Konstan kapinat

Sukututkimus | Elg | Torppa | Miina | Konsta | Elkeet | Sanasto | Kaarti | Koti

Torpparin poika punakaartiin

Konsta Elkelä 1899-1954Konsta Erland Elkelä syntyi vuonna 1899 Elkelän torpparin Konsta Juhonpojan ja Miina Kustaantyttären seitsemäntenä lapsena. Hän oli avioparin ainoa täysi-ikäiseksi elänyt poika. Hän on myös ainoa henkilö, jonka kautta Elkelän suku on jatkunut ja Elkelä-sukunimi on pysynyt käytössä näihin päiviin saakka.

Tultuaan 17-vuotiaaksi Konsta lähti rengiksi Kangasalan Vihtiälään, jonne jo aiemmin olivat pestautuneet palkollisiksi hänen sisarensa Fanny ja tämän mies Esa Pitkämäki. Konsta viipyi Vihtiälässä ainoastaan vuoden. Hän haki 1.11.1917 Kangasalan nimismieheltä työkirjan, joka oikeutti matkustamaan 12 kuukauden ajan Suomessa ja joka tulee kohta perille päästyä asianomaiselle poliisivirkamiehelle näyttää.

Konsta palasi Sahalahdelle ja pestautui halonhakkuuseen Iso-Mattilaan, äitinsä mäkituvan isäntätalonpojan K. E. Mattilan palvelukseen. Halkotöiden loputtua Konsta liittyi Sahalahden Lahdenkulman työväenyhdistykseen ja pestautui helmikuussa 1918 Sahalahden järjestökaartiin eli punakaartiin. Kansanvaltuuskunta oli jo tuolloin ottanut vallan ja kansalaissota oli täydessä käynnissä.

Sahalahden Punasen Kaartin 1. pataljoonan 1. komppanian 1.-4. plutoonan palkkalistojen mukaan Konsta on saanut punakaartilta kahdesti palkkaa yhteensä 497 markkaa. Palkassa otettiin pienenä korotuksena huomioon se, että Konstalla oli äitinsä huollettavaan. Täyttä varmuutta Konstan palkansaannista ei kuitenkaan ole, sillä kummallakaan maksukerralla ei listasta löydy Konstan kuittausta. Sodan jälkeisissä kuulusteluissa Konsta ilmoittaa saaneensa punakaartilta palkkaa 120 mk.

Kaikkiaan Sahalahden punakaartiin kuului toistasataa henkilöä, joista naisia oli kymmenkunta. Komppanian päällikkönä oli aluksi Ilmari Joki, mutta Kuhmoisten taistelun jälkeen hänen tilalleen valittiin 13.3.1918 Joonas Paltta.

Konsta Elkelä oli punakaartin papereiden mukaan plutoonanpäällikkö, mutta sodan jälkeisissä kuulusteluissa hän ei tätä myönnä, vaan kertoo olleensa hevosmiehenä kuormastossa ja Tampereella Kalevankankaalla ketjussa. Muistellaan myös Konstan toimineen ratsulähettinä. Sahalahden suojeluskunnan antamasta lausunnosta taas ilmenee, että Konsta on ollut muonitusmiehenä takavarikoimassa punakaartille elintarvikkeita, vaatteita ja hevosia Korpiniemen Laurilasta ja Yrjölästä sekä lihaa ja leipää Iso-Mattilasta.

Ehdottomasti ammuttava

Punikkipuolen tappio sai sinettinsä huhtikuun alussa tapahtuneessa Tampereen valtauksessa. Konsta vangittiin 4.4.1918 Yhdyspankissa ja lähetettiin tuhansien muiden kanssa vankileirille.

Kapinan kukistuttua valkoinen puoli perusti valtiorikosylioikeudet, joissa käsiteltiin erikseen jokaisen punakaartilaisen ja punakaartilaiseksi epäillyn tekemiset. Valkoinen terrori vähensi osaltaan tuomioistuinten työtä, mutta runsaasti kuulusteluja ja lausuntoja jäi vielä tehtäväksi.

Paikallisten suojeluskuntien lausunnot ja tutkintotuomarien kuulustelupöytäkirjat ovat säilyneet hyvin ja niihin perustuvat suurelta osin myös tämän esityksen tiedot. Koska kannanotot on tehty heti kansalaissodan jälkeen, näkyy asiakirjoissa voittajien kostonhalu ja toisaalta taas tuomiolle joutuneiden pyrkimys selvitä hengissä ja mahdollisimman lyhyellä tuomiolla.

Sahalahden suojeluskunnan esikunta antoi 2.5.1918 lausunnon, jossa todettiin, että Konsta Elkelä on kiivas, röyhkeä, elämäntavoiltaan kuleksiva, huonosti toimeentuleva, harvinaisen laiska ja lakkoihin osallistunut. Viimeinen työnantaja K. E. Mattila ilmoitti, että Konsta on laiska, tottelematon ja juonikas.

Lausuntolomakkeessa kysyttiin, onko vanki esiintynyt kiihottajana punaiseen kaartiin, vallankumoukseen, laillista hallitusta vastaan, asevelvollisuutta vastaan, levittänyt vääriä kulkupuheita sotatoimista tahi uhkauksia laillisen hallituksen kannattajia vastaan. Kaikkiin muihin paitsi asevelvollisuuden vastustusta koskevaan kohtaan oli Konstan lomakkeessa merkitty on.

Loppulausuntonaan Sahalahden suojeluskunta esitti, että vaarallisena henkilönä ja täytenä hulikaanina on vanki ehdottomasti ammuttava. Asian jatkokäsittelijöitä suojeluskunnan lausunnot eivät ilmeisesti vakuuttaneet, sillä tämän loppukaneetin alle on kirjoitettu huomautus: Onko ilmiannot tosia?

Suojeluskunnan lausunnoissa todettiin yleensäkin päälliköistä ja työväenasiaa aktiivisesti ajaneista, että he ovat kiivaita, laiskoja ja yllyttäjiä sekä esitetään kuolemanrangaistusta. Rivimiehiä luonnehditaan usein hiljaisiksi ja työteliäiksi. Tilojen maataloustöissä tarvittiin edelleenkin nöyrää ja tottelevaista työväkeä.

Kuusi vuotta kuritushuonetta

Tampereella tutkintotuomarin kansliassa 13.5.1918 tehdyssä pöytäkirjassa esitetään, että Konstaa tulisi rangaista aseellisena kapinallisena raskauttavana seikkana huomioon ottaen, että on ollut mukana takavarikoimassa.

Valtiorikosoikeudenkäyntiä varten Kangasalan seurakunnasta 4.7.1918 saadussa virkatodistuksessa todetaan, että joutolainen Konstantin Erland Elkelä Vihtiälästä nauttii kansalaisluottamusta puhdasmaineisena. Menneisyys oli siis nuhteeton kansalaissotaan asti.

Valtiorikosoikeuden 19. osastossa Konsta tuomitaan avunannosta valtiopetokseen ja ryöstöön kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen sekä olemaan vailla kansalaisluottamusta kahdeksan vuotta yli vapausrangaistuksen ajan.

Ilmari Joki ammuttiin Pälkäneellä. Joonas Paltta tuomittiin valtiopetoksesta elinkaudeksi kuritushuoneeseen ja menettämään kansalaisluottamuksensa ainaiseksi. Useimmat sahalahtelaiset tuomittiin Konstan tavoin avunannosta valtiopetokseen - ei siis valtiopetoksesta. Rivimiesten tuomiot olivat yleensä parin kolmen vuoden pituisia ja lisäksi ehdollisia.

Tuomitut vietiin takaisin vankileireille, jotka olivat koettelemusten paikkoja. Tuhansia vankeja kuoli, kun ruoka oli kelvotonta ja siviilipaketit kiellettyjä. Konstalle toi helpotuksen pääsy keittiölle. Tätä ennen oli Miina-sisko onnistunut Keuruulla heittämään Konstalle ruokapaketin vankileirin aidan yli, kun vartija oli ymmärtäväisesti kääntänyt katseensa toisaalle.

Muiden vankien tavoin Konsta anoi valtiorikosylioikeudelta rangaistuksen alentamista tai poistamista. Tämä tapahtui lomakkeella, johon oli valmiiksi kirjoitettu teksti: Kadun täydellisesti tekojani ja lupaan, että en milloinkaan ryhdy missään muodossa vastustamaan maamme laillista hallitusta.

Kun vankileirien ylläpito havaittiin hankalaksi ja muutoinkin arveluttavaksi, ryhdyttiin jo saman vuoden lokakuussa päästämään lyhimmät rangaistukset saaneita vankeja ehdonalaiseen vapauteen. Konsta pääsi ehdonalaiseen 2.12.1918 ja palasi takaisin Kangasalan Vihtiälään. Voittajapuolen silmissä entinen punakaartilainen oli kuitenkin merkitty mies. Kirkonkirjoissakin merkintä tuomiosta säilyi kahden vuosikymmenen ajan.

Kapina jatkuu

Se että Konsta Elkelää ei Sahalahden valkoisten vaatimuksista huolimatta ammuttu ja että hän selvisi hengissä vielä vankileiriltäkin, oli elintärkeää Elkelän suvulle. Se teki mahdolliseksi suvun jatkumisen ja senkin, että tämä selvitys suvun vaiheista on nyt luettavissa.

Työpaikan löytäminen ei vankileiriltä vapautumisen aikaan ollut helppoa. Konstaa ei haluttu ottaa talojen töihin, koska häntä ei pidetty tarpeeksi tottelevaisena. Sukulaistalosta Penttilästäkin sanottiin, että Konstan saa mieluummin ampua.

Konsta pelkäsi vapauduttuaan pitkän aikaa, että joutuu todella ammutuksi. Kaiken varalta hänellä olikin käsiase, Kustaa Elkelältä saatu Parabellum.

Entinen maanvuokraaja Mattila vaikeutti eri tavoin Konstan elämää vielä pari vuosikymmentä kansalaissodan jälkeenkin. Vuonna 1935 eversti Pajarin johtamissa suojeluskunnan sotaharjoituksissa hyökättiin Elkelän pihan läpi Mattilan vuoreen. Miehiä rymisti rakennusten molemmin puolin niin, että marjapensaat kahisivat. Harjoituspaikan valinta ei varmasti ollut sattuma.

Elannokseen Konsta teki metsätöitä ja rakennustöitä. Hän toimi sekä kirvesmiehenä että muurarina ja rakensi erityisesti navettoja. Lapset joutuivat jo kouluikäisinä työmaille mukaan.

Ahtaalle ajettu entinen punakaartilainen jatkoi myös omaa pientä kapinaansa. Hän varasteli perheen elannoksi takamailta lampaita, takavarikoi punakaartin tapaan. Metsätöissä hän taas kerran kaatoi leimaamattomatkin puut.

Konsta oli kipakka ja tuima mies. Kuri oli kotona kovaa ja lapset saivat juosta karkuun. Suhtautuminen jälkeläisiin ei muutenkaan ollut erityisen myötämielistä. Konstan muistetaan usein heilutelleen jalkaansa pöydän alla ja tavanneen lausua: Syötte vanhaa isäänne.

Joskus kurinpito meni älyttömyyksiin. Kun Elo oli koulupoikana isä-Konstan kanssa tukkimetsässä, katkesi Elolta vahingossa sahanterä. Tästä Konsta suuttui ja aikoi kurittaa Elon. Nuorena ja ketteränä Elo lähti pakoon. Päivä kului siinä, kun Konsta jahtasi Eloa iltaan asti kiroten ja kirvestä heiluttaen. Metsätyöt jäivät siltä päivältä tekemättä.

Vasta Suomen tappio sodassa Neuvostoliitolle toi vapautuksen entiselle punakaartilaiselle ja hänelle tarjoutui vielä mahdollisuus osallistua yhteiskunnallisiin rientoihin. Konsta pyrki Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) edustajana Sahalahden kunnanvaltuustoon, tuli valituksi ja pääsi näin vaikuttamaan oman pitäjän asioihin.

Sukututkimus | Elg | Torppa | Miina | Konsta | Elkeet | Sanasto | Kaarti | Koti

Sarjis | Pin-up | Erilaista | Historia | In English | Yhteys | Palaute | Alku | Koti


www.sci.fi/~karielk/elkets4.htm --- 7.3.1998 --- © Kari Elkelä 1983-97 --- karielk@sci.fi --- HOMEPAGE