa maanviljelystä pitämätön tilaton henkilö

Itseviikko: palkollisten vuotuinen vapaaviikko pyhäinmiestenpäivän aikaan, yleensä vain tällöin oli mahdollista siirtyä toisen talon palvelukseen

Joutolainen: loinen (katso ao. määritelmää)

Kartano: iso komearakennuksinen maatila

Lampuoti: itsenäisen tilan vuokraaja

Lampuotitila: viljelykseen käytettäväksi aiottu manttaaliinpantu vuokratila, joka hallintansa puolesta on jonkun toisen tilan alainen

Lampuotivero: tilan vuokra, josta vain pieni osa maksettiin rahana

Loinen: maaseudun tilattomaan väestöön kuuluva, omaa asuntoa vailla oleva henkilö, joka korvauksetta tai pienestä korvauksesta asuu toisen luona

Maanomistaja: kartanon omistaja, talonpoika tai pientilan haltija

Maanvuokraaja: lampuoti, torppari tai mäkitupalainen

Maaton: vuodeksi kerrallaan pestattu palkollinen tai tilapäinen työntekijä, joka ei omistanut tai vuokrannut maata

Manttaali: maatilan veroluku, jonka perusteella aiemmin määrättiin tiluksen maavero ja jolla on vieläkin merkitystä jakoperusteena

Manttaalikirja, -luettelo: henkikirja

Manttaaliluku: useista eri maksuista yhdistetty maatilalle manttaalin mukaan määräytynyt vero

Muonamies: omassa ruuassaan maanomistajan rakennuksessa asuva maataloustyöntekijä, joka sai osan palkastaan viljana, maitona ym. tuotteina

Mäkitupa: omalla tai vuokramaalla oleva mökki, jonka asukas tavallisesti saa ainakin pääasiallisen elantonsa muualta

Mäkitupalainen: mäkitupa-alueen vuokramies, mäkituvan omistaja

Palkollinen: palvelusväkeen kuuluva henkilö, kuten pehtori, renki, piika tai muonamies

Palkollisasetus. vuodelta 1805, säänteli isäntien ja palkollisten suhteita

Palkollissääntö: vanha laki vuodelta 1865, säänteli isäntien ja palkollisten suhteita, kumottiin työsopimuslailla 1922

Palstatila: suuremmasta tilasta, emätilasta, erotettu yksityisoikeudellisesti itsenäinen tila, jonka manttaali ja verot sisältyivät emätilan manttaaliin ja veroihin; asetus vuodelta 1926 muutti palstatilat lohkotiloiksi

Pehtori: maataloustyönjohtaja, joka tavallisesti vastasi tilan maatalouden hoidosta

Piika: maalaistalossa talon ruuissa oleva naispuolinen palvelija tai palkollinen

Renki: maalaistalossa talon ruuissa oleva työmies

Syytinki: kiinteistön kaupassa omistajan itselleen tai muille pidättämä oikeus johonkin etuun esim. elinikäiseen eläkkeeseen ja hoitoon

Säteri, säterikartano, -tila: verosta vapaa aatelisen asumatila

Säteriratsutila, -rustholli, -rustitila: kruunulle perustettu säteri, joka ratsupalvelusta vastaan luovutettiin entiselle haltijalleen tai joka muuten sai pitää säterivapautensa

Säterivapaus: aatelisen vapaus velvollisuudesta maksaa veroa sen talon puolesta, jossa hän itse asui

Taksvärkki: päivätyö, jota tehden maksettiin talolle sen mailla olevan rakennuksen ja viljelysmaan vuokra

Talo: itsenäinen rakennettu maatila, joka on tavallisesti niin suuri, että viljelijä perheineen saa siitä pääasiallisen elantonsa

Talollinen, talonpoika: itsenäisen, varsinkin keskikokoisen maatilan omistaja

Tinki: määräajassa suoritettavaksi määritelty työmäärä

Torpankontranti: torppaa koskeva isännän ja torpparin välinen suullinen tai kirjallinen sopimus, jossa sovittiin mm. taksvärkeistä

Torppa: maanviljelystä varten vuokralle annettu maatilan alue, jolla on tai jolle on aiottu rakentaa tarpeelliset rakennukset

Torppari: torpan vuokramiesoikeuden haltija

Torpparilaki: laki vuokra-alueiden lunastamisesta vuodelta 1918