Myrkkynuoli singahti puhallusputken suusta ja osui maaliinsa. Gabrielle tuupertui Xenan jalkojen juureen ääntäkään päästämättä.

"Gabrielle!"

Varjot nousivat Xenan sisimmässä. Hän kumartui ja riuhtaisi ilmeettömänä myrkkypiikin ystävänsä kaulasta. Gabrielle ei hengittänyt.

"Gabrielle! Ei!"

Xenan miekka syöksyi ulos tupestaan. Hän taisteli murhanhimoa vastaan; ehkä olisi vielä jokin keino pelastaa Gabrielle. Epätoivoisena Xena nosti myrkkynuolen maasta ja haistoi siinä helmeileviä vihertäviä pisaroita. Nuoli napsahti poikki hänen kädessään; myrkyn tuoksu oli täysin tuntematon.

Samassa Xenan selän takaa alkoi kuulua solisevaa, iloista naurua.

"Gabrielle-parka!" tuttu ääni riemuitsi. "Ikävää, että hänen piti lähteä niin nuorena!"

Xena kääntyi kipinöitä silmissään. Callisto hymyili ja pudotti puhallusputkensa.

"Tervehdys, Xena," Callisto sanoi herttaisesti. "Koska hautajaiset pidetään?"

Soturiprinsessa hyökkäsi. Callisto veti miekkansa esiin, torjui huvittuneena muutaman iskun ja nojautui sitten toista jalkaansa koukistaen eteenpäin ikään kuin olisi vastaanottamassa suudelmaa. Xenan miekka lävisti hänen sydämensä.

"Hienoa, Xena!" Callisto kehräsi. "Mutta katsopa tätä!"

Callisto kohotti miekkansa ja survaisi sen sydämeensä ennen kuin Xena ehti vetää oman miekkansa pois tieltä. Xenan miekka halkesi kirskuen kahtia.

"Taisit unohtaa, että minä olen kuolematon!" Callisto virnuili.

Xena ei sanonut mitään.

"Älä nyt viitsi murjottaa," Callisto kujersi. "Gabriellen tappaminen oli vain pieni pila, jolle sinäkin vielä varmasti opit nauramaan, vaikka tuollainen roikale oletkin. Mutta leikki sikseen: itse asiassa tulin kertomaan sinulle, että olen vihdoinkin löytänyt keinon, jolla voin hetkellisesti vapautua ikuisen olemassaolon tuskasta. Siihen tarvitsen kuitenkin sinun apuasi."

Ennen kuin Xena ehti vastustella, Callisto tarttui häntä olkapäistä. Calliston ruumis räjähti sokaisevaksi energiaksi, joka syöksyi päin Xenaa kuumana, huumaavana aaltona. Xena vaipui tajuttomana maahan.

Xena ja Gabrielle istuivat kuumassa lähteessä rentoutumassa. Lähteen vesi oli taivaallista ja hyväilevää.

"Calliston mielestä minun niin sanottu kuolemani oli siis vitsi, jolle sinä oppisit vielä nauramaan?" Gabrielle kysyi.

"Kaipa Callisto oli tavallaan oikeassa," Xena hymähti. "En ole pitkään aikaan tuntenut oloani näin iloiseksi siitä, että sinä olet elossa."

"Hei! Tuo oli loukkaus"

"Se oli tarkoitettu vitsiksi."

Gabrielle lipui pilke silmäkulmassaan Xenan eteen ja alkoi esitellä tälle nyrkkejään loukattua ja kiukkuista näytellen. Xena ei voinut olla nauramatta.

"Calliston myrkky saattoi muuten olla jotain uutta lääkeainetta," Gabrielle tokaisi. "Valekuolemani jälkeen oloni on tuntunut aivan mahtavalta. Kehossani ei ole enää yhtään rasittunutta tai kivistävää lihasta. Tuntuu kuin olisin syntynyt uudestaan. Kokeiles näitä vatsalihaksia!"

"Niissä on reikä," Xena sanoi hetken päästä.

"Aaagh, sormi pois navastani, senkin..."

Xena hymyili vinosti.

"Itse asiassa minunkin lihakseni tuntuvat olevan paremmassa kunnossa kuin aikoihin," hän totesi. "Calliston energiahyökkäyksen jälkeen on tuntunut siltä, että voimani olisivat kaksinkertaistuneet."

Samassa Gabriellen silmät alkoivat lähettää äänetöntä varoitusviestiä. Xena huomasi heti, mistä oli kyse: joku tarkkaili heitä läheisessä pensaikossa. Hän tarttui vaivihkaa chakramiinsa ja heitti.

Iso pilvi lehtiä räjähti ilmaan chakramin viiltäessä pensaikkoa. Lehtien varjossa lymyillyt nuori, itämainen nainen katseli Xenaa ja Gabriellea kiukkuisesti.

"Ja kukas sinä oikein olet?" Xena kysyi.

"Nimeni on Ling Ling," nainen sanoi. "Minä olen Gabriellen suurin ihailija."

Xena vilkaisi ystäväänsä. Gabriellen silmät säteilivät.

"Ling Ling, olet mitä ilmeisimmin huomannut upeat vatsalihakseni!" Gabrielle riemuitsi vatsaansa hieroen. "Näillä pysäyttäisi vaikka kivivyöryn! Ja pelkkä napani puristus pakottaa uljaatkin soturiprinsessat antautumaan, vai mitä, Xena? Nauraisit vähän, minähän vain pelleilen."

"Napasi on varmasti vakuuttava," Ling Ling sanoi. "Eniten kuitenkin ihailen taitojasi tarinankertojana."

Gabriellen hymy oli sokeria ja hunajaa. Hän nousi lähteestä ja viittasi kädellään sitä kohti.

"Ling Ling, astu tuonne odottamaan," Gabrielle kehräsi. "Xena pesee hiuksesi sillä aikaa kun haen tarinakääröni."

"Gabrielle!" Xena älähti, mutta bardi oli jo menossa.

Ling Ling katsoi lähdettä ja kohautti sitten olkapäitään. Hän alkoi riisua Callistomaista niitti-nahka -varustustaan.

"Ling Ling..." Xena aloitti vaivautuneesti.

Ling Ling heitti Xenalle pullon shampoota ja laskeutui lähteeseen. Xena huokaisi. Alistuneesti hän avasi shampoopullon ja alkoi hieroa sen sisältöä Ling Lingin yönmustiin hiuksiin.

Gabrielle kaivoi kiivaasti Argon satulalaukkua etsien tarinakääröjään.

"Vihdoinkin joku, joka osaa kunnolla arvostaa Xena-tarinoitani," hän mutisi. "Päähenkilöni on itse aina niin kyyninen, kun yritän leipoa hänestä sankaria."

Gabrielle löysi kääröt ja valitsi niistä suosikkinsa. Sitten hän kaivoi satulalaukusta näyttävimmän asunsa, puki sen päälleen ja juoksi takaisin lähteelle.

Xena ja Ling Ling olivat jo nousseet vedestä. He olivat pukeutumassa. Gabrielle marssi ylväästi heidän keskelleen, avasi käärön ja aloitti.

"Sinä aamuna Xena survaisi miekkansa..."

"Suu kiinni, Gab!" Xena sanoi.

"Xena!" Gabrielle ei ollut uskoa korviaan. "Kuinka sinä kehtaat?"

"Olen pahoillani, teidän ylhäisyytenne. Haluatteko tarkistaa, että pesin ystävättärenne hiukset kunnolla?"

Gabrielle päätti olla huomioimatta tuohtunutta soturiprinsessaa.

"Sinä aamuna Xena survaisi miekkansa..." hän aloitti alusta.

"Suu kiinni, käpy!" Ling Ling sanoi.

Käärö kirposi Gabriellen hervottomista sormista. Hän ei ymmärtänyt enää mitään.

"Sinunhan piti olla minun ihailijani..." hän aloitti.

"Minä olenkin," Ling Ling sanoi. "Juuri sinun tarinoittesi kuuleminen sai minut aikanaan ryhtymään bardiksi. Mutta minä olen jo parempi bardi kuin sinä, joten en minä enää sinun löpinöitäsi tarvitse. Nykyään ihailen vain sitä, kuinka lahjakkaasti olet ujuttautunut soturiprinsessan seuraan etsimään aihetta tarinoillesi. Käytät häntä hyväksesi tavalla, josta jokainen tarinankertoja olisi ylpeä."

Gabrielle katseli Ling Lingia murhaavasti.

"Ling Ling?" Xena sanoi. "Antaa heittää! Sinä häiritset Gabriellen soturiprinsessan hyväksikäyttöä."

Ling Ling nyrpisti nenäänsä ja alkoi astella poispäin.

"Minä palaan vielä!" hän tiuskaisi pahaenteisesti olkansa yli.

Aurinko alkoi laskea. Xena ja Gabrielle olivat valmistautumassa yöpuulle.

"Callisto halkaisi miekkani," Xena sanoi. "Onneksi hän jätti omansa tilalle. On edes jotain, millä puolustautua."

"Ei kai tuo ole se miekka, joka tappoi Perdicuksen?" Gabrielle kysyi epäluuloisesti.

"Voi ollakin, mutta parempaa meillä ei tällä hetkellä ole."

"Jos Callisto hyökkää, ei tuostakaan ole juuri hyötyä. Hänen sydämensähän kestää kaksikin miekkaa edes tahtia muuttamatta. "

Samassa auringon viimeiset säteet katosivat vuorten taa. Huimaava tunne täytti Xenan pään. Gabrielle katsoi kauhistuneena, kuinka hänen ystävänsä katosi hehkuvaan energiapyörteeseen. Kun pyörre laantui, soturiprinsessan tilalla oli Gabriellen pahin painajainen.

"Callisto!" Gabrielle henkäisi.

"Hei Gabrielle!" Callisto sanoi. "Ja kas, tässähän on miekka, jolla tapoin Perdicuksen. Onpa maailma pieni."

Callisto astui Gabriellea kohti. Gabrielle kohotti sauvansa puolustukseen.

"Mitä Xenalle tapahtui?" Gabrielle kysyi yrittäen pitää äänensä rauhallisena.

"Minä ja Xena olemme nyt yhtä," Callisto hymyili. "Xenalla on käskyvalta päivisin, mutta yöt ovat minun aikaani."

"Miksi? Miksi teet tämän?"

"Sehän tässä onkin niin hauskaa! Teen tämän, jotta voisin vihdoin ja viimein kuolla. Oma ruumiini on tietysti yhä kuolematon, mutta jos joku sattuu päiväsaikaan tappamaan Xenan, pääsen minäkin hänen kanssaan Haadeksen eteen."

Callisto nauroi iloisesti. Hän sivalsi miekallaan sauvan Gabriellen kädestä ja halasi tätä tiukasti.

"Päästä irti!" Gabrielle sähisi.

"Voi Gabrielle!" Callisto huokaisi. "Jos sinä todella haluat päästä minusta eroon, niin siihen on kyllä keino. Sekoita myrkkyä huomenna Xenan ruokaan."

Gabrielle tunsi kuvotusta. Callisto nauroi helkkyvää nauruaan hänen korvaansa.

"Gabrielle," Callisto kehräsi. "Me tulemme viettämään vielä paljon aikaa yhdessä. Mutta ei tänä yönä. Tänä yönä aion kokeilla jotain aivan uutta."

Callisto vihelsi. Ling Ling astui esiin puitten suojasta.

"Tämä on Ling Ling," Callisto sanoi. "Hän on omien sanojensa mukaan jopa sinuakin parempi bardi. Hänen avullaan minusta tulee Xenaakin kuuluisampi parannuksen tehnyt soturi."

Gabrielle katsoi inhoten Calliston enkelimäistä hymyä. Ling Lingin toinen suupieli kaartui ylöspäin hänen aistiessaan bardissa kytevän raivon.

"Et sinä ole mitään parannusta tehnyt!" Gabrielle sanoi ja sylkäisi Callistoa poskelle.

"En niin," Callisto myönsi. "Osaan kuitenkin teurastaa pahoja poikia vielä tehokkaammin kuin Xena, ja sehän riittää. Ling Ling voi pyyhkiä tarinoistaan pois ne kohdat, joista näkyy, kuinka paljon minä tappamisesta oikein nautin."

"Meillä on kiire, jos aiomme ehtiä tehdä sankaritöitä tänä yönä," Ling Ling huomautti Callistolle kuivasti. "Pyyhi kuitenkin tuo sylki pois naamaltasi ennen kuin lähdemme. Gabriellen vatsalihakset sopinevat hyvin siihen tarkoitukseen."

Gabriellen värisi inhosta kun Callisto alkoi hieroa niljakasta poskeaan hänen vatsaansa vasten. Ling Ling katseli omahyväisesti vierestä.

"No niin," Callisto sanoi lopulta. "Eiköhän ole aika lähteä pelastamaan maailmaa!"

Sotalordi Cristhopeus oli kokoamassa joukkojaan. Hänen tarkoituksensa oli vallata kaikki lähialueiden maalaiskylät nopeilla rynnäköillä. Hän ei tiennyt, että hänen armeijansa tulisi tuhoutumaan ennen kuin se ehtisi aloittaa ensimmäistäkään hyökkäystä.

Cristhopeuksen henkivartiokaarti huomasi Calliston ensimmäisenä. Jousimiehet ampuivat Calliston vartalon täyteen nuolia, joilla ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta. Callisto vastasi teloittamalla henkivartijat käsistään sinkoavilla salamoilla.

"Sinä olet ollut tuhma, Cristhopeus!" Callisto nauroi. "Sankarin velvollisuuteni on räjäyttää sinut kappaleiksi!"

Cristhopeuksen sotavoimat syöksyivät puolustamaan komentajaansa. Callisto kohotti pilkallisesti jalkansa. Hänen saappaansa pohja alkoi hehkua punaisena.

"Tämä jalka riittää teidän voittamiseenne!" Callisto uhosi.

Calliston tähtäsi jalallaan Cristhopeusta. Punainen saappaanpohjaheijastus alkoi kieppua ympäri sotalordin rintapanssaria. Lopulta Callisto sai jalkansa vakaaksi ja pysäytti heijastuksen Cristhopeuksen sydämen kohdalle.

"Kuole, roisto!" Callisto huusi.

Kymmenen salamaa syöksyi Calliston jalasta. Ne iskivät Cristhopeukseen saappaanjäljen muotoisen reiän

Callisto kääntyi ja alkoi tykittää salamapotkuillaan Cristhopeuksen joukkoja. Yksikään ei pelastunut.

Ling Ling talutti verentahrimaa Xenaa metsän halki. Lopulta he saapuivat Gabriellen luo.

"Xena!" Gabrielle parahti. "Mitä sinulle on tehty!"

"Callisto tuhosi viime yönä sotaisan armeijan," Ling Ling sanoi. "He ampuivat hänet täyteen nuolia, mutta eiväthän ne tietenkään hänen kuolemattomaan ruumiiseensa vaikuttaneet. Vedin suurimman osan nuolista irti, mutta Callisto käski jättää muutaman sisään Xenaa varteen."

"Kuinka suloista!" Xena mutisi. "Kannan haavoja Calliston taistelusta. Onneksi ne nuolet eivät olleet pahemmissa paikoissa."

Gabrielle iski sauvallaan kohti Ling Lingia. Teräskynnet napsahtivat esiin Ling Lingin nahkarannekkeista, ja hän viilsi iskun syrjään.

"Miksi käyt kimppuuni?" Ling Ling ihmetteli. "Minustahan on teille paljon hyötyä. Ilman minua Callisto yrittäisi varmasti vieläkin tappaa teitä, eikä tekisi vain tällaista pientä kiusaa."

"Hän on oikeassa, Gabrielle," Xena sanoi. "Callisto olisi varmasti tappanut sinut yöllä, ellei olisi ollut niin innostunut Ling Lingin suunnitelmasta hankkia hyvää mainetta."

"Mutta Callisto ja Ling Ling ovat molemmat läpimätiä ihmisiä!" Gabrielle valitti.

"Ja heidän yhteiset läpimädät tavoitteensa ovat ehkä ainoa asia, jotka pitävät sinut hengissä öisin," Xena huokaisi. "Joten jätä Ling Ling rauhaan ja auta minua haavojeni kanssa."

Alistuneesti Gabrielle totteli.

Kun Gabrielle oli saanut Xenan haavat sidottua, soturiprinsessa vaipui raskaaseen uneen. Unessa sodan Jumala saapui hänen luokseen.

"Ares!" Xena kirosi.

"Xena," Ares hymyili.

"Mitä sinä haluat?"

Areksen ilme muuttui synkäksi.

"Callisto tuhosi armeijan, josta olin toivonut paljon," hän sanoi. "En voi sallia sellaisen tapahtuvan toista kertaa. Calliston on kuoltava."

"Callisto on kuolematon," Xena huomautti.

"Niin. Mutta sinä et ole."

Xenan sydäntä kylmäsi.

"Tarkoitatko, että tappaisin itseni?" hän kysyi.

"Siten Callistosta päästäisiin helpoiten eroon," sodan Jumala myönsi. "Eikä sinun enää sen jälkeen tarvitsisi murehtia siitä, mitä Callisto tekee Gabriellelle yöllä, kun sinä et ole auttamassa."

Xena ei sanonut mitään.

"Älä ymmärrä väärin," Ares sanoi. "Sinä olet yhä suosikkini, enkä tahtoisi luopua sinusta. Mutta Callisto on uhka, joka ei katoa itsestään. Jotain on tehtävä."

Julmasti hymyillen Ares muuntautui varjoksi ja katosi unen seinämiin. Kun hän oli mennyt, painajaiset tulivat...

Gabrielle katseli levottomasti heittelehtivää ystäväänsä ja silitti tämän otsaa. Xena oli nukkunut koko päivän, mutta uni oli ollut kaukana rauhallisesta. Ja pian muodonmuutos taas tulisi...

"Xena, minua pelottaa!" Gabrielle kuiskasi.

Xena räjähti energiaksi ja otti toisen muodon. Callisto nousi istumaan, hymyili ja nuolaisi Gabriellen nenää.

"Herkullista!" Callisto maiskutti. "Mutta se kaipaa lisää verta."

Calliston kyynärpää rysähti Gabriellen kasvoihin ja paiskasi tämän maahan.

"Tiesitkö, että Ares käski Xenaa tappamaan itsensä, jotta minun riehumiseni loppuisi?" Callisto kysyi. "Xena ei oikein pidä ajatuksesta, mutta kun hän näkee miltä naamasi näyttää aamulla, hän ehkä muuttaa mielensä. Jos sinulla nyt ylipäätään enää siinä vaiheessa on naamaa..."

Gabrielle nousi pystyyn ja tarttui sauvaansa. Hän tiesi, ettei siitä olisi juurikaan apua, mutta jotenkin hänen oli selviydyttävä tästä; olihan nyt Xenankin henki kyseessä.

"Ymmärräthän sinä, että Xena suorastaan kerjää tätä," Callisto sanoi tähdäten jalallaan Gabriellea. "Hän ei yksinkertaisesti anna minun vahingoittaa itseään muiden kuin läheistensä kautta. Jos hän olisi hiukankin vähemmän täydellinen soturi, minä olisin voinut rusikoida häntä enkä hänen ystäviään."

Callisto kiepautti jalkaansa ja potkaisi esiin salaman. Se räjäytti Gabriellen vieressä olevan kannon ja sai paksuja juurenkappaleita paiskautumaan vasten bardin kasvoja. Iskut pudottivat Gabriellen polvilleen.

"Ling Ling!" Callisto huusi.

Itämainen bardi pudottautui puusta piiska kädessään. Ennen kuin Gabrielle ehti reagoida, piiskan siima kiertyi hänen kaulaansa kuin hirttoköysi.

"Callisto," Ling Ling tervehti. "Mitä soisit minun tekevän pikku tyttösellemme?"

"Jotain sellaista, mitä Xena ei koskaan anna itselleen anteeksi!" Callisto sanoi.

Gabrielle iski sauvallaan Ling Lingin maahan ja juoksi pakoon niin kovaa kuin jaksoi.

He saivat hänet silti kiinni.

Kun Xena heräsi hän löysi Gabriellen viereltään tiukasti sidottuna verisenä myttynä. Bardi oli ruoskittu henkihieveriin.

"Gabrielle!" Xena parahti.

Xenan omat haavat tuntuivat yön aikana kadonneen. Hän alkoi aikailematta hoivata ystäväänsä kuntoon. Puhdistettuaan haavat vedellä hän lähti etsimään parantavia yrttejä ja havaitsi tyytyväisenä seudun olevan oikea luonnon lääketarha. Iltaan mennessä Gabriellen rääkätty keho alkoi näyttää jo paljon paremmalta.

Xena huokaisi tyytyväisenä ja silitti tajuttoman ystävänsä hiuksia.

"Hyvästi, Gabrielle," hän kuiskasi ja suuteli bardia poskelle.

Xena kuuli kavioitten ääntä takaansa. Argo oli vaistonnut, että jotain oli tekeillä. Xena taputti hevosen turpaa.

"Hyvästi, Argo," Xena sanoi. "Pidä Gabriellesta huolta!"

Argo katseli, kuinka hänen emäntänsä käveli pois.

Xena tunsi kyynelten polttelevan silmiään. Hän kuitenkin tiesi, ettei hänellä ollut muuta mahdollisuutta. Gabrielle ei enää kestäisi toista samanlaista yötä.

Rotko oli syvä ja sen pohjalla oli teräviä kiviä. Xena astui sen reunalle ja veti henkeä.

"Toivoin, että olisi ollut joku toinen keino," Ares sanoi.

Xena kääntyi katsomaan sodan Jumalaa. Areksen silmissä oli vilpitöntä surua.

"Sodan Jumala vaikeroi kuolemaani," Xena mutisi. "Jos olisin tiennyt, että elämäni päättyy näin, en olisi viitsinyt edes syntyä."

"Ikävää, että suhtaudut siihen noin," Ares sanoi. "No, hyvää matkaa sitten!"

Ares potkaisi Xenaa vatsaan. Soturiprinsessa horjahti hämmästyneenä taaksepäin ja putosi rotkoon. Viime hetkellä hän kuitenkin sai otteen rotkon reunasta.

Areksen kantapää laskeutui Xenan sormille. Soturiprinsessa irvisti kivusta.

"Taistelija viimeiseen asti," Ares nauroi. "Vaikka haluat tappaa itsesi, niin sinua ei ollenkaan huvittaisi irrottaa otettasi niin kauan, kun sormillesi tallotaan."

Ares kohotti kantapäätään ja survaisi sen sitten uudestaan alas. Xena puristi hampaansa yhteen kivusta. Ares nauroi ja polki Xenan sormia kunnes veri alkoi roiskua, mutta soturiprinsessan ote pysyi.

"Aurinko alkaa jo laskea," Ares mutisi. "Sydämeni vuotaa verta, mutta minun on nyt jätettävä sinut omien käsiesi armoille."

Aries hajosi valoksi ja katosi.

"Vihdoinkin!" Xena sähähti ja päästi irti.

"Xena!"

Gabrielle tarttui Xenan ranteeseen ja pysäytti viime hetkellä tämän putoamisen.

"Ei!" Xena huusi. "Gabrielle! Aurinko on laskemassa!"

Gabrielle ei piitannut Xenan puheista, vaan alkoi kiskoa tätä kaksin käsin ylös.

"Ei!" Xena tarttui vapaalla kädellään Gabriellen sormiin ja alkoi vääntää niiden otetta irti. Bardin puristus oli kuitenkin yllättävän voimakas.

"Sinä et ole menossa mihinkään, Xena!" Gabrielle puuskutti. "Usko pois!"

Xena yritti väittää vastaan, mutta samassa muodonmuutos alkoi. Silmänräpäys ja Gabriellen otteessa roikkuikin Callisto.

"Sinulla ja Xenalla on tainnut olla todella vakavaa puutetta ajanvietteestä poissaollessani," Callisto tokaisi vilkaisten kohti rotkon pohjaa.

Gabrielle alkoi kiskoa Callistoa ylös.

"Gabrielle, senkin hölmö!" Callisto torui. "Etkö ymmärrä, että sinun olisi pitänyt päästää minut putoamaan. Ei se tietenkään minua olisi tappanut, mutta olisitpahan saanut hiukan etumatkaa tänä yönä."

Gabrielle veti Calliston syliinsä ja halasi tätä tiukasti.

"Hei!" Callisto ilahtui. "Kerrankin maailmassa tapahtuu asioita, joiden syistä olen ihan oikeasti kiinnostunut."

"Annan sinulle kaiken anteeksi, Callisto," Gabrielle sanoi.

"Kiitos. Vastalahjaksi minä tapan sinut!"

Callisto nappasi tikarin vyöltään ja painoi sen Gabriellen kurkulle.

"Tee se!" Gabrielle sanoi. "Se on ainoa tapa pelastaa Xena. Minua suojellakseen hän saattaisi ottaa oman henkensä, mutta jos minua ei ole..."

Gabrielle veti äkisti henkeä kun Calliston tikari nirhaisi hänen kaulaansa.

"Helppoahan sitä nyt on puhua itsensä uhraamisesta," Callisto nauroi. "Mutta odotahan, kun alan kaivaa teräksellä silmääsi!"

"Minä olen valmis," Gabrielle sanoi. "Ja koska tiedän kuolemani olevan lähellä, en voi enää vihata sinua, Callisto. Minä rakastin elämääni, ja koska myös sinä olit osa sitä, en osaa olla rakastamatta sinuakin jättäessäni kaiken lopullisesti taakse..."

Callisto hivutti kyynisesti hymyillen tikarinsa Gabriellen selkäpuolelle ja bardin vartalo jäykistyi kivusta terän upotessa hitaasti ihoon. Nyyhkyttäen Gabrielle pusersi Calliston lujasti itseään vasten. Callisto tunsi pehmeitten hiusten silkkisen kosketuksen poskellaan ja värähti kuumien kyynelien alkaessa valua selkäänsä pitkin.

"Ling Ling!" Callisto huusi.

Ling Ling ilmestyi metsän varjoista.

"Minua väsyttää!" Callisto sanoi. "Haluan, että sinä tapat tämän itkupillin minun puolestani!"

Kynnet napsahtivat kiiltävinä esiin Ling Lingin rannekkeista. Gabrielle tarttui sauvaansa; vaikka hänen oli kuoltava tänään, hänellä ei ollut aikomustakaan luovuttaa elämäänsä pelkälle Calliston sylikoiralle. Bardit iskivät yhteen tuimat ilmeet kasvoillaan.

Gabrielle survaisi sauvallaan Ling Lingia lujasti vatsaan. Mustatukkainen bardi putosi polvilleen, mutta ponnahti ylös kuin jousi ja iski kyynärpäällään Gabriellea kasvoihin samalla kun teräksiset kynnet hamusivat suojatonta kaulaa. Gabrielle tarttui Ling Lingin ranteeseen ja heitti tämän olkansa yli.

"Narttu!" Ling Ling sähähti. Hän tarttui piiskaansa.

Gabriellen sauva kolhi Ling Lingin hampaita. Vastalahjaksi Gabrielle sai viiltävän piiskaniskun kaulaansa. Teräskynnet sivalsivat, mutta Gabrielle sukelsi Ling Lingin käsien ohi ja pamautti otsansa tämän poskeen.

Ling Ling sylki verta. Hän yritti saada puolustustaan takaisin pystyyn, mutta Gabrielle rusikoi hänet nyrkeillään maahan. Ling Ling huusi tuskasta, kun Gabrielle väänsi hänen kätensä selän taakse.

"Callisto! Auta!"

Callisto näytti närkästyneeltä.

"Ling Ling!" hän sanoi. "Kyllä sinun nyt Gabrielle pitäisi tappelussa voittaa! Säälittävää!"

Gabrielle väänsi lujempaa.

"Aaaa!" Ling Ling huusi. "Minä antaudun! Minä antaudun!"

"Väännä vielä lisää!" Callisto kehotti. "Ling Ling ei kuullostanut oikein vakuuttavalta!"

Mutta Gabrielle päästi irti. Ling Ling perääntyi hänen luotaan vihaisesti mulkoillen. Callisto nauroi iloisesti.

"Tämäpä oli hauskaa!" Callisto hihkui. "Tästä lähtien sinä saat hoitaa blondin rääkkäämisen, Ling Ling. Sinä tarvitset siinä enemmän harjoitusta kuin minä."

"Mutta Callisto..." Ling Ling aloitti.

"Ei muttia!" Callisto keskeytti. "Sitäpaitsi on jo korkea aika mennä tekemään uusia urotöitä!"

Ling Ling seurasi alistuneena emäntäänsä yöhön. Gabrielle lyyhistyi maahan istumaan ja huokaisi syvään helpotuksesta.

Xena purskahti nauruun Gabriellen kertoessa öisen kaksintaistelun huipentumasta.

"Ling Ling -parka!" hän sanoi. "Ilmeisesti Callisto ei välitä hänestä enempää kuin mekään!"

"Eli loppu hyvin, kaikki hyvin," Gabrielle sanoi. "Vaarallisin vihollisemme Callisto ei enää pysty jahtaamaan sinua, ja minun jahtaamiseni hän on jättänyt Ling Lingille, josta kuvittelisin kyllä selviytyväni."

"Eli meidän kummankaan ei tarvitse enää ajatella itsetuhoa."

"Ei."

Xena painoi Gabriellen syliinsä ja huokaisi helpotuksesta.

Hehkuva valo leimahti ja Ares ilmestyi paikalle.

"Xena!" sodan Jumala sanoi. "Callisto tuhosi yöllä Lohengrammin linnoituksen! Minulla oli suuria suunnitelmia sitä varteen..."

"Olen pahoillani menetyksesi vuoksi," Xena sanoi iloisesti.

"Sinun on keksittävä keino Calliston pysäytettäväksi!" Ares komensi. "Älä unohda, että minä pelastin sinut eilen. Ellen olisi tanssinut sormiesi päällä, olisit päästänyt irti ennen kuin Gabrielle ehti apuun."

"Teen minkä voin," Xena hymyili.

"Et ilmeisesti osaa ottaa tätä tosissasi," Ares synkistyi. "Siitä saat vielä maksaa kalliisti!"

Ares katosi leimuten. Xena virnisti ja kääntyi Gabriellen puoleen.

"Mihin jäimmekään?" Xena kysyi.

"Siihen kohtaan, jossa sankarit elivät elämänsä onnellisina loppuun asti."

"No hyvä. Kuule Gabrielle?"

"Niin, Xena?"

"Näytäs vielä vähän niitä vatsalihaksia..."

.