Henkilöluettelo: Aalto Jorma S, Havansi Erkki, Heinonen Olli- Pekka, Lax Henrik, Niinistö Sauli, Norrback Ole, Taipale Jori 4.1 Etuoikeudet opiskelussa
Syksyllä 1989 Helsingissä ruotsinkieliseen lukioon pääsi 5,28 keskiarvolla ja kaikki pyrkijät otettiin sisään. Mutta suomenkieliseen lukioon vaadittiin 7,40 keskiarvo ja yli 400 pyrkijää jäi ilman paikkaa. Samana syksynä Vaasassa keskiarvot olivat 5,8 ja 7,6. Seitsemän ruotsinkielistä paikkaa jäi siellä täyttämättä, kun samanaikaisesti suomenkielisistä jäi ilman lukiopaikkaa 40 pyrkijää. Syksyllä 1995 pääkaupunkiseudun ruotsinkielisiin lukioihin pääsi keskimäärin 1,5 numeroa huonommalla keskiarvolla kuin suomenkielisiin lukioihin.
Jatko-opinnoissa sama vielä korostuu: "Ruotsinkielisille esitetään omaa sisäänottoa Helsingin yliopiston tähtitieteelliseen, maa- ja metsätaloustieteelliseen ja oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Ruotsinkielisille nykyisin varatut kiintiöt eivät ole täyttyneet, koska hakijat eivät ole yltäneet vaadittuun pisterajaan." (HS 23.6.89) Mitä tällainen ajattelu käytännössä merkitsee, selviää muun muassa Helsingin yliopiston asiakirjoista. Siellä vuonna 1995 pääsykokeeseen osallistuneita vastauksen jättäneitä pyrkijöitä pääsi opiskelemaan seuraavasti:
Historia | suomenkielisistä 11 % | ruotsinkielisistä 52 % |
Filosofia | suomenkielisistä 9 % | ruotsinkielisistä 52 % |
Biologia | suomenkielisistä 13 % | ruotsinkielisistä 23 % |
Kielellistä syrjintää, joka selittää noita lukuja, osoittaa alimmat pistemäärät, joilla kyseisenä vuonna pääsi opiskelemaan esimerkiksi historiaa. Pääsykoe (maks. 10 p.), suomenkieliset 6,13 p, ruotsinkieliset 4,31 p. Pääsykoe + ylioppilastodistus (maks. 19 p.), suomenkieliset 14,50 p, ruotsinkieliset 11,91 p.
Lääketieteessä, oikeustieteessä, maa- ja metsätaloudessa sekä kaupallisessa opiskelussa, joissa sisäänpääsy perustuu kiintiöihin, syrjintä näkyy noitakin lukuja selvemmin. Muun muassa oikeustieteessä ruotsinkielinen pyrkijä syrjäyttää suomenkielisen, joka on saanut 6 pistettä paremman tuloksen. Vuonna 1990 kasvatustieteellisissä koulutusohjelmissa ruotsinkielisten kiintiö oli 32 %. Ruotsinkielisistä pyrkijöistä 62 % pääsi opiskelemaan, suomenkielisistä 18 %. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että vain 5,6 % ylioppilaista on ruotsinkielisiä. Alla asiantuntijan sekä kielellisen syrjinnän kohteeksi joutuneen opiskelijan mielipiteet tästä asiasta.
Kun Helsingin yliopistossa tehtiin silloisen opetusministeri Ole Norrbackin vaatimuksesta 14.2.1991 päätös, joka suosii oikeustieteelliseen tiedekuntaan pyrkiviä ruotsinkielisiä, yliopiston prosessioikeuden professori Erkki Havansi ilmoitti eroavansa valintakoelautakunnan puheenjohtajan tehtävästä. Perustelussaan hän toteaa: "Päätös rikkoo suomenkielisten opiskelijoiden perustuslaillista oikeutta tasa-arvoiseen kansalaiskohteluun. Laki ei salli kansalaisen äidinkieleen perustuvaa syrjintää, eli valintakokeessa kiistattomasti ansaitun opiskelupaikan riistämistä huonommin menestyneen - ehkä jopa kuusi pistettä huonommin menestyneen - ruotsinkielisen hyväksi."
(HS 23.11.94):
Kieleen perustuva syrjintä loukkaa.
Suomenruotsalaisten valituksen huippua ruotsin kielen asemasta Suomessa edustaa Henrik Laxin vuodatus siitä, että hänen ruotsinkielisessä Tammisaaren saaristossa sijaitsevan kesähuvilansa läheisyydessä ollut kaapelitaulu oli suomeksi ja englanniksi, mutta ei ruotsiksi. Ruotsinkielisen ilmaisun puuttuminen loukkaa Laxia syvästi. Minä en päässyt opiskelemaan oikeustiedettä Helsingin yliopistoon. Jos äidinkieli olisi ollut ruotsi olisin päässyt sisälle. Tällainen kieleen perustuva syrjintä loukkaa minua todella syvästi. Ruotsin kielen asema on Suomessa tarpeettoman hyvä. Ei ole esimerkiksi pelkkä vitsi se, että Hankenin preppauskurssin käynyt saa rahansa takaisin, ellei pääse sisälle. Olisi hyvä, jos viranomaiset selvittäisivät, millaisia etuoikeuksia ruotsinkielisillä on koulutuspaikkojen suhteen. Vaikuttaa siltä, että niitä salataan eikä tietoa saa mistään.
Ruotsinkieliset kuvittelevat, että suomalaisten tulisi käyttää ruotsia siltanaan matkalla Eurooppaan. Se nyt on naurettavuuden huippu. Minä rakennan kaapelikyltistä siltaa Eurooppaan. Siinä on oikeita kielellisiä aineksia.
Suomalaisen on todella opeteltava kieliä pärjätäkseen EU:ssa. Ensimmäisten opittavien kielten joukossa ei suinkaan ole ruotsi vaan englanti, espanja, hollanti, italia, ranska, saksa ja venäjä aakkosjärjestyksessä mainittuna. Ruotsi on suomalaisille yhtä tärkeä kieli kuin suomi on ruotsalaisille.
Annika Virtanen Helsinki
Mari Aaltonen Ylioppilaslehti (Helsingin yliopiston ylioppilaskunta) toukokuussa -90:
"Pääsykokeissa suomalaisiin tiedekuntiin kaikki saavat vastata omalla äidinkielellään (siis ruotsinkielisetkin) ja kielikoetta ei ole. Jos sen sijaan suomenkielinen ylioppilas pyrkii Åbo Akademiin, Svenska social-och kommunialhögskolaniin, Hankenille tai Helsingin yliopiston jonkin suositun tiedekunnan ruotsinkieliseen kiintiöön, hän joutuu läpäisemään ruotsin kielikokeen ennen kuin saa hakuoikeuden." 26.2 Kielikiintiöistä katkeruutta (HS 14.2.1995)
Hovioikeuden auskultantti Jori Taipale, HS 14.2.1995:
"Maassamme ei ole yhtään suomenkielistä korkeakoulua; ne ovat joko kaksikielisiä tai ruotsinkielisiä, kuten Svenska Handelshögskolan tai Åbo Akademi. Reviiriajattelua pahimmillaan ovat ylitiukat kielikokeet ja enimmäiskiintiöt suomenkielisille, jotka olisivat halukkaita opiskelemaan ruotsiksi näissä paikoissa... Räikein esimerkki kielikiintiöiden kohtuuttomuudesta on opetusministeri Ole Norrbackin kotivaalipiiriinsä Vaasaan viime eduskuntavaalien alla 1991 junailema 50 prosentin kiintiö sikäläisessä juristikoulutuksessa."
Kielikiintiö loukkaa yhdenvertaisuutta.(Oikeuskanslerin lausunto HS 20.5.92):
Helsingin yliopiston kanslerin päätöksellä ruotsinkielisten opiskelijoiden kiintiötä nostettiin 50 % eli 20:stä 30:een. Oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Pykälä ry kanteli kiintiön kasvattamisesta oikeuskanslerille. Yhdistyksen mielestä ei ole oikein, että ruotsinkielinen pyrkijä voi päästä oikeustieteelliseen tiedekuntaan jopa kuusi pistettä heikommalla pistemäärällä kuin suomenkielinen. Lukuisilta suomenkielisiltä evätään siten heille kuuluva opiskelupaikka, Pykälä ry totesi. Pykälä ry korosti, että jo ennen kiintiön kasvattamista noin kymmenen suomenkielistä pyrkijää menetti joka vuosi opiskelupaikkansa ruotsinkielisille. Lisäksi lähes 200 karsiutunutta suomenkielistä pyrkijää sai enemmän pisteitä kuin heikoin opiskelupaikan saanut ruotsinkielinen.
Oikeuskansleri Jorma S Aallon mielestä päätöstä voidaan arvostella: "Hallitusmuodon yhdenvertaisuusperiaatteen valossa voidaan arvioida, että pääsykokeen erillinen kiintiö, joka perustuu vain kielitaitoon sellaisenaan, loukkaa kiintiöön kuulumattoman oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun", Aalto toteaa.
Vaasan seudulla oppisopimuksia jäljellä vain ruotsinkielisille. (HS 5.5.97):
Vaasa. Äidinkieli ratkaisee Vaasan ympäristössä, pääseekö koulunsa päättävä alle 25-vuotias nuori oppisopimuksen kautta jatkokoulutukseen. Ruotsinkielisten kiintiö on 60 prosenttia alueen oppisopimusten määrästä. Vaasassa suomenkielinen kiintiö täyttyi jo vuoden vaihteessa. Nyt kun koulut ovat loppumassa ja nuoria työntyy sopimusmarkkinoille, on kiintiössä varaa vain ruotsinkielisille. "Äidinkieli ei saisi olla este sopimusten solmimiselle", arvostelee Vaasan alueen koulutustarkastaja Carita Puro. Vaasalaiset haluaisivat yhdistää eri kiintiöt tai edes muuttaa niiden määriä. Opetusministeriön vastaus tiedusteluun on ollut kielteinen. Koulutuspaikkojen jakaantuminen Uudellamaalla v. 1997:
Koulutuspaikat | Ensisijaisesti hakeneet | Paikkoja hakijamäärästä | |
Suomalaiset | 20410 | 41691 | 49,1 % |
| Ruotsinkieliset | 3107 | 3151 | 98,6% |
Keväällä 1998 Helsingin seudulla lukioon pyrkijöistä pääsi Suomalaisia 76,5 %, ruotsinkielisiä 82,5 %
Tilastokeskus: Korkeakoulutilastot1985-1989 ja 1990- 1995.
Vuosina 1985-1995 on maamme korkeakoulujen aloituspaikoista ollut 8-10 % ruotsinkielisiä, kaupallisella alalla 20-25 %. Näin siitä huolimatta, että ruotsinkielisten opiskelijoiden määrä kokonaisuudesta on vain 5 %.
Kiintiöillä turvattu yliedustus.Yli puolet uusista opiskelijoista ei saa heti jatko-opiskelupaikkaa. Sen sai vain 39 %: 17 % yliopistoihin, 10 % ammattikorkeakouluihin, 12 % ammatillisiin oppilaitoksiin. (HS 1.10.97.)
Ruotsinkielisten osuus väestöstämme on n. 5 %, mutta heidän kiintiöillä turvattu yliedustuksensa kaikista korkeakouluopiskelijoista on 26 % ja uusista opiskelemaan hyväksytyistä peräti 28 %. Esimerkiksi keväällä 1996 jäi 17 suomenkielistä ilman opiskelupaikka Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa siksi, että tilalle otettiin sama määrä ruotsinkielisiä, joilla oli huonompi pääsyvaatimuksen tulos (yhteispisteet todistuksesta ja pääsykokeesta).
Tunnus kuuluisi 1926 syntyneille. (Aamulehti 2.2.2000.)
Viime sotiemme aikana ja sen jälkeen tuli veteraaniasiassa tavaksi lausua, että "veljeä ei jätetä". Tämän johdosta haluankin tuoda esiin ihmetykseni miksi "pikkuveli" unohdettiin, ainakin osittain. Suuri osa 1926 syntyneistä, jotka olivat asepalveluksessa 1944 , jätettiin ilman veteraanitunnusta ja niitä oikeuksia, jotka siihen kuuluvat. Yli 50 vuoden katkeruus, ilman korkoja, saisi vihdoin päättyä. (----) Ahvenanmaa ei ollut edes sodassa, eikä asukkailla ole edes asevelvollisuutta, silti siellä olleet kodinturvajoukot saivat tunnuksen.(----)
Taatto Salminen, Pirkanmaan veteraanit 1926 ry:n sihteeri.
Ruotsinkielisten väestöosuus on 5,6 %, mutta ruotsinkielisten lähetysten osuus Ylen TV-kanavien yhteisestä lähetysajasta on 30 %. Yksi viikko lokakuussa 1995: ruotsinkieliset TV1 + TV2 = 13,5 tuntia + TV4 80 tuntia; suomenkieliset ohjelmat TV1 + TV2 + 236 tuntia.
Uuden digitaali-TV:n Ylelle varatuista viidestä kanavasta yksi on ruotsinkielinen. Eli viisiprosenttisen vähemmistön käyttöön kustannetaan ja luovutetaan 20 prosenttia kapasiteetista. Tämä tasa- arvo-oppi merkitsee yhteiskunnan etujen jaossa sitä, että kun suomalaiselle annetaan yksi markka, itäruotsalaiselle annetaan neljä markkaa.
TV:n kohdalta Rkp:n puoluehallitus esitti vaatimuksensa 7.12.98: "TV:ssa on luotava ruotsinkielinen koko maan kattava täyden palvelun kanava, joka tarjoaa ohjelmia parhaaseen katsoja-aikaan jokaisena päivänä. Rahoituksen järjestämiseksi TV;n lupamaksuja on korotettava." Tässä on selkeäsanainen ukaasi: Suomalaisten on kustannettava 5-prosentttiselle vähemmistölle yhtä paljon maksava palvelu kuin 95-prosenttiselle enemmistöllekin, eli yhdelle ruotsinkieliselle on annettava rahaa yhtä paljon kuin 19:lle suomenkieliselle. Sittemmin liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen teki päätöksen, että uuden digitaali-tv:n Ylelle varatuista viidestä kanavasta yksi on ruotsinkielinen.
Tv-lupamaksuja korotettiin 100 markalla.
Hankkeen rahoittamiseksi tv-lupamaksuja on korotettu 1.7.2000 lähtien 100 markalla. Se merkitsee sitä, että kun suomenkielinen digi-tv on rahoitettu, meiltä suomalaisilta (95 suomalaista sataa kansalaista kohti), peritään yhteensä 9500 markkaa, että lisäksi saadaan oma digitaalikanava viidelle itäruotsalaiselle (ruotsinkieliselle), jotka itse panevat likoon yhteensä 500 markkaa.
Jatkuvissa käyttökustannuksissa se merkitsee vastaavasti sitä, että 5-prosenttinen kielivähemmistö aiheuttaa 20 prosenttia kustannuksista, mutta maksaa vain väestöosuuttaan vastaavan 5 prosenttia. Me suomalaiset siis kustannamme käytännöllisesti katsoen kokonaan ruotsinkielisille oman erillisen digitaali-kanavan ja maksamme jatkuvasti 75 prosenttia ruotsinkielisten oman erityisohjelman käyttökustannuksista; siitä, että he voivat "keskittyä illan parhaaseen katseluaikaan" omakieliseen lähetykseen.
Korkeakouluopetus tuli 1970-luvulla kokonaan valtion vastuulle. Siitä alkaen on vuosittain satoja suomenkielisiä jäänyt ilman opiskelupaikkaa, kun paikat on annettu heitä huonommin koulussa menestyneille ruotsinkielisille. Tällaisella perustuslain vastaisella menettelyllä on viimeisen 25 vuoden aikana jätetty ilman opiskelupaikkaa yli 10000 suomenkielistä opiskelijaa. Jokaisesta 100 markasta, joka opetuksen järjestämiseen käytetään, suomalaiset maksavat 95 markkaa. Kysymyksessä on siis miljardiluokan tulonsiirto suomalaisilta ruotsinkielisille
Valtion yksityistäessä omaisuuttaan - muun muassa Soneraa - takaa Ahvenanmaan itsehallintolaki, että 0,45 prosenttia valtion saamista osaketuloista siirtyy automaattisesti Ahvenanmaalle.
Soneraa on tähän mennessä myyty 39,4 miljardin markan arvosta. Ahvenanmaa on saanut siitä 177 miljoonaa markkaa, eli 6950 markkaa asukasta kohden. Jos Sonera kokonaan myydään, siitä tulee nykyisen kurssin (200 miljardia markkaa) mukaan Ahvenanmaan osuudeksi 900 miljoonaa markkaa, eli 35.200 markkaa henkeä kohti.
Kun Suomelle jäävä osuus käytetään esim. velan maksamiseen, kuten on suunniteltu, valtion talous paranee, josta hyötyvät myös ahvenanmaalaiset kuten suomalaisetkin, mutta jokaisen taskuun jää koskemattomaksi tuo 35.200 markkaa nettoa. Nelihenkiselle perheelle se merkitsee 140.800 markkaa. Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, säätää perustuslaki. Suomalaiselle perheelle nuo potit vain eivät tipu. Kun otetaan mukaan muita valtion yrityksiä, mm. Enso ja Fortum (Neste, Imatran voima), joiden osakkeita on myyty, nousee ahvenanmaalaisten jättipotit kenties kaksinkertaisiksi. Asiantilan mielettömyys vielä lisääntyy, kun muistetaan, että Ahvenanmaa hoitaa omaa talouttaan (mm. laivayhtiöt) osallistumatta millään tavalla manner - Suomen yritysten kasvattamiseen.
Valtiovarainministeri Sauli Niinistö korostaa, että kyse on lakisääteisestä asiasta.
- Myönnettäköön, että silloin kun Ahvenanmaan itsehallintolaki on säädetty, niin tällaisia valtion tuloja ja varsinkaan näin isoja summia ei varmaankaan ole tuolloin osattu ajatella, hän toteaa. - Mutta toisaalta täytyy kyllä kokemuksesta sanoa, että jos kovin suurella innolla lähdetään näitä kysymyksiä sorkkimaan, niin ei valtio siinä yleensä ole voitolle jäänyt, naurahtaa Niinistö.
Kuka säätää Suomen lait. Eduskunta vaiko Ahvenanmaan maakuntahallitus. Pääministerin sijainen vähättelee eduskunnan valtaa ja varottelee sitä "kovin suuresta innosta". Hän luovuttaa eduskunnalle kuuluvan vallan varsin keveästi Ahvenanmaan maakuntahallitukselle. Miten on. Ajaako Ahvenanmaan itsehallintolaki perustuslain edelle. Pitäisikö kansanedustajien puuttua Niinistön käsityksiin lainsäädäntävallasta.
Kaksikielisyyden aiheuttamat viralliset hallintokulut (rutiinikulut) ovat miljardeja markkoja vuodessa. Lisäksi tulee satunnaiset kulut. Pelkästään Eta-sopimuksen käännöstyössä on oikeusministeriössä ollut palkattuna vuodesta 1991 alkaen yli 40 henkilöä. Työssä "yötä päivää", kuten yksikön johtaja sanoo. (Aamuleti 3.1.94.) Puolet työstä on aiheutunut ruotsinnoksesta. Tämä lisäksi tulee nelinkertainen käännöstyö, jonka EU aiheuttaa.
Väestösuhteen mukaan ruotsinkielisiä virkamiehiä tulisi olla valtion hallinnossa 5.6 prosenttia. Siitä syystä, että he eivät kykene suorittamaan samoja vaatimuksia kuin suomalaiset, heidät hyväksytään kiintiöperusteella kautta linjan opiskelemaan suomalaisia huonommilla sisäänpääsyvaatimuksilla.
(HS 23.6.89)"Ruotsinkielisille esitetään omaa sisäänottoa Helsingin yliopiston tähtitieteelliseen, maa- ja metsätaloustieteelliseen ja oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Ruotsinkielisille nykyisin varatut kiintiöt eivät ole täyttyneet, koska hakijat eivät ole yltäneet vaadittuun pisterajaan."
Näin ruotsinkieliset on virallisesti todettu henkisiltä kyvyiltään heikommiksi kuin suomalaiset, joten heidän mahdollisuutensa tulla valituksi virkoja täytettäessä ovat vastaavasti huonommat. Heidän osuutensa virkakoneistossa tulisi siis olla tuota 5.6 prosentin väestöosuuttakin vähäisempi.
Miten mahtaa olla esimerkiksi oikeusministeriössä, jossa oikeudenmukaisuuden pitäisi olla hyvin toteutunut. Onko siellä etuoikeutettuja. Onko siellä korkeammilla virkapaikoilla enemmän ruotsinkielisiä kuin heidän kyvykkyytensä ja suhteellinen osuutensa edellyttäisi.