© Pauli Huuhka 11.2.1999
Kaikki tätä sivua lukevat tietävät varmasti mikä chakram on. Sehän tunnetaan Xenasta. Ja todennäköisesti vain Xenaa seuranneet päätyvät tälle sivulle asti.
Miekan (ja käsien ja jalkojen) lisäksi Xenan tärkein ase on chakram. Se on kuin kiekko, josta puuttuu keskiosa. Ulkohalkaisija noin 25 cm ja sisähalkaisija vähän vaille 20 cm, eli vanteen leveys on n. 3 cm. Chakramin ylä- ja alapinnalla on roomalaistyyppinen kuviointi, kummallakin puolella erilainen. Varmaan sen takia, että Xena osaa heittää sen oikea puoli ylöspäin :). Xenan heittämänä se katkoo useitakin keihäitä tai miekkoja ja törmättyään useisiin esteisiin, kuten kypäriin ja kiviin, se palaa Xenan luokse, joka nappaa sen lennosta käteensä. Chakramin täytyy olla varsin terävä ulkoreunaltaan, joten siinä on varmaa syy siihen, ettei Xena näytä läträävän viinin kanssa. Pieni virhe chakramin kiinniottamisessa seuraavana päivänä voisi tietää ettei sen jälkeen saisi enää pidettyä lasia, tai muutakaan, kädessään.
Mutta kuinka paljon tuossa oli tarua ja kuinka paljon totta?
Altavista antaa hakusanalla kyllä valtavan määrän webbisivuja, mutta ne ovat joko Xena-sivuja tai sitten chakrameja ja muita aseita (tai niiden jäljitelmiä) myyvien liikkeiden mainossivuja. Toistaiseksi olen löytänyt vain yhden todellista tietoa sisältävän sivun. Ja kuinkas ollakaan, sehän on Whoosin sivuilla. Kirjoittajana on Bret Ryan Rudnick, joka on tehnyt asiasta oikein tutkielman: käynyt British Museumissa ja Royal Armouriesissa tutkimassa asiaa. Hän on myös kokeillut itse käytännössä chakramin kanssa samanlaista "aerobie" -nimellä kutsuttua heittovälinettä.
Sana "chakra" löytyy sanskriitin sanakirjasta ja tarkoittaa pyörää, ympyrää, rengasta. Eri kirjoituksissa sille käytetään myös useita muita, kirjoitustavaltaan hieman poikkeavia sanoja.
Kirjallisuudesta chakramia ei juuri löydä, mutta se sisältyy Wilbraham Egertonin kirjoittamaan, 1880 julkaistuun kirjaan "An Illustrated Handbook on Indian Arms". Hän aloitti kirjan kirjoittamisen vuonna 1855, mutta järjesti myös aseiden keräämistä museoon. Tämä tapahtui todella hyvään aikaan, sillä samoihin aikoihin Sikhisotien ja kapinan jälkeen aloitettiin sota-aseiden tuhoaminen ja metallien sulattaminen muuhun käyttöön. Egerton onnistui kuitenkin pelastamaan sen aikaisia aseita, joita on säilynyt nykyaikaan asti, mukana myös chakrameja, .
Chakramien koot ovat vähän yli 10 cm:stä aina 60 cm:n halkaisijaan asti, valmistusaine on yleensä teräs, mutta myös esimerkiksi pronssi. Yksinkertaisimmat ovat pelkkiä teräsrenkaita, mutta hienommat upeasti koristeltuja, ilmeisesti kaiverretuilla kuvioilla. Chakrami liitää ilmassa samalla periaatteella kuin frisbee tai lentokone. Sen alapinta on suora, mutta yläpinta kupera. Ilman virtausnopeus on yläpinnalla suurempi ja siitä syntyy alipaine, joka nostaa chakramia samalla tavalla kuin ilma nostaa lentokoneen siipeäkin. (Tämän takia Xenan chakramin kuviointi on erilainen ylä- ja alapuolella, se pitää heittää oikein päin.) Ulkoreuna on yleensä terävä, sisäreuna ei.
Chakrami heitetään joko samalla tavalla kuin frisbee, eli heittoliikkeen lisäksi sille annetaan ranteella pyörimisliike, tai sitten sitä pyöritetään ensin etusormen ympäri ja päästetään siitä lentoon. Lentomatka on maksimissaan sellaista 50 metrin luokkaa.
Chakramin yksinomainen käyttäjä 1500-luvulta lähtien on ollut Sikhiarmeija. Asetta käytettiin yhteislaukausperiaatteella, jolloin väistäminen tulee vastustajalle vaikeaksi. Väistäminen on vaikeaa myös siksi, ettei päätä kohti lentävää chakramia huomaa helposti, koska se on ohut ja lentää kohti vaakasuorassa.
Shikiarmeija käytti myös erikoista kuljetustapaa chakrameille. Päässä oli eräänlainen turbaani, joka oli pitkä ja suippeni ylöspäin (vähän niin kuin "tyhmän hattu") ja siihen ladottiin päällekkäin chakrameja. Näin niihin ei kovinkaan helposti tullut loukanneeksi kättään. Mitenkähän Xena muuten onnistuu huolehtimaan siitä, ettei vahingossa leikkaa kättään sivullaan roikkuvassa aseessa?
Joskus 1900-luvun alussa George Cameron Stone oli todistamassa Sikhiarmeijan näytöstä, jossa heittäjät osuivat 50 metrin päästä jousiammuntataulun kokoiseen kohteeseen. Yhden tiedon mukaan vielä nytkin chakram on eräiden Elite Indian Guards eli Intian eliittivartijoiden käytössä.
Chakrami yhdistetään kauas myyttisiin aikoihin asti. Jostain samoilta ajoilta on peräisin myös tieto - tai legenda - että silloin assyrialaiset ja egyptiläiset hyökkäsivät Intiaan. Siten chakrami saattaisi olla alunperin kotoisin myös niistä maista. Hindujen 32 jumalalla on kullakin oma nimikkoaseensa, chakram kuuluu Vishnulle.
Toisessa lähteessä (2) erilaisten renkaiden ja vanteiden käytöstä esimerkiksi Kiinassa Kung Fu:ssa, samoin kuin Filippiiniläisessä taistelulajissa. Niitä ei kuitenkaan heitetä, vaan niillä murretaan (ilmeisesti vääntämällä) tai leikataan jäseniä suoraan "käsikäyttöisesti". Saman lähteen mukaan heitettävä rengas, niin kuin chakram, on ollut käytössä irlantilaisessa armeijassa. Irlantilaisella versiolla pystyi tekemään myös jotain temppuja. Olisikohan ollut jotain Xenan chakramin tapaista??
Lähteen (1) artikkelin kirjoittaja Bret Ryan Rudnick oli kokeillut chakramin toimintaa samantapaisella aerobiella. Kokemuksen mukaan se lentää puuskaisessa tuulessakin uskomattoman suoraan. Se saattoi muutella lentokorkeuttaan, mutta ei suuntaa. Chakrami siis lentää suoraan, eikä palaa takaisin bumerangin tavoin. Aerobiessa on reunassa ylimääräinen huuli, joka toimii spolerina. Joissain intialaisten chakrameissa oli samanlainen, joten sikheillä oli jo vahvaa tietoa aerodynamiikasta. Kirjoittajan mukaan Guinnesin ennätysten kirjassa kerrotaan aerobieta heitetyn vähän yli 380 m.
Lähteessä (2) ja monessa muussakin osoitteessa kaupataan erilaisia chakrameja. Osa niistä on tarkoitettu koriste-esineiksi ja ne hajoavat muussa käytössä, mutta osaa voidaan käyttää aivan todelliseen heittämiseen. Firmojen luotettavuudesta ja toimituskyvystä ei minulla ole tietoja. Jos ostatte heitettävän chakramin, niin muistakaa turvallisuus. Ainakin osa niistä on todella hengenvaarallisia.
(1) Bret Ryan Rudnick:in kirjoittama sivu on pääasiallinen tietolähde tälle sivulle. Kannattaa
käydä katsomassa sitä sivua, sillä siellä on vielä tarkempi selostus chakramista. Sieltä
löytyy myös komeita kuvia historiallisista chakrameista. Sivu löytyy osoitteesta:
http://www.whoosh.org/issue8/rudnick6.html
(2) Jonkin verran tietoa on peräisin myös J.A. Keating kirjoituksesta osoitteessa:
http://www.crl.com/~mjr/chakra.html
Muutamia muita osoitteita ovat esimerkiksi:
http://museum.simplenet.com/xena/characters/xena/chakram/chakhistory.htm
http://www.deathstar.org/~sword/chakram.html
http://empyre.net/laforge/custom/
Nämä eivät kuitenkaan ole ollenkaan samaa luokkaa, kuin Rudnickin sivu.
