|
Niin kuin sanoin edellisestä jaksosta, Lucyn hullun näytteleminen oli monessa kohtaa yliampuvaa koheltamista. Vaikka nyt oli kysymyksessä komedia, Lucyn näytteleminen pysyi tiukasti tietyissä rajoissa. Se oli täynnä pieniä hienovaraisiä, mutta ilmeikkäitä ilmeitä, ei mitään yliampuvaa. Parhaiten niistä nauttii vasta kun katsoo jakson toiseen kertaan ... tai ehkä sittenkin kolmannella kerralla.´
Toinen asia minkä tajusin kunnolla vasta toisella kerralla katsoessa oli että jakso oli älykkäästi leikattu. Toisella katsomisella huomasi juonen etenevän nopeammin kuin luulikaan. Ja päivät lyhenivät koko ajan. Loppupäässä päivästä esitettiin vain kaikkein tärkeimmät asiat ja nekin hyvin pelkistettyinä.
Kirjoittaja oli kehitelly jaksoon paljon mehukkaita kohtia. Gabrielle sanomassa joka aamu: "I'll rise, but I refuse to shine" eli "Nousen kyllä, mutta kieltäydyn loistamasta", Xenan muuttuminen ärtyisemmäksi joka aamu, Xena selittämässä Gabriellelle Joxerin rakkaudesta "hikoilee varjossasi", Xena mittailemassa kulmia ja matkoja kun koko kylä tappaa toisensa ja Xena lainaa Gabriellelta taistelusauvan ja päivän päätteeksi katsoo välinpitämättömästi joka puolella lojuvia ruumiita. Mutta parhaimpia ovat kai kun Xena kyllästyttyään samanlaisiin aamuihin ja Joxeriin heittää tätä yksinkertaisesti chakramilla ja jatkaa tyytyväisen näköisenä nukkumista aivan kuin olisi saanut tapettua huoneessa olleen hyttysen. Ja Gabrielle kiskomassa chakramia. Ja Gabrielle ja Joxeri istumassa Xenan komentamina koko päivän hievahtamatta paikoillaan kuin kivipatsaat.
Täytyisiköhän mennä katsomaan se taas uudestaan.
Ensi viikon jakson "The Dirty Half Dozen" on kirjoittanut itse Sears. Kirjoittanut muunmuassa jaksot The Quest, Intimate Stranger, yksi suosikkini: Remember Nothing, toinen: Dreamworker. Toivottavasti en tällä kertaa erehdy oletuksessani. Odotan nyt nimittäin hyvää jaksoa.
.Lehdessä on kaksi tarinaa: Lohikäärmejumalan temppeli ja Iki-elon kukka. Kuvasivuja 61. Kyllä varmaan tulee ostettua lehteä jatkossakin, mutta en itse siihen varsin ihastunut. Juoni ei minusta ollut kovin ihmeellinen. Piti olla kuolleita, joilla kuola valuu suusta ja petoja, joilla kuola valuu suusta. Tarinaan ilmestyy viiden kuvan ajaksi jättiläinen, joka ei liity ollenkaan juoneen. Juoni hyppii yksioikoisesti tapahtumasta toiseen. Tai niinkuin suuri taistelu, jossa kuvissa on vain pala pedon kasvoja tai Xenan pää, pedon silmä ja valtaisa voimien mittely ja siihen liittyvät hurjat repliikit:
P:"Ei kannata Xena. Anna sielusi minulle."
X: "Se.. ei.. käy..
P: "Alistu nainen!"
X: "En ikinä!"
P: "Mahdotonta kukaan ei voi vastustaa minua!"
X: "Paitsi minä!"
Kaikki tämä tapahtuu siis vain henkisellä tasolla, ehkä telepaattisesti. Eihän noin
epäinhimillistä painetta voi kestää kuin Xena, ja niinpä peto sanookin:
P: "AARRGGH"
X: "Taika hellittää!"
Ja kohta taistelu onkin ohi.
Ja sitten on vielä käytetty sitä TV:ssäkin ollutta käännöstä lausahduksesta "I have many skills", eli: "Olen kätevä ihminen." Aaauuhhh! Suoraanhan se olisi suunnilleen: "Minulla on lukuisia taitoja" ja sujuvaksi käännettynä lähinnä "Minä osaan mitä tahansa".
En tiedä miten kuvitusta kuvailisi, mutta se on kyllä omalla tavallaan upeaa. Paljon yksityiskohtia, puolipsykedeelisiä värejä, mutta tunelmaa luovat paljon käytetyt tummat värit. Erikoisia kuvakulmia, yksityiskohtien liioittelua. Minusta ehkä hieman liiankin levoton. Jossain kohdin kuitenkin joutuu etsimään kuvasta sitä ideaa. Henkilöt ovat kuitenkin sellaisia, ettei niitä juuri tunne kuin vaatetuksesta. Xenassa on useimmiten kasvoissa Xenaa, mutta Gabriellen kohdalla täytyy osittain jo tietää. Muut hahmot tunnistaa lähinnä nimien mukaan.
Siinä oli lähinnä niitä negatiivisia puolia, mutta on se kuitenkin lehti, jota aion ostaa jatkossakin. Se on kuvitukseltaan parempaa työtä kuin esimerkiksi aikaisemmin ostamani Topps Comics -sarjaan kuuluvat lehdet. Juoni ehkä jää hieman jälkeen tästä suomen kielisestä. Uskon sitä paitsi, että lehti saa kyllä oman kannattajakuntansa, joka arvostaa sitä paljon korkeammalle kuin minä. Onhan se sentään Xenaa! Että ei kun rynnätkää etsimään niitä viimeisiä lehden numeroita!
Lehden etusivulla lukee että "Television ykkössankaritar". Ja nimikin on suomennettu: "Xena Soturiprinsessa". Lehden hinta on muuten 23,- mutta sehän on aivan sivuseikka. Julkaisija on Egmont Kustannus Oy ja lehdessä annetaan jopa sähköpostiosoite palautetta varten. .
Nyt niistä on yhden huhun mukaan Pleikkari tulossa USA:ssa markkinoille 6.10.
Molemmista peleistä löytyy ennakkotiedot videogamesin sivuilta. Siellä on vielä ilmestymispäivä Pleikkarille elokuu 1999 ja Nintsikalle joulukuu 1999. Pleikkaria ei ole siirretty vielä markkinoilla olevien listalle, eikä julkaisupäivää ole sille päivitetty.
PlayStation pelin "Xena: Warrior Princess" selostus löytyy osoitteesta
http://www.videogames.com/psx/adventure/xena/index.html
Sivulla on selostuksen lisäksi useita kuvasieppauksia pelistä. Toinen, ehkä jopa parempi selostus
löytyy osoitteesta
http://www.gamecenter.com/Consoles/Sony/Xena/
Se on oikeastaan pelin arvostelu ja pistemääräksi se on saanut siellä noin 7, mutta arvostelussa
todetaan lisäksi, että Xeniitit eivät kuitenkaan pety sen kanssa, sillä se henkii hyvin sarjan
henkeä ja sen pelaaminen on kuin itse eläisi läpi yhden Xena-sarjan jakson.
Hyvää kuulemma on mahdollisuus heittää chakramia ja kuunnella Xenan sotahuutoa. Huonoa on se, että peli on tarkoitettu vain yhdelle pelaajalle, kameran suuntaus on turhaannuttavaa ja grafiikan terävyys ei ole paras mahdollinen. Peli tarjoaa joitain uusiakin aseita ja Xenan potkuvalikoima on laaja. Chakramin ohjaamisessa on ollut ongelmia. ATX-ryhmässä yksi Xeniitti (joka oli saanut jonkun demoversion kokeiltavakseen) ei keksinyt miten sitä heitetään. Joku toinen, joka myös oli kokeillut selitti tekniikan. Gamecenterin arvostelussa kehotetaan harjoittelemaan heittoaseen käyttöä ennen kuin lähtee tosi taisteluun. Pelissä pitäisi olla erillinen harjoittelurata tälle.
Lucyn ja Reneé:n kasvot kartoitettu tietokoneelle todellisen ulkonäön saamiseksi, mutta animaatiot on tehty käsityönä. Videogamesin sivuilla mainostetaan, että Xenan ja Gabriellen äänet ovat näyttelijöiden omia ääniä, mutta Gamecenterin arvostelussa sanotaan, ettei Xenan ääni kuulosta oikealta.
Mutta käykää itse tutkimassa peliä tarkemmin noista kahdesta osoitteesta.
Nintendo-peli "Xena: Warrior Princess - The Talisman of Fate" löytyy Videogamesin sivuilta
osoitteesta
http://www.videogames.com/n64/fight/xena/index.html
Pelaaja voi valita ohjattavakseen jonkun yhdestätoista eri roolihenkilöstä ja peliä voi pelata jopa 4 pelaajaa samanaikaisesti. Löydät vähän lisää tietoja Videogamesin sivuilta.
.Terveisiä vaan sille Xeniitille, jonka kädessä viimeksi näin saman kirjan. Pitihän minun sitten kuitenkin ostaa se.
Tarinakirjat ovat Hunter Kennedy: "Xena and the Magic Arrow of Myx" ja Stella Howard: "Prophecy of Darkness". Ne ovat molemmat pehmeäkantisia pokkarikirjoja
MAGIC ARROW OF MYX on 105-sivuinen kirja. Amazonin luokittelun (tai taitaa olla jonkun lukijan kommentti?) mukaan se on tarkoitettu alle 12-vuotiaille. Kyllähän se selvästi on tarkoitettu nuoremmalle väelle, mutta ehkä tuo raja menee vähän liiankin alas. Kirja on kuitenkin tyyliltään aika yksinkertainen. Siinä tapahtuu paljon ja kaikki tapahtumat kuvataan melko tiiviisti ilman mitään erityisiä ympäristön kuvailua ja laittamatta henkilöihin mitään turhaa syvällisyyttä tai luonnetta. Tapahtumat ovat todella mielikuvituksellisia, jopa liiankin. Luonnonilmiöt ylittävät järjellisyyden niin reilusti, että se jo häiritsee lukiessa. Niitä ei selitellä millään tavalla, ne vain tulevat maailman sekaisin olemisen takia (mutta enpäs kerro minkä takia ja mitkä asiat on sekaisin). Xena ja Gabrielle toimivat samantyylisesti kuin sarjassakin, mutta heihin luoda mitään syvällisempää.
Vauhdikkaasti etenevä, mielikuvituksellinen, helppolukuinen nuoremmille suunnattu, mutta sopii aikuisellekin, kun asennoituu siihen alusta lähtien oikealla tavalla.
PROPHECY OF DARKNESS on hieman 215-sivuinen kirja. Se on kooltaan hieman pienempi ja teksti on suurempaa, joten sivumäärä vastaisi kai n. 160 sivua edellisen kirjan mitoilla. Tämän kirjan lukemiseen on syytä varata parempaa aikaa, sillä se etenee selvästi edellistä kirjaa verkkaisemmin. Pakko myöntää, että suoritin useassa kohdassa malttamattomuuttani pikalukua, eli sivuutin rivejä, joissa ei näyttänyt tapahtuvan mitään erityistä. Aioin kyllä lukea sen vielä uudestaan ja sitten hyppimättä.
Kirjassa on enemmän ympäristön kuvausta, mutta ennen kaikkea siinä on paljon taustaa henkilöhahmoille ja siinä pääsee kuuntelemaan sekä Xenan, että Gabriellen ajatuksia samoin kuin muiden päähenkilöiden tunteita ja ajatuksia. Tapahtumien määrä on pienempi, mutta ne ovat uskottavampia, vaikka siinä jumalmaailma tuleekin vahvasti mukaan. Joku lukija on ollut sitä mieltä, että siinä esitetään liikaa tunteita ja mietteitä, jotka Xenan mielessä pyörivät. Lukijan mielestä Xena on kylmä taistelija, joka sillä tavalla mietiskele. Minä uskon kuitenkin enemmän Stellan luoman Xenan tyyliin.
Vähän aikuisemmille tehty, rauhallisesti etenevä, hieman syvällisempi uskottava tarina, jossa on riittävästi mielikuvitusta mukana. Sorry, että joudun keskeyttämään tämän kirja-arvostelun. Jatkan myöhemmin noilla "asiakirjoilla" ja elämänviisauskirjalla.
Nyt siis ovat vuorossa Xena-tietoutta sisältävät kirjat. Minulla on niitä kolme. Yhden olen lukenut perusteellisesti, kahta muuta aina maun mukaan sieltä täältä. Kaikki kirjat ovat hyviä, vaikkakin ovat eri tyylisiä. Niissä on aika paljon samoja asioita, mutta jokaisessa myös sellaista, mitä toisissa ei ole.
OFFICIAL GUIDE TO THE XENAVERSE on vähän niin kuin nimikin sanoo tyyliltään eniten virallinen. Kirja on sivu- ja korkeussuunnassa suunnilleen normaalia romaanikokoa, ehkä hieman korkeampi ja siinä on 229 sivua, noin 90 erikokoista mustavalkoista kuvaa ja yli 30 värikuvaa, osa pieniä, muutama sivun kokoinen muut pienempiä. Kaikki kuvat (paria lukuunottamatta) ovat sarjan jaksoista.
Kirjoittaja on Robert Weisbrot, joka oli päässyt hyviin väleihin Searsin kanssa kehuttuaan tämän kirjoittamaa paria jaksoa. Kirja on pääosin kirjoitettu henkilöhaastattelujen perusteella ja tekstit ovat niistä kertovien itsensä hyväksymiä. Tästä kai pitkälti tuleekin se "virallisuus".
Kirjasta huomattava osa kertoo yksityiskohtia sarjan tuottamisesta: siitä kuinka tuottajat kehittelivät idean, ketkä olivat sitä eteenpäin kehittämässä, miten näyttelijät valittiin, minkälaisia kirjoittajat ovat, minkälainen taustatiimi sarjaa on tekemässä ja miten tiimi työskentelee. Juttua on kuvaustekniikasta, stunteista ja niin edelleen. Kaikkien päänäyttelijöiden henkilöhistoria on esitetty asiallisella tyylillä, Lucy 5 sivua, muut lyhyemmin. Kirjassa on myös kahden ensimmäisen kauden episodiselostukset vajaan sivun pituisina, mutta lisänä on sitten kertoiltu yhteydet mytologiaan ja lisäksi Lucyn kommentit jakson kuvaamiseen liittyvistä asioista tai hänen mielipiteensä jaksosta.
Kokonaisuutena kirja on erittäin hyvä tietolähde ja tiedot ovat luotettavia, koska ne ovat asianomaisten hyväksymiä. Asiapitoisuudesta huolimatta mielenkiintoisesti kirjoitettu. Ei kuitenkaan sisällä niin paljoa yksityiskohtia esimerkiksi Lucyn elämästä, kuin kaksi muuta kirjaa.
LYCY LAWLESS AND RENEÉ O'CONNORS: WARRIOR STARS OF XENA on kevyemmän tyylin kirja kuin edellinen. Se on kooltaan hieman edellistä suurempi ja sivuja on 350. Teksti on kooltaan hieman suurempaa kuin edellisessä, joten sen yhdellä sivulla on sama tekstimäärä kuin edellisessä. Kirjassa on 55 mv-kuvaa, sellaisia puolen sivun kokoisia ja pienempiä. Ne ovat suurimmalta osalta muualta kuin jaksoista, lähinnä konventioissa otettuja. Värikuvia on 24, pääosin koko- ja puolen sivun kokoisia. Suuri osa on muualla kuin sarjasta otettuja.
Kirjan on kirjoittanut Nikki Stafford, joka on hyvin aktiivinen Xeniitti ATX-nyyssiryhmästä. Kirjan tiedot on paljolti kerätty muista kirjoista ja lehtiartikeleista ja osittain saatu haastatteluista. Suuri osa tiedoista on peräisin Xeniittitapahtumista, konventioista. Melkein kaksi sivua kirjasta on luetteloa henkilöistä, jotka ovat auttaneet kirjan tekemisessä; sivun verran listassa on ATX-nyyssiryhmän Xeniittejä, joista suuri osa kirjoittelee tänäkin päivänä innokkaina ryhmässä.
Kirja tuo vahvasti esille lämpimän ja inhimillisen puolen pääosien kahdesta esittäjästä. Lucysta on yli 40 sivua henkilökuvaa ja henkilöhistoriaa. Sen jälkeen on 30 sivua Burbankin konventiosta vuoden 1998 tammikuussa. Tekstissä on sanasta sanaan kaikki yleisön esittämät kysymykset ja Lucyn vastaukset. Reneéstä on sitten 17 sivua henkilökuvaa ja 25 sivua v1997 lokakuun Valley Forge konventiosta; jälleen kaikki kysymykset ja vastaukset. 15 sivua on musikaalista Grease, jossa Lucy esiintyi. Kirjassa on sivukaupalla kerrottu fan-clubeista, postituslistoista ja vastaavista. Kirjassa on luettelo Xena-sivuista Internetissä. Lisäksi sanastoa, juttua Xeniittien Xena-öistä ja subtekstistä ja vähän yli 10 kysymyksen Xena-trivia Xena-tietouden testaamiseksi.
Kirjan episodeista kertova osa on aivan omaa luokkaansa: siinä on 129 sivua ja episodit ulottuvat kolmannen kauden puoliväliin episodiin 312 The Bitter Suite asti. Teksti on pienempää kuin muilla sivuilla, joten tekstimäärä vastaa lähes 200 sivua. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole lyhennelmät episodeista, vaan kirjassa käsitellään jaksojen sisältöä, kerrotaan historiallisesta taustasta, arvostellaan tai arvostetaan eri kohtauksia ja selitetään asioiden yhteyksiä. Esille tuodaan myös Xeniittien mielipiteet jaksoista.
Kirja on mielenkiintoinen, kunnon Xeniitin tunteenomaisella lähestymisellä kirjoitettu toisille Xeniiteille.
Nythän on tulossa oikein kuuluisat huippujaksot, joissa kerrotaan myös Xenan historiasta M'Lilan jälkeen, ennenkuin hän kohtasi Gabriellen. Tämä kaksiosainen jakso pitäisi kuulemma katsoa yhtenä, ettei ensimmäisen osan jälkeen rupea vihaamaan jotain (?) sarjan henkilöä. Näyttelijät itse ovat jopa varoittaneet tästä.
Pitäisiköhän laittaa kaksi videota nauhoittamaan?
Ai niin, jatkan tämän kirjajutun kirjoittelua. Se saattaa kuitenkin venähtää viikon päähän, sillä lähden Englantiin. MUTTA EN EHDI OSTAMAAN XENA-VIDEOITA! AAARRRGGGHH!
.Kirjan on kirjoittanut Nadine Crenshaw, joka on Lucyn ihailija, mutta ihailee myös muitakin tähtiä. Hän on kirjoittanut myös kirjan "Scully X-Posed: The Unauthorized Biography of Gillian Anderson and Her On-Screen Character. Hän on kirjoittanut myös joukon scifi-kirjoja ja novelleja. Kirjan aineisto on kokonaan peräisin muista kirjoista, lehtiartikkeleista ja haastatteluista ja internetsivuilta. Kirjoittaja ilmoittaa myös, ettei tekstiä ole hyväksytetty kenelläkään asianosaisella; siitä nimi "unauthorized".
Ihan nimen mukaisesti kirja kertoo lähinnä vain Lucysta ja Xenasta. Reneélle on omistettu kaksi sivua ja useimmat sarjan tekemisessä mukana olevat esiintyvät kirjassa, mutta paremminkin vain Xenan ja Lucyn yhteydessä tai kun kerrotaan Lucyn suhteesta näihin henkilöihin. Kirjoittaja on kerännyt kunnioitettavan määrän asioita ja yksityiskohtia. Siitä löytyy paljon sellaisia yksityiskohtia, mitä ei muissa kirjoissa ole. Tässä kirjassa käsitellään Lucya henkilönä ehkä kaikkein pisimmälle, sen lisäksi että siinä kerrotaan hänen suhteistaan muihin ihmisiin, siinä kerrotaan myös pidemmälti hänen suhteestaan kuuluisuuteen, feminismiin ja lesbouteen. Siinä on paljon hänen tavastaan tehdä sarjan kohtauksia, stuntteja ja fyysistä harjoittelua. Tähän osaan asioista kirjassa on 149 sivua. Kaikki on kirjoitettu mukavaan kertovaan tyyliin.
Kaksi ensimmäistä kautta kattava episodiopas vie kirjassa 48 sivua. Lisäksi kirjassa on 3-sivuinen Xenaversumin sanasto ja 8-sivuinen Uuden Seelannin englannin ja Amerikan englannin välinen sanakirja. Ja vähän muutakin. Ainoa kirja jossa, on aakkosellinen hakemisto.
Kirja on minusta hyvä siinä, että se antaa hyvän näkymän Lucysta, hänen näkemyksistään ja tavoistaan suhtautua työhönsä ja moniin muihinkin asioihin. Kirjoitustyyli on ihan mielenkiintoinen ja kevyt luettava, mutta sisältää paljon mielnkiintoisia yksityiskohtia. Kirjan yksinkertaisen ulkoasun (kannet kiiltävät ja värikuvalliset) ei pidä antaa vaikuttaa sisällön arvostamiseen.
KAIKKI KOLME KIRJAA ovat hyviä omalla tavallaan. Official Guide on sille, joka haluaa enemmänkin tosiasioita. Jos haluaa päästä lähemmäksi henkilöitä, niin valinta olisi toinen noista kahdesta muusta kirjasta. Minä en osaisi laittaa kirjoja paremmuusjärjestykseen.
Ja sitten siihen viimeiseen kirjaan.
LIFE LESSONS FROM XENA WARRIOR PRINCESS -kirjan kirjoittaja on Chris Kreski. Kirjassa on sanontoja ja ajatelmia, jotka taitavat kaikki ovat humoristisia. Näitä ajatelmia on yksi jokaisella sivulla ja sivuja on 108. Ne eivät loppujen lopuksi olleet ihan niin hyviä kuin pikakatselulla näytti, mutta ihan mukavia. Tämä kirja jää kyllä alemmaksi asteikolla kuin nuo asiasisältöiset kirjat. Ehkä paremman kuvan saa muutamasta esimerkistä. Mielestäni paras löytämäni on suomeksi:
Monet uskovat, että Callisto kärsii lukuisista psykooseista.Ja sitten pari englanniksi:
Minä en usko.
Minä uskon, että hän nauttii niistä jokaisesta.
A Warrior Princess never runs away
Instead, she fights, she battles, and in the rare instance where she knows in her heart that she will lose...she delegates.
It is believed that Zeus created man long before woman.
With that in mind, one may contemplate and better understand his initial creation as a sort of first rough draft.
Old chacrams may lose their effectiveness, but they're damn near impossible to throw awayVähän tuntuvat sellaisilta, jotka on saatu vanhoista lausahduksista muuttamalla Jumala Zeukseksi, tai bumerangi chakramiksi.
Ja taas löytyi uusi voimakas nainen taistelevien miesten keskelle. Eikä jaksossa päätähtikään selviä hygieenisesti ja kolhiintumatta.
Koko jakso meni suoraan tunnehermoon. Ei tässä kylläkään jäänyt mitään vihaa ketään roolihahmoa kohtaan niin kuin oli peloteltu. Koko ajan tietää, että Gabrielle tekee niin kuin todella itse uskoo parhaaksi ja Xenalla on varmasti hyvin järkiperäiset syyt toimiinsa.
Jotkut muiden maiden Xeniitit (kai USA:sta) ovat valittaneet jo toisen kauden aikana, ettei Xena ole enää sitä samaa kuin ensimmäisellä kaudella. Jokserin tulo sarjaan oli sellaista mitä minä en hyväksynyt ja pelkäsin silloin, että sarja menee aivan pelleilyksi. Mutta tämän päivän jakso näytti, että kyllä näitä synkkiä ja tunnelatauksia täynnä olevia jaksoja on edelleenkin, ellei jopa enemmän kuin ensimmäisellä kaudella.
Yritetään tavata taas ensi viikonvaihteessa.
.Manasin kun reissu oli Ipswitshiin, eikä Lontooseen. Suurin syyhän oli se, että en päässyt käymään Lontoon Virgin Megastoressa. Ja sitten vielä 4.5 tunnin matkustaminen Lontoosta junalla, metrolla, bussilla ja taxilla satamakaupunkiin, kun ensimmäisen välin sotki vielä junaonnettomuuden junanraadot. Ja kun rautatieasemalla meni junalaiturille, niin siellä odotti pitkä rivi busseja, joilla matka kesti kaksi tuntia yhden tunnin junamatkan sijasta. Onneksi taxia ei tarvinnut perillä odottaa kuin 30 minuuttia.
Mutta ai että yökin muuttui päiväksi kun suureksi hämmästyksekseni kaupungissa oli VIRGIN MEGASTORE !!!!. Seuraavana päivänä kauppaan, valmistautuneena mahdolliseen syvään pettymykseen, ettei Xena-kasettia saa kuin Lontoon myymälästä. Mutta SIELLÄHÄN SE OLI. Minun Xena-kasettini. Hinta oli vain 11.99 puntaa, eli 112.70 mk. Vaikka mitäpä sitä ei maksaisi Xenasta. Kasetti oli julkaistu Englannissa 16.8 ja seuraavan piti tulla n. 2 kuukauden kuluttua. Tulinpa sitten kysyneeksi, että koska se ilmestyy, kun sitä ei vielä ollut hyllyssä. Niinpä ja arvatkaas ... se ilmestyy ensi maanantaina. Lähdin sieltä torstaina. Pahus kun voikin olla yhtä aikaa hyvää ja huonoa tuuria. Ja vasta seuraavana päivänä liikkeessä käynnin jälkeen tuli mieleen, että kasetinhan voisi tilata. Mutta kun menin kysymään, vastaus oli, etteivät lähetä postitse.
Lentoasemalla odotti (ja oli tietysti ollut odottamassa jo kauan) vielä yllätys: myös siellä on Virgin Megastore. Ja sieltäkin olisi saanut xenan samaan hintaan. Sielläkin oli aika hyvä valikoima TV-sarjoja ja leffoja. Oli esimerkiksi X-Filesien vitoskausi, mutta hinta sama kuin Suomesta hankittunakin. Jos joku muu sinne sattuu, niin liike on lähtevien koneiden kerroksessa (ei siis transit-alueella) ihan Finnairin (British Airways) sisään tsekkauksen lähellä.
Lentoasemalla oli myös transit-alueella melkoisen hyvä valikoima ainakin DVD-levyjä. Näytti olevan suunnilleen kaikki mitä mieleen tuli. Ja mieleen tuli ostaa vuodelta -84 peräisin oleva scifi-leffa Dyyni. Se on kirjana parempi kuin leffana, mutta itse pidän siitä, vaikka se ei tietenkään ole nykyisten scifi-juttujen tasoa ja häviää parille muullekin vanhalle scifi-elokuvalle.
Tuosta voisi kuvitella että olen ostanut DVD-laitteen. Ja niinhän se onkin, ei tarvitse enää vuokrata liikkeestä. On se vaan mahtavaa. Siirrettiin stereoiden kaiuttimet huoneen takaosaan ja kytkettiin DVD:n takakanavat stereoiden kautta. Nyt on sitten 4-kanavainen surround sound käytössä. Ja äänet on kyllä makeat, vaikka keskikovaääninen ja subvuufferi puuttuukin.
Olen katsonut videolta vasta ensimmäisen jakson Sins of the Past ja se oli tosi mielenkiintoista, sillä alkupään jaksoja en ole aikaisemmin nähnyt. Olen aina halunnut nähdä miten Xena ja Gabrielle päätyivät yhteen. Siltikin, vaikka olinkin lukenut Pian kirjoittaman upean episoditarinan. Jakso oli parempi kuin olin kuvitellutkaan Xeniittiäänestyksen perusteella. On varmaan tainnut monelta muultakin jäädä jakso näkemättä. Katsominen vain oli outoa, kun kuva oli niin hyvälaatuinen, vaikka tuli videolta. Yleensähän ne on niitä TV-lähetyksestä itse nauhoitettuja ja mahdollisesti yhden kopioinninkin läpi käyneitä.
