SUOMALAISTEN SKOTTIEN KUOLINSYYT
Salla Klemetti
Ilmestynyt aiemmin MaSkotti 1/95
The Deerhound Clubin julkaistua oman kuolinsyytutkimuksensa englantilaisista skoteista talvella 1993 (käännös julkaistiin MaSkotti-lehden numerossa 1/1994) päätettiin tehdä vastaavanlainen tutkimus myös suomalaisista skoteista. Tietoja kuolinsyistä kerättiin MaSkotti- ja Vinttikoira -lehtien kuolinilmoituksista sekä kyselemällä kuolinsyitä skotlanninhirvikoirien omistajilta ja kasvattajilta. MaSkotti-lehdessä 3/1994 julkaistiin pyyntö, jossa skottien kuolinsyistä pyydettiin ilmoittamaan allekirjoittaneelle. Erityinen kiitos tämän tutkimuksen onnistumisesta kuuluu Ansa Assiselle, joka lähetti heti kattavan listan kasvateistaan. Kiitän myös muita koiristaan tietoja antaneita.
Jokaisesta mukana olevasta skotista on mahdollisuuksien mukaan pyritty saamaan selville
- koiran tarkka nimi
- syntymäaika ja tarkka kuolinaika, tai ainakin ikä koiran kuollessa
- tarkka kuolinsyy, oliko se lääkärin vahvistama
- nukutettiinko koira
- koiran omistaja ja kasvattaja
- koiran vanhemmat
Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan ole puututtu perinnöllisyyteen millään tavalla, eli
kasvattajista ja koiran vanhempien osuuksista ei ole laskettu mitään lukuja.
Alunperin mukana oli 100 skotlanninhirvikoiraa, mutta 14 jouduttiin poistamaan, koska ne osoittautuivat joko kokonaan ei-suomalaisiksi koiriksi tai Suomesta viedyiksi koiriksi, joita ei kelpuutettu enää 'suomalaisiksi' koiriksi.. Tutkimukseen siis jäi 86 Suomeen tuotua tai Suomessa syntynyttä ja Suomessa omistettua skotlanninhirvikoiraa, mikä Suomen pienen kannan huomioonottaen (yhteensä n. 255 rekisteröityä pentua vuosina 1967-1995 miinus näistä ulkomaille viedyt pennut plus tuontikoirat) huomioonottaen on kuitenkin hyvä otos.
Näistä 86 skotista on 38 narttua (44 %) ja 48 urosta (56 %). 12:lle koiralle ei ollut ilmoitettu varsinaista kuolinsyytä, joten ne näkyvät kaavioissa nimikkeellä 'tuntematon'. Kolmen koiran kuolinikää ei ollut ilmoitettu.
Seuraavaksi käsitellään erikseen kuolinsyitä ja kuolinikää. Huom. Kaavioissa ei käytetä prosenttilukuja.
Haluan myös huomauttaa, että tämä tutkimus on tehty täysin 'maallikon näkökulmasta' ilman lääketieteellistä perehtyneisyyttä asiaan.
Newsletter-lehden päätoimittajan Anastasia Noblen pyynnöstä tämä tutkimus lähetetään myös Britanniaan.
Kaaviossa näkyvät ryhmiteltyinä yleisimmät kuolinsyyt sekä muut yksittäiset ilmoitetut kuolinsyyt, joita ei voitu luokitella. Erilaiset onnettomuudet on luokiteltu 'tapaturma'-otsikon alle. Tämän tutkimuksen perusteella tapaturma onkin yleisin skottien kuolinsyy. Muut suurimmat skottien hautaansaattajat ovat vanhuus, erilaiset syövät, tuntemattomat syyt, peräsuolisairaudet ja sydänsairaudet. On kiintoisaa huomata, että mahalaukun kiertymästä, joka englantilaisen tutkimuksen mukaan tappaa eniten skotteja, on tässä tutkimuksessa vain kaksi tapausta. Syövät ja sydänsairaudet sen sijaan ovat vahvoilla myös Britanniassa, mutta peräsuolen sairauksia ei sikäläisessä tutkimuksessa löytynyt kuin yksi.
Kuva 2 eroaa kuvasta 1 siten, että yksittäiset luokittelemattomat kuolinsyyt on kerätty 'muut'-otsikon alle, jotta isoimmat kuolinsyyryhmät erottuisivat paremmin. Samaa luokittelua on noudatettu myös kuvissa 6 ja 7.
Kaavioista nähdään, että urosten yleisin kuolinsyy on tapaturma, mutta nartut kuolevat eniten syöpään. Uroksia vaivaavat myös peräsuolisairaudet, joita nartuilla ei löydy kärkipään kuolinsyistä. Uroksilla vastaavasti syöpäsairaudet ovat vähissä. Urosten yleisimmät kuolinsyyt ovat siis tapaturmat, peräsuolen sairaudet, tuntemattomat syyt, muut syyt ja vanhuus. Nartuilla kärkipäässä ovat syöpä, vanhuus, muut syyt, tuntemattomat syyt ja tapaturmat.
On varsin mielenkiintoista, että Britanniassa syöpä on uroksilla toiseksi yleisin kuolinsyy (29 % kaikista uroksista) ja nartuilla vasta neljänneksi yleisin kuolinsyy (15 % kaikista nartuista).
Kuvan 3 mukaan eniten skotteja kuolee alle kahden vuoden ikäisenä, mutta kuvat 4 ja 5 paljastavat, että tämä pätee lähinnä uroksiin. Narttujen yleisin kuolinikä on 7 vuotta ja toiseksi yleisin 10 vuotta. Uroksia kuolee siis eniten vuoden tai alle vuoden ikäisenä ja toiseksi eniten jo viiden vuoden ikäisenä. 12-vuotiaaksi ei elänyt yksikään tämän tutkimuksen uroksista, sen sijaan 12-vuotiaaksi eläneitä narttuja löytyi neljä. 13 oli saavuttamaton ikä kaikille tämän tutkimuksen skoteille.
Lainaukset: The Survey of Mortality in Deerhounds (Tutkimus skotlanninhirvikoirien kuolinsyistä Britanniassa), Newsletter/Winter Issue 1993. Käännös julkaistiin MaSkotti-lehdessä 1/1994.
Takaisin Artikkeleita-sivulle
Tutustu copyright-informaatioomme
Takaisin pääsivulle