Lehtiartikkeli: Verkkohuijausten jäljillä 9. elokuuta 1998 Etelä-Suomen Sanomat (Lahti) Satakunnan Kansa (Pori) Teksti: Harri Aalto / SK Kuva: Pertti Louhelainen / ESS (Artikkeli julkaistu suurinpiirtein samanlaisena molemmissa lehdissä, joitakin painovirheitä on tässä korjattu. Oheinen leike Etelä-Suomen Sanomista.)

Ilmaisia lomia ulkomailla? Luottokortti ilman vakuuksia? Villiä webbiseksiä? Ketjukirjeitä, verkostomarkkinointia, loma-osakkeita, vuorenvarmoja veikkaus- ja lottojärjestelmiä?

Humpuukituotteita!

Internet-huijauksiin perehtyneen lahtelaisen Jukka Pöyryn kokemukset kansainvälisen tietoverkon tarjoamista mahdollisuuksista tehdä valonarkaa bisnestä ulottuvat laidasta laitaan, hienoksi verhotusta liituraitapukuliiketoiminnasta hämmästyvän yksinkertaisiin linssiinviilauksiin.

Internet tuntuu tarjoavan loputtomia mahdollisuuksia tehdä huijauksella helppoa rahaa. Mittaamaton määrä hyväuskoisia on vain hiiren klikkauksen päässä kunnon retkutuksesta.

"Jos jokin tarjous tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti onkin vain ovela yritys huijata sinulta rahaa", Jukka Pöyry, 38, muistuttaa.

Elekroniikka- ja tietokonealan monitoimimies on puolentoista vuoden ajan jäljittänyt suuren määrän erilaisia verkkohuijausviritelmiä. Ne hän paljastaa ja mm. kertoo omakohtaisista kokemuksistaan omalla kotisivullaan.

Eikä vapaaehtoistyö ole mennyt hukkaan. Paitsi että Pöyry on jo aiemmin saanut runsaasti hyvää palautetta pyyteettömästä kuluttajavalistuksestaan, hän voi nyt myös kirjata ainakin yhden konkreettisen voiton sitkeydestään.

Yhden miehen sota toi voiton

Suomalaisten liikemiesten Floridasta, Yhdysvalloista, johtama Finalta-niminen monialayritys on vetäytynyt Internetistä.

"Ensin se lopetti mainostamisen Internetin keskusteluryhmissä, kun firma yksinkertaisesti naurettiin niistä ulos. Nyt myös sen nettisivut ovat hävinneet verkosta", Pöyry kertoo ilmeisen tyytyväisenä.

Epämääräiseen verkostomarkkinointi-ideaan toimintansa perustanut Finalta ilmestyi viime vuonna Internetin keskusteluryhmiin ja tarjosi hyviä tuloja mm. kirjekuorien täyttämisestä ja vanhoista bensakuiteista. Myös "tv-shop market" ja videobisnes kuuluivat rahanansaitsemiskeinoihin, joissa ei juuri koulutuksen tai kokemuksen perään kyselty. Aloituspaketin ostaminen riitti.

Pöyryn yhden miehen sota Finaltaa vastaan johti pelotteluun, uhkailuihin ja lopulta yhtiön tekemään rikosilmoitukseen, josta ei kuitenkaan seurannut sen enempää. Finaltasta kiinnostuivat myös mm. Suomen kuluttajaliitto ja Yleisradion Kuningaskuluttaja-ohjelma.

Kuningaskuluttajan kotisivulla kerrotaan, että Finaltan taustalta löytyi Suomesta Floridaan paennut liikemies Tapio Lönnqvist, joka 1990-luvun alkupuolella jätti silloisen Mangona-yrityksensä miljoonavelat veronmaksajien harteille. Finaltaa markkinoidessaan Lönnqvist käytti pseudonyymejä Timo Mäkelä ja Teemu Kulmala.

"Yhtiön harjoittama painostus ei lopulta johtanut mihinkään todellisiin vastatoimiin. Jos joku syyttää huijaria huijariksi, niin eihän tällä ole mitään mahdollisuuksia vaatia esimerkiksi oikeusteitse vahingonkorvauksia ilman, että joku muukin kiinnostuu yhtiön toiminnasta ja henkilöistä sen takana", Pöyry päättelee.

Hyväuskoisia riittää uusissakin välineissä

Maailma on ollut täynnä mitä mielikuvituksellisempia huijausviritelmiä jo valovuosia ennen Internetiä. Itse asiassa Pöyrykin törmäsi Finaltaan jo ennen astumistaan tiedon valtatielle. Silti hän hämmästelee huijareiden menestymistä nimenomaan Internetissä.

"Internet tarjoaa sinänsä mahtavat mahdollisuudet huijauksiin, pystyyhän verkon kautta tavoittamaan miljoonia ihmisiä. Mutta toisaalta ne kaikkein helpoimmin höynäytettävät, ne kaikkein yksinkertaisimmat ja hyväuskoisimmat ihmiset, eivät kuitenkaan edes liiku netissä, koska tietokoneen käyttäminen vaatii sentään jonkinlaisia tietoja", Pöyry päivittelee.

Nettihuijareiden käpälälautaan saaminen on paljon vaikeampaa kuin esimerkiksi postilokero-osoitteissa majailevien helppoheikkien. Markkinointikielloilla ei - suurilla uhkasakoilla terästettynäkään - ole mitään painoa vapaata kanssakäymistä yli valtiollisten rajojen korostavassa Internet-yhteisössä.

"Keskeinen ongelma on, että minkä maan lakeja kansainvälisessä tietoverkossa sovellettaisiin", Pöyry miettii.

Verkkopoliisia vastustetaan, vaikka valvontaa kaivataankin

Samaan aikaan yhä suuremmat ihmismassat liikkuvat Internetissä. - Vielä muutama vuosi sitten, kun Internet oli lähinnä korkeakoulujen käytössä, vain harvat uskaltautuivat huijaustarkoituksessa verkkoon. Mutta nyt, kun netistä on tulossa yhä enemmän koko kansan väline, huijareiden määrä ei ainakaan vähene, Pöyry sanoo.

Kokenut Internet-käyttäjä tietää, että lähes kaikki verkossa liikkuvat vierastavat ajatusta jonkinlaisen verkkopoliisin perustamisesta ja suhtautuvat ylipäätään hyvin torjuvasti kaikenlaiseen valvontaan.

"Tästä huolimatta alan kuitenkin itse taipua sille kannalle, että jonkinlainen ylin valvontaelin pitäisi olla. Mutta älä minulta kysy, minkälaiseen yhteiseen nettivalvontaan nykyiset 200 Internet-maata suostuisivat", Pöyry sanoo.

Yhdysvalloissa, jossa pyörii varmasti määrällisesti eniten potentiaalisia verkkohuijauksia, valtio on osoittanut pyrkimystä ainakin jonkinlaiseen Internet-yrittäjien valvontaan. Jukka Pöyry kertoo, että USA:ssa on etsitty keinoja spammauksen, verkkoa suuresti kuormittavan roskapostin, karsimiseen.

Spammaus perustuu laajoihin osoiterekistereihin, joita yhtiöt käyttävät mitä merkillisimpien tuotteiden ja rahanansaitsemisideoiden markkinoimiseen. Kuluttajien sähköpostiosoitteet yhtiöt ostavat suurissa erissä niiden kokoamiseen esimerkiksi erilaisista uutisryhmistä erikoistuneilta firmoilta.

"USA:n mittakaavassa puhutaan kymmenistä miljoonista sähköpostiviesteistä. Tiedän osoitteiston, jossa yhdellä CD-levyllä myytiin 60 miljoonaa sähköpostiosoitetta", Pöyry kertoo.

Petos antaa uusia työkaluja

Suomessa nettihuijareiden vastainen toiminta rajoittuu ainakin toistaiseksi vapaaehtoistyöhön, muutamien verkkoaktivistien haluun varoittaa hyväuskoisia menettämästä rahojaan.

Jukka Pöyry ja pieni ryhmä samoinajattelevia tuskin haluavat tulla leimatuiksi miksikään nettikarpoiksi. Kuten Pöyry itse sanoo, asia sinänsä on tärkeämpi kuin henkilöt toiminnan takana.

Pöyry on yhdessä verkostomarkkinointiyhtiöiden taustoihin perehtyneen Teemu Mäntysen ja muutaman muun kanssa perustanut Petos-nimisen, tätä kirjoitettaessa vielä rekisteröimättömän yhdistyksen, jonka tarkoitus on "tarkastella kriittisesti kuluttajiin kohdistuvia huijauksia".

Pöyry sanoo yhdistyksen tarjoavan entistä paremmat työkalut asian ja tiedon viemiseksi eteenpäin. Tähän asti yksinäisen ritarin aseena onkin ollut lähinnä huijausluomusten tuominen julkisuuteen ja tekeminen naurunalaiseksi.

"Internet on oikein käytettynä mahtava juttu ja tarjoaa hienoja mahdollisuuksia tiedon hankintaan ja välittämiseen. Verkon lieveilmiöihin en voi antaa kuin yhden neuvon: käyttäkää tervettä maalaisjärkeä."

Jukka Pöyryn huijarisivut osoitteessa http://www.sci.fi/~jpoyry/huijarit/

Teemu Mäntysen kriittiset verkostomarkkinointisivut osoitteessa http://www.kolumbus.fi/teemu.mantynen/