Kaunottaria ja hirviö
a.k.a
Apollon sauva

	        Kaunottaria ja hirviö
		        a.k.a
		    Apollon sauva
		          -
	            Xena-näytelmä



Tarvittava rekvisiitta:
	      Xenalle chakram ja miekka sekä hiomakivi
	      Gabriellelle taistelusauva (tai sait)
	      Aresille miekka
	      "Apollon sauva"
  	      Hirviöasu, joka peittää koko vartalon naamaa myöten ja on
	       helppo pukea ja riisua. Esim. gorilla tai lumimies.
	      Suunnattavasta valonheittimestä voisi olla suuri apu.

Henkilöt:     Xena, Gabrielle
              Nennia, Esmi (rakastavaisia)
	      Ares
	      (hirviö)

Paikka:	      antiikin Kreikka, syrjäinen metsäaukio

Aika:	      n. 2000 vuotta sitten, ilta



--Kohtaus 1--


Taustalla soi Xenan teemamusiikki samalla kun:

Nainen (Nennia) ja mies (Esmi) juoksevat aukiolle pitäen toisiaan kädestä ja
käyttäytyen kuin vastarakastuneet. He pysähtyvät hetkeksi ja suutelevat
toisiaan hellästi. Nennia tirskahtaa ujosti ja juoksee pois. Esmi lähtee
perään hypähdellen onnellisena.

Teemamusiikki päättyy.


--Kohtaus 2--


Xena ja Gabrielle saapuvat aukiolle. Molemmat ovat hyvällä tuulella, 
joskin matkasta väsyneitä.

Xena: 	      Gabrielle, jäädään tähän yöksi.

Gabrielle:    Huh! Luulin jo ettet koskaan ehdottaisi tuota. Olen ihan poikki.

Xena istuu puun rungolle ja alkaa terottamaan miekkaansa. Gabrielle levittää
kaksi huopaa maahan nukkumista varten. Toisen huopakäärön sisästä putoaa
Apollon sauva.

Xena:	      Hei! Varovasti.

Gabrielle:    Apollon sauva? Vai sinne sinä sen piilotit.

Xena:         Siihen asti, kunnes keksimme keinon se tuhoamiseksi. Se on
	      liian vaarallinen.

Xena virnistää ilkikurisesti.

Xena:	      Olisitko tarvinnut sitä johonkin viime yönä?

Gabrille yskäisee vaivautuneena. Sanaakaan sanomatta hän panee sauvan
reppuun ja käy istumaan toiselle huovalle, Xenan jalkojen juureen. Hän
viheltelee huvikseen Xena-teemaa ja sytyttää "nuotion".

Gabrielle:    Eikö se sinun miekkasi ole jo terävä?

Xena:	      Toki. Mutta teroittaminen jotenkin rentouttaa. Ja auttaa
	      ajattelemaan.
	     
Gabrielle:    Niinkö? Hmm, ehkä minunkin pitäisi kokeilla joskus.

Xena:	      Ajattelemista, vai? Olen samaa mieltä.

Gabrielle läimäyttää leikillisesti Xenaa teeskennellen suuttumusta.

Gabrielle:    Sinä senkin...!

-tauko-

Gabrielle:    Xena, mitä sinä sitten ajattelet?

Xena:	      Yleensäkö? Vai juuri nytkö?

Gabrielle:    No vaikka juuri nyt.

Xena:	      Sitä, että sinä kysyt liikaa asioita.

Gabrielle (vihaisesti):
	      Xena!

Xena:	      No, viimeksi ajattelin, miten mukavaa täällä oikeastaan
	      onkaan. Siitä on pitkä aika, kun olemme viimeksi saaneet olla
	      vain kahdestaan. Täällä on niin rauhallista.

Gabrielle (turhautuneena):
	      No niin, nyt sinä sen teit!

Xena:	      Tein minkä?

Gabrielle:    Joka kerta, kun sanot, että kylläpä täällä on rauhallista,
	      niin heti seuraavassa hetkessä joudumme taas johonkin
	      seikkailuun.

Xena:	      Nyt kyllä liioittelet. Me olemme täällä keskellä ei-mitään,
	      kuka meidät täältä löytäisi?
	      
Gabrielle:    Sano minun sanoneeni. Ennen kuin aurinko nousee,
	      kimppuumme hyökkää joko kauhea hirviö tai rosvojoukko.
	      Tai jotain pahempaa.

Xena (panee miekan takaisin huotraan):
     	      Vain niin. Sitä suuremmalla syyllä meidän on siis 
	      valmistauduttava. Tule, mennään nukkumaan.

Alkavat asettautua makuulle huopien väliin.

Gabrielle:    Paras pitää aseet käsillä.

Xena murahtaa vastaukseksi.

Gabrielle alkaa pian kuorsata äänekkäästi. Xenakin näyttää olevan
nukuksissa. Yhtäkkiä hän nousee istumaan ja kuuntelee tarkkaavaisesti. Hän
ponnahtaa seisomaan ja asettautuu väijyksiin niin, että katsojat näkevät
hänet mutta leiriin tulija ei.

Gabrielle jatkaa kuorsaamista.

Sitten leiriin juoksee Nennia. Hän on kovasti säikähtäneen oloinen. Xena
hyppää piilostaan ja ottaa naisen kiinni, mikä saa tämän päästämään kimeän
kirkaisun.

Gabrielle nousee salamana ylös js suuntaa taistalusauvansa kohti Nenniaa.

Gabrielle (unenpöpperöisellä uhmalla ja raivolla):
	      Anna tulla vaan!

Gabrielle pääsee tilanteen tasalle. Hämmästyksissään hän ei huomaa laskea
sauvaansa.

Gabrielle:    Kukas sinä olet?

Nennia (vielä enemmän peloissaan):
       	      Mi... Minun nimeni on Nennia.

Xena:	      Rauhoitu. Olet turvassa.

Xena viittoo Gabriellea laskemaan sauvansa, minkä tämä tekee.

Xena:	      Mikä hätänä? Miksi sinä juokset yksin pimeässä metsässä?

Nennia:	      Hirviö. Se ajaa minua takaa!

Xena ja Gabrielle katsovat toisiinsa. Gabriellen ilme kertoo "enkös minä
sanonut" ja Xena pyörittää silmiään myöntäen siten Gabriellen olleen 
oikeassa -- ainakin tällä kertaa.

Xena:	      Millainen hirviö?

Nennia:	      En nähnyt oikein selvästi. Musta ja iso. Ja karvainen. Ja
	      se söi minun sulhaseni!

Nennia alkaa hiljaa nyyhkyttää Xenan rintaa vasten.

Xena kääntyy metsään päin ja kuuntelee hetken tarkkaavaisena. Hän kääntyy
takaisin pudistellen päätään.

Xena:	      Ainakaan nyt sinua ei seuraa kukaan.

Gabrielle:    Tulehan, istu alas ja rauhoitu. Meidän kanssamme olet
	      turvassa. Kerrohan kaikki, niin ehkä voimme auttaa.

Nennia rauhoittuu Gabriellen kainalossa.

Nennia:       Juoksimme Esmin, mieheni kanssa metsässä emmekä huomanneet
	      ajan kulumista. Äkkiä alkoi tulla pimeää. Onneksi
	      löysimme hylätyn temppelin. Mutta se oli kovin
	      ränsistynyt ja Esmi meni edeltä katsomaan että se oli
	      turvallinen. Se oli viimeinen kerta kun näin häntä.

Gabrielle:    Mitä sitten tapahtui?

Nennia:	      Sisältä kuului kova räsähdys ja vaimeita kiljahduksia.
	      Ensin en uskaltanut mennä sisälle mutta lopulta oli
	      pakko kun Esmi ei palannut. Menin sisään mutten löytänyt häntä.
	      Sitten yhtäkkiä edessäni oli se hirviö. Se tavoitteli minua
	      mutta pääsin karkuun. Se tuli perässäni ulos ja seurasi, kun
	      juoksin metsään.

Xena:	      Mistä tiedät, että hirviö söi miehesi?

Nennia:	      No kun... tuota... minä oletin, että...

Xena:	      Ehkäpä hän ei vielä ole kuollut. Jos pidämme kiirettä,
	      voimme kenties vielä pelastaa hänet.

Nennia (toiveikkaana):
       	      Niinkä luulet? Voi se olisi...(ihanaa.)

Xena keskeyttää Nennian ja kuuntelee taas metsään.

Xena:	      Hys! Jotain on tulossa.

Gabrielle:    Minä en kuule mitään. Mitä se on?

Xena:	      Jotain isoa. Vie Nennia sivummalle.

Gabrielle vetää kauhuissaan olevan naisen kauemmaksi samalla kun Xena vetää
miekkansa. Sitten näkösälle ilmestyy hirviö, joka karjuu kauheasti ja
heiluttaa raajojaan uhkaavasti.

Xena hyökkää hirviön kimppuun ja nämä poistuvat aukiolta. Taistelu käydään
poissa katsojien näköpiiristä. Siitä ovat todisteina vain ääniefektit
(karjahduksia, ulvahduksia, Xenan taisteluhuutoja jne) sekä niiden kanssa
saumattomasti Gabriellen ja naisen ilmeitä. Gabrielle ja Nennia vuoroon
kannustavat (Hyvä Xena! Näytä sille! Anna mennä!) ja vuoroon joutuvat
kääntymään pois ("Auts. Tuon on pakko sattua" -ilmeellä), kun taistelussa
tapahtuu jokin inhottava käänne.

Lopulta Xena heittää hirviön takaisin ja se jää aukion keskelle makaamaan.
Xenalla on ketsuppia silmäkulmassa. Hän uhkaa hirviötä miekalla.

Nennia:	      Tapa se! Tapa se!

Xena kohottaa miekkansa viimeiseen iskuun. Sitten hänen kasvoilleen leviää
kummastunut ilme ja hän epäröi, samalla kun hirviö levittelee käsiään
anelevasti mutta murises edelleen.

Gabrielle:    Xena? Mikset lyö sitä.

Xena:	      Minusta tuntuu, että se yrittää kommunikoida.

Hirviö nyökkää innokkaasti ja elehtii yhä kiihkeämmin.

Xena:  	      Nennia, millainen se temppeli olikaan? Kenelle se oli omistettu?

Nennia:	      Tuota, en oikeastaan pannut merkille. Luulisin, että
	      sodan jumala Aresille.

Xena, pyöritellen silmiään:
      	      Pitihän se arvata.

Xena laskee miekkansa, kääntyy ympäri ja huutaa metsään.


--Kohtaus 3--


Xena:	      Ares!

Siinä samassa mustaan nahkaan verhoutunut sodan jumala ilmestyy
näyttämön takaosasta.

Ares (ylimielisesti, jättäen muut kokonaan huomiotta):
              Kas, Xena. Kaipasitko? Arvasinhan, että et voi pysyä pitkään
	      minusta erossa.

Xena (lievästi uhkaavasti):
     	      Ei voisi vähempää kiinnostaa. Ares, et satu tietämään mitään
	      tuosta rumiluksesta. 

Ares:	      Minäkö? Miksi ihmeessä tietäisin?

Xena ristii kädet rinnalleen kärsimättömänä. Gabrielle tekee samoin.

Ares (nakellen niskojaan):
     	      No, mitäs meni kaatamaan patsaani.

Nennia:	      Hei anteeksi, mistä te puhutte?

Xena:	      Tuo hirviö on sinun sulhasesi. Ares muutti hänet
	      tuommoiseksi.

Ares kohauttaa hartioitaan näytellen välinpitämätöntä ja virnistää
pahanilkisesti. Nennia katsoo tätä suu ammollaan. 

Xena:	      Ares, pystytkö muuttamaan hänet takaisin.

Ares:         Ha! Tottakai pystyn! Kehtaatkin epäillä.

Gabrielle:    No tee sitten niin!

Ares:         Miksi ihmeessä. Minuahan tässä on loukattu. Tulee temppeliini
	      kuin kentaurilauma ja rikkoo komeimman omakuvani.

Xena: 	      En olisi sinua luullut noin itserakkaaksi. Olet pahempi kuin
	      Afrodite.

Ares:	      No... onhan hän sentään sisareni.

Xena tulee ihan lähelle Aresta ja hymyilee hurmaavasti.

Xena:	      Ares, etkö voisi muuttaa häntä takaisin.

Ares (nielaisee):
     	      Ja mitä minä siitä saan?

Xena:	      Minun kiitollisuuteni.

Ares:	      Ei riitä. Haluan sinut kokonaan.

Xena:	      Tiedät, että se ei käy.

Ares (tylysti):
     	      Sitten en voi auttaa.

Ares katoaa ja jättää Xenan suu auki ja ikäänkuin kesken ajatuksen.

Xena: 	      Kuule Ares... Hemmetti!

Nennia alkaa taas nyyhkyttää. Gabrielle tulee Xenan viereen.

Gabrielle:    Annahan, kun katson tuota haavaa.

Xena istuu ja antaa Gabrielle pyyhkii ketsuppia pois silmäkulmastaan.

Gabrielle:    Mitäs nyt tehdään?

Xena huokaisee ja levittää kätensä neuvottomana.

Xena:	      Ei aavistustakaan.

Xena saa yhtäkkiä idean. Hän vetää Gabriellen näyttämön taka-alalle ja he
alkavat kuiskutella keskenään.

Samalla Nennia menee varovasti hirviön luo ja koskettaa tätä varovasti. 
Hirviö sulkee Nennian käden hellästi omaansa. Halaavat.

Aina välillä taustalta kuuluu Gabriellen kiljaisuja tyyliin: "Et voi olla 
tosissasi!" "Ei!" "En suostu siihen."

Lopulta Xena ja Gabrielle palaavat Esmin ja Nennian luo.

Gabrille:     Minun on vähän mietittävä tätä.

Xena nyökkää ja Gabrielle poistuu metsän kätköihin.


--Kohtaus 4--


Xena jää tutkimaan Esmiä ja lohduttelemaan Nenniaa samalla, kun Gabrielle 
livahtaa metsään, äänen kantaman ulkopuolelle ja kutsuu Aresta.

Gabrielle:    Ares! Näyttäydy. Minulla on asiaa.

Ei vastausta, joten Gabrielle korottaa ääntään.

Gabrielle:    Ares!! Minulla on sinulle tarjous. Vastineeksi Esmin
	      ihmisyydestä.

Ares ilmestyy Gabriellen taakse.

Ares:         Vai tarjous? Mitä sinä voit mukamas minulle antaa? Xenan?

Gabrielle hätkähtää ja kääntyy ymäpäri.

Gabrielle:    Ei, ei Xenaa. Tiedät kyllä, että se ei ole minun vallassani.

Ares: 	      No, en minä ilmaiseksi sitä aio tehdä. Mikä se sinun 
	      tarjouksesi...?

Ares tajuaa jotain ja jäykistyy hetkeksi.

Ares:	      Odotas et kai sinä...? Hah haa. Aina yhtä typerän 
	      uhrautuvainen. Taidat tarjota itseäsi Xenan tilalle.

Gabrielle (hämmästyneenä): 
	      Itseäni?

Ares: 	      Mietitäänpä.... Olet melkein yhtä hyvä kuin Xena sinun
	      ikäisenäsi. Sinulla on potentiaalia tulla yhtä hyväksi kuin
	      hän, jos minä vähän autan. Tjaa, voisinhan minä ajatella...

Gabrielle tyrkkää lähentelevän Aresin kaksin käsin kauemmas..

Gabrielle:    Voi, et todellakaan tunne minua.

Ares:	      Enkö? No, anna tulla. Mikä se sinun juttusi on?

Gabrielle (huokaisee syvään):
	      Xena aikoo käyttää Apollon sauvaa.

Ares (hämmästyneenä):
     	      Apollon sauva? Onko se Xenalla? Vai niin... Mielenkiintoista. 
	      Se minun pitää nähdä.

Gabrielle:    Sinä et ymmärrä. Xena uskoo onnistuvansa mutta se on
	      vaarallista. Sauvaa ei ole tarkoitettu kuolevaisten
	      käyttöön.

Ares: 	      Siksi juuri se onkin niin mielenkiintoista.

Gabrielle:    Ares! Tiedät, että Xena kuolee siihen, jos yrittää! Palauta 
	      Esmi entiselleen, jotta Xenan ei tarvitse yrittää sitä.

Ares:	      Palaan alkuperäiseen kysymykseeni: Miksi ihmeessä!?

Gabrielle:    Jotta sinulle jäisi edes mahdollisuus joskus onnistua Xenan
	      kanssa. Sitä minä sinulle tarjoan: mahdollisuutta.

Ares (epäileväisesti):
     	      Siis mieluummin antaisit Xenan yrittää toivotonta tehtävää 
	      kuin liityt minuun?

Gabrielle:    Minä menen sinne minne Xenakin. Autan häntä tehtävässä ja 
	      kuolen mukana, jos Xenakin kuolee.

Ares:	      Hän ei ikimaailmassa päästä sinua mukaansa.

Gabrielle (uhmakkaasti):
	      Sehän ei ole ennenkään minua estänyt!

Ares:	      Xena siis tosiaan aikoo käyttää sauvan voimaa? Niinpä sinä 
	      tarjoat... pelkkää mahdollisuutta!

Gabrielle:    Kuten sanoin. Jos hän kuolee, et koskaan voi saada häntä
	      omaksesi. Niin kauan kuin hän elää, sinulla on edes 
	      mahdollisuus saada hänet takaisin itsellesi. Tai minut. Ja 
	      usko pois, kumpikin mahdollisuus on häviävän pieni.

Ares katoaa mietteliäänä. Gabrielle huokaisee helpotuksesta ja palaa
leiriaukiolle.


--Kohtaus 5--


Gabrielle palaa aukiolle, jossa Xena on jo valmistellut hirvion rituaalia
varten. Hänellä on Apollon sauva käsissään.

Xena:         Gabrielle, tulit sentän lopulta. Mikä noin kauan kesti?

Gabrielle (epävarmasti):
	      Tuota.... Xena. Olen tässä vähän ajatellut...

Xena:	      Hmm. No, aiotko auttaa minua vai joudunko taas tekemään kaiken
	      yksin?

Samassa Ares ilmestyy jälleen.

Ares:	      Ihan tottako sinä meinaat käyttää Apollon sauvaa
	      palauttamaan tuon miehen omaksi itsekseen?

Xena näyttelee yllättynyttä.

Xena: 	      Mistä sinä niin päättelit?

Xena miettii hetken. Hän siristää silmiään ja katsoo Gabriellea vihaisesti.

Xena:	      Gabrielle! Sinä kerroit! En olisi sinusta uskonut.

Gabrielle:    No siihen aikaan se tuntui hyvältä idealta.

Xena:	      Niin varmaan joo!

Ares kävelee keskemmälle ja katsoo vuoroin Xenaa, vuoroin Esmiä.

Ares:	      Taidatkin olla tosissasi tämän suhteen.

Xena:	      Sinä tunnet minut. En koskaan laske leikkiä näissä asioissa.

Ares astahtaa aivan Xenan eteen ja katsoo tätä syvälle silmiin.

Ares:	      Kai tajuat, että tämän tempun jälkeen ei ole paluuta.
	      Kukaan kuolevainen ei voi hallita sauvaa. Se pystyy
	      ihmetekoihin mutta se vaatii energiaa ja sen energian se
	      imee sinusta. Sinä kuolet niinkuin kaikki muutkin yrittäneet.

Xena:	      Ares, ala vetää! Uskoisit jo. Et ikinä saa minua omaksesi.

Ares:	      En kai. Mutta aion säilyttää mahdollisuuteni. Gabrielle!
	      Otan tarjouksesi vastaan.

Esmi alkaa kouristella kivuliaan oloisesti. Samalla Ares katoaa. Nennia, 
Xena ja Gabrielle kokoontuvat hänen ympärilleen samalla, kun hirviön
sisuksista hiljalleen kuoriutuu mies.

Nennia ja Esmi halaavat.

Xena ja Gabrielle nousevat seisomaan ja virnistävät. He lyövät kätensä
yhteen "high five" -tyyliin.

Gabrielle:    Ihan suunnitelman mukaan.


--Kohtaus 6--


Seuraa yleistä kiittelyä ja hyvästijättöjä jne jne.

Xena haukottelee ja alkaa kömpiä takaisin huopansa alle.

Xena:	     Jumalten kiitos! Viimeinkin he lähtivät. En olisi kestänyt enää
	     hetkeäkään. Viimeinkin rauhallista.

Gabrielle:   Xena! Ei taas.

Xena:	     Äh. Rauhoitu. Hirviö tuli ja meni. Tuskin niitä kahta samana yönä
	     tulee.

Gabrielle:   Ei kai, mutta emme ole nähneet vielä yhtään rosvojoukkoa. Ja
	     aamun sarastukseen on enää muutama tunti aikaa. Minä ajattelin
	     ehtiä nukkuakin.

Xena:	     Ja nyt hiljaa tai minä näytän, mitä muuta Apollon sauvalla voi
	     tehdä.

Gabrielle:   Lupaat vain.


LOPPU