Toinen lähtö !

Seuraavaksi oli Mimosan (sininen mantteli) ja Pepin (punainen mantteli) vuoro. Nekin ryntäsivät ylämäkeen hippulat vinkuen...

Toisessa kaarteessa Peppi oli hirvikoiranmitan verran edellä ja tytöt suhahtivat valokuvaajan ohitse kuin kaksi harmaaturkkista salamaa...

Mutta sitten se tapahtui jälleen ! Toisen kaarteen jälkeen koirilla ei enää ollut tietoa siitä, minne viehe oli mennyt.

Tästä pienoisesta pettymyksestä huolimatta Mimosasta oli erinomaisen mukavaa pomppia ympäri rinnettä jänistä etsien.

Peppi oli hieman rauhallisempi mutta senkin kisa oli ohi.

Tuomarit kokoontuivat keskustelemaan tilanteesta. Jostain syystä kaikki neljä skottia olivat hukanneet vieheen samassa kaarteessa. Oliko jotain vialla ? No, eihän me voida maalata viehettä oranssiksi vain jotta skotlanninhirvikoirat näkisivät sen, yksi tuomareista sanoi. Muut olivat samaa mieltä. Skottiemme kisa jäi siihen, eikä harmaita menopelejä nähty finaalissa.

Puput olivat jymäyttäneet meitä ! Ne lymyilivät jossain pusikossa porkkanaa pureskellen ja naureskelivat partaansa, tai siis viiksiinsä ! Mutta skottijoukkue ei lannistunut ja kauden loppupuolella nuo samaiset puput kuulema täyttelivät kiireisesti naapurimaiden työlupahakemuksia... syyskuuhun mennessä skotit olivat oppineet kaikki temput ja olivat entistäkin nopeampia, pelottavampia ja tarkkaavaisempia.

Lisää juoksevia skotteja

Takaisin pääsivulle