Mies joka halusi maalata kiviä

Pitkään mietittyään mies vihdoin ryhtyi toimeen. Hän kulki meren­rannalla ja keräsi kauneimmat kivet mitä löysi, kantoi niitä kotti­kärryyn ja kotiinsa. Siellä hän maalasi ne kestävillä öljy­maaleilla, aina hieman erilaisiksi mutta kaikki kuitenkin punaisiksi yleis­väriltään. Kun hän oli saanut niitä tarpeeksi, hän lähti torille myymään niitä.

Harva ohikulkija viitsi edes pysähtyä miehen kojun luona. Täytyy sanoa, että kauppa kävi todella kehnosti. Kuu­kauden jälkeen mies oli saanut myytyä kaksi kiveä, toisen eräälle vanhalle rouvalle, joka tarvitsi sitä paperi­painoksi, ja toisen nähtävästi säälistä jollekin juuri palkkansa nostaneelle. Mutta muuten: aivan toivo­tonta.

Mies mietti tätä asiaa. Hän oli koko ikänsä tahtonut maalata pieniä, pyöreitä punaisia kiviä. Se oli oikeastaan ainoa asia, mitä hän elä­mässään todella halusi tehdä. Pitäisikö hänen siis luopua unelmas­taan, siitä että hän voisi saada elantonsa perheelleen, seitsemälle pellava­päiselle tena­valleen, kahdelle spanielille ja kissoilleen, tekemällä juuri sitä mistä hän piti.

Hän oli koettanut monia eri aloja, kaikkia turhaan. Hän oli ollut rakennuksilla, merillä, kivihommissa, maan­viljelijänä, tarjoilijana, lehden­jakajana. Mutta mikään ei oikein tyydyttänyt häntä. Hänestä tuntui, että häneltä riistettiin hänen elämäänsä, jotta hän saisi vähän rahaa jolla hän voisi ostaa sirpaleita siitä takaisin. Niinkö hänen siis pitäisi tehdä, lopun ikäänsä?

Mies mietti ja mietti. Ja sitten oli vielä moraa­linen ongelma. Jos kaikki muutkin kärsivät, niin eikö hänenkin pitäisi. Olisiko hänellä oikeus olla onnellinen, kun jokaisella hänen ympä­rillään oli paha olo? Tekemällä niitä pieniä, punaisia kiviä, ja myymällä niitä? Rakentaja rakentaa taloa jossa asutaan, asentaja vetää sinne sähköt, aulavahtimestari sanoo päivää ohikul­kijoille ja saa heidät tietämään, että he ovat astuneet jonnekin sisälle. Mutta entä miehen työ?

Sillä ei elänyt, siksi miehen täytyi etsiä kaiken­laisia tilapäis­hommia lisäksi, mutta hän unelmoi, että hän voisi jonakin päivänä käyttää kaiken aikansa pienten, punaisten kivien maalaa­miseen. Hän harjoitti taitoaan, kulutti rahaa kalliisiin maaleihin ja raahusti meren- ja järvien rannoilla kiviä etsien. Kärsihän siitä perhe-elämä, ja nukkumi­setkin jäivät usein vähiin.

Mutta kukapa onnistuisi ollenkaan yrittämättä?