|
Xeniitit risteilyllä eli
XENAUTICA 23.-24.10.2004
Outi K ja Sanna
(Kursiiviteksti on Outin ja pystyteksti Sannan kirjoittamaa)
(Niiden jälkeen pieni oma lisäykseni)
23.10.2004
Klo 03.00, aamuyö, Outi herää ja katsoo kännykän kelloa ja kiroaa: vielä puoli tuntia herätykseen. Ei tule mitään. Pakko raahata väsynyt olemus ylös sängystä, koska puolessa tunnissa on turha yrittää mitään nukkumiseen liittyvää. Aamutoimet hoidetaan tokkurassa, jonka jälkeen lähden raahautumaan juna-aseman suuntaan. Vastaan tulee hilpeää porukkaa baari-illan vietosta.
Juoppojunalla Pasilaan: lisää hilpeää porukkaa. Pasilassa alkoi sataa kaatamalla. Onneksi aamua piristi toveri-Xeniitti, joka ilmaantui paikalle hetkeä myöhemmin.
Pikajunassa sain unohtaa "päiväunet", kiitos kuuluu niille ihanille teinivoimistelijoille, jotka osasivat ainakin pitää ääntä, jos ei muuta. Eikä sovi unohtaa juna teknisiä ongelmia, joita löytyi enemmän kuin laki sallii: lähes tulkoon odotin, että juna suistuisi vielä raiteiltaan ja risteilyt jäisi risteilemättä. Onneksi ei sentään!
Lopulta kun Turun satamaan asti päästiin, juna-laiturilla olikin mukavasti tuttuja naamoja, ja lisää löytyi Xenautica-kyltin takaa: johan ilme kirkastui ja mieliala kohentui.
Klo 06.30, aamu(yö), Sanna ja Mari heräävät Marin kämpiltä. Ensin herätti Sannan puhelin ja sitten Marin kello (Graah!). Olimme katselleet koko illan Angel-jaksoja ja Tru Calling-pilotin. Ai niin ja väännettiinhän me sitä Gabby-paitaakin, joka lopulta ei lähtenyt Marin päältä ollenkaan pois. Nukkumaan oli päästy joskus puoli kaksi aamuyöllä :)
Kello 06.50 akat koisaavat vielä ja lopulta Mari pakottaa Sannan ylös. Kauhean vouhkaamisen jälkeen lähdemme bussille jumalattomassa kaatosateessa ja missaamme ensimmäisen satamaan menevän bussin. Noh, ei me olla sokerista. Bussissa herätimme Gabby-staffilla outoja katseita ja hölmistyneitä ilmeitä.
Saavuimme satamaan noin kello 08.10 eli ihan ajallaan! Haettiin automaatista rahaa ja lähdimme etsimään muita immeisiä. Siellähän ne kaikki jo odottelivat kiltisti portaiden yläpäässä.
Tulihan se Outikin sieltä lopulta :)
Missed me, honey? :)
Vähäx oli ihQ juttui kaikilla? Sellai kivoi chakrameita koristeltuina ja sillee.
Kaikilla oli semmoi omat pyykkipojat nimillä ja kaikkee ihQ!
Jos ei ihan teinix nyt oltais...
Jostain syystä ihmiset tuijottivat kovasti meidän ryhmän kokoonpanoa. Mistäköhän sitten johtui, tiedä häntä. Ennen laivaan nousua laskettiin, että kaikki on mukana.
Ihmeteltiin kovasti, ettei kukaan kysellyt, onko meillä mitään asiaa nousta laivaan missään välissä eli tarkastanut maihinnousukorttia tai mitään.
Elli oli kadoksissa (vielä saapumatta), mutta Minna ja Miira jäi kiltteinä tyttöinä odottamaan häntä. Muut kaikkosivat tahoilleen 5 ja 7 kansille. Sanna, Outi ja Mari
löysivät hyttiin seiseinolkaks ja tekivät olonsa kotoisiksi. Elli liittyi joukkoon n. kaksi minuuttia myöhemmin.
Sitten jossain välissä oveen ilmestyi X! Se oli söpö.
Se oli aika ihQ!!!!
Tyttäret päättivät ottaa pienet ettonet ennen kovia ponnisteluja (eli meri-jaksojen tuijottelua), mutta lopulta aika meni vain siihen kun koitimme ottaa selvää miten hytin lamput toimivat.
Ja turistiin kaikenmaailman turhuuksia.
Kello 10.25 saavuimme kokoontumiseen, josta siirryimme sujuvasti konferenssitiloihin.
Ja sitten siinä meidän kokoushuoneen ovessa oli semmoinen tosi kiva Xenautica-kyltti!!! Alkulöpinöiden ja Saaran upeaakin upeamman viulusoolon (Xena Main Title) jälkeen aloitimme Kalapuikoilla.
Jaksojen välillä pidimme pienen hengähdystauon, jolloin laivan henkilökunta (joka oli muuten melkoisen ruotsalaisvoittoista...) oli jättänyt meille kahvia, keksejä, teetä ja hedelmiä napsittavaksi. Kaikki tietysti hamstrasivat niitä kuin pienet siat.
Ja muut konferenssitilojen käyttäjät katsoivat meitä oudosti, kun rynnimme herkkujen kimppuun. Miksi meitä aina katsotaan oudosti...?
Ennen Ulysses-jakson katselua saimme Xenautican viralliset oXennuspussit (jos vaikka sattuisi oXu yllättämään). Jakson jälkeen oli taas paussi ja keksien keruuhetki.
Katselimme vielä Lost Mariner- ja Tsunami-jaksot. Laiva keinui välillä siihen malliin, ettei aina tiennyt, kumpi keinui: oikea laiva vai jakson laiva. Lopulta Sannaa oksetti, mutta oXu-pussu oli liian ihQ, ettei siihen voinut oksentaa. Sanna siirtyi hyttitovereineen hyttiin seiseinolkaks nukkumaan.
Tiernaxeniitit-harkkojen kanssa oli vääntöä ja kääntöä, kun päätähti ei oikein ollut esityskunnossa. Lopulta Mari meni "venyttämään" harkkojen alkua, jotta Sanna saisi itsensä koottua ja hörpättyä hieman vettä. Outi jäi koisimaan ja Elli katosi.
Kaikki löysivät kuitenkin takaisin hyttiin ja päätettiin lähteä käymään pyörähtämässä paikallisessa kaupassa. Sieltä selvittyämme päädyimme hyttiin, josta Outi Ja Elli sai häädön naapurihyttiläisten toimesta. Niin siis meidän piti vain saapua eri aikaan Tierniittien kanssa Xeniittien joulujuhlaan.
Kokoushuoneessa olikin pistetty oikein pöytä koreaksi! Pöydän antimia mutustellessamme odotimme jännittyneinä meille luvattua musikaalia.
Sanna ja Mari ottivat esitykseen valmistautumisen täysin rennosti, iisibiisi juttu. Pojat jännittivät tyttöjenkin puolesta niin, että eivät edellisenä yönä saaneet nukutuksi lainkaan.
Herätimme hillitöntä hilpeyttä kulkiessamme laivan läpi esitysvaatteissa. Matti yritti lohkaista hyvän vitsin hississä oudolle naiselle, joka sitten osoittautui suomenkieltä taitamattomaksi ulkomaalaiseksi.
Esitys oli suksee. Kiitos.
Esitys oli tosi hieno. Kävi vain harmittamaan, ettei kellään ollut sitä videokameraa mukana! Miksi, oi miksi?
Ihan hyvä vaan.
Sitten katsottiin Solstice Carol Paulin tyyliin eli pysäytettiin jakso aina, kun siellä tuli jotain sanomista jaksossa esiintyvistä bugeista. Outi ainakin tykkäsi tästä tyylistä.
Sitten me saatiin "Joulu-uuhelta" lahjoja, jotka hän oli käynyt keräämässä aikaisemmin säkkiinsä.
Heidi sai aivan kuningas-DVD:n: halpistuotanto Hercules! Sitten katselimme sitä ja valmistauduimme ryhmäkuvaan.
Onni muuten, että Sanna muisti ottaa joulu-chakramin mukaan kahteen viimeiseen kuvaan.
Sillä aikaa, kun muut Xeniitit teki jotain, mistä me ei tiedetä mitään, hytti seiseinolkaks asukkaat häröilivät keskenään. Uuh ahh.
Nyt voisi tässä vaiheessa kysyä, että mitkä on fiilikset ja sanoa: Haista SINÄ ...! Toisin sanoen, seiseinolkakkosen sisäpiiriläppää ja hauskaa oli. Käytiin me muitakin etsimässä humppaparketilta, mutta musa ei aivan ollut makuumme ja disko ei vielä ollut auki, joten strategisesti peräännyimme takaisin hyttiimme kiskomaan lisää pohjia.
Kun aika oli kypsä, siirryimme diskon puolelle. Saimme houkuteltua Paulin ja kumppanit jytäämään kanssamme, vaikka musiikki oli edelleen huonoa. Olipahan hauskaa.
Mihin te kaikki muut katositte, kun lopetettiin dancettaminen?? :o
"Tanssiesitys" oli maailman surkein: kikerrystä, pakerrusta ja poseerausta. Blaah.
Siirryimme bilettämästä hyttiimme noin klo 02 ja menimme koisimaan.
Aamulla 20 yli 6 ovemme aukesi, ja laivan henkilökunta toivotti meille hyväähuomentagodmorgon! Kirosimme ja käänsimme kylkeä.
Laiva saapui satamaa klo 07.35 ja meitä hätisteltiin kovaa vauhtia ulos.
Laivan ulkopuolella ei ollut vaikea havaita Fellowship of Xenites pilarin vierestä kokoontumasta. Outi, Sanna ja Mari sai pummittua Juxxilta kyydin! \o/
Jäätiin hetkeksi turisemaan ja syötiin viimeisiä pikkujouluherkkuja ennen kuin hajaannuimme kaikki omille tahoillemme.
Yhtiömme kiittää ja kumartaa.
Kivaa oli!!!! :D
(Paulin täydennys:)
Outi kysyi tuolla, että mihin eräät katosi "kun lopetettiin dancettaminen". Se tanssiesitystanssija oli ainakin noin kaukaa katsottuna aivan raamikas nainen, mutta itse esitykseen todella väsyi äkkiä. Niinpä minä siirryin etsimään hyttibileitä. Ja löytyihän ne Miiran ja Minnan hytistä. Taustamusan säestyksellä ja vaaleasta tummaan ulottuvien juomien höystämänä juttu rönsyili taas tuttuun tapaan joka suunnalle. Taisi meitä sellainen kymmenkunta henkeä siellä olla. Kun lähdin joskus yhden ja kahden välillä (?) , toisia jäi vielä valvottamaan hytin isäntäväkeä. Laivan keulan
tanssipaikkaan ilmestyi vielä muitakin Xeniittejä. Ja uni löytyi joskus puoli viiden jälkeen, kun mielenkiintoiset käytäväkeskustelut oli ohi.
| 