Suomi on ainoa maa maailmassa, jonka kouluissa enemmistön lapset pakotetaan lukemaan vähemmistön kieltä. Viisiprosenttisen vähemmistön kieltä. Pienen naapurimaan kieltä, jolla ei ole mitään käyttöarvoa Euroopassa. Sitä ei tarvita edes Ruotsissa, koska suomalainen kommunikoi siellä englannilla, kuten muutkin ulkomaalaiset. Sillä ajalla, kun suomalaiset koululaiset pänttäävät ruotsia, muiden maiden koululaiset, Ruotsi mukaan luettuna, lukevat jotakin suurta kieltä, englantia, saksaa, ranskaa jne.
Kun suomalainen nuori Euroopassa osallistuu kansainväliseen tapahtumaan, hänen täytyy pyytää joku ruotsalainen tulkikseen. Tähän tähtää kielten opetus Suomen kouluissa. Näin ruotsalaiset ovat sen suunnitelleet. Me suomalaiset kumarramme ja tottelemme. Näin meitä nöyryytetään. Itsenäinen kansa emme vieläkään ole. Henkisesti olemme Ruotsin alamaisia.
Urho Somerkivi: Peruskoulu. Synty, kehittyminen ja tulevaisuus. "Tällä kannalla (hallituksen esitys) olivat yleensä myös pedagogiset asiantuntijaelimet, kuten kouluhallitus, Koulunuudistustoimikunta, Peruskoulun opetussuunnitelmakomitea ym.
Samaan aikaan käytiin tiedotusvälineissä vilkasta keskustelua peruskoulun kieliohjelmasta. Pääosa siitä oli RKP:n järjestämää kampanjaa. …Paasion hallitus jätti paikkansa ja tilalle tuli Koiviston hallitus. Sen opetusministerinä oli Johannes Virolainen, joka jo aijemmin (yhdessä RKP:n ja LKP:n puheenjohtajien kanssa) oli ilmoittautunut kahden kielen puoltajaksi. Hallitusneuvotteluissa tehdyn sopimuksen mukaisesti eduskunta ohjattiin nyt tähän ratkaisuun. RKP oli pannut sen ehdoksi hallitukseen tulolleen. ... Suomalaisessa demokratiassa voi käydä niinkin, että 5 %:n vähemmistö määrää, mitä 95 %:n enemmistön on opiskeltava.
Johannes Virolainen kirjoittaa tästä asiasta kirjassaan Vallankäyttö Kekkosen kaudella:
"Merkittävin kulttuuripoliittinen ratkaisu Koiviston hallituksen aikana oli peruskoulun puitelain valmistelu ja hyväksyminen. Puuttumatta asiaan muuten, on korostettava, että Paasion hallitus (opetusministerinä Reino Oittinen) oli ehtinyt jo antaa lakiesityksen eduskunnalle. Uuden hallituksen aloitteesta esitystä muutettiin siten, että peruskouluun tuli kaksi pakollista kieltä: englanti ja ruotsi, eikä vaan englanti, kuten Oittinen oli esittänyt. (Sittemmin Johannes Virolainen palkittiin Axel Olof Freudenthal-mitalilla, joka annetaan suomen ruotsalaiskansallisen liikkeen ansiokkaille edistäjille. Virolainen on ainoa suomenkielinen nimi mitalin saajien joukossa. Tästä mitalista tarkemmin kohdassa 6. Alempirotuiset suomalaiset.)
Katsauksessaan kielen asemaan 90-luvun Euroopassa kielentutkija Harald Haarman suosittelee suomalaisille englantia, ranskaa ja saksaa. Ruotsin kieli ei yhdistä edes pohjoismaita, koska tanskalaiset eivät osaa nordiskaa, eivätkä muut pohjoismaalaiset saa tanskasta selvää, hän sanoo. (HS 30.11.90.)
Kirjassaan Euroopan maiden koulutusjärjestelmistä, käytännön koulutuspoliitikko, filosofian tohtori Antti Lappalainen sanoo:
Professori Kaarlo Kurki-Suonio:"Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa väestön enemmistön lapset pakotetaan lukemaan vähemmistön kieltä. Pitkän ruotsin tankkaamisen tilalle oppilas voisi valita vaikka pitkän saksan, josta n jo kysyntää työmarkkinoilla." (HS 27.5.90.)
Filosofian lisensiaatti Kirsti Mäkinen:"Skandinaavisuus, jolla pakkoruotsia perustellaan, on suomenkielisille kansainvälisyyden este. Siihen kytketty ruotsinpakko pohjoismaisessa kanssakäymisessä takaa ilmaisuylivoiman ja henkisen ylemmyyden niille, jotka saavat käyttää keskustelussa äidinkieltään." "Kiihko, jolla siitä pidetään kiinni, osoittaa, että kysymys on vallasta, perinteisestä henkisestä ylivallasta, jonka nautinnosta ei haluta luopua." (HS 29.12.92.)
Olli Nuutinen (synt. 1939) on tutkija, opettaja, simultaanitulkki. Hän on kotoisin Pielavedeltä, opiskellut Helsingissä ja USA:ssa, väitellyt tohtoriksi Tukholmassa ja opettanut suomea Åbo Akademissa, Varsovan ja Helsingin yliopistoissa sekä nyt jo parikymmentä vuotta Kööpenhaminan yliopistossa.
Nuutinen toteaa painokkaasti, että pohjoismaalaisten suhtautuminen suomen kieleen on rinnakkainen venäläisten suhtautumiselle kansallisiin vähemmistöihinsä.
Hänen mielestään Pohjoismaat painostivat kevättalvella 1993 lehtikirjoittelulla ja jyrkkäsävyisillä puheenvuoroilla Suomen epärationaaliseen kielenopetusratkaisuun: ruotsin kieli jäi peruskoulussa pakolliseksi. Suomen sisäisiin asioihin puuttuminen legaalistui pohjoismaisuuden nimissä.
Epärealistista kielen opetusta
"Miksi suomenkieliset poliitikot jättivät selittämättä Pohjoismaiden joukkoviestimille tilanteen taustoja? Miksi ei selostettu asiallisesti mistä oli kysymys?" Nuutinen ihmettelee. Ruotsin kielihän tuli koko ikäluokalle pakolliseksi esimerkiksi Helsingin seudulla vasta 1970-luvun lopulla peruskoulun mukana. Nuutinen pitää suomalaista kielenopetusohjelmaa epärealistisena ja uskoo "koulun ja elämän arjen todellisuuden" piakkoin purkavan tilanteen. Auli Hakulisen johtaman kielioppityöryhmän muistiossa esitellään äidinkielen ja vieraiden kielten tuntimäärät eri Pohjoismaissa peruskoulun yläasteella ja lukiossa. Tilasto osoittaa Suomen tilanteen mielettömyyden: suomalaiset potevat yhä alemmuutta omasta kielestään. (Al 31.7.94.)
HS 18.12.1992: Rehtorit vastustavat pakollista ruotsia
Peruskoulujen, lukioiden ja iltakoulujen rehtorit vaativat hallitusta päättämään nopeasti koulujen uudesta tuntijaosta. Rehtorit kannattavat keväällä valmistunutta opetusministeriön alkuperäistä tuntijakoesitystä, jossa ruotsi esitetään valinnaiseksi peruskouluihin.
Myös Koululaisten vanhempien liitto vaatii kannanotossaan ruotsin kieltä peruskoulussa valinnaiseksi kieleksi. Liiton mukaan kaikille pakollisen englannin lisäksi peruskoululaisten on voitava valita toiseksi pakolliseksi kieleksi mikä tahansa koulun tarjoamista kielistä.
Neljä pakollista ainetta
Lukiolaisten liiton mielestä lukiossa riittää neljä pakollista ainetta: äidinkieli, matematiikan yleinen oppimäärä ja kaksi vapaavalinnaista kieltä.
4.1 Tampereen Sammon lukio on ollut kokeilukoulu, jossa ruotsi on ollut ylioppilaskirjoituksissa valinnainen aine. Lukion rehtori Esko Väyrynen kertoo saadusta kokemuksesta. (Al 4.3.98.)
-Jos opetus toimii, ruotsi kirjoitetaan vapaaehtoisena ja sitä myös käytetään myöhemmin elämässä. Vieraan kielen oppii, jos on motivaatiota.Sammon urheilulukiossa urheilijoita on kolmannes ja hekin kirjoittavat ruotsin lähes yhtä usein kuin pakkoruotsimallissa. Pakkoruotsia vitosen edestä päähänsä tankanneet eivät sitä opi, eivätkä myöhemminkään käytä.
4.2 Helsingin Sanomin haastattelussa todettua. (HS 26.9.90.)
"On selvää, että pakollinen ruotsi vähentää harvinaisempien A- kielten valintaa", sanoo toimistopäällikkö Tuomo Häyhä kouluhallituksesta.
Pohjois-Karjalan lääninhallituksen kouluosaston päällikkö Esa Rättyä:
"Ja mikä tärkeää, valinnaisuuden jälkeen ruotsia opiskelevat ne, jotka sitä tarvitsevat ja joilla siitä syystä olisi hyvä motivaatio. Ja vaikka täällä itärajalla ruotsin opiskelu ehkä vähenisi, potti ei menisi yksin venäjälle, vaan myös saksan ja ranskan hyväksi." Suomen työnantajain keskusliitossa STK:ssa pidetään tärkeänä, että kaikissa koulumuodoissa on tarjolla useita kielivaihtoehtoja. Liitossa ei kuitenkaan pelätä ruotsintaitoisten ihmisten vähenemistä, vaikka kielestä tulisi vapaavalintainen. Kiteen yläasteen rehtori Raimo Toropainen sanoo aina kannattaneensa mahdollisimman laajan kielitaidon hankkimista, mutta ruotsin pakollisuudesta jokaiselle oppilaalle aiheutuu selviä ongelmia.
"Kielistä innostuneille ja hyvän kielipään omaaville oppilaille ruotsin lukemisesta englannin ohella ei aiheudu mitään ongelmia. Mutta jos englanti on jo ala-asteella tuottanut vaikeuksia, tulee ruotsista oppilaalle jatkuva kauhun paikka." Pahimmillaan toisen pakollisen kielen opiskelu voi rehtorin mukaan muuttaa 13-15 vuotiaan nuoren koulunkäynnin liki helvetiksi. "Tällaiselle oppilaalle riittäisi yksi pakollinen kieli. Valinnaiseksi pitäisi ehdottomasti saada jokin käytännön aine."
4.3 Jukka O. Mattila, rehtori, Paraisten lukio:
Ruotsin pakollisuus kuristaa kielivalintoja. (HS 26.5.97 lyhennelmä)
-Rehtorina suunnittelen parhaillaan oppilailleni ensi lukuvuoden kurssien toteuttamista. Joka kevät joudun ihmettelemään, kuinka Suomella voi olla varaa maksaa pakollisesta ruotsistaan sellainen hinta, mikä siitä oppilaiden valintojen rajoittamisen muodossa koko valtakunnassa koituu. Otan kansainvälisen vertailuesimerkin tarkastelemalla englantilaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia koululaisia.
Englannissa opiskeleva John käyttää maailmanlaajuisesti tunnettuun äidinkieleensä oppitunneistaan 10 % (todellisuudessa enemmän, mutta se on tässä suuruusluokkatarkastelussa epäolennaista). Loput 90 % hän voi käyttää muihin aineisiin kuten matematiikkaan, luonnontieteisiin, yhteiskunnallisiin, tai taideaineisiin tai muihin kieliin. Ruotsissa asuva Henrik käyttää 10 % omaan äidinkieleensä. Sen lisäksi hänen on opiskeltava vielä toiset 10 % ensimmäistä suurta maailmankieltä, mikä se sitten kohdallaan onkin. Valinnan varaa muihin aineisiin jää 80 %.
Suomalainen Erkki käyttää 10 % omaan harvinaiseen äidinkieleensä, toisen 10 % toiseen kotimaiseen ja kolmannen 10 % johonkin suureen maailmankieleen. Muille opinnoille jää enää 70 %.
Ruotsin kielen tärkeyttä ei kukaan varmasti Suomessa aseta kyseenalaiseksi. Kysymys onkin pelkistetysti siitä, onko ruotsin kielen vaatiminen jokaiselta koululaiselta niin tärkeää, että oppilaan painotusmahdollisuus muihin aineisiin on meillä pysyvästi huomattavasti heikompi kuin muissa maissa.
4.4 Ylioppilaskokeeseen ehdotetaan lisää valinnaisuutta. (HS 11.2.98)
Ylioppilaskoetta ehdotetaan muutettavaksi siten, että kaikille pakollisen äidinkielen kokeen lisäksi kokelaat saavat itse valita kolme muuta pakolista ainetta. Opetusministeriön kokeilua seurannut työryhmä n niin tyytyväinen tuloksiin, että suosittelee uutta mallia koko maahan. Joissakin kouluissa pakollisuuden katoaminen oli jopa lisännyt innostusta ruotsin opintoihin. Sekä opettajilta että oppilailta kysyttiin, millainen ylioppilastutkinto heidän mielestään olisi paras. Yli puolet rehtoreista piti kokeiltua mallia parhaana. Neljännes kannatti mallia, jossa neljä pakollista ainetta voisi valita vapaasti kaikista tutkintoaineista. Suomenruotsalaiset vastustavat.
Suomenruotsalaiset poliitikot ennättivät jo älähtää tutkimustuloksista. Suomenruotsalaisten sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Ilkka-Christian Björklund arvioi, että esitys heijastaa pitkään jatkunutta huolestuttavaa kehitystä: ruotsin kielen asemaa koverretaan yhä enemmän. Myös Rkp:n kansanedustaja Henrik Lax sanoi tiistaina suhtautuvansa esitykseen kriittisesti.
4.5 Yo-tutkintouudiistus kohtasi vain heikkoa vastustusta. (HS 13.5.98)
Ylioppilastutkinto on tarkoitus muuttaa valinnaiseksi niin, että ainoastaan äidinkieli olisi pakollinen. Opetusministeriön tutkintouudistusta valmisteleva työryhmä pyysi lausunnon mietinnöstä kahdeltatoista eri taholta. Lausuntoa pyydettiin muun muassa ammattikoulujen ja yliopistojen rehtoreilta, lukiolaisten liitolta, Opetusalan Ammattijärjestöltä (OAJ) ja Suomen Ammattiin Opiskelevien Keskusliitolta (SAKKI ry).
Ainoastaan Suomen ruotsinkielisten opettajain liitto (Finlands Svenska Lärarförbund) on ottanut täysin kielteisen kannan ylioppilastutkintouudistusta koskevaan asetukseen.
Kommentti: Miksi pakkoruotsi kouluissa.
Meidän kouluissamme luetaan pienen naapurivaltion kieltä. Kieltä, jolla ei ole mitään käyttöarvoa Euroopassa tai sen ulkopuolella.
Niillä tunneilla voitaisiin täydentää joku suuri kieli käyttökelpoiseksi. "Ja miksi itku siitä, että normaali lapsi pannaan oppimaan kahta vierasta kieltä", kyselee Benedict Zilliacus. Me suomalaiset emme vastusta kahta vierasta kieltä, mutta me haluamme oikeuden opetella ruotsin kielen asemasta kielen, jolla on käyttöarvoa Euroopassa ja maailmalla.
Kouluissamme riittää runsaasti tunteja pakkoruotsiin. Peruskoulun yläasteen opetustunnit lukuvuonna 1995/96 prosentteina kaikista tunneista: äidinkieli 11 prosenttia, ruotsin kieli 10,3 prosenttia. Mieletöntä ajan ja energian tuhlausta naapurimaan pieneen kieleen, jolla nykyisessä kansainvälisessä kanssakäymisessä ei ole mitään käyttöarvoa. Näin toimitaan tilanteessa, jossa äidinkielen ja isojen vieraiden kielten sekä muun muassa maatematiikan opettamiseen tarvittaisiin kipeästi lisätunteja.
5.1 Alina Salonen: Peruskoululaisten käsityksiä koulusta ja elämästä Opetushallitus, Moniste 12/1995
Peruskoulun tärkeimmät, kiinnostavimmat, turhimmat ja ikävimmät oppiaineet oppilaiden mielestä
5.2 Nuori kansalainen –tutkimus.
Ennakkotietoja Koulutuksen tutkimuslaitoksen Nuori kansalainen - tutkimuksen kansallisista tuloksista (IEA/Civic Education Study)
Kansallisia tuloksia / IEA/Civics / 02.02.2000 / Koulutuksen tutkimuslaitos / Jyväskylän yliopisto
Kieliryhmien asennoituminen ruotsalaisuuteen Suomessa poikkeaa merkittävästi.
Kieli on keskeinen tekijä suomenruotsalaisessa kulttuurissa ja suomenruotsalaisten poliittisessa järjestäytymisessä Suomessa. Asennoituminen ruotsinkielen asemaan poikkeaa merkittävästi kieliryhmien esken.
Miltei puolet suomenkielisten koulujen nuorista olisi valmis muuttamaan Suomen yksikieliseksi maaksi. Selvä enemmistö (71 %) ruotsinkielisten koulujen nuorista vastusti ajatusta. Suomenkielisten koulujen nuoret ovat puolestaan jyrkempiä vaatiessaan ruotsinkielen opiskelun vapaaehtoistamista (67 %). Ruotsinkielisten koulujen nuoret ovat tässä pehmeämmällä linjalla edelliseen väittämään nähden. Heistä 56 % vastustaa ajatusta, mutta 37 % suhtautuu asiaan myönteisesti. Huomionarvoinen havainto on, että tutkimuksen tiedollisessa kokeessa hyvin menestyneet suomenkieliset oppilaat suhtautuvat ruotsinkielen asemaan Suomessa osin muita kriittisemmin. Parhaimmat yhteiskunnalliset tiedot omaavat nuoret ovat kriittisimpiä ruotsalaisuuden suhteen. Kun suomenkielisille nuorille esitettiin väite, että ruotsinkielen asema tulisi turvata nykyistä paremmin Suomessa, iin 72 % vastusti ajatusta kun heikoimman neljäsosan nuorista ajatusta vastusti vain 49 %.
|
Ylempänä suomenkielisten koulujen oppilaiden
|
olen täysin
|
olen eri
|
olen sa-
|
olen täysin
|
|
|
Suomesta tulisi tehdä virallisesti yksikielinen maa Ruotsin tapaan. |
7
|
26
|
25
|
23
|
20
|
|
Ruotsinkielen opiskelu tulisi muuttaa vapaaehtoiseksi Suomessa. |
4
|
20
|
35
|
32
|
9
|
Esitetty 844 suomenkielisen ja 114 ruotsinkielisen koulun 14-15 -vuotiaalle nuorelle.
|
Ylempänä parhaan suomenkielisen neljäsosan
ja alla heikoimman neljäsosan prosenttijakaumat. |
olen täysin
|
olen eri
|
olen sa-
|
olen täysin
|
en osaa
|
|
Ruotsinkielen asema tulisi turvata nykyistä paremmin Suomessa. |
25
|
47
|
16
|
2
|
10
|
Parhaimpaan neljännekseen sisältyy 212 ja heikoimpaan 203 oppilaan vastaukset tähän osioon.
|
Tutkijan kommentti / mielipide.
|
Uudet tulokset ja lisätietoa tutkimuksesta on löydettävissä 10.3.2000 klo 16.00 lähtien
Sakari Suutarinen Koulutuksen tutkimuslaitos/ Jyväskylän yliopisto
|
olen täysin eri mieltä |
olen eri mieltä |
olen samaa mieltä |
olen täysin samaa mieltä |
en osaa vastata |
|
|
Ruotsin kielen opiskelu tulisi muuttaa vapaaehtoiseksi Suomessa. |
7,2% |
21,6% |
33,4% |
28,1% |
9,8% |
|
Suomesta tulisi tehdä virallisesti yksikielinen maa Ruotsin tapaan. |
10,3% |
29,0% |
22,0% |
19,2% |
19,4% |
|
Esitetty 8. ja 9. luokalle, otoksessa 2163 oppilasta. |
Nuoret ovat valmiita muuttamaan ruotsinkielen asemaa Suomessa. Erityisen halukkaita ollaan vapaaehtoistamaan ruotsin opiskelu. Uudellamaalla ja Väli-Suomessa (alueeseen luettu Vaasan rannikkoseutu) ollaan halukkaampia turvaamaan ruotsinkielen asemaa ja puolustamaan pakollista ruotsin opiskelua. Eniten ruotsinkielen aseman turvaamista kannatetaan Väli-Suomessa ( 37 %) Mielenkiintoisena havaintona voidaan todeta, että eniten ruotsin vapaaehtoistamista (70 %) ollaan vaatimassa Etelä-Suomessa (alueeseen ei kuulu Uusimaa). Yli kolmasosa ruotsinkielisten koulujen oppilaista kannatti myös ruotsinkielen vapaaehtoisuutta.
|
|
olen täysin
|
olen eri
|
olen
|
olen täysin
|
en osaa
|
|
|
Ruotsin kielen asema tulisi turvata nykyistä paremmin Suomessa. |
18,1% |
40,2% |
23,7% |
3,4% |
14,6% |
|
|
Ruotsin kielen opiskelu tulisi muuttaa vapaaehtoiseksi Suomessa. |
6,6% |
22,8% |
34,2% |
29,6% |
6,8% |
|
|
Esitetty noin tuhannelle 15/16 -vuotiaalle |
||||||
|
|
||||||
5.3 Nuoret eivät usko Ruotsin auttaneen tarpeeksi talvisodassa.(Keskisuomalainen 13.3.2000.)
Yli puolet 14 - 15 vuotisista nuorista uskoo, ettei Ruotsi antanut talvisodassa Suomelle tarpeeksi tukea, eikä suomalaisten tarvitse tuntea avusta enempää kiitollisuutta. Tämä ilmenee peruskouluissa tehdyistä yhteiskunnallisia tietoja, taitoja ja asenteita käsittelevästä tutkimuksesta.
Suomalaisten nuorten käsitys talvisodasta tukee käsitystä nuorten Ruotsi-kielteisyydestä, arvioi Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitoksen erikoistutkija Viking Brunell.
Tutkimuksessa selvitettiin myös kieliryhmien asennoitumista ruotsalaisuuteen. Miltei puolet suomenkielisten koulujen nuorista olisi valmis muuttaman Suomen yksikieliseksi maaksi. 67 prosenttia vaati ruotsin vapaaehtoistamista.
Parhaiten koulussa menestyvä neljännes suhtautui kielteisimmin Ruotsin Suomelle antamaan tukeen sodassa. - Tiedollisesti hyvätasoisten oppilaiden suhtautuminen ruotsalaisuuteen ja ruotsin kieleen oli kielteisempi kuin muilla.
5.4 Nokialla tutkittiin kieliä
Nokian nuorkauppakamari ja Nokianvirran yläasteen oppilaat tekivät kielikartoituksen nokialaisissa ulkomaankauppaa käyvissä yrityksissä. Tutkittavana oli 23 erikokoista vientiyritystä. Tutkimuksessa selvisi, että kaupankäynnissä tarvittavat valtakielet ovat tarpeellisuusjärjestyksessä englanti, ruotsi ja saksa sekä hieman jäljessä tulevat ranska ja venäjä. Kielitaitoaan vastaajat arvioivat pääasiassa hyväksi. Saksalla ja englannilla arvioitiin olevan jatkossa yhtä suuri merkitys, mutta ruotsi saisi arvioiden mukaan tehdä tilaa sekä venäjälle että ranskalle. (AL 2.5.1996)
5.5 Enemmistö suomalaisista vastustaa koulujemme pakkoruotsia. (HS 26.3.97)
Taloustutkimuksen teettämässä mielipidetutkimuksessa 70 prosenttia suomenkielisistä oli sitä mieltä, että ruotsi pitäisi olla kouluissa vapaaehtoinen aine. Työväestä 80 prosenttia vastusti pakkoruotsia ja johtajista puolet.
5.6 Mielipidekysely pakkoruotsista.
Aamulehden teettämän mielipidekyselyn mukaan enemmistö kansasta haluaa vapautua pakkoruotsista yo- kokeessa.(Aamulehti 10.6.2000.)
Selvä enemmistö, eli 61 prosenttia tutkimukseen osallistuneista on vapaaehtoisen kielikokeen kannalla. Kun vastaajat jaetaan eri ikäryhmiin, mielipide-erot tuskin ketään yllättävät; mitä nuorempi vastaaja on, sitä innokkaammin hän liputtaa vapaaehtoisuuden puolesta.
Tutkimukseen osallistuneista miehistä peräti 70 prosenttia on sitä mieltä, että valkolakki pitäisi irrota ilman ruotsin koettakin.
Tutkimuksen mukaan ajatus ruotsin kielen vapaaehtoisuudesta puree varmimmin puoluekentän vasemmalla laidalla.
Vasemmistoliiton kannattajista 69 prosenttia on opetusministeri Raskin kanssa samoilla linjoilla.
Demareista 62 prosenttia kannattaa oman puolueensa ministerin linjauksia. Tässä asiassa tukea tulee myös oppositiosta – keskustan kannattajista 63 prosenttia on vapaaehtoisen yo-ruotsin kannalla.
Perinteitä kunnioittavissa kokoomuslaisissa on 39 prosenttia yo- kirjoitusten pakkoruotsin kannattajia. Neljä prosenttia ei ottanut kantaa asiaan.
Kommentti: Ruotsinkieliset ovat tutkimuksessa mukana. Kun heidät jätetään tässä omassa asiassaan pois, nousee vapaaehtoisen kielikokeen kannattajat 65:een prosenttiin.