On mm. voittanut ensimmäisän palkinnon Pohjanmaan kirjailijoiden kirjoituskilpailun novellikategoriassa v. 1996, ensimmäisen palkinnon Tamperelaisen ylioppilaslehti Aviisin hyvä/paharuno kilpailun paha runo- kategoriassa v. 1999, sekä voittanut ensimmäisen palkinnon Lahden runomaratonissa v. 2000. Muita kunniallisia mainintoja löytyy myös. Kari on kirjoittanut yhden novellikokoelman ja neljä runokokoelmaa, joista ainoatakaan ei ole julkaistu, koska, Kari on ilmeisesti ollut verbaalisesti kyvytön. Kari on kuitenkin toiveikas viidennen kustantajilla kierroksessa olevan runokokoelmansa suhteen. Kaiken tämän kirjallisen itsetehostuksen lisäksi Kari on opiskellut Tampereen yliopistossa mm. Suomen kirjallisuutta ja yrittänyt olla rehellinen itseään sekä maailmaa kohtaan. Kari on myös mukana tamperelaisten elävää runoutta esittävien ryhmien Muuntaja ja Ihoteollisuus toiminnassa.



Avoimesti Pateettinen Ennakoiva Käsinkirjoitusversio Tarpeellisen
Julmiin, Epävarmoihin Hyvästeihin





1.
veitsen vahinko, kauneus ei useinkaan ole
kirkkaan metallin kiilto auringon valossa, revontulien
kosketus iholla vaan liike
jollaista nopeampaan oikeat ihmiset pystyvät ilman aseita



2.
Etteivät vanhempamme, korkeammalta tai matalammalta syntyneet
tehneet meitä rikkoutumattomasta ja täydellisestä marmorista
on tarkoituksensa, omamme tai toisen avaama
suoritamme typeryyksiä, ehkä opimme virheistämme, petymme vuoteissa
uusien virheiden kanssa, itkemme itsemme tähtikirkkaiden vuosituhanten läpi
satutamme toisiamme ja korjaamme, sairastumme ja paranemme
otamme vastuita, vapauksia ja joskus liikaa viinaa



3.
Sanot tahtovasi kuulla, omissani
miten puhun meistä
olen aina surrut sublimoituja
tavujen näköisiä erillisiä itsejä
tahtoisin katsoa kanssasi, ymmärtää
kuuntele tarkemmin



4.
Kyllä minä tiedän
että kaikki päättyy
isät ampuvat itseään autotalleissa päähän
jättävät valinnat vapauden varaan

mutta sitä ennen
ehtii vielä tuomi kukkia
juosta apilaniityllä
ruisleipä suussa

kyllä minä tiedän
että kaikki päättyy
äidit päästävät lapsensa lentoon
hautautautuvat pannukahvin ja suolakeksien tuoksuun

mutta sitä ennen
me rakastelemme vielä
varmasti kuin puut kaipaavat tuulta
talvi pitkää kevättä



5.
Meille kun antaisi pullon tequilaa
aikaa kellon ympäri
pöydän, kynää ja papereita
no, vittu elämän
kyllä siinä yhden runokirjan kirjoittaisimme

meistä tulisi pirun hyvä pari
enkä ymmärrä miksei, ikinä hyväksy
mutta eihän minun tarvitsekaan
enhän minä mikään kustantaja ole



6.
Jonkin aikaa kuvittelin tarvitsevani
jalustalle nostettujen kultahärkien arvotettuja mielipiteitä
palautetta sille mitä tunnen, miten siitä kerron ja kenelle

pirkkalaiskirjailijoiden nurkan takana niistän likaiseen paperiin
otsa ja haavoittunut käsi jo kevyttä pimeää, verta
postuumisti julkaistua arvostelumenestystä, sydäntä
jatkuvasti sunnuntaiaamuina joina isä sekoitti korppujauhoon, paistoi
kuoli ja söimme, älä yritä ojentaa minulle leikattuja, pahoja kukkia

kuu laukeaa täydeksi kaiken maaduttavan metsän päälle
meistä tulee tuhkaa, itse viritetyissä koukuissa riippuvaa lihaa
kun tapatte minut ei kotitie kuusten välistä ole enää turvallinen



7.
Kunniakirjat, antologiat virtsattuna joka betoniseinään
runojen totuuksia tarvitsevat, himoitsevat, pyytävät itselleen vain
poliitikot, liikemiehet, uskovaiset, kirjallisuuden rakkaat harrastajat
mercedekset ja audit valtionkirkkojen portinpielissä

patenttiratkaisuja ruoanjätteistä sioille
kukista, perhosista ja vuodenajoista paikallisille
toisille kuuluvista kosketuksista, omistamattomista hellyyksistä
väritetyistä lihanpaloista ja ongelmistaan rakastavaisille
vaikeasti välillisen egoismin metafysiikasta, persoonallisesta älypäille
lauseenvastikkeista käännetyllä syntaksilla runoilijoille
jos todellisuudesta alkunsa saavat unelmat, kuin
lapsen varpaat eivät kykene tavoittamaan pohjaa
jää vain käsityöläistaito, typerä unohduskone
matemaattiseksi laausekkeeksi derivoitu intohimo
ruttoisella perunamaalla työtön kuokanvarsi



8.
Me olisimme ehkä voineet,
ehkä voineet, jos
ehkä voineet, jos
ehkä voineet, jos
ehkä voineet
voi vittu saatana perkele typerä
kusipää
Ai kuka



9.
kun ensimmäistä kertaa
katsot tuomea toukokuussa, kaaliperhosta tai läheistä
kuin kaikkea mitä vielä menettää
purskahdat itkuun

kun viimeistä kertaa
rakkaasi kuoltua jätät käymättä hautajaisissa
kääntäessäsi selän
liekkisi hiipuu

sinä tulet tänne vielä monta kertaa
toteamaan tämän ennen kuin kuuntelet
ja jos tahdot
annan sinun mennä

silloin tiedät miksi olin näinkin pitkään
odottanut sinua



10.
Kun tulisi kaiken ilta, me olisimme saaneet
kaikki nämä vuodet, naarmuttamattomat
nahat kaikupohjina seinillämme
pitelisin sinua sylissä auringonlaskuun
hiuksistasi kun ei ole oksennettavaa
rakkaani peuraeläin, koivunlehti
kivikehälle katkaistu kuusenoksa

minä olisin maksanut sinusta
itsekseni kutsutun elämän
mutta nyt olet läheisyys, tunnistamaton
aikamuoto, pimeä kun Jumala
sammuttaa tähtilampun, hymyilee
toivottaa hyvää yötä

jos aiot sekoittaa elämäni toteutumatta, uudestaan
teen sinulle suruni ja kipuni todeksi
ja jos pakenet, kerron sinulle ketä



11.
leiki rauhassa
leiki taivaankirjavalla hiekkalaatikolla
leiki pitkillä matkoillasi tapaamien vieraiden kanssa
älä ikinä päästä ketään lähellesi

miten suoraan tämä pitää sanoa
miten selkeästi loukata
että leikki on leikkiä
mutta jos elämä

leiki rauhassa, leiki lukuisten ystäviesi kanssa
kaiken aikaa, leiki vaikka kuollutta
leiki keskenäsi, leiki
ilman minua



12.
Turha sinun on tätä itsemurhaviestiksi kuvitella, minun
ajattele monimutkaisesti, sekoita se tunteen kanssa
kuten minä suhteesi, putoa vapaasti



13.
Vaikka miten tekisi mieli
humalassa, krapulassa
hyvänä ja heikkona hetkenä
jauhaa samaa paskaa

en enää

päättyy juuri tähän, mistä sinun on tiedettävä etten
odota syvästi kunnioittamani henkilökohtaisuuden
epävarmuuksia, tunnistamattomia tunteita maailman tappiin
se tappaa itsekunnioituksen varmemmin kuin mikään alkoholijuoma



14.
Sheriffin miehet saavuttavat Robinin
saattohoidoilla kuitatut uskonnollisuudet
viimeinen nuoli vuoren laelta
Marionin rakkaus, vihreä elävä metsä
näyttää paikan jonne hänet haudataan
siispä hän on vapaa



15.
Sanat on sidottu, puheet pidetty
mielimaisemat reflektoitu
kirjat, kirjeet kirjoitettu

olisihan se joskus mukava kuvitella että
vuorotellen pelastaisimme toisemme hyppäämästä
sillalta veteen, kuolemanpelosta elämiseen

kun ahneesti hyväilet
terää huoneessani kuin kyrpää
ei tarvitse vakuuttaa sinua

jos todella tahdot kuolla
minä en leikkisi
minä tappaisin sinut heti

kannan mukanani nirvanan ja sydämen muotoista
rasiaa, lähelle tavoittavaa jolla se tapahtuu ja odotan
hetkeä jolloin se jää tapahtumatta



16.
Sota sotaa vastaan, iho ihoa
sinä olet minä: kosketa itseäsi

kirjat ja paperit, välinearvot palavat
raukeasti rätisevillä puolituoreilla kuusenhaloilla
niitä tuijottaa hetken lumoutuneena
totuuden mahdottomuudesta, läheisten ilmeskaaloista, korvikkeista
kunnes ne sammuvat halaamaansa pimeyteen
hiljaisten vetten sisään, pyrkimykseksi hylättyyn alkumereen

sota sotaa vastaan, me toisiamme
rauha rauhasta pois, kirjokannesta nikamat, happi taivaannavasta
meinä, teinä, heinänä minä
lakkaa olemasta, ei tarvitse
enää