Purkkakulttuuri Amerikasta

Huono amerikkalainen maku - sen veroista en ole nähnyt missään muualla - näyttää yhä enemmän leviävän Suomeenkin. Sen havaitsi jo viime kesänä vaikkapa Helsingin katukuvaa katsellessaan niin naisten kuin herrojenkin vaatetuksessa. Oli prameutta, räikeyttä ja pikkuhelyä, mille oli totuttu naureskelemaan takavuosina, kun siirtolaiset saapuivat ylen määrin pyntättyinä näyttäytymään ”vanhassa maassa”. Ja kauppojen ikkunoihin ilmaantuu yhä enemmän mautonta pikkutavaraa, joka tunnetaan nimellä ”American junk” (amerikkalainen roju) - aivan kuin meillä ei olisi porsliinikoiria, kipsikuvia, korsukäsitöitä ja muuta kamaa kylliksi omasta takaa jo entuudestaankin.

Suomalaisia nuorukaisia, eleiltään ja ilmeiltään kuin gangsterifilmistä karanneita - yllään jauhosäkkiä muistuttavia amerikkalaisia nuttuja, joissa vyö on lähempänä polvia kuin vyötäröä, tai kummitellen Grönlantiin perustettujen amerikkalaisten tukikohtien kunniaksi eskimoitten anorakia jäljittelevissä vaatekappaleissa - tulee vastaan Helsingin kaduilla. Samoin suomalaisia tyttölapsia, jotka kopioivat amerikkalaisen elokuvan tyhjäsilmäisiä, hömppähuulisia naistyyppejä. Mitä saaneekaan nähdä sitten, kun olympialaisten amerikkalaistulva on huuhtoutunut maasta.

Pääkaupunkiseudun hienoston loppukesän juhlaksi on vakiintunut ”Halloween party” Kalastajatorpalla. Viimevuotisissa suomalaisissa naistenlehdissä oli sivukaupalla kuvia ja lennokkaita selostuksia, miten Amerikan lähettiläs oli ollut hurmaava esiintyessään jääkarhuna - vai oliko se niin, että mrs. näyttäytyi kenguruna ja mr. jääkarhuna?

Aamuisin työhön mennessäni luen kahvilan ikkunasta ilmoituksen ”Hot Dogs” - se on ollut siinä jo vuoden ennen olympialaisia - ja yötyöstä tullessani kadunkulmissa hoippuilevat herrashuligaanipoikaset huutelevat selvällä amerikankielellä oukei ja halloo köörli. Tuskin rohkenen avata radiota, sillä sieltä purkautuvat ”tauottomien äänilevykonserttien” selkäpiitäkarmivat ulinat, vikinät, vonkunat ja haukahtelut, joita nimitetään ”moderneiksi rytmeiksi”. Onneksi valtaosa säädyllistä kansaamme ei ymmärrä amerikankielisiä sanoja, jotka ovat täynnä niin sanottuja tuhmia puheita.

Tämä kaikki on, paitsi muotia, sitä purukumikulttuuria.

Lähde: Kaisu-Mirjami Rydberg: Miss Cosmopolitan ja muutakin ajankohtaista purukumikulttuurin alalta. Julkaistiin 1952 vuosikirjassa SKP Taistelujen tiellä

Purkkakulttuuri Amerikasta

Lähde: Kaisu-Mirjami Rydberg: Miss Cosmopolitan ja muutakin ajankohtaista purukumikulttuurin alalta. Julkaistiin 1952 vuosikirjassa SKP Taistelujen tiellä