SKOTLANNINHIRVIKOIRA






SKOTLANNINHIRVIKOIRA SUOMESSA

Ensimmäinen skotlanninhirvikoira tuli Suomeen 1964, kun rva Aili Lindelöf tuotti Ruotsista Karin Lindhen kasvattaman narttupennun Mountebank's Highland Lassin eli "Lellun". Valitettavasti Lellun lupaava näyttelyura katkesi sen luokattua jalkansa. Lellu astutettiin isällään S & DK CH Gordon of Ardkinglasilla 1967 ja näin saatiin Suomen ensimmäinen skottipentue (6+3) Aili Lindelöfin el Miharaja -kenneliin.

Suomessa ei ole koskaan ollut kovin helppo myydä skotinpentuja, mutta ensimmäisten kohdalla se oli tosi vaikeaa. Kyselyjä oli tullut paljon, mutta metsästäjiltä. Koska Suomessa ei metsästetä skotlanninhirvikoiralla, ei kauppoja syntynyt. Eräs metsämies oli ollut hyvin närkästynyt, että miksi sitten ilmoituksessa luki että hirvikoira.

Skotlanninhirvikoira on Suomessa suhteellisen harvinainen, sillä 1967-1997 on syntynyt vain 60 pentuetta. Näistä on rekisteröity 138 urosta ja 182 narttua. Kantamme perustuu hyvin pitkälle tuontikoiriin. Koiriemme takana on paljon brittiläisiä skotteja, mikä on varsin ymmärrettävää. Matka Britanniaan ei ole mahdottoman pitkä. Tuontikoiria on tullut maahamme vuosien varrella 54, mutta näistä jokunen on ollut vain lainassa. Eniten tuonteja on ollut Ruotsista ja 12 Britanniasta.

Vuosittainen rekisteröintimäärä vaihtelee muutamasta koirasta aina liki kolmeenkymmeneen. Tällä hetkellä hirvikoiria arvioidaan olevan Suomessa noin 100-130. Harvinaisuutensa vuoksi skotti usein sekoitetaan irlanninsusikoiraan, joka on huomattavasti yleisempi.

Näyttelyissä käy melko vähän skotteja, yleisin ilmoittautumismäärä on alle 10. Isommat näyttelyt saattavat vetää 15-20 skottia. Muutamia vuosia sitten oli pieni innokas joukko kiinnostunut maasto- ja ratajuoksuista, mutta nyt harrastuksen tämä puoli on ollut hetken aikaa hiljainen. Skottien kanssa voi harrastaa myös tottelevaisuuskokeita.

Skotlanninhirvikoirakerho ry perustettiin vuonna 1980. Kerho toimii aktiivisesti ja järjestää oman epävirallisen erikoisnäyttelyn joka vuosi.


Lue myös Miranda Levinin artikkeli, joka esittää amerikkalaisen näkökulman skotin hoitoon: Skotlanninhirvikoiran hoito




ROTUMÄÄRITELMÄ

Skotlanninhirvikoira 164b (Deerhound), brittiläinen rotu. (FCI:n 25.06.1987 hyväksymän rotumääritelmän mukainen, käännös SKL-FKK:n hallituksen hyväksymä 02.01.1991)

Yleisvaikutelma - Muistuttaa karkeakarvaista englanninvinttikoiraa, mutta on kookkaampi ja voimakasluustoisempi.
Ominaispiirteet - Koiran rakenne ilmentää sitä ainutlaatuista nopeuden, voiman ja kestävyyden yhdistelmää, jota tarvitaan uroshirven kaatamisessa, mutta koiran olemus on lempeän arvokas.
Luonne - Lempeä ja ystävällinen, tottelevainen ja helppo kouluttaa koska haluaa miellyttää. Sävyisä ja hyväluonteinen, ei koskaan epäluuloinen, hyökkäävä tai hermostunut. Käyttäytyy hillityn arvokkaasti.
Pää - Pitkä; kallo pikemminkin tasainen kuin pyöreä, silmien yläpuolella hienoinen nousu, ei otsapengertä. Kallo levein korvien kohdalla; kapenee hieman silmiä kohden; kuono kapenee selvemmin kirsua kohden; huulet tasaiset. Kirsu hieman kotkamainen ja musta. Vaaleilla koirilla musta kuono suotava. Kalloa peittää kohtalaisen pitkä karva, joka on pehmeämpää kuin muu karvapeite. Melko silkkiset, selvät viikset ja hieman partaa.
Silmät - Tummat, yleensä tumman- tai pähkinänruskeat. Melko pyöreät. Luomien reunat mustat. Ilme levossa pehmeä, innostuneena terävä ja etäinen. Vaaleat silmät eivät toivottavat.
Korvat - Mustat tai muuten tummat, korkealle kiinnittyneet, levossa taakse taittuneet. Koiran innostuessa korvat nousevat pään yläpuolelle menettämättä taitettaan; joskus puolipystyt. Korvalehdet pehmeät, kiiltävät, kosketettaessa muistuttavat hiiren karvaa; mahdollisimman pienet. Ei pitkää karvaa tai hapsuja. Suuret, paksut, litteästi pään sivulla riippuvat tai pystyt korvat erittäin epätoivottavat.
Purenta - Vahvat leuat. Säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta, ts. alaleuan etuhampaat koskettavat kevyesti yläleuan etuhampaiden takapintaa.
Kaula - Pitkä, erittäin vahva, joskus harjan peittämä. Niskan ja pään liitymäkohta hyvin erottuva. Ei löysää kaulanahkaa.
Eturaajat - Suorat, leveät ja litteäluiset. Lavat taakse kiinnittyneet, eivät liian kaukana toisistaan. Leveät olkavarret ja kyynärpäät toivottavat. Raskaat ja suorat lavat ei-toivottavat.
Runko - Runko ja rakenne ylipäätään kuin kookkaalla ja voimakasluustoisella englanninvinttikoiralla. Rinta pikemminkin syvä kuin leveä, ei liian kapea eikä litteä. Lanne hyvin kaareutuva ja häntää kohden laskeva. Suora ylälinja ei toivottava.
Takaraajat - Maatapeittävät, leveät ja voimakkaat. Luisu lantio, sarvennaiset kaukana toisistaan. Polvet hyvin kulmautuneet, sarvennaisten ja kintereen väli hyvin pitkä. Luut leveät ja litteät.
Käpälät - Tiiviit; varpaat hyvin kaareutuvat. Kynnet vahvat.
Häntä - Pitkä, tyvestä paksu, ohenee kärkeä kohden ja ulottuu lähes maahan asti. Koiran seistessä riippuu suorana alas tai kaareutuu, koiran liikkuessa kaareutuu, mutta ei koskaan nouse selkälinjan yläpuolelle. Hyvin karvainen; yläpinnalla karva karkeaa ja kovaa, alapuolella pitempää; kärjen hapsut eivät ole virhe. Kierteinen tai silmukkahäntä ei toivottava.
Liikkeet - Vaivattomat, tehokkaat, yhdensuuntaiset; pitkä askel.
Karvapeite - Pitkähkö, mutta ei liian runsas. Villava turkki ei hyväksyttävä. Paksu, ihonmyötäinen ja karkea, kosketettaessa karhea tai kova. Karvapeite rungossa, kaulassa ja reisissä karkeaa ja kovaa, n. 70-10 cm pitkää; päässä, rinnassa ja vatsassa paljon pehmeämpää. Etu- ja takaraajojen sisäpinnoilla hieman hapsuja.
Väri - Tumman siniharmaa, tummemman tai vaaleamman harmaa, juovikas (brindle) ja keltainen, hiekan- tai kellanpunainen jolla kuono ja korvat mustat (black pointis). Valkea rinta, valkeat varpaat ja pieni valkea merkki hännänpäässä ovat sallittuja, mutta mitä vähemmän valkoista, sen parempi, sillä kyseessä on yksivärinen koira. Valkoinen läikkä päässä tai valkoinen kaulus eivät hyväksyttäviä.
Koko - Pienin toivottu säkäkorkeus uroksella 76 cm, paino 45,5 kg; nartulla 71 cm ja n. 36,5 kg.


LÄHTEET

MaSkotti 1/94, Tazi 1/69, Vinttikoira 3/86, 5/86. Historia-osan copyright: Kielo Honkaniemi.




Takaisin pääsivulle