| Kokemuksiani tähtitaivaan ja muiden taivaan ilmiöiden
kuvaamisesta: Seurantalaite:
Tähtitaivaan kuvaamisessa tarvitaan jopa useiden minuuttien mittaisia valotusaikoja.
Tämä edellyttää tähtitaivaan seurantalaitetta. Sellainen on ollut
(käsikäyttöisenä) käytössäni maaliskuusta 1997 lähtien. Syksystä 1998 alkaen
laitteessa on ollut moottori. Moottorointi jättää itselle paremmin aikaa tähtitaivaan katseluun ja muuhun puuhasteluun.
Vakiokuvauspaikassani seurantalaitteelle on kiinteä jalusta, johon laite asetetaan ja
suuntaus on heti riittävän tarkka. Minulla on myös mahdollisuus
akkukäyttöön invertterin ansiosta.
Talven 1999-2000 aikana minulle valmistui toinenkin seurantalaite, jota käytän
tukevaan jalustaan kiinnitettynä.
Filmit:
Tähtiä kuvatessa käytin aiemmin Kodakin Elite II 100
ASA:n filmiä, jonka olen yleensä prässäyttännyt yhden aukon verran eli kehitys on
tehty 200 ASA:n mukaan. Tulokset ovat olleet hyviä. Tämän filmin valmistus on kuitenkin
lopetettu ja tilalla ovat Kodak Elitechrome
-filmit, joista 100 ASA:n filmi sopii tähtikuvaukseen (myös revontulien kuvaamiseen!)
kaksi aukkoa prässättynä (kehitys 400 ASA:n mukaan. Sen sijaan 400 ASA:n filmi ei
sovellu tähtikuvaukseen.
Kodakin filmeillä taustataivaasta tulee rauhallisen värinen, kun valotusajat ovat
tarpeeksi pitkiä. Fujin filmit tekevät taivaasta kummallisen vihreän.
Paperikuvauksessa olen käyttänyt joko Fujin
Superia 800 tai
400 ASA:n filmejä. Viime aikoina paperille kuvaaminen on jäänyt
vähemmälle, koska diafilmillä jälki on selvästi parempaa. Fujilta on tullut myös Superia 1600 -filmi.
Halojen kuvaamisessa
havaittua:
Kuvasin kerran erästä halonäytelmää pari ruutua Elite II 100 ASA diafilmille, jolle
olin jo aiemmin kuvannut tähtitaivasta. Kuvat kehitytin 400 ASA:n mukaan, koska
tähtikuvien vuoksi halusin prässätä filmin kaksi aukkoa (E6 P2).
Halokuvista tuli räväkän jyrkkiä ja 22 asteen renkaan lisäksi
erottuu 22 asteen ylläsivuavakin.
Salamoiden kuvaamiskokemuksia:
15.6.1998 kello 20.20-20.45 ukkosmyrskyn aikana kokeilin salamoiden kuvaamista.
Paristakymmenestä ruudusta viiteen sattui salama kohdalle. Valotuksena käytin
automatiikkaa siten, että valitsin pienen aukon (f22) ja aika määräytyi sen mukaan
automaattisesti. Valotusajaksi tuli 2 sekuntia, koska ukkosmyrsky pimensi
"maisemaa", mutta toisaalta ei ollut vielä täysin pimeääkään.
Valotuksellisesti kuvat olivat onnistuneita. "Kuvaushorisontin" rajoittuneisuus
oli jo etukäteen tiedossa.
Filmeistä valaisevien yöpilvien
kuvaamisessa:
Fuji Sensia 100 ja uusi Kodak Elitechrome 100 antavat molemmat hienon
sinisen taivaan. Sen sijaan Fuji Sensia 400
on huomattavasti rakeisempi ja sen taustaväri on selvästi vihreämpi. Molemmat 100 ASA:n
filmit ovat kelvollisilta, mutta Fuji Sensia 400:aa en voi suositella!
Planeettojen kuvaamisesta kameraoptiikalla:
10.2.1999 kuvasin toisiaan lähestyviä Jupiteria ja Venusta kello 17.40-18.40 välillä.
Alkuvaiheessa käytin valotusaikaa 1 sekunti ja aukkoja 2.8-5.6. Myöhemmin aukkoa 2.8 ja
valotusaikoja 1-12 sekuntia. Objektiiveina 50 ja 85 mm ja filminä Kodak Elite II 100 ASA.
Käytännössä kaikki kuvat onnistuivat !
Objektiivit:
Käytössäni olevista objektiiveista Noct-Nikkor 58 mm/f1.2 on Objektiivi isolla
Oolla! Noct-Nikkor on erittäin nopea objektiivi ja sen vinjetoiminen (nurkkatummuminen)
on melko vähäistä täydellä aukolla. Jos haluaa hienostella, pieni himmennys parantaa
kuvia entisestään.
Nikon 85 mm/f1.4 kelpaa täydelläkin aukolla, mutta huippukuvia tulee saa aukolla 2.
Sigma 28 mm/f 1.8 ja Nikon 35 mm/f2 tekevät kaunista jälkeä aukolla 2.8.
Nikon AF 80-200 mm/f2.8:n tarkentaminen on vaikeaa, sillä objektiiviin ei juurikaan saa
tehtyä kohdistusmerkkejä. Olen tarkentanut oman objektinin auringonpilkkujen avulla ja
sen jälkeen teipannut tarkennuksen paikalleen. Lämpötila toki voi vaikuttaa
tarkennukseen, sillä näin iso objektiivi saattaa hieman laajeta lämmetessään ja
supistua kylmetessään. Tähtikuvaukseen sopisikin ilmeisesti paremmin 180 mm/f2.8 (tai
200 mm/f2, jos sellaisen jostain saisi ja siihen olisi varaa!). |
