13. Suomalaisia ruotsalaisuuden asialla ja ruotsalaiset suomalaisten asialla

Suomalaisia ruotsalaisuuden asialla

• 1.1 Olli-Pekka Heinonen ruotsalaisuuden asialla.
• 1.2 Johannes Virolainen ruotsalaisuuden asialla.
• 1.3 Ilkka Suominen, Erkki Tuomioja, Ilkka Kanerva ja Paavo Väyrynen ruotsalaisuuden asialla.
• 1.4 Johannes Koskinen ruotsalaisuuden asialla.
• 1.5 Marketta Vesisenaho ruotsalaisuuden asialla.
• 1.6 Mitä rivikansalainen ei ymmärrä. Anneli Jäätteenmäki, Olli-Pekka Heinonen, Johannes Koskinen ja Pekka Hallberg ruotsalaisuuden asialla.

1.1. Suomalaisia ruotsalaisuuden asialla

1.1.1 Olli-Pekka Heinonen opetusministerinä.

Nykyisistä suomalaisista Olli-Pekka Heinonen on ansioitunein ruotsalaisuuden asiamies Suomessa.

Heti ensimmäisen ministerinimityksensä jälkeen opetusministeri Olli-Pekka Heinonen ilmoitti kannattavansa koulujemme pakkoruotsin säilyttämistä. (HS 11.2.94.) Edellinen opetusministeri Riitta Uosukainen oli toiminut pakkoruotsin poistamiseksi. Ylioppilastutkinnon uudistamisesityksen Heinonen niin ikään tyrmäsi.

HS 11.2.98: Ylioppilaskokeeseen ehdotetaan lisää valinnaisuutta. Ylioppilaskoetta ehdotetaan muutettavaksi siten, että kaikille pakollisen äidinkielen kokeen lisäksi kokelaat saavat itse valita kolme muuta pakolista ainetta.

Sekä opettajilta että oppilailta kysyttiin, millainen ylioppilastutkinto heidän mielestään olisi paras. Yli puolet rehtoreista piti kokeiltua mallia parhaana. Neljännes kannatti mallia, jossa neljä pakollista ainetta voisi valita vapaasti kaikista tutkintoaineista.

HS 13.5.98: Yo- tutkintouudistus kohtasi vain heikkoa vastustusta.

Ylioppilastutkinto on tarkoitus muuttaa valinnaiseksi niin, että ainoastaan äidinkieli olisi pakollinen. Opetusministeriön tutkintouudistusta valmisteleva työryhmä pyysi lausunnon mietinnöstä kahdeltatoista eri taholta. Lausuntoa pyydettiin muun muassa ammattikoulujen ja yliopistojen rehtoreilta, lukiolaisten liitolta, Opetusalan Ammattijärjestöltä (OAJ) ja Suomen Ammattiin Opiskelevien Keskusliitolta (SAKKI ry). Ainoastaan Suomen ruotsinkielisten opettajain liitto (Finlands Svenska Lärarförbund) on ottanut kielteisen kannan ylioppilastutkintouudistusta koskevaan asetukseen.

HS 15.9.98: "Ylioppilastutkinnon uudistuskokeilua jatketaan syksyyn 2003 asti. Opetusministeriö on pidentänyt rakennekokeilua, vaikka kokeilua seurannut ja arvioinut työryhmä esitti helmikuussa mallin vakinaistamista ja ulottamista koko maahan. Opetusministeriön kokeilua seurannut työryhmä on niin tyytyväinen tuloksiin, että suosittelee uutta mallia koko maahan. Joissakin kouluissa pakollisuuden katoaminen oli jopa lisännyt innostusta ruotsin opintoihin.

Opetusministeri Heinonen jatkoi työryhmän ehdotuksen vastaisesti kokeilua viidellä vuodella. Hän teki ratkaisun 5-prosenttista vähemmistöä edustavan Finlands Svenska Lärarförbundin ehdotuksen mukaisesti, joka oli täysin vastakkainen 95-prosenttista enemmistöä edustavien järjestöjen ehdotukselle. Heinonen toimi näin ruotsinkielisten toiveiden mukaisesti siitä huolimatta, että hänen tiedossaan oli edellä selvitetyn lisäksi muun muassa alla esitetyt asiantuntijoiden mielipiteet. Vitkuttelu tapahtui ilmeisesti siinä toivossa, että sillä ajalla tapahtuisi muutoksia, joiden perusteella koko uudistusehdotus voitaisiin hyljätä.

1.1.2 Ammatti- ihmisten mielipiteitä pakkoruotsista.

HS 26.9.90:"On selvää, että pakollinen ruotsi vähentää harvinaisempien A- kielten valintaa", sanoo toimistopäällikkö Tuomo Häyhä kouluhallituksesta. Pohjois-Karjalan lääninhallituksen kouluosaston päällikkö Esa Rättyä: "Ja mikä tärkeää, valinnaisuuden jälkeen ruotsia opiskelevat ne, jotka sitä tarvitsevat ja joilla siitä syystä olisi hyvä motivaatio. Ja vaikka täällä itärajalla ruotsin opiskelu ehkä vähenisi, potti ei menisi yksin venäjälle, vaan myös saksan ja ranskan hyväksi."

Suomen työnantajain keskusliitossa STK:ssa pidetään tärkeänä, että kaikissa koulumuodoissa on tarjolla useita kielivaihtoehtoja. Liitossa ei kuitenkaan pelätä ruotsintaitoisten ihmisten vähenemistä, vaikka kielestä tulisi vapaavalintainen. Kiteen yläasteen rehtori Raimo Toropainen sanoo (HS 26.5.97) aina kannattaneensa mahdollisimman laajan kielitaidon hankkimista, mutta ruotsin pakollisuudesta jokaiselle oppilaalle aiheutuu selviä ongelmia. "Kielistä innostuneille ja hyvän kielipään omaaville oppilaille ruotsin lukemisesta englannin ohella ei aiheudu mitään ongelmia. Mutta jos englanti on jo ala- asteella tuottanut vaikeuksia, tulee ruotsista oppilaalle jatkuva kauhun paikka." Pahimmillaan toisen pakollisen kielen opiskelu voi rehtorin mukaan muuttaa 13-15 vuotiaan nuoren koulunkäynnin liki helvetiksi. "Tällaiselle oppilaalle riittäisi yksi pakollinen kieli. Valinnaiseksi pitäisi ehdottomasti saada jokin käytännön aine."

HS 26.5.97: Ruotsin pakollisuus kuristaa kielivalintoja (lyhennelmä).

”Rehtorina suunnittelen parhaillaan oppilailleni ensi lukuvuoden kurssien toteuttamista. Joka kevät joudun ihmettelemään, kuinka Suomella voi olla varaa maksaa pakollisesta ruotsistaan sellainen hinta, mikä siitä oppilaiden valintojen rajoittamisen muodossa koko valtakunnassa koituu. Otan kansainvälisen vertailuesimerkin tarkastelemalla englantilaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia koululaisia. Englannissa opiskeleva John käyttää maailmanlaajuisesti tunnettuun äidinkieleensä oppitunneistaan 10 % (todellisuudessa enemmän, mutta se on tässä suuruusluokkatarkastelussa epäolennaista). Loput 90 % hän voi käyttää muihin aineisiin kuten matematiikkaan, luonnontieteisiin, yhteiskunnallisiin, tai taideaineisiin tai muihin kieliin. Ruotsissa asuva Henrik käyttää 10 0maan äidinkieleensä. Sen lisäksi hänen on opiskeltava vielä toiset 10 2.334040e+158nsimmäistä suurta maailmankieltä, mikä se sitten kohdallaan onkin. Valinnan varaa muihin aineisiin jää 80 %. Suomalainen Erkki käyttää 10 0maan harvinaiseen äidinkieleensä, toisen 10 % toiseen kotimaiseen ja kolmannen 10 % johonkin suureen maailmankieleen. Muille opinnoille jää enää 70 %. Kysymys onkin pelkistetysti siitä, onko ruotsin kielen vaatiminen jokaiselta koululaiselta niin tärkeää, että oppilaan painotusmahdollisuus muihin aineisiin on meillä pysyvästi huomattavasti heikompi kuin muissa maissa.” Jukka O. Mattila, rehtori, Paraisten lukio

Kommentti: Eikö kukaan välittänyt edellä selostettua kokemustietoa silloiselle opetusministerille. Eikö kenelläkään ollut niitä sanoja, jotka olisivat saaneet Olli-Pekka Heinosen luulemaan itsensä suomalaiseksi.

1.1.3 Opetusministeri sotkuilee.

Ruotsinsuomalaisten opettajaliiton jäsenlehti "Tiedote" (1/98, 11.3.) on haastatellut opetusministeri Olli-Pekka Heinosta. Haastattelussa Heinonen puolustaa koulujemme pakkoruotsia mm. väittämällä, että "yliopistot edellyttävät ruotsin kielen hallintaa". Heinosen väite on täysin perätön. Yliopistolaissa säädetään: "yliopiston opetus- ja tutkintokieli on suomi jollei jäljempänä toisin säädetä." (9 §.)

Laissa on nimetty 20 yliopistoa. Niistä kuuden kohdalla säädetään tässä samassa §:ssä, että "opetus ja tutkintokieli ovat suomi ja ruotsi", kolmen yliopiston kohdalla se on vastaavasti ruotsi. vain yhdessä tapauksessa, Åbo Akademin kohdalla, jonka opetus- ja tutkintokieli on ruotsi, pääsy edellyttää, että hakijalla on ruotsin kielen taito (yliopistolaki 30 §.). Minkään muun yliopiston kohdalla tätä säädöstä ei ole. Jos siis muut yliopistot edellyttävät ruotsin kielen taitoa, kuten Heinonen väittää, ne toimivat säädösten vastaisesti.

Kun tuo oikeus, ruotsinkielen taidon edellyttäminen on säädetty yhdelle määrätylle yliopistolle, se epää tämän menettelyn muilta lain piiriin kuuluvilta laitoksilta. Opetusministerin vastuualueeseen kuuluu huolehtia siitä, että yliopistoissa ei säädösten vastaisesti edellytetä ruotsin kielen taitoa. Mutta ryhtymättä vaadittaviin toimenpiteisiin, Olli-Pekka Heinonen vain toteaa, että "yliopistot edellyttävät ruotsin kielen hallintaa".

Näin opetusministeri on laiminlyönyt virkavelvollisuutensa, tai hän on alussa mainitussa haastattelussa antanut julkisuuteen valheellista tietoa.

Ruotsin kieli on osa kansallista identiteettiä, kommentoi opetusministeri Olli-Pekka Heinonen (kok) kansanedustaja Mikko Elon (sd) lakialoitetta koulujemme pakkoruotsin poistamiseksi. (HS 2.11.95) Vakiintuneita kansallisuutta korostavia käsitteitä ovat muun muassa: kansallinen kulttuuri, kansallinen ylpeys, kansallinen omaleimaisuus ja ennen kaikkea kielelliseen omaperäisyyteen perustuva kansallinen itsetunto. Heinosen ilmaisun molempien sanojen vakiintunut merkitys sulkee totaalisesti pois sen mahdollisuuden, että sen piiriin sisältyy maamme suomenkielinen ja ruotsinkielinen väestö.

Ruotsinkielinen kansanedustaja Henrik Lax kirjoitti Hesarissa 6.12.95: Ruotsin kieli kuuluu suomalaiseen identiteettiin ja suomalaiseen sivistykseen. Heinonen on omaksunut ruotsinkielisten ajattelun: Suomalaisten kansallinen identiteetti määräytyy viisiprosenttisen kielivähemmistön kautta. Suomalaiset ovat alempirotuisia.

On epäpyhää ruveta puhumaan älykkyystasosta (kun kyseessä on opetusministeri), mutta jonkinlaisesta yksinkertaisuudesta on kumminkin kyse silloin, kun opetusministeri kertoo, että suomalaisten kansallinen identiteetti määräytyy viisiprosenttisen ruotsinkielisen vähemmistön kautta. 

Tietysti lieventävänä asianhaarana voidaan pitää sitä, että Olli-Pekka Heinonen on omaksunut tuon ajatuksen kulttuuripoliittisesti niin merkittävältä auktoriteetilta kuin Henrik Lax, Finlands Svenska folktingetin puheenjohtaja ja Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustaja.

(Lakitieteessä oppiarvojen suorittamiseen tarvitaan vain puolet siitä tietomäärästä kuin muilla tieteen aloilla, totesi HS esitellessään viime vaaleissa (1996) valittuja Suomen europarlamentaarikkoja. Rkp:n euroedustaja on lakitieteen kandi. Lax ja Heinonen ovat lakitieteen kandidaatteja. Akateeminen oppiarvo vähimmällä mahdollisella tiedolla. Opiskelussa ruotsinkielisten etuoikeuksien huipentuma on juuri lakitieteessä.)

1.1.4 Seitsemän ällän opetusministeri.

"Hakkaa päälle ja eespäin nyt vaan, eestä kotikonnun Satakunnan maan, eestä Suomen." Seitsemän ällän ylioppilaan auktoriteettiuskolla ei voida vielä aikuisenakaan kyseenalaistaa, sotivatko Hakkapelitat Euroopan tantereilla "eestä Suomen".

"Siellä säilämme surmaavat iskut salamoi, verivirrat siellä viittovat tiemme." Vielä ministerinäkään seitsemän ällän ylioppilas Olli-Pekka Heinonen ei ymmärrä kyseenalaistaa, olivatko nuo iskut "eestä Suomen".

Peter Englund: Berättelsen om en armés undergång. Atlantis 1988. (HS) Nuoren ruotsalaisen historioitsijan Peter Englundin teos Poltavan taistelusta ja Ruotsin armeijan tuhosta on todennäköisesti syntynyt Ruotsin aateliston maailmankuvaa 1600- luvulla käsittelevän väitöskirjan sivutuotteena. Miksi sodittiin? Koska sotasaalis rikastutti aatelistoa ja koska sodat tarjosivat tärkeimmän uran luomisen mahdollisuuden, Englund kirjoittaa. "Elämällään rivimiehet saivat maksaa korkeitten aatelisten upseerien rikkaudet; näitä verestä tahmeita perhevarallisuuksia on säilynyt tähän päivään saakka", hän moralisoi.

Hesarista Olli-Pekka Heinonen oli lukenut Ilkka Suomisen kirjoituksen (HS:ssa ja Al:ssä 17.1.93.), jossa Suominen puolusti pakkoruotsia, ja vetosi länsimaiseen sivistykseen, kulttuuriin ja historiaan ja sanoi, että Suomen pitää mennä Eurooppaan Ruotsin kautta, ja että sen tähden suomalaisten täytyy opetella ruotsin kieli. Tarvitaan kielisilta Skandinaviaan.

Seitsemän ällän ylioppilaan nuoruuden kotipaikalla Kauttualla Ahlströmin konttoriväki puhui työkielenäänkin ruotsia, ja urheilukentän ilmoitustaululla oli ruotsinkielisiä ilmoituksia, mutta alempitasoiset suomalaiset eivät edes osanneet ruotsia. Vielä opetusministerinäkin seitsemän ällän ylioppilas Olli-Pekka Heinonen uskoo, että ruotsin kieli kuuluu suomalaiseen identiteettiin ja suomalaiseen sivistykseen. -Elisabeth Rehnille, joka sanoo, että suomalaiset eivät kuulu sivistyskansojen joukkoon (Aamulehti 6.1.1991), hän tuntee olevansa kiitollisuuden velassa, ja Henrik Laxille, joka tietää, että ruotsin kieli kuuluu suomalaisten kansalliseen identiteettiin,  ja Ilkka Suomiselle.

HS 13.4.1996: Opetusministeri Heinosen johtama ministerityöryhmä lisäsi korkeakoulujen arviointineuvoston aikaisempaan esitykseen kielipoliittisin perustein Vaasan seudun ruotsinkielisen ammattikorkeakouluun.

HS 5.5.97: Vaasan seudulla oppisopimuksia jäljellä vain ruotsinkielisille. VAASA - Äidinkieli ratkaisee Vaasan ympäristössä, pääseekö koulunsa päättävä alle 25-vuotias nuori oppisopimuksen kautta jatkokoulutukseen. Ruotsinkielisten kiintiö on 60 prosenttia alueen oppisopimusten määrästä. Vaasassa suomenkielinen kiintiö täyttyi jo vuoden vaihteessa. Nyt kun koulut ovat loppumassa ja nuoria työntyy sopimusmarkkinoille, on kiintiössä varaa vain ruotsinkielisille.

"Äidinkieli ei saisi olla este sopimusten solmimiselle", arvostelee Vaasan alueen koulutustarkastaja Carita Puro. Vaasalaiset haluaisivat yhdistää eri kiintiöt tai edes muuttaa niiden määriä. Opetusministeriön vastaus tiedusteluun on ollut kielteinen.

1.1.5 Olli-Pekka Heinosen Suomen historia.

”Uudellamaalla ei ollut asutusta ennen kun ruotsalaiset tulivat sinne 1100-luvulla”, todisti juhlan esitelmöitsijä, historioitsija Carl Jakob Cardborg Ruotsalaisuuden päivänä 6.11.1996 Helsingin Svenska Gårdenilla. Näin siis vielä vain puolenkymmentä vuotta sitten. Tällaista Suomen historiaa Heinosen idolit Henrik Lax, Elisabeth Rehn ja Ilkka Suominen ovat opettaneet 7 ällän opetusministeri Olli-Pekka Heinoselle.

Kukaan ei ole kertonut Olli-Pekka Heinoselle esimerkiksi seuraavista tutkimustuloksista.

Tutkija Eero Muurimäki 1988: ”Suomalaisten asuma-alueilta löydetyt  kivikauden ja pronssikauden esineet osoittavat, että  suomalaisilla on noina aikoina ollut kehittyneempi kulttuuri kuin germaaneilla Skandinaviassa.”

Eva-Lisa ja Hans-Peter Schulz 1993: ”Hämäläisillä oli kehittynyt yhteiskuntamuoto ja yhteinen puolustusjärjestelmä jo esihistoriallisella kaudella.”

Argeologi Jarl Fast 1990: ”Löydetyista piikivi- ja meripihkaesineistä on päätelty, että Jokiniemen asukkaat kävivät kauppaa balttien ja kauempanakin asuneiden heimojen kanssa jo 5000 vuotta sitten.”

Museoviraston tutkija Leena Tomanterä 1995: ”Rautakauden korusto 100-luvulta 400-luvulle on koko Baltiassa samanlaista. 600- luvulle tultaessa Suomen alueella tehtiin paljon omaleimaisia koruja, joita ei muualla valmistettu.”

HS 19.7.97: "Vuosina 1906 ja 1913 tehtyjen löytöjen mukaan on nimetty kokonainen kivikauden kulttuurivaihe Suomessa eli ns. Uskelan kulttuuri 2800-2000 eKr."  Pohjoismaiset harrastaja- arkeologit ovat kaivaneet Salossa esiin historiaa 5000 vuoden takaa. Tärkein löytö on kuitenkin kivetty liesi eli nuotiopaikka, jonka ikä voidaan radiohiiliajoitusmenetelmällä määrittää jopa sadan vuoden tarkkuudella lieden hiilien avulla. Liesikiveyksen tutkiminen jatkuu edelleen.

 HS 2.8.97: Espoon Mynttilän 2500 vuotta vanha asumisalue vahvistaa käsityksiä elämisen jatkuvuudesta Suomessa. "Elämä on tällä paikalla ollut kovaa", luonnehti arkeologi Jan Fast. Ihmisten elämä muuttui rautakaudella, koska ilmastonmuutos aikaisemmalta pronssikaudelta oli raju. Mynttilän kylästä on kahden viime viikon aikana paikallistettu noin 2500 vuotta vanha varhaisrautakautinen asuinpaikka.

"Nämä löydöt 1950-luvulla ja myöhemmin Vantaalta ja Espoosta ovat muuttaneet käsitykset täysin Suomen asutuksesta kivikaudelta pronssikauteen ja rautakauteen. Nyt tiedetään, että rajusta ilmastonmuutoksesta huolimatta Suomessa oli suhteellisen paljon asutusta myös varhaisrautakaudella", Fast kertoo.

Kukaan ei ole neuvonut 7 ällän ylioppilaalle Olli-Pekka Heinoselle, miten hän saa tietoa tutkimustuloksista.

 HS 6.5.97: Lahden Ristolassa asuttu 1000 vuotta luultua kauemmin. Suomen vanhin tunnettu asuinpaikka Lahden Ristolassa onkin ilmeisesti noin 10000 vuoden ikäinen eli noin tuhat vuotta luultua vanhempi. Viime vuonna Lahden kaupunginmuseon kaivauksissa löydetty piiveitsi on määritelty uusissa tutkimuksissa noin vuoteen 8000 eKr. Samalla on vahvistunut käsitys siitä, että ensimmäiset kivikaudella eläneet asukkaat ovat tulleet nykyisen Viron alueelta. Pärnun läheltä, Pullin asuinalueelta on löydetty aivan samalla kaavalla tehtyjä piiveitsiä.

HS 25.6.97: Koko Päijänteen alue on kivikautista kalliomaalausaluetta. Kuhmoisten Pyhänpäältä keväällä löytynyt kivikautinen kalliomaalaus, ensimmäinen löydös Päijänteen länsirannalta. Sen se silti osoittaa, että kalliomaalausten raja siirtyy lännemmäs maata, Päijänteen ja Kokemäenjoen väliselle vedenjakajalle. Kaksi metriä korkea ja kolme metriä leveä punamultamaalaus on rannansiirtymisen perusteella ajoitettu noin vuoteen 4000 eKr. "Se osoittaa, että koko Päijänne on kalliomaalausaluetta", sanoo opettaja, kalliomaalaustutkija ja Tieto-Finlandialla palkittu kirjailija Pekka Kivikäs. Ensimmäisen, verkkokuvion Kirkkonummen Vitträskistä löysi Jean Sibelius 1911. Viime vuonna maalauksia havaittiin Luopioisista ja Kuorevedeltä. Tänä vuonna niitä on paljastunut lisää: Pihlajaveden Soukansaaresta, Jaalan Pyhäjärvestä, Lakiasuon vuorelta Valkealasta sekä Taipalsaarelta.

Kukaan ei ole kertonut Olli-Pekka Heinoselle, että nuo arkeologiset muinaisjäännökset eivät syntyneet itsestään asumattomaan maahan. Suomalaiset ovat asuneet Suomea ainakin 10000 vuotta. ”Suomea ovat aina asuneet suomalaiset. Mitään laajaa muuttoliikettä ei voida arkeologisten löytöjen perusteella havaita”, sanoi mm. arkeologi Matti Huurre asiantuntijaseminaarissa Säätytalolla. (HS 12.12.97)

Kommentti: Kukaan ei ole kertonut lakitieteen kandidaatti, opetusministeri Olli- Pekka Heinoselle, että opetusministeriön alaisena toimii Museovirasto, jonka tehtävänä on johtaa ja valvoa muinaismuistohallintoa, siihen liittyvää tutkimusta sekä museotointa. Museovirastossa on muun muassa arkeologian osasto ja kulttuurihistorian osasto.

1.1.6 Opetusministeri Heinosen toiminnan tarkastelua.

Aamulehti 13.8.97: Eduskunnalle kesän kynnyksellä annetun hallituksen esityksen lähtökohtana on, että kotimaiset kielet säilyvät pakollisina peruskoulussa ja lukiossa, sanoo opetusministeri Olli-Pekka Heinonen.

Kun opetusministeri esitteli tämän asian hallituksessa, selvittikö hän mm. seuraavat seikat:
Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa enemmistön lapset pakotetaan oppimaan vähemmistön kieli. - Meidän kouluissamme on pakko lukea pienen naapurivaltion kieltä (ilman vastavuoroisuutta), kieltä, jolla ei ole mitään käyttöarvoa Euroopassa tai sen ulkopuolella. Sillä aikaa kaikkien muiden maiden koululaiset, Ruotsi mukaan laskien, lukevat jotakin suurta kieltä, englantia, saksaa, ranskaa jne.

Toimittiko hän kollegojen tiedoksi asiasta pyydetyt koulujärjestöjen lausunnot vuodelta 1992: Koulujen rehtorit kannattivat tuntijakoesitystä, jossa ruotsi esitetään valinnaiseksi peruskoulussa. Koululaisten vanhempien liitto vaatii ruotsia valinnaiseksi. Lukiolaisten liiton mielestä lukiossa pitää olla pakollinen äidinkieli ja kaksi vapaavalintaista kieltä.

Antoiko hän päätöksen tekoa varten seuraavan selvityksen.

Tutkimus: Peruskoululaisten käsityksiä koulusta. (Alina Salonen, Opetushallitus    12/1995.)

Tärkein oppiaine:   1. matematiikka, 2. englanti, 3. äidinkieli, 4. kielet, 5. Yhteiskuntaoppi. Turhin oppiaine: 1. uskonto, 2. ruotsi, 3. liikunta, 4. kuvaamataito, 5. perhekasvatus. Ikävin oppiaine: 1. ruotsi, 2. fysiikka, 3. uskonto, 4. matematiikka, 5. äidinkieli.

Painottiko hän päätöksen teossa demokraattista ajattelua, kysymällä: Miksi pakkoruotsin puolustajat eivät hyväksy, että valinnaisuuden kannattajat voisivat lukea ruotsin asemesta jotakin suurta kieltä. Se oikeushan ei vähimmässäkään määrässä loukkaisi niiden oikeutta, jotka haluavat lukea ruotsia.

"Suomen kouluissa viihdytään huonosti", sanoo Heinonen HS:ssa 7.8.97. Alina Salosen selvityksen mukaan ruotsin kieli on koulun ikävin oppiaine ja uskonnon jälkeen toiseksi turhin. Heinonen ei ole kysynyt itseltään, olisiko pakkoruotsilla oma osuutensa huonoon viihtymiseen.

1.1.7 Kielensä myyvä kansa.

"Se kansa on tietysti suomalaiset. Suomessa pidetään huippututkimuksen mittarina sitä, että raportti on julkaistu vieraalla kielellä", kirjoittaa Tampereen yliopiston rehtori Jorma Sipilä. (Aamulehti, sunnuntaivieras, 21.3.99.)

Sipilä kritisoi sitä, että näin tehdään sellaisillakin aloilla, joiden erityiseksi tehtäväksi voisi kuvitella, että ne palvelevat suomalaista yhteiskuntaa.

"Mitä Suomi saa aikaan väheksymällä omaa kieltään? Pientä hymistelyä aktiivisesta kansainvälisyydestä. Suurta laiminlyöntiä omaa maata koskevassa tutkimuksessa ja sen välittämisessä kansalaisille."

Vieraista kielistä englannin ylivoimaa ei voi välttää, toteaa Sipilä. Siihen kannatta nuoren tutkijan keskittyä, sillä on tärkeätä osata hyvin edes yksi kieli.

"Omalla alallani englantilaiset pyörittävät kansainvälistä julkaisutoimintaa.

Englantilaiset arvioivat tekstit, toimittavat julkaisut  ja myyvät ne. Joka haluaa juttunsa läpi, joutuu viittaamaan englantilaisiin kirjoittajiin ja keskustelunaiheisiin. Totta ihmeessä tieteenharjoittajan pitää kyetä osallistumaan kansainväliseen keskusteluun ja kirjoittamaan vieraille kielillä. Kotimaiset keskustelut eivät tieteessä riitä. On kuitenkin aivan eri asia vaatia riittävää kansainvälisyyttä kuin tehdä vieraskielisen julkaisemisen määrästä laadun kriteeri."

1.1.8 Koulutuksen laatu ratkaisee.

"Opintonsa aloittavien luonnontieteiden opiskelijoiden tieto- ja taitotaso näyttäisi kymmenen viime vuoden aikana olleen hienoisessa laskussa", kirjoittaa matematiikan professori Tapani Kuusalo. (HS 13.2.99)

"Pitäisi huomata, että viime vuosina esimerkiksi matematiikan ylioppilaskokeessa jo 12-15 prosentin osaamistaso on riittänyt hyväksyttyyn suoritukseen, vaikka vastaavasti yliopistolla alempaankin hyväksyttyyn suoritukseen vaaditaan vähimmillään 50 prosentin osaamistaso, ts. että edes puolet kurssista hallittaisiin", Kuusalo kirjoittaa.

"Globalisoituvassa maailmassa menestyvät yritykset, kuten esimerkiksi Nokia, eivät suinkaan halua "ostaa" pelkkiä diplomeja, vaan nimenomaan osaamista."

Kommentti:

Muun muassa edellä olevista opetusalan ammattilaisten kirjoituksista selviää, että ruotsin kieli ei ole se aine, johonka suomalaisten tulee aikaansa uhrata, vaan siihen tuhlattu aika tarvittaisiin kipeästi muiden aineiden oppimiseen. Lakitieteen kandidaatti, opetusministeri Olli- Pekka Heinosen linja on jyrkässä ristiriidassa muun muassa opetusalan professorien käsitysten kanssa.

1.1.9 Opetusministeri Olli-Pekka Heinosen logiikka.

HS 15.9.98: "Ylioppilastutkinnon uudistuskokeilua jatketaan syksyyn 2003 asti. Opetusministeriö on pidentänyt rakennekokeilua, vaikka kokeilua seurannut ja arvioinut työryhmä esitti helmikuussa mallin vakinaistamista ja ulottamista koko maahan."

Opetusministeriön tutkintouudistusta valmisteleva työryhmä pyysi lausunnon mietinnöstä kahdeltatoista eri taholta. Lausuntoa pyydettiin muun muassa ammattikoulujen ja yliopistojen rehtoreilta, lukiolaisten liitolta, Opetusalan Ammattijärjestöltä (OAJ) ja Suomen Ammattiin Opiskelevien Keskusliitolta (SAKKI ry). Ainoastaan Suomen ruotsinkielisten opettajain liitto (Finlands Svenska Lärarförbund) on ottanut kielteisen kannan ylioppilastutkintouudistusta koskevaan asetukseen.

Olli-Pekka Heinonen ratkaisi asian 5 %:n vähemmistöä edustavan Suomen ruotsinkielisten opettajien liiton lausunnon mukaisesti, joka on täysin vastakkainen 95 %:n enemmistöä edustavien järjestöjen lausunnoille.

Nuo asiat olemme jo aikaisemmin kertoneet. Missään asiassa lausunnon antajat eivät ole näin yksimielisesti kannattanet annettua ehdotusta. Kukaan ministeri ennen Heinosta ei ole tehnyt päätöstä vastoin 95 %:sen enemmistön mielipidettä. Eikö kukaan selittänyt seitsemän ällän opetusministerille noiden pyydettyjen lausuntojen tarkoitusta.

Heinonen on omaksunut ruotsinkielisten ajattelun yhteiskuntatasolla: Ylimielinen suhtautuminen kansan 95 nen enemmistön mielipiteeseen.

Olli-Pekka Heinonen verrattuna ministeri Arja Alhoon (Ulf Sundqvist-juttu). Alho ei tehnyt rikosta. Hänen tekonsa oli moraalisesti tuomittava. Hän joutui eroamaan ministerin tehtävästä. Moraalista on kysymys Heinosenkin kohdalla.

Alhon menettely kohdistui kertatoimena yhden henkilön eduksi. Heinosen moraaliton menettely kohdistuu toistuvasti jatkuen joka vuosi koko ikäluokan vahingoksi. Hukkaan heitettyjen koulutuntien vuoksi se on vahingoksi heidän koko edessä olevalle elämälleen. Milloin Olli-Pekka Heinonen ymmärtää, että hän on sopimaton ministeriksi. .

1.1.10 Olli-Pekka Heinonen liikenneministerinä

Ylen viidestä digitaalikanavasta yksi on ruotsinkielinen. Näin Olli-Pekka Heinonen, nyt liikenneministerinä, on päättänyt. Eli viisiprosenttisen vähemmistön käyttöön kustannetaan ja luovutetaan 20 prosenttia kapasiteetista. Tämä Heinosen tasa-arvo-oppi merkitsee yhteiskunnan etujen jaossa sitä, että kun suomalaiselle annetaan yksi markka, itäruotsalaiselle annetaan neljä markkaa. Käyttökustannusten jaossa Heinosen tasa-arvo-oppi jälleen horjuu. Niistä suomalaiset maksavat jatkuvasti 95 prosenttia ja itäruotsalaiset 5 prosenttia, kun etuisuuden määrän mukainen jako olisi 80 prosenttia ja 20 prosenttia. Heinosen suunnitelmaa täsmentää FST:n ohjelmapäällikkö Leif Jakobsson Aamulehdessä 2.11.99: "Suunnitelmat FST:n digitaalisesta kanavasta ovat valmiit. Tarkoituksena on startata elokuussa 2001.

Ohjelmaa lähetetään aamulla ja keskitytään illan parhaaseen katseluaikaan. Yhteensä ruotsinkielistä lähetysaikaa on parituhatta tuntia eli yli kaksi kertaa nykyistä enemmän." Mikä on se palkitsemismuoto, joka saa ministerin tällaisessa mittakaavassa, tehtävässä kuin tehtävässä, uskollisesti tuottamaan etuoikeuksia ruotsalaisuudelle. Säädökset vähemmistön oikeuksien turvaamisesta Olli-Pekka Heinonen on käsittänyt Rkp:n tulkinnan mukaisesti vähemmistön etuoikeuksien lisäämiseksi. TV:n kohdalla Rkp:n puoluehallitus julisti Helsingissä 7.12.98 tavoitteensa uudessa hallituksessa. "TV:ssa on luotava ruotsinkielinen koko maan kattava täyden palvelun kanava, joka tarjoaa ohjelmia parhaaseen katsoja-aikaan jokaisena päivänä. Rahoituksen järjestämiseksi TV;n lupamaksuja on korotettava." Tässä on selkeäsanainen ukaasi: Suomalaisten on kustannettava 5-prosentttiselle vähemmistölle yhtä kallis palvelu kuin 95-prosenttiselle enemmistöllekin. Hankkeen rahoittamiseksi tv-lupamaksuja onkin korotettu 1.7.2001 alkaen 100 markalla. Se merkitsee sitä, että kun suomenkielinen digi-tv on rahoitettu, meiltä suomalaisilta (95 suomalaista sataa kansalaista kohti), peritään sen lisäksi yhteensä 9500 markkaa, että saadaan oma digitaalikanava viidelle itäruotsalaiselle (ruotsinkieliselle), jotka itse panevat likoon yhteensä 500 markkaa. Olli-Pekka Heinosen suunnitelma rakentuu ruotsinvallan aikaiseen lakiin pohjautuvalle verotusoikeudelle. Siihen perustuvat itäruotsalaisten aikaisemmatkin etuoikeudet, joista tässä kertauksena mainittakoon: Vuosina 1985- 1995 on maamme korkeakoulujen aloituspaikoista ollut 8-10 % ruotsinkielisiä, kaupallisella alalla 20-25 %. (Tilastokeskus: korkeakoulutilastot 1985-1989 ja 1990-1995.) Näin siitä huolimatta, että ruotsinkielisten opiskelijoiden määrä on vain 5 %.

HS 12.6.2000: "Rkp:n puoluekokous piti "historiallisena virstanpylväänä" omaa ruotsinkielistä tv-kanavaa , joka toteutunee noin vuoden kuluttua käyttöön otettavan digitaalitekniikan ansiosta." Näin kuitattiin Rkp:ssa Heinosen tekemä ratkaisu digi-televisiosta.

Että ministeri tekee kokonaisuuden kannalta yhden mielettömän ratkaisun jonkin väestöryhmän eduksi, sellainen voidaan vielä jotenkin selittää. Mutta kun sama henkilö tekee kokonaisuuden kannalta mielettömiä ratkaisuja saman ryhmän eduksi jatkuvasti, voidaan ymmärtää, että toiveet palkitsemisesta ovat hyvin toteutuneet. "Heinonen on Kokoomuksen tuleva puheenjohtaja", sanovat monet toimittajat.

J V Snellman: "Vapaa valtiomuoto synnyttää tosin paljon pahaa - agitatsionia, valheita, lahjomista, uhkauksia, juoppoutta, juonia, valtionvirkojen tavoittelua, ahneutta, kunnianhimoa, vallanpyyntöä tai sulaa turhamaista halua päästä kuuluviin."

Löytyisikö tästä selitys Heinosen logiikalle. Mitään muutakaan selitystä rivikansalainen ei Heinosen logiikalle löydä. Kyllä seitsemän ällän ylioppilaan tulee ymmärtää. että suomalainen tulee Tukholmassa toimeen englannilla kuten muutkin ulkomaalaiset. Mutta Brysselissä, Berliinissä, Pariisissa, Lontoossa jne. ei selvitä ruotsin kielellä.

1.1.11 Olli-Pekka Heinonen ministerinä.

Kuka sanoisi Olli-Pekka Heinoselle, että hän on sopimaton ministeriksi. "Soneran pelastanee enää heittäytyminen jonkun maailmanluokan operaattorin syliin. Ongelmana on hinta. Korviaan myöten velkaantunut kriisiyhtiö on ostajien armoilla. Olli-Pekka Heinonen on veronmaksajien kannalta liian kallis mies jatkamaan ministerinä. Optiosekoilu vain vahvistaa tämän arvion. Matti Auran vahingot olivat mitättömät Heinosen kohellukseen verrattuna." Näin kirjoittavat lehdet 17.2.01.

Matti Aura kumminkin ymmärsi erota.

Kuka sanoisi oikeustieteen kandidaatti Olli-Pekka Heinoselle, että hänellä ei ole edes teoreettisia edellytyksiä toimia ministerinä. Lakitieteessä oppiarvojen suorittamiseen tarvitaan vain puolet siitä tietomäärästä kuin muilla tieteen aloilla, totesi HS esitellessään vaaleissa 1996 valittuja Suomen europarlamentaarikkoja. Lakitekstin läpi nähty yhteiskunta on todellisuudelle vieras. Siitä syystä muun muassa käräjäoikeuksissa on maallikkolautamiehet. Sama menettely olisi välttämätöntä myös silloin, kun lakimies nimitetään ministeriksi. Hänelle tulisi määrätä kaksi avustajaa, jotka ovat käytännön elämässä perehtyneet yhteiskunnan toimintoihin. Vain oikeusministerille riittää lakitieteen opinnot. Jo mainitun Sonera-jutun lisäksi Olli-Pekka Heinosen muutkin käytännön toimet vahvistavat edellä esitetyn.

HS 13.5.98: Ylioppilastutkinto on tarkoitus muuttaa valinnaiseksi niin, että ainoastaan äidinkieli olisi pakollinen. Opetusministeriön tutkintouudistusta valmisteleva työryhmä pyysi lausunnon mietinnöstä kahdeltatoista eri taholta. Ainoastaan Suomen ruotsinkielisten opettajain liitto (Finlands Svenska Lärarförbund) on ottanut kielteisen kannan ylioppilastutkintouudistusta koskevaan asetukseen. Opetusministeriön kokeilua seurannut työryhmä on niin tyytyväinen tuloksiin, että suosittelee uutta mallia koko maahan.

Opetusministeri Heinonen jatkoi työryhmän ehdotuksen vastaisesti kokeilua viidellä vuodella. Hän teki ratkaisun 5-prosenttista vähemmistöä edustavan Finnlands Svenska Lärarförbundin ehdotuksen mukaisesti, joka oli täysin vastakkainen 95-prosenttista enemmistöä edustavien järjestöjen ehdotukselle. Uuden digitaali-TV:n Ylelle varatuista viidestä kanavasta yksi on ruotsinkielinen. Näin Olli- Pekka Heinonen on liikenneministerinä päättänyt digitaali-tv:n tulemisesta. Hankkeen rahoittamiseksi tv-lupamaksuja on korotettu 1.7.01 alkaen 100 markalla. Näin 95:ltä suomalaiselta peritään 9500 markkaa, että saadaan oma digitaalikanava viidelle ruotsinkieliselle, jotka itse panevat likoon yhteensä 500 markkaa.

Kuka sanoisi Olli-Pekka Heinoselle sen, että häneltä puuttuu käytännön ratkaisuissa tarvittava terve järki. "Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan", säätää perustuslaki. Terveen järjen mukaan samanlaiset perusteet on yhtä kuin jokaiselle yhtä paljon. Olli- Pekka Heinosen järjen mukaan se tarkoittaa sitä, että viidelle ruotsinkieliselle annetaan yhteensä yhtä paljon kuin 95:lle suomalaiselle yhteensä.

1.2 Johannes Virolainen ruotsalaisuuden asialla.

Urho Somerkivi: Peruskoulu. Synty, kehittyminen ja tulevaisuus.

"Hallitukseen esityksen mukaan vain yksi oppilaalle vieras kieli olisi ollut pakollinen ja toinen kieli valinnainen. Tällä kannalla (hallituksen esitys) olivat yleensä myös pedagogiset asiantuntijaelimet, kuten kouluhallitus, Koulunuudistustoimikunta,, Peruskoulun opetussuunnitelmakomitea ym. …" "Samaan aikaan käytiin tiedotusvälineissä vilkasta keskustelua peruskoulun kieliohjelmasta. Pääosa siitä oli RKP:n järjestämää kampanjaa. …Paasion hallitus jätti paikkansa ja tilalle tuli Koiviston hallitus. Sen opetusministerinä oli Johannes Virolainen, joka jo aijemmin (yhdessä RKP:n ja LKP:n puheenjohtajien kanssa) oli ilmoittautunut kahden kielen puoltajaksi. Hallitusneuvotteluissa tehdyn sopimuksen mukaisesti eduskunta ohjattiin nyt tähän ratkaisuun. RKP oli pannut sen ehdoksi hallitukseen tulolleen. ... Suomalaisessa demokratiassa voi käydä niinkin, että 5 %:n vähemmistö määrää, mitä 95 %:n enemmistön on opiskeltava."

Johannes Virolainen kirjoittaa tästä asiasta kirjassaan Vallankäyttö Kekkosen kaudella: "Merkittävin kulttuuripoliittinen ratkaisu Koiviston hallituksen aikana oli peruskoulun puitelain valmistelu ja hyväksyminen. Puuttumatta asiaan muuten, on korostettava, että Paasion hallitus (opetusministerinä Reino Oittinen) oli ehtinyt jo antaa lakiesityksen eduskunnalle. Uuden hallituksen aloitteesta esitystä muutettiin siten, että peruskouluun tuli kaksi pakollista kieltä: englanti ja ruotsi, eikä vaan englanti, kuten Oittinen oli esittänyt."

Jaakko Linnankivi, Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean 1970 jäsen, HS 21.4. 98: "Peruskoulun opetussuunnitelmakomitea 1970 esitti ruotsinkieltä valinnaiseksi oppiaineeksi, että tunteja jäisi muillekin kielille. --- Poliittiset päättäjät runnoivat kuitenkin ruotsin kielen peruskoulun pakolliseksi oppiaineeksi ja laajensivat ruotsin kielen opiskelun koskemaan koko ikäluokkaa eli jokaista suomenkielistä oppilasta."

Suunniteltu enemmistöhallitus ei ollut mahdollista ilman Rkp:n mukaan tuloa. Rkp tiesi maalaisliiton hinkun tähän hallitukseen ja asetti osallistumisensa ehdoksi sen, että ruotsin kieli säädetään pakolliseksi aineeksi peruskoulussa. Puolueensa puheenjohtajana Virolainen "runnoi", kuten Linnankivi sanoo, muut hyväksymään Rkp:n vaatimuksen. Palkkioiksi Virolaiselle myönnettiin Ruotsin toiseksi arvokkain kunniamerkki Pohjantähden Ritarikunnan suurristi, sekä Axel Olof Freudenthal-mitali. (Vertaa osa 12. Ruotsinkielisten keinot.)

Johannes Virolaisen kohdalla tulee selkeästi esiin ruskeakielisyys Neuvostoliittoa kohtaan. Tuo sama piirre, joka on yhteinen sellaisille suomalaisille poliitikoille, jotka ovat aktiivisesti edistäneet ruotsalaisuutta Suomessa. (Vertaa osa 12. Ruotsinkielisten keinot, ja alempana tässä osassa mainitut poliitikot.)

Boris Salomon, Helsinki, HS 23.5.96: "Suomalaiset valtiovallan edustajat kävivät tutustumassa DDR:n diktatuurin muuriin, myös "antifasistisen turvavallin" puolelta 1970- luvulla. ---Vastikään auenneessa entisen SED:n arkistossa on mm. löydettävissä seuraava erittäin salaiseksi luokiteltu arvio suomalaisen johtavan poliitikon Johannes Virolaisen näkemyksestä muurista DDR:n puolelta isäntiensä kirjaamana, kun Maalaisliiton delegaatio vieraili 1970 DDR:ssä: "Vierailu suojavallillamme Brandenburger Tor´illa ja Friedrichstrassen rajanylityspaikalla teki delegatioon suuren vaikutuksen. Herra Virolainen totesi, että se mitä hän lehdistöstä ja viestintävälineistä on saanut tietoonsa, on ristiriidassa täällä nähdyn ja kuullun kanssa. Erityisesti häneen teki vaikutuksen rajanylityspaikassa vallitseva rauha ja järjestys, häiriintymätön liikenne sekä suhteellisen suuri ulkomaalaisten määrä (1300-1600), joka päivittäin saapuu ja lähtee demokraattisesta Berliinistä.".(lähde: Bundesarchiv, DY A 2/15/142 J)

1.3 Ilkka Suominen, Erkki Tuomioja, Ilkka Kanerva ja Paavo Väyrynen ruotsalaisuuden asialla.

"Sotarikoksista syytetyt" ei tarkoita presidenttiä ja ministereitä, selitti valvontakomission ministeri Orlov sodan päätyttyä. Se oli karvas pettymys Rkp:n kaunaisille edustajille. Sen johdosta Rkp:n Nils Meinander ja Atos Wirtanen, SKP:n Hertta Kuusinen ja Maalaisliiton Urho Kekkonen suunnittelivat taktiikan presidentin ja ministerien saamiseksi syytettyjen penkille. Näin kertoo Meinander muistelmissaan "Insyn och efterglokhet. Politiska minnen 1940--1962". (Söderström & Co 1977.)

Näin sai alkunsa Meinander - Kekkosen poliittinen kulttuuri, jonka pääarkkitehdiksi Meinanderin rinnalle asettui Urho Kekkonen. Se sai varsinaisen käyttövoimansa ruotsinkielisistä poliitikoista, ja johti siihen, että Suomen sekä ulko- että sisäpolitiikkaa Kekkosen -Breznevin kaudella johdettiin Moskovasta käsin. Puolueina sen kannattajaksi asettuivat kommunistit ja Ruotsalainen kansanpuolue. (Tästä lähemmin kohdassa 12. Ruotsinkielisten keinot.)

Ilkka Suominen kirjoitti 17.1.93. (HS ja Aamulehti) "Pohjoismainen kulttuuriperintömme ja arvomaailmamme on eurooppalaisuutemme olennainen osa." Tämä Suomisen väite on perätön. Se on ruotsalaisten iskulause, jolla suomalaisia pyritään edelleenkin alistamaan kuten Ruotsin vallan aikana. Meidän henkiset johtajamme olivat ratkaisevina vuosisatoina 1291 - 1675 Maunu I:stä Erik Sorolaiseen suomalaista syntyperää olevia suomalaisia piispoja. Opintonsa he olivat suorittaneet Keski- ja Etelä-Euroopan yliopistoissa. Eräs heistä oli Mikael Acricola. Hän opiskeli mm. Lutherin johdolla Wittenbergissä. Kieli oli latina. Ei ruotsi.

Kun ruotsalaiset tulivat piispanistuimelle, alkoi Suomessa humanistisen kulttuurin tarkoituksellinen tukahduttaminen. Erikoisesti se kohdistettiin suomen kieleen. Suomen kieltä ruvettiin syrjimään ruotsin hyväksi. Suomalaisia ruvettiin ruotsalaistamaan.

Ilkka Suomisen ihailemasta ruotsalaisesta kulttuurista kirjoittaa professori Heikki Ylikangas. - Ruotsalaisten ensimmäinen kehruukone Suomessa aloitti Turussa 1739. Tässä tehtaassa päivän pituus ja ruoka-annoksen suuruus määräytyi sen mukaan, kuinka paljon vyyhtejä päivässä valmistui. Tiedetään, että ainakin kuusi naista tehtaassa kuoli nälkään. (Ylikangas: Käännekohdat Suomen historiassa.)

Wärtsilän Meriteollisuuden konkurssiskandaalissa valtio menetti 2 miljardia markkaa, joka koitui yhtiön ruotsinkielisten omistajien hyödyksi. Kun asiaa käsiteltiin hovioikeudessa 10.5.93, selvisi, että tällainen varojen siirto onnistui silloisen kauppa- ja teollisuusministeri Ilkka Suomisen myötävaikutuksella. (HS 11.5.93.) Sidonnaisuuden syvyys, jota Suomisen palveluhalu ruotsinkielisille osoittaa, on paljastunut vasta nyt, kun KKO on antanut päätöksen Wärtsilän konkurssiasiassa.

Helsingin Sanomat 5.3.99: "Korkein oikeus on tuominnut valtion kymmenien miljoonien markkojen korvauksiin virheellisestä tiedottamisesta yrityksille aiheutuneista menetyksistä Wärtsilä Meriteollisuuden konkurssin edellä." "Asiasta järjestettiin tiedotustilaisuus ja laadittiin lehdistötiedote, joissa kerrottiin, että tilattujen alusten rakennusaikainen rahoitus on turvattu. Silloinen kauppa-ja teollisuusministeri Ilkka Suominen ja kansliapäällikkö Bror Wahlroos vakuuttivat samaa myös tiedotustilaisuudessa ja haastatteluissa."

Petos: "Petoksen perustunnusmerkkejä ovat erehdyttäminen, erehdys, erehdyksen vallassa suoritettu määräämistoimi ja omaisuusvahinko. Erehdyttäminen tapahtuu rikoslain mukaan valheellisen asianlaidan esiin tuomisella tai todellisen asianlaidan vääristelyllä." Miljardimenetysten lisäksi, jota Suomisen toimet Wärtsilä-skandaalissa valtiolle aiheuttivat, valtio on KKO:n päätöksellä tuomittu korvaamaan Suomisen aiheuttaman petoksen tuomia menetyksiä asiakkaille yhteensä 34,6 miljoonaa markkaa. (HS 5.3.99.)

Pakkoruotsia Suominen on puolustanut yritteliäästi 17.1.93 HS:ssa ja Aamulehdessä. Samassa kielikeskustelussa myös nykyinen kauppa- ja teollisuusministeri Erkki Tuomioja puolusti HS:ssa kiihkeästi pakkoruotsia. HS kertoo 29.7.99. "Nykyinen kauppa- ja teollisuusministeri Erkki Tuomioja on päättänyt, että valtio ei hae ministeri Ilkka Suomiselta korvauksia niistä vahingonkorvauksista, joita KKO on tuominnut valtion maksettavaksi Suomisen aiheuttaman erehdyttämisen perusteella Wärtsilän Meriteollisuuden konkurssin yhteydessä." Yhteiskunnan edun mukainen korvausten vaatiminen olisi ollut aseveljen pettämistä tässä ruotsinkielisten tukirintamassa. Näin toimivat toisenlaiset suomalaiset. Ruotsinkielisyys ja lain vastainen toiminta, sekä rangaistavilla ja moraalittomilla teoilla tapahtuva ruotsinkielisten suosiminen enemmistön vahingoksi on aukotonta toimintaa. Kytkentä tällaiseen mentaliteettiin on väistämätön tässä rintamassa.

Professori Dag Anckar Huvudstadsbladetissa 22.12.91: "Katsokaa Ruotsalaista kansanpuoluetta, joka on oikeastaan pieni ja merkityksetön puolue, … mutta puolue on onnistunut kasvattamaan vaikutusvaltansa huippuun." "Ilkka Suominen ja Ilkka Kanerva olivat Nkp:n yhteyshenkilöitä. Kanerva toimitti tietoja KGB:lle" (Neuvostoliiton tiedustelupalvelu), toteaa Hannu Rautkallion tutkimuksessaan. (Rautkallio: Neuvostoliiton asialla/NKP:n vaikutus Suomessa 1960-luvulla, Tammi 1993.)

Ilkka Kanerva oli ainoa kokoomusministeri, joka äänesti hallituksessa koulujemme pakkoruotsin puolesta 10.3.93. Paavo Väyrysestä tehtiin tohtori Åbo Akademissa. Rautkallio: Paavo Väyryselle Kekkonen testamenttasi 1970-luvun lopussa KGB:n pääyhteysmiehen tehtävät.

Meinander - kekkosbrezhneviläinen poliittinen kulttuuri. Huomataan, että suomalaiset porvaripoliitikot, jotka ovat aktiivisia ruotsalaisuuden asialla, ovat poikkeuksetta olleet aktiivisessa yhteistyössä Neuvostoliiton tiedustelupalvelun kanssa (ruskeakielisyys). Merkille pantavaa on, että jokaisen poliittinen ura on nuokahtanut kesken kaarensa.

Olli-Pekka Heinonen nimitettiin ministeriksi puolueen sisällä tapahtuneen junttauksen tuloksena. HS kertoi silloin, että puolueen nuorisojärjestö alkoi entisen pj. Ilkka Suomisen ehdotuksesta ajaa Heinosta opetusministeriksi. Ruotsalaisuuden edistämiseksi (koulujen pakkoruotsi) Suomiselle oli tärkeää saada opetusministeriksi helposti ohjailtava, kokematon henkilö. Neuvostoliiton tiedustelupalveluun Olli-Pekka Heinonen ei ehtinyt suhteita solmimaan. Mutta jo palvelut ruotsalaisuudelle näyttää riittävän siihen, että toimittajien ennusteista huolimatta hänenkin poliittinen uransa päättyy mahalaskuun.

1.4 Johannes Koskinen ruotsalaisuuden asialla.

Kielilain uudistus. Rkp:n puoluehallitus julisti Helsingissä 7.12.98 tavoitteensa uudessa hallituksessa, mm. seuraavat viisi kohtaa. Jokaisessa niissä vaaditaan lisää etuoikeuksia ruotsinkielisille:

1. Suomenkielisissä kunnissa on saatava ruotsinkieliset sairaanhoitopalvelut.
2. Kaikilla hallinnon aloilla tulee saada ruotsinkieliset palvelut koko maassa. (Perustuslain mukaan näin tulee olla ruotsinkielisissä ja kasikielisissä kunnissa.)
3. TV:ssa on luotava ruotsinkielinen koko maan kattava täyden palvelun kanava, joka tarjoaa ohjelmia parhaaseen katsoja-aikaan jokaisena päivänä. Rahoituksen järjestämiseksi TV;n lupamaksuja on korotettava.
4. Yhteiskunnan tuki ruotsinkielisille lehdille on turvattava.
5. Ruotsinkielisten teatterien, kuvataiteen, kirjallisuuden, musiikin ja liikunnan on saatava enemmän yhteiskunnan varoja.

Oikeusministeri Johannes Koskinen (sd) esitteli uutta kielilakia valmistelevaan komiteaan jäsenet siinä tarkoituksessa, että Rkp:n vaatimukset todella toteutuvat. Komiteassa on 12 ruotsinkielistä ja 8 suomenkielistä jäsentä. (Oikeusministeriö tiedottaa 26.8.1999.) Siis 5 prosenttisella vähemmistöllä on 60 prosenttinen edustus. Avainasemissa, puheenjohtaja ja kolme neljästä sihteeristä, ovat ruotsinkielisiä.

"Kahden tasaveroisen kielen kansa", julistaa kielilakikomitean puheenjohtaja korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg seminaarissa Joensuussa. (HS 14.11.2000.) "Uudesta laista ei tule vähemmistö- tai enemmistökielilakia, vaan laki kahdesta kansalliskielestä ja suomalaisista tulee kahden tasaveroisen kielen kansa." Suomessa on 95 nuomenkielisiä ja 5 % ruotsinkielisiä, mutta Johannes Koskisen tavoite on kahden tasaveroisen kielen kansa. Siinä tasaveroisuudessa yksi ruotsinkielinen vastaa 19 suomenkielistä. Tasaveroisuus saavutetaan siten, että kaikkien suomalaisten on opeteltava ruotsin kieli: koulujen pakkoruotsi. Saman aikaisesti Ruotsin yliopistoissa lopetetaan suomen kielen opetus, koska arabian kielikin on siellä arvokkaampi kuin suomi.

Aamulehti 28.11.2000: "Opetusministeri Maija Rask (sd) sanoi maanantaina olevansa harmissaan ja jopa loukkaantunut tavasta, jolla Ruotsissa on viime aikoina suhtauduttu suomen kielen opetukseen maan yliopistoissa. Raskin mieleen on jäänyt erityisesti se, että yliopistoissa halutaan mieluummin panostaa "strategisesti tärkeisiin kieliin", esimerkiksi arabiaan." Ruotsi on vahvasti Koskisen tavoitteen takana. Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa 5.3.92 Helsingissä ruotsalainen kansanedustaja Marianne Andersson tuomitsi jyrkästi sen, että Suomen hallitus edes harkitsee pakkoruotsin muuttamista valinnaiseksi. (HS 6.3.92.)

Hallberg, jonka Koskinen nimitti komitean puheenjohtajaksi, on vastikään palkittu ruotsalaisella kunniamerkillä. Pekka Hallbergille on Ruotsin lähetystössä luovutettu Ruotsin toiseksi arvokkain kunniamerkki Pohjantähden Ritarikunnan suurristi, kertoo Hufvudstadsbladet 29.5.99. (Vertaa edellä Johannes Virolainen.) Missä mielessä kunniamerkki annettiin. Siitä Johannes Koskista lienee informoitu. Opetusministeri Maija Rask ei ole yhtä innostunut edistämään ruotsalaisten pyrkimyksiä. Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa enemmistön lapset pakotetaan oppimaan vähemmistön kieli. Viisiprosenttisen vähemmistön kieli. Sillä ajalla, kun suomalaiset koululaiset pänttäävät ruotsia, muiden maiden koululaiset, Ruotsi mukaan luettuna, lukevat jotakin suurta kieltä, englantia, saksaa, ranskaa jne. Johannes Koskisen mielestä näin pitää olla edelleenkin. Miksi suomalaisen koululaisen valinnan vapaus uhrataan viisiprosenttisen vähemmistön vaatimusten vuoksi. Hyväksyykö puolueväki todellakin tällaisen naapurimaasta vahvasti ohjatun toiminnan. Puolueväen tulisi miettiä näitä asioita ja olisi puututtava asian kulkuun ensi tilassa. Kun tuo komitean ehdotus on edennyt päättäjien käsittelyyn, se on niin yllättävän röyhkeä, että sen kaatuminen siellä on kyseenalaista.

1.5 Marketta Vesisenaho ruotsalaisuuden asialla.

Poliisikoulun ruotsinopettaja valehtelee.

Ei tuhlata aikaa tykkäämiskeskusteluun. Näin remelletään pakkoruotsin puolesta. Aamulehdessä 11.2.99. (Marketta Vesisenaho, Poliisikoulun ruotsin opettaja.)

Hymyilevä ruotsinopettaja, laissa säädetty oikeus, pohjoismainen kielisopimus, pohjoismainen kokouskieli, kielivaatimus työpaikkailmoituksissa, identiteettiin kuuluva oikeus jne, esitetään Vesisenahon kirjoituksessa pakkoruotsin puolustukseksi Suomen kouluissa. Aikaisemmassa keskustelussa nämä perustelut on, ensimmäistä ja viimeistä lukuun ottamatta, jo useasti esitetty ja yhtä useasti osoitettu kuvitteluksi. Mutta tarkastellaan niitä taas kertaalleen. "Suomen kansalaisella on oikeus käyttää äidinkieltään asioidessaan viranomaisten kanssa", valistetaan kirjoituksessa. Perustuslaissa tämä oikeus säädetään (Hallitusmuodon 14 §) "Suomen kansalaisen oikeus käyttää oikeudessa ja hallintoviranomaisen luona omassa asiassaan äidinkieltään, suomea tai ruotsia, sekä tällä kielellä saada toimituskirjansa on turvattava lailla." Valtion virastot ja kaksikielisten kuntien virastot ovat kyseisiä "hallintoviranomaisia". Näissä virastoissa, esim. poliisilaitoksella, pitää siis saada virka-aikana palvelua molemmilla kielillä. Vaatimuksen täyttää suomen / ruotsin kielentaitoinen kanslisti. Esim. poliisi järjestystehtävissä ja terveydenhoito eivät ole hallintoviranomaisia.

Kielilaissa ei ole säädöstä, joka rajoittaisi ruotsinkielisiä palveluja, jos ruotsinkielisiä on vähän, on kirjoituksen eräs valheellinen väite. Laissa on nimenomaan säädös siitä, että jos kaksikielisessä kunnassa vähemmistön määrä laskee alle säädetyn rajan, kunnan virastoissa ei enää tarvitse antaa palveluja vähemmistön kielellä.

Pohjoismaisen kielisopimuksen perusteella apulaisoikeusasiamies on puuttunut sopimuksen rikkomiseen ajokorttiasiassa. Jos näin on tapahtunut, se osoittaa, että hän ei ole pätevä virkaansa. "Lakien noudattaminen viranomaisten toiminnassa" kuuluu hänen toimialaansa. Kansainvälisten sopimusten kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä.

Oikeus tulla kohdelluksi kielellisesti tasa-arvoisesti "edustamallani ammattialalla useinkin todella vakavissa asioissa", kirjoittaja (ruotsinopettaja poliisikoulussa) vetoaa pakkoruotsin puolesta. Siis 95 prosenttisen enemmistön on opeteltava 5 prosenttisen vähemmistön kieli, jotta tämä selviäisi "todella vakavista asioista". Ruotsinopettajan logiikka kompastelee. Yleisen ajattelutavan mukaan tuon vähemmistön tulisi opetella enemmistön kieli välttääkseen ongelmat "todella vakavissa asioissa". Ongelma ei ole tykkäämisen puute enemmistöllä, vaan ymmärryksen puute vähemmistöllä.

Neljännes ulkomaisista kokousmatkoista suuntautuu Pohjoismaihin, ja kaikki siellä eivät puhu englantia, on eräs pätemätön väite. Yhteispohjoismaisissa kokouksissa kieli on englanti, koska tanskalaiset eivät edes osaa "nordiskaa", ja norjalaiset puhuvat mieluummin englantia.

HS 26.9.90 "Suomen työnantajain keskusliitossa STK:ssa pidetään tärkeänä, että kaikissa koulumuodoissa on tarjolla useita kielivaihtoehtoja. Liitossa ei kuitenkaan pelätä ruotsintaitoisten ihmisten vähenemistä, vaikka kielestä tulisi vapaavalintainen.. STK:n lausunto osoittaa, että kirjoituksen perustelu "kielivaatimus työpaikkailmoituksissa" on tuulesta temmattu. Pohjoismaiseen kielisopimukseen vedoten kirjoittaja myös perustelee näkemystään ruotsinkielisestä palvelusta. Kuten pakkoruotsin puolustajat aina, hän käsittää tällaiset sopimukset vain suomalaisia velvoittavaksi ja unohtaa, että Ruotsissa asuu yhtä paljon suomalaisia kuin Suomessa asuu itäruotsalaisia (ruotsinkielisiä), mutta he eivät saa mitään palveluja suomeksi.

Kielen opetuksen tutkijat ja käytännön taitajat ovat yksimielisiä siitä, että tykkääminen (motivaatio), jonka kirjoittaja haluaa koululaisilta kieltää, on kielen oppimisen peruslähtökohta. Kielen opettajalla tämä tieto kuuluu yleensä ammattipätevyyteen. Onko tässä nyt kysymyksessä tarkoituksellinen tietämättömyys, vaiko puute ammattipätevyydessä. Kirjoittaja ei ole oivaltanut, että ruotsin opettajana hän esiintyy todistajana omassa asiassaan. Hänen tarkastelunsa kapea näkökulma kyllä aisan paljastaa. Verrataan sitä toisiin alan ammattilaisiin, jolla virkansa perustella on laajempi näkökulma. Paraisten lukion rehtori Jukka O Mattila kirjoitti HS:ssa 26.5.97: (Sivuillamme jo useasti esitetty lausunto.) "Joka kevät joudun ihmettelemään, kuinka Suomella voi olla varaa maksaa pakollisesta ruotsistaan sellainen hinta, mikä siitä oppilaiden valintojen rajoittamisen muodossa koko valtakunnassa koituu. Otan kansainvälisen vertailuesimerkin tarkastelemalla englantilaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia koululaisia.

Englannissa opiskeleva John käyttää maailmanlaajuisesti tunnettuun äidinkieleensä oppitunneistaan 10 % (todellisuudessa enemmän, mutta se on tässä suuruusluokkatarkastelussa epäolennaista). Loput 90 % hän voi käyttää muihin aineisiin kuten matematiikkaan, luonnontieteisiin, yhteiskunnallisiin, tai taideaineisiin tai muihin kieliin." "Ruotsissa asuva Henrik käyttää 10 0maan äidinkieleensä. Sen lisäksi hänen on opiskeltava vielä toiset 10 5.198769e+128nsimmäistä suurta maailmankieltä, mikä se sitten kohdallaan onkin. Valinnan varaa muihin aineisiin jää 80 %. Suomalainen Erkki käyttää 10 % omaan harvinaiseen äidinkieleensä, toisen 10 % toiseen kotimaiseen ja kolmannen 10 % johonkin suureen maailmankieleen. Muille opinnoille jää enää 70 %."

Koulutuntien tuhlaaminen tulee esille myös Tapani Kuusalon (matematiikan professori Jyväskylä) kirjoituksessa. (HS 13.2.99):

Viime vuosina esimerkiksi matematiikan ylioppilaskokeessa jo 12- 15 prosentin osaamistaso on riittänyt hyväksyttyyn suoritukseen, vaikka vastaavasti yliopistolla alimpaankin hyväksyttyyn suoritukseen vaaditaan vähimmillään 50 prosentin osaamistaso, ts. että edes puolet kurssista hallittaisiin." Näiden ammattilaisten mielestä ruotsin kieli ei ole oikea kohde sille ajalle, joka säästyy tykkäämiskeskustelusta. Koulutuksen tarkoitus on tuottaa kansainvälisesti kilpailukykyisiä taitajia. Ruotsin kieli joutaa väistymään tärkeämpien aineiden tieltä. Varsinainen kukkanen kirjoituksen perusteluissa on ylösalaisin käännetty identiteetti. "Identiteettiin kuuluva oikeus tulla kohdelluksi kielellisesti tasa-arvoisena." Ikään kuin identiteetti ei sietäisi vieraskielistä yhteisöä. Todellisuudessa identiteettiä vahvistaa havainto siitä, että on erilainen kuin muut, että ei voi kommunikoida omalla kielellä vieraskielisten kanssa. Tämä tarkastelun tulos panee epäilemään, että "jokaista ammatilliseen koulutukseen saapuvaa vastassa" oleva ruotsinopettajan hymykin on vinoa hymyä. 

1.6 Mitä rivikansalainen ei ymmärrä

Tämän lupauksen seurauksena annettiin: "Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kielilain muuttamisesta." (HE 233 / 1994 )

"Esitys on valmisteltu Suomenruotsalaisten kansankäräjien aloitteesta virkatyönä oikeusministeriössä", sanotaan esityksen yleisperusteluissa.

Jäätteenmäen laki tuli voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1995. Lakiehdotuksen perusteluissa sanotaan: "Säännöksen mukaan valtion edellä mainitut liikelaitokset olisivat velvolliset palvelemaan yleisöä ja tiedottamaan yleisölle suomeksi ja ruotsiksi."

Muun muassa posti ja rautatiet ovat Jäätteenmäen laissa tarkoitettuja laitoksia. Kuinka kauaksi on eksytty perustuslain tarkoituksesta. Perustuslain tarkoitus on hyvin ymmärrettävä. Sen kielisäädös, Jäätteenmäen aikana hallitusmuodon 14 §, kuuluu lukuun "Kansalaisen yleiset oikeudet ja oikeusturva." Jos kansalainen ei voisi asioida oikeudessa ja hallintoviranomaisten kanssa omalla kielellään, saattaisi oikeusturva olla kyseenalainen. Täsmälleen sama on kielilain tarkoitus ja henki: "Suomen kansalaisen oikeus käyttää äidinkieltään oikeudessa ja hallintoviranomaisen luona."

"Henkilökunnan ottamisessa valtion liikelaitosten ja edellä mainittujen yhteisöjen palvelukseen on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota siihen kielitaitoon, joka tarvitaan lain vaatimusten täyttämiseksi", sanotaan Jäätteenmäen laissa. Siinä ei ole kysymys oikeusturvasta, vaan on säädetty, että postinkantajan Kainuussa ja rautatievaunun siivoojan Joensuussa tulee osata ruotsia.

Folktigetille lainsäädäntötyö omien pyrkimysten toteuttamiseksi on näin yksinkertaista ja helppoa. Vihreän liiton vaatimukset luonnonsuojelusta ja ydinvoimasta olisi jo saatettu lakisääteisiksi, jos he olisivat tasaveroisia Folktingetin kanssa. Voi olla, että heillä ei ole käyttöpääomaa hoitaa asiaa kahden kuukauden kuluessa "virkatyönä oikeusministeriössä", arvelee rivikansalainen. Eikä heillä ole kunniamerkkisysteemiäkään palvelujen palkitsemiseen, kuten Folktigetilleä.

Opetusministeriön työryhmä ehdotti ylioppilaskoetta muutettavaksi (v.98) siten, että kaikille pakollisen äidinkielen kokeen lisäksi kokelaat saavat itse valita kolme muuta pakolista ainetta (pakkoruotsi jäisi pois). Kokeilua seurannut työryhmä opetusministeriössä oli niin tyytyväinen tuloksiin, että suositteli uutta mallia koko maahan. Sekä opettajilta että oppilailta kysyttiin, millainen ylioppilastutkinto heidän mielestään olisi paras. Opetusministeriön tutkintouudistusta valmisteleva työryhmä pyysi lausunnon mietinnöstä kahdeltatoista eri taholta. Lausuntoa pyydettiin muun muassa ammattikoulujen ja yliopistojen rehtoreilta, lukiolaisten liitolta, Opetusalan Ammattijärjestöltä (OAJ) ja Suomen Ammattiin Opiskelevien Keskusliitolta (SAKKI ry). Ainoastaan Suomen ruotsinkielisten opettajain liitto (Finnlands Svenska Lärarförbund) ilmoitti kielteisen kannan ylioppilastutkintouudistusta koskevaan asetukseen.

Yli puolet rehtoreista piti kokeiltua mallia parhaana. Neljännes kannatti mallia, jossa neljä pakollista ainetta voisi valita vapaasti kaikista tutkintoaineista. Opetusministeri Olli-Pekka Heinonen teki ratkaisun ruotsinkielisten opettajain liiton tahdon mukaisesti.

Yleisradion ruotsikielinen televisio FST sai elokuussa 01 käyttöönsä ikioman kanavan, yhden viidestä Ylen digitaalikanavasta.

RKP:n puoluehallitus esitti Helsingissä 7.12.98 vaatimuksen: "TV:ssa on luotava ruotsinkielinen koko maan kattava täyden palvelun kanava, joka tarjoaa ohjelmia parhaaseen katsoja-aikaan jokaisena päivänä. Rahoituksen järjestämiseksi TV:n lupamaksuja on korotettava." Sittemmin liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen teki päätöksen ruotsinkielisten vaatimusten toteuttamisesta: Ylelle varatuista viidestä kanavasta yksi on ruotsinkielinen. Hankkeen rahoittamiseksi tv-lupamaksuja korotettiin 1.7.01 alkaen 100 markalla.

Sadan markan korotus ei ole suri summa, mutta kerrottuna parilla miljoonalla tv-luvalla, saadaan kokoon merkittävä rahamäärä vuosittain, toteaa Jörn Donner Hufvudstadsbladetissa. Donnerin mukaan ruotsinkielinen tv-ohjelma tulee Ylelle kalliiksi, noin 200 tuhatta markkaa tunnilta.

Mitä ruotsinkielisten oma digi-tv maksaa suomalaisille. Ylen digi-tv:n perustamiskustannuksiksi on ilmoitettu noin 300 miljoonaa markkaa, joten yhdelle kanavalle tulee 60 milj. markkaa. Suomalaiset maksavat siitä 95 prosenttia, eli 57 miljoonaa ja ruotsinkieliset 5 prosenttia, eli 3 miljoonaa. Eli jotta saataisiin oma kanava viidelle ruotsinkieliselle, 95:ltä suomalaiselta peritään yhteensä 9500 mk. ja ruotsinkieliset itse panevat likoon yhteensä 500 mk.

Donnerin laskelman mukaan suomalaiset tv-luvan haltijat maksavat ruotsinkielisen kanavan ohjelmakustannuksista vuosittain 352 milj. markkaa ja ruotsinkieliset itse 18 milj. markkaa. (Suunniteltua ohjelmaa ruotsinkielisellä digi-kanavalla 1800 tuntia vuodessa.) Tämä on siis jatkuva menoerä yllämainittujen perustamiskustannusten lisäksi. Ohjelmakustannusten lisäksi tulevat ylläpitokustannukset suomalaisille samassa suhteessa. Näin liikenneministeri Heinonen on mellastanut television puolella.

"Hallituspuolueiden ryhmän johtajat ja keskeiset ministerit etsivät eduskunnassa perjantaina varsin kiihkeissä tunnelmissa ratkaisua ensi vuoden talousarvioon tehtävistä lisäyksistä. Illan suussa summa oli supistunut 343 miljoonaan markkaan, mutta riita oli edelleen yhtä kiivas", kirjoitti HS 4.12.99.

Rahaa tarvittiin muun muassa: Lasten ja nuorten psykiatriseen hoito 70 miljoonaa, homekoulujen korjaus 30 miljoonaa, erikoissairaanhoito 60 miljoonaa, eläkeläisten ylimääräisen sairausvakuutusmaksun alentamien, jne.

Kansanedustajat huomio! Edellä mainittuihin sosiaalimenoihin saadaan riitelyn jälkeen 343 milj. markkaa. Mutta viisiprosenttiselle terveelle, työkykyiselle kielivähemmistölle löytyy vuositasolla pelkästään viihteeseen, oman tv-kanavan vuotuiseen ohjelmatuotantoon, kitkattomasti 370 milj. markkaa. Kansanedustajien tulisi muistaa, että eduskunnan ulkopuolella ei ole mitään vastavoimaa tasapainottamassa Rkp:n röyhkeitä vaatimuksia. Vaatimukset on siis torjuttava eduskunnassa. Konsulit valvokaa!

Suomessa on 95 % suomenkielisiä ja 5 % ruotsinkielisiä, mutta oikeusministerin tavoite on kahden tasaveroisen kielen kansa. Siinä tasaveroisuudessa yksi ruotsinkielinen vastaa 19 suomenkielistä. Tasaveroisuus saavutetaan siten, että kaikkien suomalaisten on opeteltava ruotsin kieli: koulujen pakkoruotsi. Saman aikaisesti Ruotsin yliopistoissa lopetetaan suomen kielen opetus, koska arabian kielikin on siellä arvokkaampi kuin suomi.

: Opetusministeri Maija Rask (sd) sanoo olevansa harmissaan ja jopa loukkaantunut tavasta, jolla Ruotsissa on viime aikoina suhtauduttu suomen kielen opetukseen maan yliopistoissa. Raskin mieleen on jäänyt erityisesti se, että yliopistoissa halutaan mieluummin panostaa "strategisesti tärkeisiin kieliin", esimerkiksi arabiaan. Opetusministeri ei ole yhtä innostunut kuin oikeusministeri edistämään ruotsalaisten kielipyrkimyksiä Suomessa. Rivikansalainen ei ymmärrä oikeusministerin tasaveroisuutta.

Valtioneuvoston elokuussa 1999 asettaman kielilain uudistuskomitean puheenjohtajan Pekka Hallbergin mukaan uudessa kielilaissa suomalaisista tulee "kahden tasaveroisen kielen kansa" ja "komitean mietinnön perustana on uusi perustuslaki", kirjoittaa HS Pekka Hallbergin haastattelusta viime vuoden (2000) marraskuussa.

Aikaisemmassa perustuslaissa kielisäädös kuului (Hallitusmuoto 14. pykälä): "Suomen kansalaisen oikeus käyttää oikeudessa ja hallintoviranomaisen luona omassa asiassaan äidinkieltään, suomea tai ruotsia, sekä tällä kielellä saada toimituskirjansa on turvattava lailla."

Uudessa perustuslaissa kielisäädös kuuluu (17. pykälä) "Jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla."

Vertailussa nähdään, että kielisäädös uudessa ja vanhassa perustuslaissa on ajatukseltaan täsmälleen samanlainen, joten väittäessään, että uusi perustuslaki edellyttää muutoksia aikaisempaan käytäntöön, Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg valehtelee.

Uudessa laissa kielisäädös kuulu lukuun "Perusoikeudet" ja ilmaisu kuuluu "jokaisen oikeus". Kysymys on kansalaisen perusoikeuksista, kansasta siinä ei säädetä mitään, ei oikeuksia tai velvollisuuksia tai uutta käsitettä "kahden kielen kansa", joten väittäessään, että käsite "kahden kielen kansa" johtuu uudesta perustuslaista, Korkeimman hallinto-oikeuden presidentin Pekka Hallberg valehtelee.

Huomataan, että komitean puheenjohtajan on heti alusta alkaen turvauduttava valheeseen, jotta oikeusministerin tavoite onnistuisi toteutettaessa Rkp:n kielivaatimusta, joka ei perustu lakiin. Uudenkin perustuslain mukaan Rkp:n vaatimat ruotsinkieliset palvelut kuuluu saada vain ruotsinkielisissä kunnissa ja kaksikielisissä kunnissa. Tämän on vahvistanut muun muassa oikeuskansleri 7.9.2000 vastatessaan asiasta tehtyyn kanteluun: "Vantaan verotoimisto sijaitsee kaksikielisellä alueella ja sen tulee pyydettäessä kyetä tarjoamaan ruotsinkielistä palvelua." (Dnro 303/1/99)

Edelleen Hallberg sanoo, että "uudesta laista tulee laki kahdesta kansalliskielestä". Kun annetaan ymmärtää, että uudistus perustuu uuteen perustuslakiin, on tuokin ilmaisu valheellinen. Nimittäin "Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi" säädetään yhtäpitävästi uudessa ja vanhassa perustuslaissa. Ilmaisu "tulee laki kahdesta kansalliskielestä" ei siis perustu uuteen lakiin.

Tässäkin kohdassa Pekka Hallberg valehtelee.

Lyhyessä haastattelussa Pekka Hallberg on esittänyt kolme kertaa valheellisen väitteen. Tällaista käyttäytymisen rivikansalainen voi ymmärtää vain siten, että hän valehtelee tarkoituksellisesti.

Kun kysymyksessä on valtioneuvoston asettaman komitean puheenjohtaja, ja korkeassa asemassa oleva virkamies, tässä tapauksessa Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti, horjuttaa valheelliset lausumat kansalaisten luottamusta valtiovaltaan ja tässä tapauksessa erityisesti myös oikeusviranomaisiin. Lisämerkitystä asia saa vielä siitä, kun kansalaiset havaitsevat, että valtioneuvosto ei puutu asiaan, vaan asianomainen saa jatkaa komitean puheenjohtajana vähintäänkin sopimattomaksi katsottavan käyttäytymisen jälkeenkin.

Niin sanotun terveen järjen mukaan eduskunnan arvovalta nimenomaan vahvistuu toiminnalla, joka osoittaa, että eduskunta on, ei vain teoriassa, vaan myös käytännön toimissa se elin, jolle perustuslain mukaan kuuluu lainsäädäntövalta Suomessa. Ahvenanmaan itsehallintolaki ei sitä kumoa. Jos itsehallintolaki on ristiriidassa suomalaisille tärkeän lain säätäminen kanssa, on järjen vastaista ajatella, että se estäisi eduskuntaa säätämästä tuota lakia. Toki on kohteliasta tuolloin todeta, että eduskunta ei vastusta Ahvenanmaan pyrkimystä muuttaa lakiaan siten, että se on sopusoinnussa Suomen lain kanssa, jos he sitä haluavat. Jos eivät halua lakiaan muuttaa, hallitkoot lakinsa kanssa sellaisenaan. Mutta järjen vastaista on tulkita, että se rajoittaisi Suomen eduskunnan valtaa säätää suomalaisille tärkeitä lakeja. Rivikansalainen ei ymmärrä, että 5 miljoonaa suomalaista joutuu kysymään ahvenanmaalaisilta, joita on 25.000, saavatko säätää itselleen tärkeän lain.

Kuten jo aikaisemmin on mainittu, Rkp:n puoluehallitus julisti Helsingissä 7.12.98 tavoitteensa uudessa hallituksessa, mm. seuraavat viisi kohtaa. Jokaisessa niissä vaaditaan lisää etuoikeuksia ruotsinkielisille:

Suomenkielisissä kunnissa on saatava ruotsinkieliset sairaanhoitopalvelut.

Kaikilla hallinnon aloilla tulee saada ruotsinkieliset palvelut koko maassa. (Perustuslain mukaan näin tulee olla ruotsinkielisissä ja kasikielisissä kunnissa.)

TV:ssa on luotava ruotsinkielinen koko maan kattava täyden palvelun kanava, joka tarjoaa ohjelmia parhaaseen katsoja-aikaan jokaisena päivänä. Rahoituksen järjestämiseksi TV;n lupamaksuja on korotettava.

Yhteiskunnan tuki ruotsinkielisille lehdille on turvattava.

Ruotsinkielisten teatterien, kuvataiteen, kirjallisuuden, musiikin ja liikunnan on saatava enemmän yhteiskunnan varoja.

Television osalta liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen on jo vaatimuksen toteuttanut, kuten edellä on selvitetty. Kielilain uudistamisen tarkoitus on yksinomaan luoda edellytykset noiden muidenkin vaatimusten toteuttamiseksi.

"Rkp:lle on tärkeää pitkään vireillä olleen kielilain uudistaminen alkaneella vaalikaudella. Laxin mukaan olisi luonnotonta, jos Rkp ei olisi hallituksessa paimentamassa tätä asiaa", kirjoitti HS 1.4.99. Kaiken lisäksi Rkp vie tällaisella hallitusohjelmalla hallituksesta toiseen ministeripaikkoja muiden puolueiden edustajilta.

Tämän käsittämättömän ilmiön innoittamana Rkp on tuon vaatimuslistansa koonnut. Ruotsinkieliset sairaanhoitopalvelut ja ruotsinkieliset palvelut kaikilla hallinnon aloilla koko maassa. Tämä vaatimus tarkoittaa, että 95 prosenttisen enemmistön on opeteltava 5 prosenttisen vähemmistön kieli (pakkoruotsi), jotta vähemmistö saisi omakielisen palvelun.

Loogisesti ajatellen olisi mielekkäämpää, että tuo 5- prosenttinen vähemmistö opettelisi enemmistön kielen, saadakseen nuo palvelut ilman kielivaikeuksia, puhumattakaan kansantaloudelle tulevista lisäkustannuksista. Kun vielä muistetaan, että noiden vaatimusten aiheuttamien kustannusten jokaisesta 100 markasta suomalaiset maksavat 95 markkaa, on logiikassa selittämistä. Eivätkä ne kustannukset ole ollenkaan vähäisiä, kuten edellä selvitetty digitelevision esimerkki osoittaa. Rivikansalainen ihmettelee jälleen, miksi eivät Vihreäliitto ja Vasemmistoliitto käytä haluamiensa asioiden läpiviemiseksi samoja tuloksekkaita menetelmiä kuin Rkp.

Ruotsi on tukevasti ruotsinkielisten ja oikeusministerin pyrkimysten takana. Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa 5.3.92 Helsingissä ruotsalainen kansanedustaja Marianne Andersson tuomitsi jyrkästi sen, että Suomen hallitus edes harkitsee pakkoruotsin muuttamista valinnaiseksi.

Pekka Hallberg, jonka oikeusministeri esitteli kielilakikomitean puheenjohtajaksi, on vastikään palkittu ruotsalaisella kunniamerkillä. Pekka Hallbergille on Ruotsin lähetystössä luovutettu Pohjantähden Ritarikunnan suurristi, kertoo Hufvudstadsbladet 29.5.99. Pohjantähden Ritarikunnan suurristi on Ruotsin toiseksi arvokkain kunniamerkki. Missä mielessä kunniamerkki annettiin. Siitä oikeusministeriä lienee informoitu.

Kun peruskoululakia 60-luvulla valmisteltiin, lakia valmistellut komitea hylkäsi pakkoruotsin sisällyttämisen uuteen lakiin. Ennen lain säätämistä hallitus vaihtui. Uusi opetusministeri Johannes Virolainen yhtyi ruotsinkielisten vaatimukseen pakkorotsista ja "runnoi" pakkoruotsin lakiin. Ruotsista käsin suomalasia painostettiin pakkoruotsin puolesta. Muun muassa Ruotsin lähettiläs oli eduskunnan parvekkeella seuraamassa lain ratkaisevaa käsittelyä. Virolainen kutsuttiin Tukholmaan, jossa hänelle luovutettiin Pohjantähden ritarikunnan suurristi. (Sama, jonka Hallberg sai.)

Tästä rivikansalainenkin jo jotakin ymmärtää. Yrittävällä saattaa olla toive ehkä aineellisestakin palkitsemisesta.

Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa enemmistön lapset pakotetaan oppimaan vähemmistön kieli. Viisiprosenttisen vähemmistön kieli. Sillä ajalla, kun suomalaiset koululaiset pänttäävät ruotsia, muiden maiden koululaiset, Ruotsi mukaan luettuna, lukevat jotakin suurta kieltä, englantia, saksaa, ranskaa jne. Kielten opetus Suomen kouluissa tähtää siihen, että kun suomalainen nuori osallistuu kansainväliseen tilaisuuteen, hänen on turvauduttava ruotsalaiseen tulkkiin. Näin ruotsalaiset ovat meidän kielten opetuksemme suunnitellet. Oikeusministerin mielestä näin pitää olla edelleenkin.

Miksi suomalaisen koululaisen valinnan vapaus uhrataan viisiprosenttisen vähemmistön vaatimusten vuoksi. Tällaista käytäntöä rivikansalainen ei ymmärrä. Hyväksyykö puolueväki todellakin tällaisen naapurimaasta vahvasti ohjatun toiminnan.

Tämän kysymyksen selvittämiseksi rivikansalainen on poiminut edellä esitetyistä tapahtumista joitakin havaintoja.

1.Poikkeuksetta asian läpiviemiseksi on tarvinnut taivuttaa vain yksi ihminen, yksi avainasemassa ollut ministeri: Anneli Jäätteenmäki, Olli-Pekka Heinonen, Johannes Koskinen.

2.Aina on kysymyksessä ollut ensikertainen ministeri. Heinonenkin oli ensikertainen pakkoruotsiratkaisussa.

3.Taivuttamisen keinona imartelu; annetaan taivutettavan nauttia vallantunteesta.

4. Kohdehenkilöt tietävät myös, että ruotsinkielisten käyttävät palkitsemista. Palkitsemisvälineinä kunniamerkit. Ruotsalaiset kunniamerkit, sekä omia merkkejä: Axel Olof Freudenthal mitali, jonka on saanut mm. Johannes Virolainen ja Folktigetin ansiomitali, jonka on saanut esim. Martti Ahtisaari. Ehkä aineellinenkin palkitseminen.

5. Rkp:lla on päätoimisia lobbareita.

Jos pakkoruotsi kouluista poistetaan, "näivettyy perustuslakiin pohjautuva kaksikielisyys", väitetään muistiossa, jonka kansanedustaja Henrik Lax ja Folktingetin pääsihteeri Christian Brandt luovuttivat opetusministerille 3.3.98.

6. Edistääkseen Rkp:n asiaa, lobbarit ovat kääntäneet lain pykälän päälaelleen. Kielisäädös (silloinen) on hallitusmuodon 14 §:ssä, joka kuuluu osana lukuun "Suomen kansalaisen yleiset oikeudet ja oikeusturva".

Säädös tarkoittaa nimenomaan sitä, että tullakseen kohdelluksi tasavertaisena kansalaisena suomalaisessa yhteiskunnassa kansalaisen ei tarvitse opetella toista kieltä.

7. Rkp:lla on lobbareita myös muissa puolueissa. Suomenruotsalaisten sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Ilkka-Christian Björklund arvioi, että esitys (ruotsinkieli valinnaiseksi) heijastaa pitkään jatkunutta huolestuttavaa kehitystä: ruotsin kielen asemaa koverretaan yhä enemmän.

8. Rkp:lle on luonnollista ajaa omaa ryhmäetua, on motivaatiota. Jäätteenmäen laki on tehty Folktingetin esityksestä. Heinosen pakkoruotsi ratkaistu ruotsinkielisten ehdotuksen mukaisesti. Digi-tv rahoitettu ruotsinkielisten vaatimuksen mukaisesti.

Esimerkiksi Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan pyrkineistä suomalaisista on jäänyt viimeisen kymmenen vuoden aikana satoja pyrkijöitä ilman opiskelupaikkaa sen tähden, että sinne on otettu kielikiintiöön perustuen pääsykokeessa huonommin menestyneitä ruotsinkielisiä.

Rivikansalainen ei ymmärrä, miksi kansanedustajat hyväksyvät yhdelle ryhmälle tällaisen erioikeuden etujensa ajamiseen. Pitävätkö kansanedustajat Anneli Jäätteenmäen kielilakia mielekkäänä: Postinkantajan Kainuussa ja vaunun siivoojan Joensuussa on osattava ruotsin kieli. Onko Olli-Pekka Heinosen digitaalitv:n ratkaisu oikea suhteessa sosiaalikentän tarpeisiin. Olisivatko kansanedustajat omaehtoisesti säätäneet Ahvenanmaan Itsehallintolain sellaisena kuin se nyt tulkitaan: 5 miljoonan suomalaisen on kysyttävä 25.000:lta ahvenanmaalaiselta, saavatko säätää itselleen tärkeän lain. Itsehallintolaki on vuodelta –51. Ruotsi oli tässäkin merkittävänä painostajana kuten peruskoululakia säädettäessä. Painostuksella oli hedelmällinen maaperä. Sodan jälkeisinä vuosina Suomen ulkopoliittinen asema oli kommunistien toiminnan takia herkkä. Sotakorvaukset olivat rasittaneet taloutta. Ruotsi ja Rkp ovat aina toimineet kiristäjinä tällaisissa tilanteissa.

Ruotsi käytti hyväkseen Suomen tukalaa asemaa, ja painosti muun muassa Ahvenanmaan aseman täsmentämiseen uudistettavalla lailla. Yhteistyössä ahvenanmaalaisten kanssa se sai sanelluksi uuden lain sisällön, jota nyt Rkp:n painostuksesta tulkitaan järjettömällä tavalla.

Yhtä järjen vastainen suomalaisten kannalta on tekeillä oleva kielilaki. Kielilain uudistamiseen ei sinänsä olisi mitään tarvetta. Siihen on lähdetty vain Rkp:n vaatimuksesta.

Päivitetty 28.12.2001