Kun rupeat lukemaan, ota huomioon, että tarinassa on yli 10 sivua tekstiä.
Alkuperäisen tarinan oikeudet ovat sarjan tekijöillä.
Lisäykset: Copyright Pauli Huuhka 29.10.1998.
THE DESTINY
Soturiprinsessa Xena ja hänen uskollinen ystävänsä Gabrielle seisovat matalalla kukkulalla. Ympärillä leviävät Kreikan vehreät maisemat, jotka imevät voimaa lämpimästä auringonpaisteesta, huokuvat rauhaa ja tasapainoa ja yrittävät houkutella kulkijaa jäämään tämän rauhan vangiksi. Mutta matkalaisten jaloissa lojuu pääkallo. Onko maa unohtanut jotain? Ei, se haluaa salata, eikä kerro niille jotka eivät tiedä. Se yrittää selvitä menneestä ja peittää sen. Xenakaan ei ole unohtanut.
Unohtanut mitä? ... Cirran yötä.
"Vihdoinkin Cirrassa. Onpa täällä kaunista", sanoo Gabrielle katsellessaan alas laaksoon.
"Minua tämä paikka karmii", vastaa Xena. Häntä värisyttää. Hän ei haluaisi olla täällä, mutta sisäinen pakko on tuonut hänet tänne, eikä päästä lähtemään.
"Lakkaa jo rankaisemasta itseäsi menneistä." Vaikka Gabrielle pitää ystävästään ja on oppinut ymmärtämään tätä, hän ei soisi Xenan syyttävän itseään niin paljon. Hän itse uskoo enemmän hyvään ja valoisaan optimismiin.
"En tullut tänne rangaistakseni itseäni. Haluan vain ymmärtää." Xenan katse kiertää sivummalle, josta tulee näkyviin tuhotun kylän palaneet rauniot.
"Ymmärtää mitä?"
"Miksi se kaikki tapahtui. Miksi olin sellainen kuin olin, Ja kuinka voin ikinä sovittaa tekoni."
Gabrielle katsoo Xenaa lämpimästi silmiin ja sanoo: "Olet muuttunut, Xena. Aivan niin kuin tämä laakso. Silloin täällä hallitsi kuolema ja väkivalta, nyt täällä kukoistaa elämä. Samalla lailla sinäkin olet muuttunut.""Voisinpa olla samaa mieltä kanssasi", sanoo Xena ja jatkaa: "Ratsastan alas laaksoon."
Xena nousee Argon selkään ja kerää ohjakset käsiinsä.
"Odotan täällä", Sanoo Gabrielle.
Xena kiristää ohjaksia ja päästää suustaan pienen naksauksen. Argo lähtee liikkeelle. Xena valmistautuu kohtaamaan menneen. Hän tietää, että sen kohtaaminen tulee olemaan vaikeaa.
"Minun on pakko kestää se, sillä jos en pysty muistamaan kaikkea, en koskaan opi ymmärtämään", hän ajattelee. Xena puristaa päättävästi hampaansa yhteen ja ratsastaa rinnettä alas.
Hän tulee kylään ja palaneiden jäännösten keskelle. Edellisenä yönä oli satanut. Vaikka tulipalosta on jo melkein kymmenen vuotta, sateesta puihin jäänyt kosteus irrottaa niistä hiilen hajun. Yleensä se tuoksu tarkoittaa sammuneen leiritulen tuoksua ja tuo mieleen hyviä ajatuksia, mutta nyt se tuo hyytäviä ajatuksia. Sisäinen mieli ottaa vallan. Todellisuus katoaa ja tilalle tulee toinen todellisuus. Toisessa todellisuudessa on korkeina roihuina palava kylä, juoksevia ihmisiä, kuolevien ihmisten huutoja. Xena kääntää katseensa sivulle ja näkee takaapäin nuoren pitkähiuksisen tytön. Tyttö yrittää epätoivoisesti ymmärtää mitä ympärillä tapahtuu. Hän on nähnyt sotilaiden tappavan hänen äitinsä ja siskonsa. Hän on nähnyt, että joukkoa johtaa mielettömässä kiihkossa kookas mustahiuksinen, tuskin aikuiseksi kasvanut nainen. Hän on kuullut rosvojoukoista ja hänen orastava elämänkokemuksensa on opettanut hänet tietämään jotain elämän raakuuksista. Mutta hän on tottunut naisiin enemmän äitihahmoina ja siksi on käsittämätöntä nähdä nainen johtamassa tuhoamista, jossa tapetaan myös naiset ja lapset. Tyttö vaistoaa takaa tulevan katseen ja kääntyy ympäri.
Xenan katse rajautuu vähitellen tytön kasvoihin. Tyttö on vain 14-vuotias. Silmät ovat kauhusta laajenneet, suu auki, suuri kyynel valuu poskea pitkin. Kaikki muuttuu kuin hidastetuksi. Hän näkee kun tytön suu alkaa muodostaa sanoja. Mutta muodostuu vain yksi sana."Miksi?"
Kyynel putoaa.
Silloin, melkein kymmenen vuotta aikaisemminkin, se oli kyllä koskettanut Xenaa, mutta hän ei ollut antanut sen vaikuttaa itseensä. Uudessa todellisuudessa hän ei enää kestä sitä. Nyt kun näkee kaiken uudelleen, hän ei voi ymmärtää miten on voinut tehdä sellaista. Hän ei ollut muistanut tyttöä kun tapasi hänet uudelleen melkein kymmenen vuotta tämän tapahtuman jälkeen. Ei vaikka hänelle kerrottiin, että nainen oli Cirrasta ja oli päättänyt kostaa äitinsä ja siskonsa kuoleman. Nyt Xena tiesi, että tuosta pienestä tytöstä oli kasvava kostolleen elävä psykopaatti, sillä hän oli nähnyt tämän myös aikuisena. Nyt hän oli nähnyt tulevan vihollisensa Calliston viattomana lapsena. Hän näki kuinka oli tuhonnut viattoman elämän. Hän ei ollut koskaan taistelussakaan joutunut tällaiseen pakokauhuun. Hän ei kestä syyllisyyttään, eikä pysty miettimään syitä käyttäytymiseensä kylää hävitettäessä. Hän ei pysty katsomaan tätä enempää.
Xena kääntää Argon poispäin tytöstä ja kannustaa sen hurjaan laukkaan. Hän elää vielä Cirran yötä eikä näe todellista ympäristöstään, mutta hevonen luotsaa hänet ulos kylän raunioista.
Sisäinen mieli armahtaa Xenaa ja palauttaa hänet takaisin oikeaan todellisuuteen. Hän on helpottunut. Hän tietää, että kaikki eivät tällaisen jälkeen palaa samaan todellisuuteen mistä lähtivät, vaan jäävät johonkin todellisuuden ja Tartaroksen välimailla olevaan unenkaltaiseen maailmaan. Nyt hän tarvitsee Gabriellea palauttamaan hänen uskonsa muutoksesta ja paremmasta Xenasta.
Xena ratsastaa paikkaan, mihin Gabrielle oli jäänyt odottamaan, mutta tätä ei näy. Xena huutaa Gabriellea nimeltä ja katselee levottomana ympärilleen. Hän huutaa uudestaan, mutta ei vastausta. Hän ei usko, että Gabrielle olisi pettänyt lupauksensa odottamisesta. He olivat tottuneet luottamaan toisiinsa ja tekemään juuri sitä mitä sanoivatkin. Levottomuus lähenee jo kauhua siitä että jotain pahaa oli tapahtunut. Hän yrittää löytää edes jotain merkkiä toveristaan.
Ja silloin Xena tuntee sisimpänsä jäätyvän. Hänen silmänsä ovat iskeytyneet Gabriellen taistelusauvaan, joka makaa maassa. Se oli Gabriellen ainoa puolustusase, eikä hän ikinä jättäisi sitä kauemmaksi kuin kädenmitan päähän. Sisäinen raivo herää: Gabrielle oli viety väkisin. Raivo ja viha olivat jotain sellaista, jotka hän oli oppinut hallitsemaan ehkä paremmin kuin mitkään muut tunteensa. Vanha taistelija herää henkiin ja voittaa jopa Xenan sisäisen mielen, jonka tuoma toinen todellisuus hautautuu nyt sen alle, mikä on hänelle elämääkin tärkeämpi: ystävänsä pelastaminen. Hän ohjaa Argon astumaan taistelusauvan päälle ja vähän ennen laukkaan pääsemistä ratsu lennättää sauvan ylös Xenan käteen.
AURINGON LAPSET
Xenan ei tarvitse ratsastaa kuin vähän matkaa, kun hän tulee aukiolle, jossa joukko miehiä esittää rituaalitanssia. He poikkeavat ulkonäöltään sotilaista ja tavallisista rosvojoukoista. Vaikka ovatkin jonkinlaisessa taisteluvarustuksessa, se on alkeellisempi kuin yleensä sotilailla: eläinten nahoista tehtyjä vaatteita, sulkia, hiuskoristeita. Piirteet poikkeavat kaikista paikallisista ihmisistä: selvästi jostain toisesta maanosasta, luultavasti kaukaa pohjoisesta, kasvoilla on sotamaalaus ja kaikilla on alkukantaiset pitkät, tuuheat, sekaiset hiukset. He ovat vanginneet pienen joukon muitakin ihmisiä kuin Gabriellen ja ovat sitoneet näiden kädet päiden yläpuolelta vaakasuoraan kulkevaan, pylväisiin kiinnitettyyn köyteen. Miehet kuuluvat lahkoon, joka kutsuu itseään Auringon lapsiksi.
Joukon johtaja nostaa miekkansa poikittain päänsä yläpuolelle, levittää sitten kätensä, katsoo ylöspäin ja sanoo: "Kuun herra, Tähtien valtias, Auringon lapset pyytävät sinulta merkkiä". Ja yllättäen taivasta vasten näkyykin puussa oleva taisteluasuinen nainen, joka päästää lyhyen huudon ja hyppää maahan. Kaikki polvistuvat ja kumartavat tälle jumalattarelle.
"Nöyrät alamaisesi tervehtivät sinua, oi jumalatar. Paljasta meille tulevaisuutemme."
"Tulevaisuudestanne minä en tiedä, mutta tähän hetkeen minulla on vain huonoja uutisia."
Xena iskee johtajan maahan taistelusauvallaan ja hyppää muiden eteen notkealla
voltillaan. Sen säestyksenä tulevan huudon: "Yiyiyiyiyiyiyiyyiiii", olisi pitänyt kertoa mitä oli tulossa, mutta joukko ei ollut joutunut aikaisemmin tekemisiin tämän prinsessan kanssa, joka käy heidän kimppuunsa kaataen taistelusauvalla Auringon lapsia molemmilta puoliltaan. kuin raivopää. Vaikka vastassa on suuri ylivoima, se ei merkitse mitään sotaprinsessan käsittelyssä. Taistelun keskellä Xenan vanteenmuotoinen heittoase chakram aloittaa monimutkaisen tiensä ilman halki. Se ei ole kuitenkaan sattumanvarainen tie, vaan osuessaan esineisiin ase hakee sellaiset kimpoamiskulmat, että pystyy palaamaan takaisin heittäjänsä käteen; matkallaan se katkoo vankien köydet. Jo ennen chakramin paluuta Xena on heittänyt taistelusauvan Gabriellelle. Xena ei kuitenkaan toimi täysin kuin raivopää, sillä uudistunut Xena välttää tappamista tällaisessakin tilanteessa. Koko aikana hän ei ota edes miekkaansa esille vaikka vastustajat joutuvat käyttämään omia miekkojaan. Annettuaan sauvansa Gabriellelle, Xena jatkaa taistelua paljain käsin ja jaloillaan.
Gabrielle raivaa sauvallaan tien pakenevalle joukolle ja Xena lähtee perään. Auringon lapset tavoittavat joukon kuitenkin uudelleen vähän matkan päässä. Johtaja häviää uudelleen kaksintaistelun Xenalle, mutta onnistuu käyttämään metsässä piilossa olevaa ansaa. Se on valtava, ylhäällä puiden suojassa oleva tukki, joka lähtee liikkeelle heilurimaisesti köysien varassa johtajan katkaistua tikarin iskulla tukkia pidättelevän tukiköyden. Tukki lähtee kohti nuorta tyttöä. Xena näkee lähestyvän tukin. Hänellä on olemattomat mahdollisuudet työntää tyttö sivuun tukin tieltä ja hypätä sen jälkeen turvaan. Hän ei kuitenkaan käytä kuin silmänräpäyksen muiden mahdollisuuksien miettimiseen ja johtopäätös on selvä. Hän saa juuri työnnettyä tytön sivuun, kun valtava kipu iskee selkään. Silmissä pimenee, eikä hän enää tiedä lentävänsä ilmassa kymmenen metrin matkan ja törmäävänsä sen jälkeen pää edellä puunrunkoon.
MATKALLA TARTAROKSEEN
> Kaukainen ajatus Gabriellesta yrittää pakottaa hänet liikkeelle, mutta hän saa silmänsä vain raolleen. Kaikki näkyy kuin verenpunaisen verhon läpi ja hän antaa periksi, sillä matkalla Tartarokseen hän on utuisessa, maanpäällisen elämän ja Tartaroksen välisessä maassa, jossa kipu katoaa. Hyvänolon tunne valtaa hänet ja hän ajattelee kuollutta veljeään, jonka hän voisi kohta tavata.<
Gabrielle taistelee sillä aikaa Auringon lapsien johtajan kanssa; voittaa tämän, mutta ehtii saada tikariniskun jalkaansa. Hän raahautuu Xenan luo. On järkyttävää nähdä ystävänsä makaavan tajuttomana, verinoro suusta valuen.
"Xena! Herää!"
> Xena kuulee Gabriellen äänen usvan keskeltä ja lähtee ääntä kohti, mutta sumun väistyessä siellä ei olekaan Gabriellea. Menee hän mihin suuntaan hyvänsä, niin aina edessä on kalliot <
"Herää... Avaa silmäsi".
> Ares, taistelujen jumalana, on seurannut tapahtumia. Hän tuntee kiitollisuuden velkaa Xenaa kohtaan, sillä olihan tämä palauttanut hänen miekkansa, jonka varastamisen mukana oli mennyt hänen jumaluutensa. Vaikka jumala ei voi suoraan vaikuttaa kuolevaisiin, on Tartaroksen tie jo jumalaluetta, jossa Hadeksen kanssa yhteistyössä pystyy vaikuttamaan asioihin. Ares miettii kuinka väärin on, että Xena joutuu Tartarokseen. "Hänet on pakko saada takaisin, sillä tarvitsen häntä sotajoukon johtajaksi ja onnistun kyllä vielä", ajattelee Ares. Hän päättää sopia Hadeksen kanssa että Xena saa jäädä toistaiseksi rajamaalle. Jos näyttää siltä, että Xena pystyy paranemaan vammoistaan taistelukuntoon ja on henkisesti valmis palaamaan elävien pariin, Hades järjestäisi Xenan hengen pysyvästi takaisin hänen kehoonsa maan pinnalle.
Ares ei kuitenkaan itsekään huomaa, että kysymys ei ole niinkään sotajoukon johtajuudesta, vaan hän tuntee pienen häivähdyksen myötätuntoa Xenaa kohtaan. Aivan samalla tavalla kuin Xenan palautettua hänen miekkansa, hän lupauksensa mukaisesti palautti Xenalle tämän oman kehon. Hän uskoo vain pitäneensä kiinni lupauksestaan, eikä myönnä, että olisi voinut aivan hyvin rikkoa lupauksensa. Ja onko kysymyksessä edes vain hieman myötätuntoa, vai onko siinä enemmän kuin mitä tiedämme? Hän ei olisi ainoa jumalista, joka tuntisi todellista vetoa tavallisiin ihmisiin! Onhan Areksessa ja Xenassa paljon samaa; ainakin on ollut.
Xena tuntee äkkiä kulkevansa kallioiden läpi ja näkee hetken kuluttua edessään hädissään olevan Gabriellen.<
Gabrielle katsoo pelästyneenä käsiään, joihin on tullut verta. Xenan päässä on ruhjeita ja verta on joka puolella päätä. Xena raottaa silmiään.
"Tyttö... , Gabrielle. Vain hän voi pelastaa minut."
"He ovat poissa."
"Nestosvuori, vie minut Nestosvuorelle"
"En voi... Se on liian kaukana. En usko että..."
"Vie minut," sanoo Xena tietäen, että Gabrielle ei uskonut hänen selviävän niin pitkästä matkasta.
"Hyvä on."
> Xenalle tulee hyvä olo. Gabrielle oli joskus luvannut tarvittaessa haudata Xenan hänen omaan kotikyläänsä ja taistellut sen takia kokonaista armeijajoukkoa vastaan luulleessaan hänen kuolleen ja yrittäessään saada ruumiin itselleen. Gabrielle tekisi varmasti parhaansa viedäkseen hänet Nestosvuorelle. Ja jos hän ei selviäisi hengissä, hänen ruumiinsa pääsisi kotikylään ja hänen henkensä veljen luokse. Matkalla takaisin hämärän rajamaille, hän näkee usvan keskellä kotikylänsä Amfipoliksen. <
"Amfipolis", kuiskaa Xena hiljaa, eikä tiedä kuinka Gabrielle kutsuu hänen ratsunsa Argon ja nostaa hänet selkään.
CAESAR
Kun Xena palaa tajuttomuuteen, unien jumala Morpheus tuo hänelle unikuvina menneisyyden tapahtumia. Xenan alitajunta yrittää löytää sieltä asioita, jotka auttaisivat häntä selvittämään sisintään ja löytämään tien parempaan Xenaan.
-----
Xena löytää itsensä ajasta, joka oli kymmenen vuotta aikaisemmin, jo ennen Cirran tapahtumia. Hän on kylässä, jossa tulipalojen sininen savu verhoaa taloja ja muuttaa keltaisen kuun hymykasvot sinertävän kelmeiksi kuoleman kasvoiksi. Savu tunkeutuu pistävänä keuhkoihin, mutta se pisto tuntuu hyvältä, sillä se on voiton pistosta. Liekit nuoleskelevat rakennuksia ja lepattava tuli luo pimeyteen liikkuvia valoja ja varjoja. Varjoissa on vielä taistelevia pareja, mutta kovin taistelu on jo takana. Xena katselee ympärilleen tyytyväisen näköisenä. Hänellä on kullan värinen viitta päällään, alla pienistä metallilevyistä tehty haarniskapusero. Hän huokuu rauhallista itseluottamusta niin kuin ainakin ihminen, joka on varma että pystyy selviämään mistä tahansa ja on myöskin kokeillut sen. Pieni hymy kareilee hänen huulillaan kun hän alkaa puhua.
"Neapolislaiset, ystävät... Olette vapaat lähtemään, mutta levittäkää sanaa, että tuhoan jokaisen kylän joka liittoutuu Amfipoliksen vihollisen kanssa. Teen mitä vain taatakseni maani turvallisuuden. Ottakaa varoituksestani vaari tai saatte katua katkerasti."
Hän on tyytyväinen taktiikkaansa. Lähes kaikki hänen kotikylänsä ympärillä olevat kylät ovat hänen vallassaan ja muodostavat sille puolustusrenkaan. Hän oli joutunut käännyttämään useat kylät väkivaltaa käyttäen. "Lopputulos on kuitenkin kaikkien kylien edun mukainen", hän ajattelee.
Xenan joukko kerääntyy satamassa olevaan laivaan kantaen mukanaan kylästä saatua ryöstösaalista. Xena katselee kannella miestensä paluuta. Yksi sotilaista on siepannut mukaansa miehen, jonka olemus poikkeaa huomattavasti kyläläisistä. Kädet on sidottu selän taakse. Xena jää katsomaan kuinka sotilas yrittää halventaa vankia. Sotilas näyttää makkaraa ja kysyy: "Onko nälkä?" Kun vanki ei ota sitä käteensä, pudottaa sen maahan ja sanoo: "Ei taida olla".
"En syö sian kädestä", sanoo vanki ja saa siitä hyvästä iskun päähänsä.
"Lyöt kuin nainen." Siitä tulee kova nyrkinisku takaapäin selkään. Hän putoaa polvilleen, mutta ei näytä kärsivänsä.
"Et pelkää väkivaltaa, mutta miten on kuoleman laita", kysyy sotilas.
"Urhea mies kuolee vain kerran, mutta sinun kaltaisesi kuolee tuhannesti."
Potku selkään ja miekan terä soinnahtaa kun se vedetään huotrasta. Xena on katsonut tilannetta mielenkiinnolla. Normaalisti hän olisi antanut tappaa miehen, mutta tämän kylmän rauhallisessa tavassa solvata pahoinpitelijäänsä ja pysyä tämän yläpuolella huolimatta pahoinpitelystä, oli jotain kiinnostavaa. "Tuossa miehessä on jotain samaa kuin minussakin", ajatteli Xena. "Eikä hän kuulu tähän ympäristöön; kannattaa ottaa vähän selvää."
Xena sieppaa sotilaansa kädestä kiinni ja pysäyttää näin miekan kesken sen matkan kohti vangin kaulaa.
"Telos, katso häntä. Hänen vaatteitaan. Ryhtiä ja olemusta. Meillä on käsissämme roomalainen aatelismies. Hän on arvokas."
"Mitä tarkoitat?"
"Lunnaita, hän tarkoittaa lunnaita, sika", auttaa roomalainen.
Xena kutsuu Viceriuksen paikalle ja lähettää tämän lähimpään roomalaiskylään vaatimaan lunnaita.
"Sano heille, että heidän on maksettava 100.000 dinaaria nähdäkseen vielä elävänä tämän ..." Hän kääntyy roomalaiseen päin ja kysyy "Mikä sinun nimesi onkaan".
"Ceasar, Julius Ceasar."
Sananviejä lähtee matkaan.
"Et tosiaan taida pelätä kuolemaa", toteaa Xena.
"Tiesin, että joku ehtisi väliin. En voinut vielä kuolla, sillä tiedän kohtaloni (destiny)."
"Ja mikä se on?"
"Hallita maailmaa."
Kun vanki on viety Xena jää seisomaan mietteliään näköisenä. Hän on tottunut käsittelemään miehiä mielensä mukaan. Ja se tarkoittaa näiden voittamista taistelussa tai lähettämistä taistelemaan hänen puolestaan. Kukaan ei ollut herättänyt hänessä mielenkiintoa moneen vuoteen, sillä he eivät olleet yltäneet missään hänen tasolleen. "Tässä miehessä on jotain erikoista vetoa. Hänet olisi voinut tavata jossain toisenlaisissa olosuhteissa." Xenan mieli yrittää omapäisesti etsiä varovaisia syrjäpolkuja, mutta hän palauttaa ajatukset äkkiä arkisille raiteille. Hän ei itsekään huomaa pientä hymyään, jonka nosti ajatusten tuoma huomaamaton mielihyvä.M'LILA
Seuraavana päivänä laiva seilaa merellä täysissä purjeissa. Tuuli puhaltaa sopivasti, laivan keulaa murtaa vettä niin että vaahto kimaltelee auringossa. Xena on tyytyväinen oloonsa. Lempeä tuuli hyväilee kasvoja, miehistö hoitaa laivan ja kaikki on rauhallista ja hallinnassa. Hän tuntee itsensä melkein maailman valtiaaksi. Tulevasta valtiudesta uhonnut Ceasar on hänen vankinaan ja hänet muutetaan kohta rahaksi. Täydellistä.
Silloin Xena huomaa, että suuren punotun korin päälle heitetty liina liikahtaa. Hän arvaa, että siellä on salamatkustaja. Tottuneena kaikenlaisiin yllätyksiin hän nostaa liinan varovasti miekkansa kärjellä. Korista nousee pienikokoinen olento päällään ruskea viitta joka piilottaa kasvotkin näkyvistä.
Paitsi että se ei nouse. Xena ei ehdi tehdä mitään, kun olento ponnahtaa kuin katapultista heti liinan perässä ylös kohti Xenaa, eikä käy edes maassa, kun jo ensimmäinen kiertopotku on osua Xenaa päähän. Ja se lähettää vielä toisen potkun ja kaksi lyöntiä, eikä Xena ehdi kuin täpärästi väistelemään. Kun Xena potkaisee koko kookkaan kehonsa voimalla, hämmästyy hän, sillä potku tavoittaa tyhjää. Olento on astunut vain yhden askeleen sivuun ja siepannut jalan kainaloonsa. Hän tuntee pari iskua jalkaansa. Ne eivät ole voimakkaita, mutta tuntuu kuin joku olisi painanut tulessa kuumennetun miekan jalkaa vasten ja vaikka Xena kestäisikin kivun, niin jalka on halvaantunut.
Xena tuupertuu kannelle ja katsoo kun ruskea pyörremyrsky tekee tuhoa hänen miehistönsä parissa. Se koskettaa yhtä miestä, Telosta, kaksi kertaa kaulaan ja tämä kaatuu kannelle halvaantuneena. Olento hyppää helposti niin korkealle, että pystyy potkaisemaan miehiä päähän. Hyppää voltilla miesten yli. Näille ei ole mitään hyötyä miekoistaan, sillä ne tavoittavat joka kerta tyhjää ja potkuja sataa joka puolelta. Yhtäkkiä se kiipeää sileää mastoa ylös oravan nopeudella. Heitetyn tikarin se sieppaa kiinni lennosta, hyppää sitten purjeeseen, iskee tikarin purjeesta läpi ja tikarin leikatessa purjekangasta, laskeutuu tasaista vauhtia kannelle.
Xena katsoo mykistyneenä tätä yhden ihmisen aiheuttamaa tuhoa. Ollessaan avuttomana kannella pieni pelonhäivä värisyttää hänen selkäänsä. Hän joutuisi pian kohtamaan tuon joukkotuhoaseen kykenemättä puolustautumaan. Taistelu jatkuu yhtä yksipuolisena, mutta sitten Xena keksii tavan, jolla ei joudu kohtaamaan vastustajaansa avoimessa taistelussa. Hän pudottaa purjeen taistelijoiden päälle. Miehistö on valmiina, kun olento tulee esille purjeen alta. Hämmästys on suuri kun viitan alta löytyy nainen.
Hän on nuori, lähinnä tyttö vielä, pienikokoinen, hieman tummaihoisempi kuin paikalliset ihmiset. Hänellä on voimakkaat kaarevat kulmakarvat ja tummat hartioille kiharaisina valuvat hiukset, jotka on kerätty otsanauhalla taakse. Hänellä on pienet sirot kasvot, mutta määrätietoinen ja päättäväinen suu. Tumman ruskeat silmät tuijottavat Xenaa tyynesti ja uhmaavasti. Xena vaatii tyttöä parantamaan hänen jalkansa ja pienen miettimisen jälkeen tämä tekeekin sen. Xena vaatii palauttamaan Teloksenkin kuntoon, mutta tyttö sanoo jotain tuntemattomalla kielellä. Ceasar ymmärtää sitä ja ilmoittaa tytön sanoneen, että Telokselle ei voi tehdä enää mitään, sillä tämä on kuollut. Yksi miehistä aikoo tappaa tytön tikarilla, mutta Xena estää sen ja lupaa säästää hengen mikäli tämä opettaa hänelle käyttämänsä halvaannuttamistekniikan.Ceasar kertoo, että tyttöä on syytä varoa, sillä tämä on paennut orja. Xena kysyy mistä Ceasar sen tietää.
"Hän puhuu gaelia vaikka on syntyjään faaraoiden maasta. Ehkä hänet ryöstettiin Länsi-Galliaan jo lapsena."
"Länsi-Galliaan.. Mistä niin päättelet?"
"Gallia on jaettu kolmeen osaan ja jokaisessa on oma murteensa, tämä on lännestä. Jonain päivänä minä hallitsen niitä kaikkia kolmea osaa."
"Miten voit olla niin varma?"
"Minähän sanoin, että kohtalo (destiny) on määrännyt minut vielä joskus hallitsemaan maailmaa." Ceasar katsoo puhuessaan koko ajan vangitsevasti Xenaa silmiin.
"Mikä suunnaton itsevarmuus", ajattelee Xena itsekseen, "hallitseekohan hän yhtä varmasti muutkin asiat. Minkähän laista olisi suudella häntä, näinköhän ...?" Xenan tietämättä ajatukset näkyvät hänen kasvoiltaan. Silmäluomet laskeutuvat aavistuksen verran, suu raottuu hieman, kuin hän aikoisi juuri suudella Ceasaria. Kuitenkin hän vain hymyilee hieman ja sanoo ääneen:
"Minäpä kerron mitä kohtalo on määrännyt lähitulevaisuuteesi. Sinä illastat tänään kanssani minun hytissäni."
Xenan hymy asettuu ilmeeksi, josta voi lukea selvästi odotusta ja lupausta. Ja Ceasar on yhtä hyvä lukemisessa kuin vieraissa kielissäkin. Hän katsoo Xenan perään hieman ylimielisesti hymyillen, aivan kuin hän olisi juuri onnistunut toisen huomaamatta saamaan juuri sellaista mitä oli halunnutkin, ilman että oli sitä suoraan pyytänyt. Sen jälkeen Ceasar yksinkertaisesti unohtaa keskustelun ja tulevan illan. Hän nojaa päätään taaksepäin ja katsoo jonnekin taivaalle. Kauas. Taivaan toiselle puolelle. Tulevaisuuteen, jossa hän kohtalon määräämänä hallitsee maailmaa. Ceasar tuntee jo nyt itsensä maailman valtiaaksi. Hänen tarvitsisi vain ottaa se. Niin kuin hän tähänkin asti on ottanut kaiken minkä on halunnut.
Xena puolestaan menee kahleissa olevan tytön luokse, vapauttaa hänet ja pyytää opettamaan halvaannuttamistekniikan. Tyttö tekee sen Xenalle kaulaan ja vapauttaa tämän halvauksesta vasta kun veri valuu Xenan nenästä. Xena vaatii saada kokeilla sitä tyttöön ja tekee saman tempun takaisin. Kumpikin todistaa toiselle, että pystyy tarvittaessa mihin tahansa, mutta myös sen, että kunnioittavat toisiaan niin paljon, että eivät tapa toista pelkän voimannäytön takia. Kummallakin olisi ollut mahdollisuus tappaa toinen. Xena tietää, että tyttö on kuolettavan taitava ja myös häntä nopeampi. Tyttö taas oli tiennyt vaistomaisesti jo ennenkuin oli edes opettanut Xenalle halvaannuttamisen, että tämä oli laivalla ainoa, joka olisi saattanut hänet voittaa. Kumpikaan ei uskaltaisi kokeilla asiaa muuta kuin pakon edessä.
ILTA
Pimeyden laskeuduttua merelle, Xena on jättänyt sotilasasunsa ja pukeutunut punaiseen pitkään hameeseen. Se on hihaton, edestä ja takaa hyvin alas avoin, olkapäiden yli kulkee ohuet olkaimet. Kultaisesta pääpannasta roikkuu sivuilta hartioille asti ulottuvat leveät kultakorut ja myös vyö on kultainen. Nilkoissa on kultaketjut, käsivarsissa pannat ja hänellä on läpikuultavilla värillisillä kivillä koristeltu moniosainen kaulakoru kaulassaan. Xena on harkinnut tarkoin asennon, jossa odottaa Ceasaria. Lattialla Xenan edessä on tiikerin talja. Silläkin on tarkoin harkittu merkitys, vertauskuva. Hän istuu sängyllä toinen jalka lattialla, hame puolessa reidessä ja toinen jalka sängyllä polvi pystyssä. Hän tietää miten se vaikuttaa ja niin tietää Ceasarkin. Ceasar kysyy koska Xena aikoo mennä hakemaan ryöstämästään hameesta lopunkin.Keskustelu pyörii näennäisen arkipäiväisissä asioissa. He selvittävät kevyesti toistensa tavoitteita ja sitä mikä kumpaakin ajaa eteenpäin. Xenalle se on kylänsä suojeleminen, Ceasarille suuruus. Ceasar selittää, että valta ja suuruus ovat eri asioita. Suuruus on sitä, että mies saavuttaa sellaista, mikä muista näyttää olevan mahdotonta. Koko keskustelu on tunnustelevaa. Sen on tarkoitus antaa enemmän aikaa kemioiden kiihtymiseen. Heillä on aikaa katsella toisiaan. Xenaa kiehtoo toisen varmuus suuruudestaan ja ylemmyydestään ja myös se, että hän itse aikoo ottaa Ceasarilta mitä haluaa. Ceasar tietää, että Xenan vaatimukset ovat korkealla ja hän haluaa olla se, joka rajoista välittämättä ottaa mitä haluaa.
Vaikka keskustelu jatkuu eteenpäin näennäisesti samasta aiheesta, on sillä selvästi eri merkitys. Heidän välisensä vetovoima on kasvamassa. Kumpikin leikittelee vertauskuvilla. Tarkoittaa kirjaimellisesti mitä sanoo, mutta sanat on valittu tarkoittamaan myös jotain muuta, hyvin kirjaimellisesti.
"Miksi sinä ja minä emme voisi toimia yhdessä", kysyy Xena.
"Mitä tarkoitat?"
"Tämä elämä jota elän alkaa kyllästyttää minua. Haluaisin yhdistää voimani kanssasi."
"Haluat siis auttaa minua valloittamaan maailman?"
"Miksipäs ei? Olisimme voittamaton pari."
"Todellakin. Löisin vetoa, että sinä tiedät paljon valloittamisesta", sanoo Ceasar.
Xena lähtee konttaamaan sänkyä pitkin kohti laidalla istuvaa Ceasaria. Hän lähestyy tätä samalla tavalla kuin lattialla taljana oleva tiikeri lähestyi aikanaan saalistaan.
"Kyllä... minä rakastan sitä. Vastustajan taivuttelua. Hänen puolustuksensa murtamista. Pakenemisen estämistä. Ja lopulta hänen sulkemistaan kuolemaa varten." Xena hyväilee Ceasarin leukaa. Ceasar tuntee hänen käyttämänsä öljyn tuoksun. Xena on valinnut öljyn, jonka tuoksussa on samaa tummuutta kuin hänen tukassaan ja maineessaan. Tuoksu on murskaavan voimakas, kuin hänen voimansa. Siinä on taistelujen voimaa.
"Toiset viholliset ovat vaikeampia kuin toiset", muistuttaa Ceasar hiljaisella äänellä.
"Siihen minä luotankin."
Xena ei kestä turhaa odottamista, sillä siihen hän ei ole tottunut. Hän lähestyy Ceasaria ja suutelee, työntää sormensa tämän tukkaan. Ja niin he vaipuvat yöksi maailmaan, jossa on vain kaksi ihmistä. Ulkomaailma katoaa ja he elävät vain toisilleen. Ei... he elävät yön vain itselleen. Kumpikin uskoo, että ei antautunut, vaan otti mitä halusi. Oliko toinen enemmän ottaja kuin toinen?
Seuraavana aamuna Xena saa lunnasrahat. He suutelevat rannalla ja Xena tuntee kuinka tiikeri on taas heräämässä henkiin. Ceasar kuitenkin lopettaa ja sanoo, että heidän on erottava. Hän lupaa kuitenkin vielä löytää Xenan. Xena lähtee ylpeän soturin joustavilla ja määrätietoisilla askelilla rantaviivaa kohden, mutta ei voi lähteä kääntymättä vielä ympäri. Oliko toinen enemmän saaja kuin toinen?Roomalaistervehdyksen jälkeen Xena jatkaa matkaa.
UUSI KOHTAAMINEN
Tulevat päivät ja viikot ovat Xenalle jotain uutta. Hän ei käy valtaamassa kyliä, eikä valvomassa niiden uskollisuutta. He eivät nouse maihin, vaan purjehtivat rannikoilla edestakaisin. Aivan kuin yrittäen löytää jotain. Vai yrittäen tulla löydetyiksi?
Xena kuluttaa paljon aikaa kannella. Ihmettelee onko joku muuttanut maailmaa. Hän näkee meren aallot, kuulee lokkien kirkunan. Hän on nähnyt lukemattomia auringonlaskuja, mutta nyt hän huomaa ne. Hän huomaa kalaparvet, linnut, hän huomaa elämän. Xena ymmärtää kaipaavansa jotain muuta kuin taisteluja. Sellaista mitä hän ei ole kaivannut moneen vuoteen.
Sitten yhtenä päivänä tähystäjä näkee roomalaisaluksen. Xena määrää laivan odottamaan sitä. Yön laskeuduttua alukset kohtaavat ja Ceasar astuu Xenan laivaan. Hitaasti he lähestyvät toisiaan. Lopultakin. Xena on odottanut tätä hetkeä. Hän katsoo Ceasaria, joka lähestyy rauhallisena ja varmana kaikesta. Varmana tulevasta maailman hallitsemisesta. Xena haluaa olla jakamassa sen tämän miehen kanssa. Hän haluaa jakaa myös taistelut. Hän on valmis antamaan ja saamaan kaiken. Kun he kohtaavat he painavat otsansa yhteen. Xena sulkee silmänsä ja lukemattomat kuvat kulkevat hänen mielessään.
Yhtäkkiä hänet tempaistaan raa'asti ympäri ja samalla hetkellä kun hän saa silmänsä auki, on Ceasarin veitsi hänen kurkullaan. Xenan miehistö ei ole valmistautunut taistelemaan ja laivaan nousseet sotilaat aloittavat raa'an miehistön tappamisen. Xena ei voi kuin katsoa tätä näytelmää. "Ei näin voi tapahtua. Haluaako Ceasar vain minut, mutta ei luota miehiini", ajattelee hän.
"Mitä sinä luulet tekeväsi", Xena huutaa
"Tämä on minun kohtaloni. Sinulla on siinä osa ja minä olen osa sinun kohtaloasi."
Eloon jääneet Xenan soturit kerätään yhteen.
"Missä on sinun ystäväsi, se gaelilainen orjatyttö?", kysyy Ceasar.
"Minun piti tappaa hänet, sillä hän petti minut."
"En syytä sinua. Mutta hänestä olisi kyllä saanut hyvän hinnan gladiaattorivälittäjiltä."
"Onko sinulla sellaiset suunnitelmat minun suhteeni? Meidänhän piti valloittaa maailmaa yhdessä. Mitä noille meidän suunnitelmillemme tapahtui?"
"Meidän...? Ei koskaan ollut mitään ... meidän, Xena. Vain Rooma. Ja minä olen Rooma."
Xena tuntee kaiken voiman pakenevan itsestään. Kaikki tuntuu tyhjältä. Näin pahasti hänen tunteitaan ei ole koskaan kohdeltu. Hän oli luottanut tähän mieheen. Hän oli odottanut jo muutakin suhdetta kuin taistelutoveruutta. Hän oli ollut antamassa jo elämänsä tälle miehelle. Vielä taistelun alettuakin hän oli toivonut viimeiseen asti. Nyt hän ymmärsi, että häntä oli vain käytetty hyväksi ja petetty täysin. Hänet oli murrettu täysin. Ceasar päättää kuitenkin kaivaa veitsellä vielä syvemmältä. Hän kyykistyy Xenan eteen ja jatkaa:"Älä kuitenkaan ajattele, että se mitä meillä oli, oli merkityksetöntä. Tulen muistamaan sinut aina. Saat aivan erityisen kunniapaikan... minun valloitusteni joukossa."
Xena ei ollut enää vuosiin luottanut kehenkään ja nyt kun hän ensimmäisen kerran luottaa, hänet häpäistään täysin muiden edessä. Ja hänen tunteensa häpäistään hänen itsensä edessä. Hän ei halua enää jatkaa elämäänsä. Mutta se ei nyt ole hänen hallittavissaan. Ensimmäistä kertaa veljensä menettämisen jälkeen hän joutuu pidättelemään kyyneleitään. Nyt itsensä menettämisen takia. Ja itsestään luopumisen takia.
RANNALLA
Aamulla Ceasar kävelee yhden sotilaansa kanssa rannalla.
"Hajoita ja hallitse, ystäväni. Erota naisen tunteet hänen järjestään ja siinä hän on." He saapuvat paikkaan, jossa Xena makaa maassa suureen puiseen ristiin sidottuna. Ceasar antaa merkin ja risti nostetaan pystyyn. Rannalla ovat risteissä kaikki verilöylystä säästetyt miehistön jäsenet. Ceasar tekee heistä varoittavan esimerkin muille.
"Hyvästi Xena", sanoo Ceasar ja jatkaa yhdelle miehistään:"Murskaa hänen jalkansa".
Mies nostaa suuren lekan, kääntää sen taakseen ja kiihdyttää liikkeelle. Xena tuntee sääriluidensa murskaantuvan. Hän ei ole ennen huutanut kivusta, mutta nyt hän huutaa.
Yöllä kolme sotilasta on vartioimassa risteihin kiinnitettyjä. Xena roikkuu
puolitiedottomana ristillä. Rantaa pitkin lähestyy hiljaa pimeydestä ilmestynyt kaavussa kulkeva pienikokoinen olento. Yksi vartijoista kysyy kuka tulija on ja käskee tätä pysähtymään. Se ei kuitenkaan pysähdy vaan jatkaa hiljaista kulkua. Kun yksi sotilaista hyökkää, kiihtyy se taas kerran valtavaan vauhtiin ja on hetkessä ilman aseita voittanut kaikki kolme vartijaa. Hän vapauttaa Xenan, kutsuu paikalle hevosen ja niin he lähtevät rannalta.Kuultuaan paosta, Ceasar lähettää kolme vartijaa tappamaan Xenan.
PARANTAJA
On jäätävän kylmä. Tuuli ryöpyttää lunta ja jyrisee ympäröivässä vuoristossa. Puiden oksista roikkuu raskaita jääpuikkoja. Taivaalla kylmästä sinistynyt kuu katsoo kuinka pieni olento vaeltaa susien ulvonnan saattelemana lumen keskellä vetäen perässään ahkiota. Kulkija saapuu yksinäiselle tuvalle, nostaa painavan käärön ahkiosta, raahaa sen ovelle ja jyskyttää. Oven avaa itämaisen näköinen mies, jolla on pitkä musta kiiltävä tukka, pitkä kaapu on sidottu ympärille leveällä kangasvyöllä. Takana näkyy kynttilöiden ja soihtujen valossa huone, jossa on kaikenlaisia ruukkuja, koreja ja säilytysastioita"Auta minua Nicklio, ystäväni on loukkaantunut!" huutaa orjatyttö hädissään.
------
Sen jälkeen kun Xena oli tullut puussa olleen tukkiansan tainnuttamaksi, hän ollut vain muutaman kerran lyhyen aikaa hereillä. Gabrielle ja Argo ovat kuljettaneet hänet vuoristoon ja ylös lumen keskelle. Gabriellen jalassa oleva puukon tekemä haava haittaa hänen kulkemistaan. Siitä vuotanut veri on heikentänyt hänen voimiaan. Silti hän taistelee ystävänsä elämän puolesta. Hän näkee, että Xena on kuolemaisillaan ja se saa hänet puristamaan itsestään viimeisetkin voimat. Kun hänen voimansa loppuvat ja hän vaipuu toivottomana maahan, tulee Argo viereen, katsoo häntä tavalla, joka vaatii jatkamaan.
Koko matkan ajan Morpheus on tuonut Xenan mieleen tapahtumia, jotka tämä on halunnut unohtaa. Tapaamisen Ceasarin kanssa, pettymyksen jossa hänen maailmansa romahti. Mutta myös hyviä unia, kuten orjatytöstä, joka itsestään välittämättä oli pelastanut hänet ristiltä ja kuljettanut vuoristoon. Unet ovat olleet niin todellisia, ettei Xena ole tiennyt niitä uniksi, vaan on elänyt kaiken uudelleen. Lyhyitä heräämisiä lukuun ottamatta hän ei ole tiennyt olevansa puolimatkassa Tartarokseen. Unilla on tarkoituksensa. Hänen on ymmärrettävä menneisyyttään, sillä hänen on kohta tehtävä tärkeä päätös.
On jäätävän kylmä. Tuuli ryöpyttää lunta ja jyrisee ympäröivässä vuoristossa. Puiden oksista roikkuu raskaita jääpuikkoja. Gabrielle saapuu yksinäiselle tuvalle ja jyskyttää oveen. Sen avaa itämaisen näköinen mies, jolla on hieman harmaantunut musta tukka, pitkä kaapu on sidottu ympärille leveällä kangasvyöllä. Takana näkyy kynttilöiden ja soihtujen valossa huone, jossa on kaikenlaisia ruukkuja, koreja ja säilytysastioita.
"Auttakaa. Olkaa kiltti ja auttakaa minua. Minun ystäväni... hän tarvitsee apua!"
Mies kävelee reessä makaavan hahmon viereen.
"Xena!... Mitä hänelle on tapahtunut? Sisäinen verenvuoto on turvottanut hänen sisäelimensä."
Xena avaa silmänsä ja näkee ylleen kumartuneen miehen, saman jonka hän juuri näki unessaan kymmenen vuotta vanhoissa tapahtumissa. Hän tietää mihin mies pystyy. Mutta hän tietää myös mihin itse pystyy. Nyt hän ei enää jaksa. Hän tietää etteivät hänen voimansa riitä pitemmälle. Hän ei halua jatkaa kuluttavaa taistelua elämästään, eikä menneisyytensä selvittämistä unissa. Hän haluaa Tartarokseen.
"Nicklio... ole kiltti... älä tee sitä. Anna minun mennä."
Xena vaipuu tiedottomuuteen ja unet palaavat.
------
Uni ei nytkään ole helpottava vaan vie hänet takaisin menneisyyteen ja valtavaan kipuun, kun Nicklio kiskoo ja vääntelee hänen murtuneita jalkojaan, saadakseen luut takaisin paikoilleen.
"Olen nyt laittanut luusi paikoilleen. Voit kiittää onneasi, että M'Lila toi sinut tänne"
"Yeah, onnellinen..."
"M'Lila...ha?" sanoo Xena ja jatkaa sitten Nickliolle:" Kysy häneltä miksi hän pelasti minut".
"Hän sanoo, että ei ollut sinun aikasi kuolla"
"Jos ei nyt, niin koska sitten"
------
Nicklio ojentautuu Xenan päältä ja kääntyy Gabrielleen päin.
"Anna kun katson haavaasi."
"Mutta... sinun täytyy auttaa minun ystävääni"
"Xena voi odottaa. Sinulle minä voin tehdä jotain."
"Mitä tarkoitat?"
Gabrielle kääntyy katsomaan hiljaa makaavaa Xenaa ja ymmärtää mitä Nicklio tarkoittaa.
UUSI YSTÄVÄ
Nicklio ja M'Lila ovat vuoteen vierellä kun Xena herää ja nousee puoliksi istumaan kyynärpäidensä varaan. Nämä kaksi ihmistä ovat nyt hänen ainoat ystävänsä. Hän katsoo jalkojaan. Niissä on puuriu'uista tehdyt tuet ja niihin on laitettu pystyyn pitkiä, ohuita neuloja. Xena ei ole ennen nähnyt sellaisia. Mitä ne ovat? Sitten hän huomaa ettei jalkoihin satu enää. Liittyyköhän se neuloihin, hän ajattelee.
"Sinulla on uskomaton toipumiskyky. Miltä tuntuu", kysyy Nicklio.
"Hyvältä, paljon paremmalta. Nuo neulat ovat kiehtovia."
Xena kääntyy katsomaan M'Lilaa. Tyttö oli vaarantanut itsensä hänen pelastamisekseen. Se oli käsittämätöntä, sillä hehän olivat vielä vähän aikaa sitten olleet vihollisia. Aivan kuin hän ja Ceasar ensin, mutta sitten he olivat olleet enemmän kuin ystäviä. Ja sitten he olivat olleet pahempaa kuin mitä on olla vihollisia. Mutta tämä tyttö ei ollut tehnyt mitään oman etunsa takia. Ei ollakseen suuri tai hallitakseen maailmaa. Ei hyötyäkseen itse. M'Lila oli tehnyt sen täysin epäitsekkäästi. Ja Xena luotti häneen. Kummallinen lämpö valtasi hänet.
"M'Lila.. siellä ristillä en ollut varma halusinko elää... Eikä sinulla ollut mitään syytä tehdä sitä mitä teit. Kiitos... Vaikka tiedänkin ettet ymmärrä puhettani."
M'Lila ei ymmärrä Xenan puhetta, mutta ymmärtää Xenaa. Ilman sanoja. Hän kohauttaa hartioitaan tavalla, joka sanoo: "Eihän tuo mitään". Sitten M'Lila hymyilee Xenalle ja kääntyy Niclioon päin."En vil, tu mi hasta la keisaar?"
Xena kääntyy kysyvästi Nicklioon päin.
"Hän haluaa tietää tunnetko vihaa Ceasaria kohtaan", kääntää Niclio. Kysymys yllättää Xenan täysin. Hän näkee M'Lilan anteeksiantavana ihmisenä. Pitäisikö hänenkin olla. Mutta Ceasar on vienyt häneltä kaiken, hänen arvonsa ihmisenä. Koko hänen minuutensa.
Xena ei ehdi ajatella loppuun, kun sisään ryntäävät Ceasarin sotilaat. M'Lila kiihtyy taas täyteen tuhovoimaansa, mutta huomaa sitten, että yksi sotilaista on lähettämässä nuolen Xenaa kohti. Hän ei ehdi estämään ja on niin myöhässä että ei uskalla riskeerata yrittämällä ottaa nuolta kiinni ilmasta. Hän hyppää eteen ja nuoli uppoaa hänen selkäänsä.
Xena ottaa tytön pään käsiensä väliin ja näkee tämän hymyilevän hieman. Jostain syystä tämä näyttää onnellisesta. Xenan pelastamisen takia, vai että kuolee tämän syliin? Xena katsoo hetken kuollutta M'Lilaa ja laskee tämän hitaasti vuoteelle. Hän oli juuri saanut uuden ystävän ja Ceasarin takia menettänyt tämän heti. Hän tuntee ennenkokemattoman vihan ja raivon nousevan sisällään. Hän ei välitä enää mistään. Hän ei välitä vammoistaan. Hän sukeltaa kädet edellään lattialle, nousee käsilleen selkä sotilaisiin päin ja jatkaa samaa pyörähdystä iskien molemmilla jaloillaan kaksi soturia lattiaan. Neulojen tuoma tunnottomuuskaan ei estä kipua tuntumasta, mutta se ei estä häntä nyt, sillä raivo peittää senkin. Hän jatkaa taistelua maaten selällään sängyssä ja käyttäen jalkojaan ja käsiään.
SYNTYMÄ JA KUOLEMA
Hän saa yhden sotilaan kiinni ja sotilaan miekan tämän kurkulle. Hän on juuri vetämässä miekalla kurkkua auki, kun yksi lattialla olevista sotilaista nousee. Xena tuntee hallitsevansa tilanteen, hän tietää mitä seuraavaksi tekee ja mitä tulee tapahtumaan. Tilanne antaa hänelle suunnatonta tyydytystä. Hän hakee korvausta ja kostoa. Mielipuolinen hymy, leveämpi kuin vain hymy, nousee hänen kasvoilleen. Hän lennättää miekan kohti ryntäävän sotilaan läpi. Hän tarttuu jalkojensa puristuksessa olevaa sotilasta kiinni leuan ympäri menevällä otteella, kiskaisee ja niskat murtuvat rusahtaen. Viimeisen sotilaan hän halvaannutta kaulan painepisteistä. Hänellä on kasvoillaan mielipuolen onnellinen ilme, sillä nyt hän tietää mitä haluaa.
"Et ole vielä kuollut, kuolet kolmessakymmenessä sekunnissa. Mutta sinä et tule olemaan viimeinen, joka kuolee. Kerro Haadekselle, että valmistautuu, sillä uusi Xena on syntynyt tänä yönä ja hänellä on uusi tarkoitus elämälleen: ... KUOLEMA.Xena ei anna sotilaalle edes tämän kolmeakymmentä sekuntia, vaan murtaa hänenkin niskansa.
-------
Koko tämän ajan Xenan on liikkunut kuoleman rajoilla. Gabrielle ei kestä sitä, että hän joutuisi luopumaan ystävästään. Hän on epätoivoisena sängyn vieressä ja kyynelten välistä vaatii Xenaa heräämään ja palaamaan takaisin, eikä kuolemaan. Xenaa rasittaa uni jota hän näkee, pulssi kiihtyy unessa nähdyn taistelun ja varsinkin sen lopun aikana. Se kuluttaa hänen voimansa loppuun. Kun hän unessa sanoo, että uusi Xena on syntynyt, niin samaan aikaan todellinen Xena kuolee Gabriellen syliin.
"Tee jotain", Gabrielle huutaa Nickliolle.
"Anna hänen mennä", vastaa Nicklio.
VAIKEA PÄÄTÖS
Kuollut Xena näkee itsensä lentävän puiseen ristiin sidottuna. Risti kieppuu ilmassa maisemassa jossa on vain hiekkaa ja vuoria ja liekkejä niiden välissä. Hän on Tartaroksessa ja ympäristössä, joka on luotu hänen oman mielentilansa mukaiseksi.Risti iskeytyy maahan ja Xenan eteen ilmestyy M'Lila aivan samannäköisenä kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Xena katsoo tätä hämmästyneenä.
"M'Lila ?"
"Hello, Xena."
"Sinun olisi pitänyt antaa minun kuolla siellä rannalla."
"Sinulla on kohtalo Xena, mutta sinun on valittava se."
Xena huomaa ymmärtävänsä M'Lilaa ja tämä häntä. Hän kuulee ajatukset, sillä M'Lilan suu ei liiku koko aikana.
"Minä valitsin sen, minä valitsin pahuuden"
"Nyt kun tunnet pahuuden, voit taistella sitä vastaan." M'Lila puhuu pehmeällä, mutta vakuuttavalla äänellä yrittäessään saada Xenaa taistelemaan elämästään, ja jatkaa: "Kun elävät ajattelevat kuolleita, kuolleet voivat kuulla heidän ajatuksensa. Kuuntele..."
Nyt Xena kuulee Gabriellen äänen.
"Xena, tiedän, että kuulet minua."
Tajuttomuutensa aikana Xena on kuullut Gabriellen äänen vain harvoin ja hyvin heikkona. Nyt ääni on hyvin todellinen ja Xena mieleen palaa välähdyksiä heidän välisestään suhteesta: Gabriellesta itkemässä hänen olkapäätään vasten, hyökkäämässä vihaisena hänen kimppuunsa, onnellisena häissään, surullisena aviomiehensä polttohautauksessa ja heidän yhteisiä hetkiään nuotiolla ja koskettamassa toisiaan ja kaiken aikaa hän kuulee Gabriellen ajatukset taustalla.
"Missä ikinä oletkin", kuiskaa Xena takaisin, vaikka tietää, ettei Gabrielle kuule häntä. Hän kuulee kun Gabrielle jatkaa.
"Tiedän että käskit minun aina olla vahva. Mutta en pysty olemaan. Sinä et voi jättää minua, et vielä. Minä tiedän ettei vielä ole sinun aikasi. Voin tuntea sen sydämessäni. Tällaista tyhjyyttä en ole tuntenut ennen. Minua pelottaa. Mutta ennen kaikkea, muista kohtalosi. Muista se ja taistele. Taistele palataksesi takaisin. Tämä maailma tarvitsee sinua. Minä tarvitsen sinua."
Unet, joissa Xena on nähnyt oman menneisyytensä, olivat vieneet hänen elämänhalunsa. Hän oli nähnyt tavan millä hän aikoinaan tuhosi kyliä ja tuhosi satojen ihmisten - niin kuin Calliston - elämän, syvän pettymyksen Ceasarin petettyä hänen luottamuksensa, kuinka hänen ystävänsä M'Lila joutui kuolemaan heti ystävyyden alettua. Hänestä tuntui, että hän tuhosi vain muiden ja itsensä elämän. Nyt hän kuitenkin ymmärtää, että M'Laila haluaa hänen jatkavan sitä tekojensa hyvittämistä, minkä oli aloittanut ja myös työtä, minkä M'Lila itse oli aloittanut orjuudesta karkaamisensa jälkeen, mutta joka oli jäänyt kesken hänen heittäytyessään Xenalle tarkoitetun nuolen tielle. M'Lila haluaa hänen palaavan ystävänsä luokse. Xenalla on kaksi todellista ystävää, yksi Tartaroksessa ja yksi elävien maailmassa. Molemmat haluavat hänen palaavan elävien joukkoon.
Xena ymmärtää myös, että Gabrielle ei ole niin vahva, että selviäisi ilman häntä. Xena ei ole saanut yliotetta menneisyydestään, mutta nykyisyys yrittää ottaa hänestä yliotteen. Hän ei haluaisi enää jatkaa taistelujaan. Mutta hän haluaisi takaisin M'Lilan ja Gabriellen takia ja koska hänestä tuntuu, että hänen olisi jatkettava hyvittämistään ja jatkettava M'Lilan taistelua sortoa vastaan. Hän on vaikean päätöksen edessä.
"Minun täytyy palata", sanoo Xena.
EPILOGI
< Xenan keho on kuitenkin edelleen tukin runtelema ja vielä huonommassa kunnossa kuin aikaisemmin. Hän on siirtynyt Tartarokseen, josta paluu elämään ei pitäisi olla enää olenkaan mahdollista. Xena haluaa kuitenkin ehdottomasti palata. Hän päättää, että hän puhuisi Arekselle. Hän puhuisi Hadekselle. Olihan hän pelastanut Hadeksen siskon Celestan. Olihan hän hankkinut Haadekselle takaisin Atyminiuksen häneltä varastaman näkymättömyyskypärän. Jumalat saisivat keksiä jonkun tavan. Voisihan hän tietysti siirtyä jonkun toisen kehoon, mutta kuka sen hyväksyisi ja kenen fysiikka kestäisi sen mitä Xenana oleminen vaatii?
Mitä Ares ja Haades keksivät. Se selviää jaksossa The Quest, Jumalten Ruoka
