WAGNERIN SORMUS-TRILOGIA

Lyhennelmä transkriptistä

 

TRANSKRIPTI SPOILAA MELKOISESTI XENAN JAKSOJA: The Rheingold, The Ring ja The Return of the Valkyrie Tämä tekstin tarkoituksena on lähinnä auttaa lukijaa vertaamaan Xenan Norse-trilogiaa (voi kutsua myös sormustrilogiaksi) ja Wagnerin sormustrilogiaa toisiinsa. Teksti koskee vain Wagnerin trilogiaa. Pohjana on käytetty kahta sivustoa, joista toinen oli suomen- toinen englanninkielinen. Englanninkielinen on ilmeisesti - ainakin osittain - käännetty käänösrobotilla saksankielisestä sivustosta. Kieli oli sen jäljiltä vaikeaselkoista ja se on osittain jäänyt sellaiseksi tässä tekstissäkin. Muutama kohta jäi täysin ymmärtämättömäksi ja ne on vain käännetty sellaisenaan tähän. Kaikesta huolimatta transkriptin pitäisi noudattaa varsin hyvin Wagnerin oopperaa, vaikka onkin lyhennetty alkuperäisestä. Oopperan osat (transkriptien mukaan) ovat: - Das Rheingold - Die Walküre - Siegfried - Götterdämmerung (prologi) Das Rheingold Legendaarisina aikoina Pohjois-Eurooppa muodostui kolmesta valtakunnasta (realm): underworld, missä Nibelungit asuivat; maan pinta, jota kansoittivat jättiläiset ja kuolevaiset; ja taivaankansi (pilvikorkeus, clody heights) , jumalten koti. SCENE 1 Syvällä Reinillä, kolme joen tytärtä, kultaisen aarteen vartijaa, nauravat leikkiessään eivätkä huomaa kun haltija (tonttu?) Alberich tulee esiin kallionhalkeamasta. Himoissaan haltija yrittää siepata neitoja kiinni näiden syöksähdellessä vedessä, mutta hänen kömpelöt yrityksensä epäonnistuvat ja saavat hänet vain turhautumaan. Neitosten piikittelyt hänen louhoksestaan kiihdyttävät edelleen Niebelung-haltijan himoa ja suuttumusta. Äkkiä auringonvalo valaisee vuorenhuippua - Reinin kultaa. Nymfit ylistävät arvokasta kulta-aarretta ja ovat hämmästyneitä siitä, ettei Alberich tiedä mitä se edustaa. Reinin kulta on kaikkivoimainen, he selittävät, ja jos se muotoiltaisiin sormukseksi, sen kantaja voisi hallita maailmaa. He jatkavat vielä luottauksellisesti, että kulta on turvassa, sillä kuka tahansa varastaisikaan kullan, hänen olisi luovuttava rakkaudesta. Niebelung vannoo sieppaavansa kullan. Kömpien ylös kalliota Alberich lupaa kyllä luopua rakkaudesta, kiskoo sitten aarteen vapaaksi ja pakenee. Vedet pakenevat pimeyteen kun Reinin neidot vaikeroivat menetystään. SCENE 2 Kun aurinko nousee vuoristoisen ylängön ylle, Fricka (avioliiton jumalatar) ja Wotan (Odin, jumalten johtaja) nukkuvat kukkapenkereellä. Linnake, heidän uusi kotinsa, pilkottaa kaukaisuudessa. Kun nämä kaksi jumalaa heräävät, Wotan ylistää rakennusta ja sanoo sen olevan toiveidensa täyttymyksen. Fricka syyttää aviomiestään siitä, että tämä oli luvannut Frickan sisaren Freian jättiläisille Fafner ja Fasolt palkkioksi linnan rakentamisesta. Wotan sanoo ettei koskaan aikonutkaan pitää kiinni sopimuksesta. Kun Freia ryntää sisään Fafnerin ja Fasoltin takaa-ajaana, Wotan sanoo, että Loge (tuli) auttaisi jumalat heidän pulmastaan. Kun jättiläiset vaativat palkkiotaan, kertoo Wotan tehneensä sopimuksen vain piloillaan, ja että heidän pitäisi asettaa joku muu maksu. Wotan haluaa odottaa, että Loge ehtisi apuun. Fasolt on niin ihastunut Freiaan että on valmis luopumaan vaatimuksesta Freian suhteen, mutta Fafnerille oli kerrottu, että Freian kultaisten omenien menettäminen maksaisi jumalille heidän ikuisen nuoruutensa ja myös heidän voimansa. Fafner päättää että jumalatar on kidnapattava. Kun jättiläiset raahaavat Freian pois, Froh (kevät) ja Donner (Thor, ukkonen) tukkivat heidän tiensä, Donner heiluttaessa uhkaavasti kirvestään. Wotan puuttu asioihin ja vannoo keihäänsä nimessä pitävänsä kiinni tekemästään sopimuksesta. Loge materialisoituu savutuprahduksessa. Hän on tehnyt sopimuksen jumalien kanssa ja yrittää Wotan käskystä löytää sopivan maksun Freian tilalle. Hän kertoo jättiläisille kuinka Alberich varasti kullan ja muovasi sen sormukseksi, jonka avulla voi saavuttaa maailman herruuden. Jättiläiset haluavat vaihtaa Freian Nibelungin aarteeseen. Wotan kuitenkin epäröi ja niin jättiläiset ilmoittavat haluavansa maksun auringonlaskuun mennessä ja ottavat Freian panttivangiksi lähtiessään. Kun Fricka kuulee, että vaimo voisi käyttää sormusta pitääkseen elostelevan aviomiehen uskollisena, hän yllyttää Wotan hankkimaan sen. Jumalat tuntevat olonsa heikoksi. Loge tietää sen johtuvan siitä, että Freia antaa heille normaalisti kultaisia omenoita jotka antaa heille heidän ikuisen nuoruutensa - ei Freiaa, ei omenoita. Loge ehdottaa, että Wotanin pitäisi otta sormus Alberichilta ja tämä katsoo parhaaksi suostua. Koska Reinin neidot haluavat Wotanin palauttavan kullan heille, Loge ehdottaa, että miksi sitä ei varastettaisi niin kuin Alberich teki. Fafner, joka haluaa kullan, neuvoo Wotania käyttämään nokkeluuttaan aarteen saamiseksi. Wotan katsoo parhaaksi hyväksyä ehdotuksen, ja hän pyytää Logea tulemaan mukaansa maanalaiseen etsimään Alberichin aarretta. SCENE 3 Alasimen kalske tunkeutuu läpi Nibelheimin pimeiden luolien, Alberich:in valtakunnan. Siellä hän ajaa orjia kaivamaan kultaa kasvattaakseen aarrevarastoaan. Kantaen kaikkivoimaista Sormusta haltija piinaa Mimeä saamaan valmiiksi Tarnhelmin (vuoristojärvikypärän?), kypärän, jota tämä muotoilee. Kypärä voi muuttaa kantajansa mihin tahansa kokoon ja muotoon ja myös mahdollisuuden muuttua näkymättömäksi tai siirtää hetkessä mihin tahansa paikkaan. Mime himoitsee tätä viimeisintä ihmetekoa itselleen ja on piilottanut sen ajatellen saavansa sen itselleen Sormuksen avulla. Hän antaa kuitenkin pelätessään kypärän Alberichille tämän vaatiessa sitä. Tämä laittaa sen päähänsä ja näkymättömänä pieksee puolustuskyvyttömän veljensä ja katoaa terrorisoimaan muita. Wotan ja Loge laskeutuvat kuilun läpi juuri kun Alberich oli lähtenyt. Mime kertoo jumalille viimeisistä tapahtumista ja valittaa Alberichin tyranniasta. Jumalat lupaavat vapauttaa kaikki Nibelungin kääpiöt. Alberich saapuu ja muuttu näkyväksi kysyen jumalien asiaa. Nämä sanovat tulleensa ottamaan selvää huhusta joka kertoo Alberichin erikoisesta mahdista. Tämä kertoo ylimielisesti suunnitelmastaan kukistaa jumalat ja hallita maailmaa. Loge kysyy Nibelungilta mitä tapahtuisi, jos joku varastaisi Sormuksen hänen nukkuessaan. Loge teeskentelee epäuskoista ja pyytää näytettä. Alberich kantaa kypärää ja muuttaa itsensä suureksi lohikäärmeeksi ja sitten takaisin. Loge kysyy voisiko Tarnhelm muuttaa Alberichin niin pieneksi, että tämä voisi piiloutua vihollisiltaan - esimerkiksi rupisammakoksi. Alberich ei huomaa ansaa ja muuttaa itsensä rupikonnaksi. Wotan vangitsee hänet jalkansa alle ja Loge nappaa Tarnhelmin. Kun Alberich palautuu normaaliin muotoonsa hän on sidottuna ja hänen sieppaajansa ovat raahanneet hänet maan pinnalle. SCENE 4 Vielä kerran ylängöllä, Loge ja Wotan ilmoittavat vangilleen että tämän on maksettava lunnaina koko aarteensa ennen kuin voi vapautua. Vaikka tyrmistyykin, hän myöntyy varmana että Sormuksen avulla hän voi täydentää uudelleen omaisuutensa. Loge vapauttaa hänen oikean kätensä antaakseen Albreichin suudella Sormusta kutsuakseen orjansa, jotka vastaavat kullasta. Alberich pyytää Tarnheimin palauttamista, mutta Loge sanoo jumalien pitävän sen. Wotan lisää että myös Sormuksen tulee olla osa saalista muistuttamassa haltijaa siitä, ettei se laillisesti koskaan ollut hänen. Albreich tiuskaisee, että Wotan on yhtä paljon varas kuin hänkin, mutta se ei estä jumalaa riuhtaisemasta Sormusta Albreichin sormesta. Koska Loge vapauttaa Nibelungin kahleet, katkeroitunut haltija langettaa Sormukseen kirouksen: siihen asti, kunnes Sormus palautuu hänelle, sen omistaja on Sormuksen orja ja tuomittu: hän tulee olemaan kadehdittu ja vihattu, kaikki himoitsevat Sormusta. Alberich katoaa kun muut jumalat saapuvat perässään jättiläiset panttivankinsa Freian kanssa. Surullisena menettämästään kullasta, Fasolt myöntyy hyväksymään Niebelungin aarteen vain, jos se kätkee hänet (she) hänen (his) näkyvistään. Veljekset survaisevat nuijansa maahan tukemaan aarretta, jonka Loge ja Froh kasaavat Freian eteen. Fafner valittaa ettei kultaa ole aivan tarpeeksi, sillä hän (he) voi vielä nähdä pilkahduksen Freian silmästä pienen raon läpi. Silloin Fafner vaatii Sormusta, joka on nyt Wotanin sormessa. Kun Wotan kieltäytyy, jättiläiset vetävät Freian aarteen takaa siepatakseen hänet. Mutta pimeys peittää vuorenhuipun kun maahan aukeaa kuilu ja Erda materialisoituu, nousee iankaikkisesta unesta konfliktin takia. Maan jumalatar kehottaa Wotania luovuttamaan Sormuksen, joka tuottaa perikadon jumalille. Suostuteltuna Wotan heittää Sormuksen kasan päälle, jolloin Freia vapautetaan. Albreichin kirous toimii välittömästi: veljekset riitelevät ryöstösaaliista. Fafner tappaa Fasoltin ja vaatii Sormusta, Tarnheimia ja kultaa itselleen. Kun hän on mennyt, Fricka pyytää Wotania kääntämään ajatuksensa heidän uudelle kodilleen. Sonner kutsuu salamoita ja ukkosta karkottamaan paksut sumut, jotka ovat kietoutuneet vuorenhuipun ympärille. Kun taivas kirkastuu, sateenkaari muodostaa sillan linnaan. Nähdessään kuinka laskeva aurinko kultasi jalon rakennuksen, Wotan kertoo Frickalle että heidän asuinpaikkansa nimi on Valhalla. Kun Wotan johtaa toiset jumalat sateenkaarta pitkin - kaikki paitsi Logen, joka jättäytyy jälkeen ja mutisee että he ovat menossa kohti kadotusta - Reinin neitojen kuullaan surevan alhaalla laaksossa menetettyä aarrettaan. Die Walküre ACT 1 Kun myrsky laantuu, Siegmunde Wälsungilainen, väsyneenä vihollisten takaa-ajosta metsässä, kompuroi suojaan tuntemattomaan taloon. Sieglinde löytää muukalaisen makaamassa tulisijan vieressä ja nämä kaksi tuntevat heti vetovoimaa. Mutta heidät keskeyttää nopeasti Sieglinden aviomies Hunding, joka kysyy vieraalta kuka tämä on. Kutsuen itseään Woefulf:iksi Siegmund kertoo katastrofaalisesta elämästään, vain huomatakseen, että Hunding on hänen vihollistensa heimolainen. Ennen levolle vetäytymistään Hunding kehottaa vierastaan puolustautumaan aamulla. Jäätyään yksin Siegmund pyytää isältään Wälseltä miekkaa, jonka tämä on kerran luvannut. Sieglinde ilmestyy uudelleen annettuaan Hundingille unilääkettä. Hän (she) kertoo häistään joissa yksisilmäinen vieras työnsi keskellä taloa olevan puun runkoon miekkansa ja sanoo miekan kuuluvan sille, joka sen saa irti. Miekka (nimeltään Nothung) ei ollut suostunut useista yrityksistä huolimatta irtoamaan puusta. Sieglinde myöntää Siegmundille olevansa onneton, jolloin tämä syleilee häntä tulisesti ja vannoo vapauttavansa naisen pakkoavioliitosta Hundingin kanssa. Kun kuunvalo virtaa huoneeseen, Siegmund vertaa heidän tunteitaan rakkausavioliittoon ja talvimyrskyyn. Sieglinde ylistää häntä kevääksi mutta kysyy oliko hänen isänsä todella susi, kuten hän oli sanonut aikaisemmin. Kun Siegmund kertoo isänsä nimeksi sen sijaan Wälse, Sieglinde tunnistaa hänet haltioituneena Siegmundiksi, kaksoisveljekseen. Siegmund vetää miekan puusta ja nimittää sen Nothungiksi ("Needy", tarpeellinen). Hän kutsuu Sieglindeä morsiamekseen riemuiten Wälsungien liitosta. ACT 2 Korkealla vuoristossa jumalien johtaja Wotan kertoo taistelijatyttärelleen Brünnhildelle että tämän täytyy puolustaa hänen kuolevaista poikaansa Siegmundia. Ryhdyttyään tyytyväisenä hoitamaan tehtävää, Valkyyri keskeyttää sen huomattuaan Frickan, Wotanin vaimon ja avioliiton jumalattaren lähestyvän. Fricka vaatii että hänen on puolustettava Hundingin avioliitto-oikeuksia Siegmundia vastaan ja unohtaa Wotanin väitteen, että Siegmund voisi pelastaa jumalat voittamalla Reinin kullan takaisin lohikäärme Fafnerilta ennen kuin Niebelungin peikot vaatisivat sitä. Kun Wotan huomaa joutuneensa omaan ansaansa - hänen voimansa katoaisi jos hän ei toteuttaisi lakia - hän suostuu vaimonsa vaatimuksiin. Kun Fricka on poistunut voitokkaana, turhautunut jumala kertoo palaavalle Brünnhildelle kullan varastamisesta ja Alberichin kirouksesta. Brünnhilde on järkyttynyt kuullessaan isältään että tämän suunnitelmat ovat raunioina ja hän joutuukin nyt taistelemaan Hundingen puolesta. Brünnhilde kieltäytyy, mutta joutuu sitten suostumaan Siegmundin kuoleman varmistamiseen. Sitten hän vetäytyy pimeyteen kun Siegmund ja Siegelinde saapuvat. Siegmund lohduttaa suunniltaan olevaa tyttöä, joka tuntee itsensä arvottomaksi hänelle ja vahtii tätä kun tämä käy nukkumaan. Brünnhilde ilmestyy miehelle näkynä ja kertoo tälle että tämä tulee pian joutumaan Valhallaan, mutta mies sanoo, ettei jätä Sieglindeä ja uhkaa tappaa itsensä ja morsiamensa. Brünnhilde on tästä niin liikuttunut, että päättää auttaa Siegmundia huolimatta Wotanin käskystä. Hän (she) katoaa. Siegmund sanoo hyvästit Siegelindelle kun kuulee lähestyvän Hundingin haasteen. Taistelun aikana Brünnhilde tulee pitämään kilpeä Siegmundin päällä ja käskee tämän luottaa miekkaansa. Kun Siegmund on voittamaisillaan, Wotan kuitenkin ilmestyy ja pirstoo hänen miekkansa jättäen hänet Hundingin helposti tapettavaksi. Brünnhilde pakenee Sieglinden ja rikkoutuneen miekan kanssa. Wotan kellistää käden heilautuksella Hundingin ja lähtee rankaisemaan Brünnhildeä. ACT 3 Valkyyrioiden Kalliolla Brünnhilden kahdeksan soturisiskoa jotka ovat kokoontuneet sinne hetkeksi viedessään kuolleita sankareita Valhallaan - ovat hämmästyneitä nähdessään hänen saapuvan Sieglinden kanssa. Kun he kuulevat, että Brünnhilde joutuu kokemaan Wotanin vihaa, he pelkäävät hänen piilottamistaan. Sieglinde on turtana epätoivosta kunnes Brünnhilde kertoo että tämä kantaa Siegmundin lasta. Halukkaana pelastumaan itsensä ja lapsensa Sieglinde saa Brünnhildeltä miekan palaset, kiittää haltioituneesti pelastajaansa ja ryntää metsään piiloutuakseen lähelle Fafnerin luolastoa, paikkaa joka on suojassa Wotanilta. Kun jumala ilmestyy, hän tuomitsee Brünnhilden muuttumaan kuolevaiseksi naiseksi ja hiljentää hänen siskojensa vastaväitteet uhkaamalla tehdä heille samoin. Jäätyään yksin isänsä kanssa Brünnhilde puolustautuu että jättäessään noudattamatta hänen (he) käskyjään, hän (she) todellisuudessa teki niin kuin hänen isänsä toivoi. Wotan ei leppynyt: Brünnhilden on maattava unessa saaliina kenelle tahansa miehelle, joka hänet löytää. Mutta kun isän viha on laantunut hän pyytää suosionosoitusta, että saisi nukkuessaan olla ympäröitynä tuliseinällä, jonka vain urhein sankari pystyisi läpäisemään. Tämän sankarin on oltava lapsi, jota Sieglinde tulee kantamaan. Hylätessään surullisena tyttärensä Wotan suutelee Brünnhilden silmiä unella ja kuolevaisuudella ennen kuin kutsuu Logen, tulen hengen, ympäröimään kallion. Liekkien kohotessa korkeuksiin poistuva Wotan lukee loitsun, joka kieltää kallion jokaiselta, joka pelkää hänen keihästään. Siegfried ACT 1 Luolastonsa työpajassa lähellä Fafnerin piilopaikkaa Mime valittaa katkerasti uurastaessaan alasimen ääressä takoessaan uutta miekkaa Siegfriedille, joka on kasvanut täyteen miehuuteensa. Impotentti vihan täyttämä Niebelung on muokannut useita teriä suojatilleen, mutta ne ovat aina testatessa hajonneet palasiksi. Vaikka Mime on salaisesti pitänyt rikkinäisen Nothungin, Siegfriedin isän käyttämän maagisen miekan, hän ei pysty kokoamaan sen palasia. Jos hän pystyisi tekemään sen hän voisi Siegfriedin avulla täyttää unelmansa saada Fafnerin Sormus ja tulla maailman valtiaaksi. Metsästystorvi ilmoittaa Siegfriedin lähestymisestä, kun tämä ilmestyy ratsastaen karhulla jonka on pyydystänyt, ja leikillisesti pelästyttää Mimen ennen kuin vapauttaa eläimen takaisin metsään. Malttamattomana odottamaan uutta miekkaansa Siegfried sieppaa Mimen viimeisimmän yrityksen, vain saadakseen aseen katkeamaan kuin lelun hänen käsissään. Välttääkseen itsepäisen nuorukaisen vihan, Nibelung tarjoaa ystävällisiä sanoja ja ruokaa joista toinen töykeästi kieltäytyy. Silloin Mime muistuttaa maristen niistä pitkistä vuosista, jolloin hän on pitänyt tästä huolta ja kaikesta siitä mitä on opettanut. Siegfried tiuskaisee, ettei ole koskaan oppinut kestämään Mimen ulkonäköä eikä myöskään tiedä miksi hän jatkuvasti elää yhdessä tämän kanssa. He eivät muistuta toisiaan, hän sanoo, ja tarttuen Mimeä kurkusta, vaatii tietää ketkä olivat hänen oikeat vanhempansa. Niebelung myöntää, että vuosia sitten hän löysi hädässä olevan naisen metsästä ja hoiti tätä tämän kuollessa synnyttäessään. Naisen nimi oli Sieglinde ja lapsen isä oli kaatunut taistelussa. Siegfriedin nimi on perintö äidiltään. Liikuttuneena kertomuksesta Siegfried kysyy todisteita kertomukselle, jolloin Mime ottaa esille miekka Nothungin sirpaleiset jäännökset. Nuorukainen vaatii aseen yhdistämistä kokonaiseksi, niin että hän voisi kulkea edespäin maailmaan etsimään seikkailuja. Siegfried juoksee takaisin metsään. Kun Mime istuu masentuneena ikääntynyt Kulkija (Wotan) saapuu. Pian epätoivottu vieras ehdottaa nokkeluustaistelua jossa hän hävitessään menettää päänsä. Vaikkakin epäluuloisena, Mime suostuu kuitenkin jatkamaan ja kysymään Kulkijalta kolme kysymystä: mikä laji asuu maan alla (Nibelungit), maan päällä (jättiläiset) ja taivaan korkeuksissa (jumalat). Kulkija vastaa oikein, ja vaatii sitten että Mimenkin on vastattava kolmeen kysymykseen säästääkseen päänsä: Mitä lajia Wotan kohtelee huonosti, mutta rakastaa eniten (Wälsungit), mitä miekkaa Siegfriedin tulee käyttää jos haluaa tappaa lohikäärme/noita-akka Fafnerin (Nothung), ja kuka korjaa aseen? Kun Mime ei osaa vastata viimeiseen kysymykseen, Kulkija kertoo, että miekan voi takoa vain yksi, joka ei ole koskaan tuntenut pelkoa - ja hän jättää peikon pään palkkioksi tälle henkilölle. Kuullessaan kaukaista murinaa, Mime joutuu paniikkiin luullessaan Fafnerin tulevan, mutta se onkin vain Siegfried innokkaana kantamaan isänsä miekkaa. Mime yrittää selvittää ymmärtääkö nuorukainen pelon merkityksen. Koska ei, Mime päättää viedä hänet Fafnerin piilopaikkaan, missä tämä varmasti oppisi. Kun Siegfried vielä kerran vaatii Mimeä viimeistelemään Nothungin, Niebelung nyyhkyttää ettei hän pysty siihen. Silloin Siegfried korjaa miekan itse, esittäen ponnekkaan takomislaulun työskennellessään. Sillä välin kun nuorukainen uurastaa, Mime suunnittelee juonta, jolla pääsisi eroon hänestä sitten kun lohikäärme/noita-akka olisi tapettu ja aarre saatu. Siegfried heiluttaa uhkaavasti valmista miekkaa, halkaisee alasimen sillä ja ryntää metsään ACT 2 Sinä yönä Alberich on yöllä Fafnerin luolaston lähellä pohtien kadotettua aarrettaan ja päättää saada takaisin Sormuksen. Kun Kulkija lähestyy kylpien aavemaisessa valossa Nibelung tunnistaa hänet heti Wotaniksi. Jumala vakuuttaa hänelle, ettei enää välitä Sormuksesta - hän on nyt vain kohtalon tarkkailija. Hän lisää että Mime on se, jota Alberichin tulisi pelätä, sillä Mime haluaa kullan ja tuo urhoollisen sankarin tappamaan Fafnerin. Nibelung on hämmennyksissään kun hänen vihollisensa näyttää auttavan häntä. Wotan ja Alberich herättävät nukkuvan Fafnerin varoittaakseen häntä lähestyvästä vaarasta ja vaativat luopumaan Sormuksesta, mutta Fafner vain mumisee että hän ahmaisee kenet tahansa hyökkääjän. Jumala ja Nibelung katoavat varjoihin. Kun aamu valkenee, auringonvalo tunkeutuu metsän tiheän lehdistön läpi. Mime saapuu Siegfriedin kanssa näyttäen tälle Fafnerin piilopaikkaa. Nuorukaisen hylkäämänä petollinen haltija ontuu pois. Siegfried ojentautuu lepääään pitkäkseen lehmuksen alle lumoutuneena metsän huminasta ikävöiden äidistä, jota hän ei koskaan tuntenut. Oksistossa, korkealla hänen päänsä yläpuolella Metsälintu livertää laulua, jonka hän haluaisi ymmärtää. Siegfried katkaisee ruo’on ja puhaltaa siihen yrittäen matkia lintua. Sitten hän nostaa huulilleen hopeisen metsästystorven herättäen epähuomiossa Fafnerin, joka rymistää esiin pesästään. Seuraavan taistelun aikana Siegfried upottaa miekkansa hirviön sydämeen. Kuollessaan Fafner varoittaa, että kuka tahansa joka saattoi Siegfriedin tähän tekoon, suunnittelee myös tämän tappamista. Kun Siegfried vetää miekan pedosta veri polttaa hänen sormiaan, jolloin hän koskee niillä huuliaan. Lohikäärmeen veren maku saa hänet ymmärtämään Metsälinnun kieltä. Tämä kertoo hänelle Nibelungin aarrekätköstä, Tarnhelmistä ja kaikkivoivasta Sormuksesta. Kun Siegfried katoaa luolastoon tutkimaan aarretta, Mime hiipii takaisin vain joutuakseen vastakkain Alberichin kanssa. Veljekset kinastelevat ryöstösaaliista, mutta luopuvat kun Siegfried ilmestyy kantaen todistetta voitostaan - Tarnhelmiä - jonka kiinnittää vyölleen ja Sormusta, jonka asettaa käteensä. Nyt Metsälintu varoittaa Siegfriediä Mimestä, joka pian hiipii kohti mukanaan myrkytetty juoma. Nuorukainen pystyy nyt lukemaan haltijan todelliset ajatukset, menettää kärsivällisyytensä ja tappaa Nibelungin kun Alberichin nauru kaikuu kaukaisuudesta. Kun Siegfried lepää voivotellen yksinäisyyttään, lintu kertoo neidosta, joka nukkuu tulen ympäröimällä kalliolla, Brünhildestä, morsiamesta jonka voittaa vain sankari, joka ei tunne koskaan pelkoa. Nuorukainen juoksee metsän läpi kohti vuorta, missä neito nukkuu. ACT 3 Yöllä ukkonen ja salamat uhkaavat laaksoa. Vaeltaja herättää unesta Erdan, itse Maaemon. Hän kertoo etsivänsä tietoa tulevaisuudesta. Erda välttelee kysymyksiä ja Wotan alistuu Valhallan tuomioon jättää maailman Brünnhilden pelastavan rakkauden varaan. Kun Siegfried uskaltaa rotkoon Vaeltaja tapaa pojanpoikansa ja tiedustelee tämän viimeisistä urotöistä. Siegfried vastaa niin ylimielisesti että Vaeltaja suuttuu ja yrittää sulkea hänen kulkutiensä ja uhkaa rikkoa miekan keihäällään. Vetäen esiin Nothungin nuorukainen pirstoo Vaeltajan keihään yhdellä iskulla. Ymmärtäessään voimiensa kadonneen jumalolento kerää rikkoutuneet palaset ja katoaa Siegfriedin kiivetessä vuorelle. Aamunsarastus murtautuu vuoriston korkeudessa missä Brünnhilde lepää. Saavuttaessaan huipun Siegfried löytää aseistetun nukkuvan hahmon, jonka hän olettaa mieheksi. Kun hän poistaa Valkyrian kilven, kypärän ja rintapanssarin hän löytää kuitenkin naisen jollaista hän ei ole koskaan ennen nähnyt. Tuntiessaan viimeinkin pelkoa hän herättää äitinsä hengen ja viimein kerää riittävästi rohkeutta suudellakseen neidon huulia. Brünnhilde herää pitkästä unesta ja valittaa, että maallinen intohimo tuhoaa hänen kuolemattomuutensa. Mutta hän on kuolevainen eikä enää Valkyyria ja naisellinen kiihko tulee häpeän ja pelon tilalle. Heittäytyen Siegfriedin käsivarsille hän jättää jäähyväiset Valhallan muistolle antautuen inhimilliselle rakkaudelle, riemuiten jopa kuoleman ajatuksesta. Götterdämmerung PROLOGUE: Valkyyrioiden vuorella kolme Nornia kehrää kohtalon köyttä muistellen Wotanin voiman päiviä ja ennustaen Jumalien ajan loppua. Kun nuora katkeaa he vajoavat vihaan äitään, Erdaa, maan jumalatarta vastaan. Aamunkoitossa Siegfried ja hänen morsiamensa Brünnhilde ilmaantuvat, Siegfried täydessä sotavarustuksessa. Vaikka Brünnhilde pelkääkin menettävänsä sankarin, hän lähettää tämän kohti urotekoja. Osoituksena rakkaudestaan Siegfried antaa Brünnhildelle maagisen sormuksen, jonka otti Fafnerilta ja tämä lahjoittaa hänelle vuorostaan hevosensa Granen. He jättävät intohimoiset jäähyväiset kun Siegfried lähtee kohti maailmaa (Reinin Matka). Brünnhilde kuulee hänen metsästystorvensa äänen vielä kaukaisuudesta. ACT 1 Linnassaan Reinillä Gunther, Gibichungin lordi ja hänen sisarensa Gutrune - molemmat vihkimättömiä - pyytävät neuvoa velipuoleltaan Hagenilta. Juonitellen suojaavansa Sormusta Hagen neuvoo Guntheria naimaan Brünnhilden: taikajuoman avulla Siegfried voidaan saada unohtamaan morsiamensa ja saada naimaan Gutrune ja vastapalveluna Brünnhilde naimaan Gunther. Sankarin metsästystorvi ilmoittaa hänen tulostaan. Gunther toivottaa hänet tervetulleeksi ja Gutrune tarjoaa hänelle juoman. Muistaen Brünnhilden hän juo ja unohtaa kaiken antautuen Gutrunen kauneudelle ja lupautuu tuomaan Brünnhilden Guntherille. Miehet vannovat veriveljeysvalan ja eroavat sen jälkeen. Hagen, joka jäi vartioon ja nauttimaan suunnitelmansa onnistumisesta. Valkyyrioiden vuorella Brünnhilde tapaa sisarensa Waltrauten, joka kertoo viimeisimpiä Valhallan uutisia. Wotan vain istuu tekemättä mitään, eikä enää vaeltele. Hän on varoittanut muita jumalia että heidän kohtalonsa on sinetöity ellei Brünnhilde luovuta Sormusta Reininneidoille. Mutta Brünnhildenin uusi rakkaus Siegfriediin on tärkeämpi kuin jumalien huoli. Hän kieltäytyy antamasta Sormusta ja Waltraute ratsastaa pois epätoivoisena. Iltahämärä laskee kun Siegfried palaa Tarnhelmin muuttamana Guntherin hahmossa. Hän riuhtaisee Sormuksen kauhistuneen Brünnhilden sormesta ja vaatii häntä Guntherin morsiameksi. ACT 2 Yöllä Hagen uneksii Gibichungin rakennuksen edessä isästään Nibelung Alberichistä joka pakottaa hänet vannomaan että palauttaa Sormuksen, mutta se ei saa joutua Reininneidoille. Kun aamu valkenee Siegfried palaa käyttäen kypärää siirtymiseensä. Hänellä on Hagenia ja Gutrunea ilahduttavia uutisia: hän on voittanut Brünnhilden Guntherille ja voivansa mennä naimisiin Gutrunen kanssa. Hagen kutsuu vasallit toivottamaan kuninkaan ja hänen morsiamensa tervetulleiksi. Kun Gunther johdattaa sisään Brünnhilden, tämä hätkähtää nähdessään Siegfriedin. Huomatessaan tämän sormessa olevan Sormuksen hän halveksii tämän petollisuutta ja julistaa Siegfriedin todelliseksi aviomiehekseen. Sankari vannoo juoman vaikutuksen alaisena edelleen Hagenin keihään kautta että hän ei ole koskaan tehnyt naiselle vääryyttä. Brünnhilde vannoo tämän valehtelevan, mutta Siegfried hylkää syytökset ja poistuu Gutrunen kanssa. Huumaantunut Brünnhilde taipuu kostoon ja ilmiantaa Hagenille yhden sankarin heikon kohdan: keihäs selässä tappaisi tämän. Brünnhilden piikittelemänä ja Hagenin kuvaaman Sormuksen voiman houkuttelemana Gunther liittyy murhasuunnitelmaan. Parit jatkavat kohti vihkimisjuhlaa. ACT 3 Rein-joen rannalla kolme Reininneitoa surevat menettämäänsä aarretta. Kohta saapuu Siegfried eksyneenä metsästysseurueestaan. Neidot anovat Sormusta mutta hän sivuuttaa heidän pyyntönsä ja varoituksensa. Kun metsästäjät saapuvat, Siegfried kuvaa Hagenin kehotuksesta poikavuosiaan Mimen kanssa, hänen Fafner-lohikäärmeen tappamistaan. Näytellen suuttumusta Hagen työntää keihään sankarin selkään. Muistaen Brünnhilden viimeisellä henkäyksellään Siegfried kuolee ja kuljetetaan pois. Gibichungin rakennuksessa Gutrune odottaa hermostuneena sulhasensa paluuta. Hagen kertoo että villisika oli tappanut Siegfriedin mutta kun tämän ruumis kannettiin sisään, Gutrune syytti Guntheria murhasta. Hagen myöntää rikoksensa. Taistelussa Sormuksesta Hage tappaa Guntherin. Hage perääntyi peloissaan kun kuollut Siegfried nostaa kättään. Brünnhilde saapuu ja määrää Siegfriedille polttorovion. Hän tuomitsee jumalat syyllisiksi miehen kuolemaan, ottaa sormuksen ja lupaa sen Reininneidoille. Hän laittoi sormuksen sormeensa, heitti soihdun polttorovioon ja iloisesti ryntäsi liekkeihin. Kun joki nousee yli äyräidensä ja Gibichungin rakennus tuhoutuu, Reininneidot vetävät Hagenin kuolemaan ja saavat takaisin kultansa viimeinkin puhdistettuna kirouksesta. Liekit hukuttavat Valhallan jättäen ihmismaailman rakkauden pelastamaksi.