The vascular plants as decoration of streets
The aim of the study was to explore how to use vascular plants as a material for town and landscape planning. This study investigates which vascular plants have spread to the town centre and what the ecological considerations of those species are.The area to be studied was a central street in Lahti, Mariankatu and the marketplace nearby.
The area is about one kilometer long. The investigations have taken place in the autumn in year 1996. The sites where these species grow are the sides of the marketplace, the footsites of the trees, and the slits in the pavements and the cracks in streetpaving which usually are the only small uncovered peaces of ground in the built environment.
Under a heavy pressure of wear a unique biotope which does not exist elesewhere has developed in the town centre.
Altogether 59 different species were growing on the pavements. The most common species were Plantago major, Poa annua, Matricaria matricarioides, Sagina procumbens,and Capsella bursa-pastoris. During the study three species not mentioned before in literature was found concerning flora in Lahti region: (Chenopodium foliosum), (Bromus inermis) and (Bunias orientalis).
I also make a proposal of creating new potential sites in the streets, where the vascular plants can spread by themselves. Species that tolerate hard trampling can survive even in the middle of the pavements and the taller species with softer leaves are growing nearer the walls of buildings.
It is a new idea to use living material and local nature as a mean of environmental art in a town. The new sites created for vascular plants make Mariankatu street a place where the citizens can have different mental ideas and sensations of the flora and vegetation.
The technical and economical realization of the new sites for vascular plants in the streets is possible when the soil under paving is chosen with care.
As a result of the examination is the new ideas of using vascular plants that are suitable for town environment and express their ecological, aesthetics and identifying meanings.
Selvitysalueena on Lahden keskustan keskeisin katu, Mariankatu ja siihen liityvä tori. Tutkittu alue on noin kilometrin pituinen.
Kasvitieteellinen kartoitus on tehty syyskuussa 1996. Luonnonkasvien kasvupaikkoja keskustassa ovat puiston reunat, katupuiden ympäristö, jalkakäytävän päällysteen halkeamat ja katukiveyksen rakoset, jotka yleensä ovat erittäin pieniä maapeitteisiä aukkoja rakennetussa ympäristössä.
Keskustaan on muodostunut jatkuvan kulutuksen seurauksena ympäristötyyppi, jota ei esiinny muualla kaupungissa. Kadun jalkakäytävillä kasvoi yhteensä 59 eri putkilokasvilajia. Yleisimmät lajit ovat piharatamo (Plantago major), kylänurmikka (Poa annua), pihasaunio (Matricaria matricarioides), rentohaarikko (Sagina procumbens), ja lutukka (Capsella bursa-pastoris). Tässä tutkimuksessa tuli esille kolme Lahden seudun kasvikartoituksissa ennen mainitsematonta lajia: marjasavikka (Chenopodium foliosum), idänkattara (Bromus inermis), ja ukonpalko (Bunias orientalis).
Ehdotan työni suunnitteluosassa keskustan katualueelta uusia kasvupaikkoja, joihin luonnonkasvit voivat itsestään levitä. Kovaa tallausta kestävät lajit säilyvät jalkakäytävän keskiosassa ja korkeammat pehmeämpilehtiset kasvit kasvavat lähempänä rakennuksen seinää.
Selvitys on esimerkki uudesta ajattelusta, miten suhtautua elävään materiaaliin ja paikalliseen luontoon kaupungissa. Mariankadulle suunniteltu luonnonkasvillisuus tekee siitä paikan, jossa kaupunkilaiset voivat kokea erilaisia mielikuvia ja aistimuksia luonnosta.
Luonnonkasveille sopivien pintamateriaalien teknistaloudellinen toteuttaminen on mahdollista, kun valitaan uusille kasvupaikoille käyttöön sopiva pohjamateriaali.
Työn yhtenä tavoitteena on tuottaa tietoa kaupunkiin sopivista luonnonkasveista ja niiden ekologisesta, esteettisestä ja ympäristön hahmottamiseen liittyvistä vaikutuksista.
Kaupunkikeskustojen luontoa on tutkittu vähän. Ympäristösuunnittelun lähtökohtana tulisi olla elävä luonto ja sen ekologiset lähtökohdat. Työssäni olen yhdistänyt kasvitieteellisen tarkastelun ja soveltanut kestävän kehityksen mukaisia ajatuksia kaupunkiympäristön suunnitteluun.
Mariankadun ja torin katuosuuden jalkakäytäviltä sekä kaupungintalon puiston ulkoreunalta kirjasin syyskuussa 1996 yhteensä 59 eri putkilokasvilajia, sanikkaisen, kaksi sammalta, jäkälän ja kolme sientä.
Acer platanoides, vaahtera Achillea millefolium, siankärsämö Achillea ptarmica, ojakärsämö Aegopodium podagraria, vuohenputki Alchemilla acutiloba, piennarpoimulehti Angelica sylvestris, karhunputki Anthriscus sylvestris, koiranputki Arctium tomentosum, seittitakiainen Artemisia vulgaris, pujo Avena sativa, kaura Betula pendula, rauduskoivu Bryum argenteum, hopeahiirensammal Capsella bursa-pastoris, lutukka Cerastium fontanum, nurmihärkki Chenopodium foliosum, marjasavikka Chenopodium suecicum, pohjanjauhosavikka Cirsium arvense, pelto-ohdake Conyza canadensis, kanadankoiransilmä Coprinus, mustesienet Dactylis glomerata, koiranheinä Deschampsia flexuosa, metsälauha Elymus repens, juolavehnä Epilobium angustifolium, maitohorsma Epilobium montanum, lehtohorsma Equisetum arvense, peltokorte Fragaria x ananassa, tarhamansikka Galeopsis bifida, peltopillike Ganoderma lipsiense, lattakääpä Gnaphalium uliginosum, savijäkkärä Hypericum perforatum, mäkikuisma Hypogymnia physodes, sormipaisukarve Lapsana communis, linnunkaali Leontodon autumnalis, syysmaitiainen Lepidium ruderale, pihakrassi Lycoperdon perlatum, känsätuhkelo Lycopersicon esculentum, tomaatti Matricaria matricarioides, pihasaunio Oxalis fontana 'Rufa', pihakäenkaali Plantago major, piharatamo Poa annua, kylänurmikka Poa pratensis, niittynurmikka Polygonum aviculare, pihatatar Polygonum lapathifolium, ukontatar Populus balsamifera, palsamipoppeli Potentilla anserina, ketohanhikki Phleum pratense, timotei Pylaisia polyantha, kujasammal Ranunculus repens, rönsyleinikki Rorippa sylvestris, rikkanenätti Rosa, ruusu Rubus idaeus, vadelma Rumex longifolius, hevonhierakka Sagina procumbens, rentohaarikko Salix caprea, raita Senecio viscosus, tahmavillakko Senecio vulgaris, peltovillakko Sonchus arvensis, peltovalvatti Spergula arvensis, peltohatikka Spergularia rubra, punasolmukki Stellaria media, pihatähtimö Taraxacum, voikukat Trifolium repens, valkoapila Tripleurospermum inodorum, peltosaunio Tussilago farfara, leskenlehti Ulmus glabra, vuorijalava Urtica dioica, nokkonen Viola, tarhaorvokki
Kaupungin viherverkosto rakentuu metsistä, puistoista ja pienemmistä luontosaarekkeista sekä lopuksi yksittäisistä kasveista. Kaupungin keskustassa voidaan edistää omillaan toimeentulevan, ja erityisesti paikallisen kasviston elinmahdollisuuksia, jättämällä sille katualueelta tilaa. Näin keskustaan muodostuu sille ominainen luonto, jonka määräävät sijaintipaikan kasvuolosuhteet sekä ympäröivän luonnon ominaisuudet.
Mariankadulle ehdottamani asfalttiin avatut luonnonkentät ja kivipinnat ovat piha- ja ketokasvien uusia kaupunkikasvupaikkoja ja ne toimivat välittävinä alueina viherverkoston muiden osien kesken.
Mariankadun etelärinteellä kasvuedellykset ovat parhaimmat, tälle osalle ehdotan pinta-alaltaan suurimmat alueet. Esitän avattavaksi hiekka-alueita jalkakäytäviltä sekä laajennettavaksi puiden ympärillä olevaa maanpintaa että rakennettavaksi kivi- ja mukulapintaisia jalkakäytäviä.
Katualueen uusille kasvupaikoille ei tarvitse kylvää siemeniä eikä istuttaa taimia. Katupinnalle muodostuu itsestään kasvipeite, joka kestää kaikkia niitä ympäristörasitteita, joihin se kaupunkiympäristössä joutuu altistumaan. Tallaus, kulutus ja kuivat kasvuolosuhteet pitävät lajit matalalina.
Todennäköisesti piharatamo, pihatatar ja rentohaarikko valtaavat ensimmäisinä vapaat hiekkapinnat. Kasvien alle muodostunut humuskerros puhdistaa bakteeritoiminnan avulla kadulle tulleita epäpuhtauksia. Lopputulos on luonnollinen ympäristö, koska aluetta ei tarvitse jatkuvasti hoitaa.
