21.9.98
Opetusministerillä
informaation puute.
Opetusministeri Olli-Pekka Heinonen ei tiedä opetusministeriön alaisen museoviraston johtamista tutkimuksista mitään. Hänen tietonsa mukaan Suomessa ei ole ollut asutusta ennen kuin ruotsalaiset tulivat Suomen etelärannikolle 1100-luvulla. Näin historioitsija Carl Jakob Cardberg on opettanut Näin Henrik Lax on sen Heinoselle kertonut.. (Aamulehti 10.11.1996: Ruotsalaisuuden päivänä 6.11.1996 Helsingin Svenska Gårdenilla illan esitelmöitsijä, historioitsija Carl Jakob Cardberg: Uudellemaalla ei ollut asutusta ennen kun ruotsalaiset 1100-luvulla tulivat.)
Axel Olof Freudenthal –
mitali.
Axel Olof Freudenthal
(1836-1904), Suomen ruotsalaisen kansallisliikkeen alkuunpanija, Helsingin
yliopiston ruotsin kielen professori 1878-1904.
Kansallisliikkeen aatteessa Freudenthalia kannusti kirjeessään
mm. hänen opettajansa ruotsalainen professori Carl Säve
Upsalan yliopistosta:
”Hän (Freudebthal) oli
Suomessa ruotsalaisuuden , ruotsalaisen sivistyksen, koko
eurooppalaisen kulttuurin esitaistelija, joka seisoi kasvotusten
idän (suomalaisen) raakalaisuuden kanssa.” (Professori L A
Puntilan tutkimus ”Ruotsalaisuus Suomessa”, Otava 1944.)
Näytteitä Freudenthalin
opetuksesta. (Puntila)
"Suomalaiset eivät olleet voineet, rotunsa jäsenkansaa kun
olivat, luoda ennen ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista
kulttuuria."
"Ei mikään muu kansa Euroopassa ole osoittanut niin vähän
taipumusta itsenäiseen asemaan kansojen joukossa kuin suomalainen ja
ylipäänsä koko turaanilainen rotu."
"Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka
kuuluvat turaanilaiseen kansansukuun, ei ole mitään erikoisia
luonnonlahjoja itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen
uralla."
"Kukahan tahtoisi käyttää aikaa ja nähdä vaivaa näitten
kehittymättömällä kielellä kirjoitettujen teosten tutkimiseen."
(Ruotsalaisuuden liikkeen arvostelu suomenkielisistä väitöskirjoista
1860-luvulla.)
"Ruotsalaisen talonpojan mielestä suomalainen ammattitoveri
on alempi olento, erämaiden pölkkypää, joka kaikissa suhteissa on
hänestä jäljessä."
"Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vielä vetäneet
vertoja muille kansoille."
"Ruotsia puhuva sivistynyt luokka kuuluu ruotsalaiseen
kansallisuuteen, joka näin ollen oli ollut ja on edelleenkin
valtiaskansa."
Kysymys: Mikä
motivoi ruotsalaisuuden liikkeen tämän tyyliseen kiihkeään
hyökkäykseen. Miksi se oli heille tarpeellista. (Monissa
tutkimuksissa on selvinnyt, että suomalaisilla oli ennen
ruotsalaista miehitystä kehittyneempi kulttuuritaso kuin
germaaneilla Skandinaviassa.)
Freudenthalin opin omaksuneille kansalaisille on vuodesta 1937
alkaen myönnetty Axel Olof Freudenthal – mitalia, vuoteen 1996
mennessä yhteensä 39 kappaletta. Freudenthalin opetus saattaa tuntua
menneeltä ajalta, mutta se elää edelleenkin. Mitalin nykyisiä saajia
ovat mm. Erik Allard v. 1981, Johannes Virolainen v. 1984, (ainoa
suomenkielinen nimi saajien joukossa.), Elisabeth Rehn v.
1994 (siis presidenttiehdokkuutensa aikana), Jutta Zilliacus
v. 1996.
Tämän mitalin saajien käyttäytymisestä havaitaan, että he ovat
hyvin oivaltaneet, mistä ansioista ovat mitalin saaneet, ja mihinkä
se heitä edelleenkin velvoittaa.
Herää kysymys, tiesivätkö äänestäjät, mitä presidenttiehdokas Elisabeth Rehn heistä ajatteli. Lähes puolet suomalaisista
antoi äänensä Rehnille. Kalle Achte, professori, on
epäilemättä Freudenthal-mitalin ansainnut kirjoituksellaan
"Heikko itsetunto on kansallinen ongelma". (HS 18.6.97,
Vieraskynä.) Vuoteen 1996 mennessä hän ei ollut sitä vielä saanut.
Mutta viimeistään hän on sen ansainnut kyseisellä
kirjoituksella..
Kun edellä mainittujen ruotsinkielisten mukaan otetaan vielä
vaikkapa Gösta Ågren sekä Christian Brand, huomataan, kuinka vahvana oppi
alempirotuisista suomalaisista elää tälläkin hetkellä
ruotsinkielisten ajattelussa.
25.11.98
Muista kunnioittaa Finlands Svenska Folktingiä.
Se järjestää vuosittain Ruotsalisuuden päivän juhlan, Suomen
Ruotsalaisen kansallisliikkeen vuosipäivänä 6.11. Tänä vuonna (1998)
se oli 90-vuotisjuhla.
Martti Ahtisaari kunnioittaa.
Aatteellisen pohjan Ruotsalaisuuden päivän vietolle loi
ruotsalaisen kansallisliikkeen alkuunpanija, Helsingin yliopiston
ruotsinkielen professori, Axel Olof Freudenthal. (1836-1911.)
Kivijalkana tälle liikkeelle oli Frudenthalin julistus. Vertaa
edellinen kohta.
Martti Ahtisaari oli tänä vuonna juhlassa ja sai SFS:n kultaisen mitalin (ainoa kultainen mitalin historiassa). Mitali annetaan liikkeen aatteellista toimintaa ansiokkaasti edistäneille henkilöille.
Anneli Jäätteenmäkikin kunnioittaa Freudenthalin aatetta.
Oikeusministerinä Ahon hallituksessa hän lupasi SFS:n
lähetystölle muuttaa kielilakia siten, että kaksikielisyys
laajennetaan koskemaan valtion yhtiöitä ja liikelaitoksia, näin hän
teki samaan aikaan, kun Ruotsissa ja Ahvenanmaalla vähennetään
suomenkielisten oikeuksia.
Sen seurauksena annettiin "Hallituksen esitys eduskunnalle
laiksi kielilain muuttamisesta." (HE 233/1994.) Esityksen
yleisperusteluissa sanotaan (kohta 5):
"Esitys on valmisteltu Suomenruotsalaisten
kansankäräjien aloitteesta
virkatyönä oikeusministeriössä "
Onko Anneli Jäätteenmäki jo saanut mitalinsa, siitä ei
julkisuudessa ole kerrottu.
8.12.98
Muista kunnioittaa ruotsinkielisten vaatimuksia. Aamulehden päätoimittaja Hannu Olkinuoa kunnioittaa. Pääkirjoituksessa 6.12. hän suree:
- Nuorten, erityisesti poikien asenne suomenruotsalaisiin henkii
ilmiselvää syrjintää ja rasistista ajattelua.
Seuraavana päivänä 7.12. Rkp:n puoluehallitus julisti
vaatimuksensa :Tiedotusvälineiden ja kulttuurin puolella on
turvattava ruotsinkielinen palvelu. TV:n lupamaksujen hintaa on
korotettava ruotsinkielisen palvelun turvaamiseksi.(Lehdet
8.12.98)
Rkp:n vaatimus perustuu oppiin alempirotuisista suomalaisista, joita "valtiaskansalla" on oikeus verottaa. Ruotsalaisuuden liike julisti 1800-luvun jälkipuoliskolla: ”Ruotsia puhuva sivistynyt luokka kuuluu ruotsalaiseen kansallisuuteen, joka näin ollen oli ollut ja on edelleenkin valtiaskansa." Kun sen opin mukaan "älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vielä vedä vertoja muille kansoille", kuten ruotsalaisuuden liike (Finlands Svenska Folkting) opettaa.
Jokaisesta sadasta markasta, joka käytetään ruotsinkielisten
kielipalveluun, peritään 95 markkaa suomalaisilta. Ruotsinkielisten
tieto verotusoikeudesta perustuu Ruotsinvallan aikaiseen lakiin,
jonka toimeenpanosta alla esimerkki.
Toimittaja (FST) Leif Nystenin ihailema (HS 7.10.98) lainsäädäntö
tyydytti myös venäläistä miehittäjää. Ruotsin laki jäi voimaan.
ruotsalaiset virkamiehet jäivät asiantunteviksi toimeenpanijoiksi,
ja homma pelasi, kuten seuraava käytännön esimerkki osoittaa:
Valkjärvellä 19.8.1837 talonpojat eivät suostuneet maksamaan
tilanomistajan määräämiä korotettuja maksuja. Kruununvouti J U
Söderhjelm sai käyttöönsä 50 kasakkaa , joiden avulla
talonpojat häädettiin ja heidän asuntonsa hävitettiin.
Häädetyt palasivat leikkuuaikana metsistä pelloille korjaamaan
viljaa. Kun kasakat yrittivät estää työn, syntyi tappelu. Sen
seurauksena talonpoikien toiminnan kaksi alkuunpanijaa (Paavo
Harsia, Antti Halttinen) tuomittiin kuolemaan. Rikoslain 6 luvun 2
§:n perusteella muusta joukosta (18 miestä, 11 naista) tuomittiin
arvalla joka kymmenes kuolemaan ja muut pidettäväksi kuukauden
vesileipävankeudessa. (Historiateos Oma maa: Elokuun 19 päivä.)
Tässä näyte ruotsalaisten maahamme tuomasta kulttuurista,
joka perustui Leif Nystenin ihailemaan "ruotsalaisuuteen ja
germaanisuuteen".
21.12.98
Musta kunnioittaa Rkp:n strategiaa. Sdp kunnioittaa.
”Uutinen”
Entinen Sdp:n kansanedustaja kavalsi kymmeniätuhansia markkoja Lapuan patruunatehtaan uhrien omaisille tarkoitetuista varoista, kertoi ruotsinkielinen ylen Vaasan tv-toimitus 15.12.98 tapauksesta, joka paljastui jo viime keväänä. (Ylen tv-uutiset 15.12.98, Aamulehti 16.12.98, HS 17.12.98)
Miksi ruotsinkielinen toimitus kaivoi uutiseksi 8 kk
vanhan tapauksen, joka on jo silloin selvitetty, käsitelty
tiedotusvälineissä ja korvattu.
Vaalit ja uusi hallitus ovat edessä. Hallituskumppanina
Kepulta on helpompi kiristää etuoikeuksia ruotsinkielisille.
On siis pyrittävä heikentämään Sdp:n vaalimenetystä, että se
joutuisi oppositioon.
Sdp:n tukeen he aina voivat luottaa, kuten ruotsinkielisten
demarien puheenjohtajan Ilkka-Christian Björklundin käytös
osoittaa.
Opetusministeriön työryhmä esitti ylioppilaskoetta muutettavaksi
siten, että vain äidinkieli olisi pakollinen ja toinen kotimainen
olisi vapaaehtoinen. Tämän johdosta Björklund kiirehti julistamaan,
että esitys heijastaa huolestuttavaa kehitystä: ruotsinkielen asemaa
koverretaan. Rkp:n Henrik Laxin hän sai säestäjäkseen. (HS
11.2.98)
10.1.99
Muista kunnioittaa ruotsinkielisten musiikillista lahjakkuutta.
Hannu-Ilari Lampila kunnioittaa.
”Suomenruotsalaiset ovat kultivoituneempia, lahjakkaampia ja
musikaalisempia kuin suomalaiset.” (Lampila HS 7.1.99 Lappeenrannan
laulukilpailun arvostelussa.)
Kun vuoden 1998 Finlandia-palkinnon kuudesta ehdokkaasta kukaan
ei ollut ruotsinkielinen kirjailija, vaikeroi ruotsinkielinen
toimittaja: ”Tämä vääryys tapahtuu nyt jo toisen kerran perätysten.”
(HS)
Kulttuuriministeri ja muut alan ruotsinkieliset vaikuttajat
oivalsivat jo silloin, että laulukilvassa ei vääryys toistu. Ja
kilpailun kahdeksasta finalistista olikin vain kaksi suomalaista,
naisten sarjan viimeiset.
Herkistyneenä seuraamme, kuinka moni näistä kuudesta kulttuurisen
vääryyden kompensaatiosta välähtää taidemaailman
tähtitaivaalle.
Alan ruotsinkielisestä glooriasta jo näyttöä on: Linda Lampenius sekä Marika Krook (euroviisu).
2.2.99
Tiedoksi puolueaktiiveille
Rkp:n puoluehallitus julisti Helsingissä 7.12.98 tavoitteensa
uudessa hallituksessa. Jokaisessa niissä vaaditaan lisää
etuoikeuksia ruotsinkielisille:
1. Suomenkielisissä kunnissa on saatava ruotsinkieliset
sairaanhoitopalvelut.
2. Kaikilla hallinnon aloilla tulee saada ruotsinkieliset
palvelut koko maassa. (Perustuslain mukaan näin tulee olla
ruotsinkielisissä ja kasikielisissä kunnissa.)
3. TV:ssa on luotava ruotsinkielinen koko maan kattava täyden
palvelun kanava, joka tarjoaa ohjelmia parhaaseen katsoja-aikaan
jokaisena päivänä. Rahoituksen järjestämiseksi TV;n lupamaksuja on
korotettava.
4. Yhteiskunnan tuki ruotsinkielisille lehdille on turvattava.
5. Ruotsinkielisten teatterien, kuvataiteen, kirjallisuuden,
musiikin ja liikunnan on saatava enemmän yhteiskunnan varoja.
Jokaisesta 100
markasta, joka menee tämän listan kustannuksiin, peritään 95 markkaa
suomalaisilta.
Listasta näkee, että ruotsinkieliset luottavat tällaiseen
ruotsinvallan aikaisen lain
heille säätämään verotusoikeuteen, jonka toimeenpanosta seuraava
esimerkki. (Kun Suomi joutui Venäjän alaisuuteen, Ruotsin lait jäivät
voimaan ja ruotsalaiset virkamiehet paikalleen sen asiantuntevina
toimeenpanijoina.)
Valkjärvellä 1837 talonpojat eivät suostuneet maksamaan tilanomistajan määräämiä korotettuja maksuja. Kruununvouti J U Söderhjelm sai käyttöönsä 50 kasakkaa , joiden avulla talonpojat häädettiin ja heidän asuntonsa hävitettiin. Häädetyt palasivat leikkuuaikana 19.8.metsistä pelloille korjaamaan viljaa. Kun kasakat yrittivät estää työn, syntyi tappelu. Sen seurauksena talonpoikien toiminnan kaksi alkuunpanijaa (Paavo Harsia, Antti Halttinen) tuomittiin kuolemaan. Muusta joukosta (18 miestä ja 11 naista) tuomittiin arvalla rikoslain 6 luvun 2 §:n perusteella joka kymmenes kuolemaan ja muut pidettäväksi kuukauden vesileipävankeudessa. (Historiateos Oma maa: Elokuun 19 päivä.)
Jo nyt tuon
verotusoikeuden toteutuminen on rankka menoerä suomalaisille.
Vuosina 1985-1995 on maamme korkeakoulujen aloituspaikoista
ollut 8-10 % ruotsinkielisiä, kaupallisella alalla 20-25 %.
(Tilastokeskus: korkeakoulutilastot 1985-1989 ja 1990-1995.) Näin
siitä huolimatta, että ruotsinkielisten opiskelijoiden määrä on
vain 5 %.
Korkeakouluopetus tuli 1970-luvulla kokonaan valtion vastuulle. Siitä alkaen on vuosittain satoja suomenkielisiä jäänyt ilman opiskelupaikkaa, kun paikat on annettu kiintiöiden perusteella heitä huonommin pääsykokeissa menestyneille ruotsinkielisille. Tällaisella perustuslain vastaisella menettelyllä on viimeisen 25 vuoden aikana jätetty ilman opiskelupaikkaa yli 10000 suomenkielistä opiskelijaa.
Jokaisesta 100 markasta, joka opetuksen järjestämiseen
käytetään, suomalaiset maksavat 95 markkaa. Kysymyksessä on siis
miljardiluokan tulonsiirto suomalaisilta ruotsinkielisille.
YLE:n kustannuksista, suomalaiset maksavat 95 %, mutta
saavat lähetysaikaa vain 65 %. Ruotsinkieliset maksavat
kustannuksista 5 %, mutta saavat lähetysaikaa 35 %
(YLE:n osavuosikatsaus
tammi-elokuu 1998.)
Ei ollenkaan ihme, että he haluavat säilyttää ylemmyytensä. Eräs keino siihen on syyttää suomalaisia rasisteiksi.
Aamulehti 6.12.98 :
Keskustelua paljon väkevämpiä lääkkeitä esittää YK:n
ihmisoikeuskomitean jäsen ja Åbo Akademin oikeustieteen professori
Martin Scheinin. Yliopistonsa Meddelanden-lehdessä hän
suomii yhteiskunnan rakenteellista rasismia, joka näkyy
viranomaisten suhtautumisessa ulkomaalaisiin kohdistuviin rikoksiin
esimerkiksi niin, että poliisi ei lähde tutkimaan niitä kovin
hanakasti. Eikä syyttäjä nostamaan syytettä."
Tunnetuin rasisti on rasismin tunnistaja.
Rasismin etsintä on yleisin rasismin muoto.
Ylivoimaisesti voimakkain rasistinen ilmiö Suomessa on
pakkoruotsi. 95 prosenttisen enemmistön on opeteltava 5 prosenttisen
vähemmistön kieli.
6.4.99
Muista kunnioittaa Rkp:n intressejä.
Kansanedustajat kunnioittavat.
Rkp:n puoluehallitus julisti Helsingissä 7.12.98 tavoitteensa
uudessa hallituksessa. Ne on selvitetty edellisessä kohdassa.
Jokaisessa niissä vaaditaan lisää etuoikeuksia
ruotsinkielisille:
Henrik Lax vahvisti tuon ohjelmavaatimuksen hallituskaavailussa
Lipposen ensimmäisen tunnustelun jälkeen. (HS 1.4.99.) :
"Rkp:lle on tärkeää pitkään vireillä olleen kielilain uudistaminen alkaneella vaalikaudella. Laxin mukaan olisi luonnotonta, jos Rkp ei olisi hallituksessa paimentamassa tätä asiaa."
Tällaisella hallitusohjelmalla Rkp vie hallituksesta toiseen
kaksi ministeripaikkaa muiden puolueiden edustajilta.
Tämän käsittämättömän ilmiön innoittamana Rkp vaatii
Ruotsinkieliset sairaanhoitopalvelut ja ruotsinkieliset palvelut
kaikilla hallinnon aloilla koko maassa. Vaatimus tarkoittaa, että 95
prosenttisen enemmistön on opeteltava 5 prosenttisen vähemmistön
kieli (pakkoruotsi), jotta vähemmistö saisi omakielisen
palvelun.
Loogisesti ajatellen olisi mielekkäämpää, että tuo 5 prosenttinen
vähemmistö opettelisi enemmistön kielen, saadakseen nuo palvelut
ilman kielivaikeuksia. Kun vielä muistetaan, että noiden vaatimusten
aiheuttamien kustannusten jokaisesta 100 markasta suomalaiset
maksavat 95 markkaa, on logiikassa selittämistä.
Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että Rkp oli vaalien häviäjiä.
Sen kannatus oli 5544 ääntä (4%) vähemmän kuin edellisellä kerralla
ja oli vain 5.1 % annetuista äänistä.. Kumminkin Rkp:n päälaelleen
kääntämä logiikka, enemmistön on opeteltava vähemmistön kieli, saa
kannatusta multa puolueilta. Lisäksi, kuten jo mainittu, Rkp
vie tämän ohjelmansa ajamiseksi hallituksesta toiseen kaksi
ministerin paikkaa muiden puolueiden edustajilta.
Tämä korruptioilmiö on ilmeisesti myös yksi selitys äänestäjien
turhautumiselle. Äänestysprosentti jää kerta kerralta pienemmäksi.
16.10.99
Kulttuurin kompensaatiot.
Muista kunnioittaa ruotsinkielisten musiikillista lahjakkuutta,
kehotimme Lappeenrannan laulukilpailun jälkeen HS:n arvostelun
7.1.99 perusteella. (Edellä muistutus 5.)
Kirjoitimme silloin muun muassa:
"Kun vuoden 1998 Finlandia-palkinnon kuudesta
ehdokkaasta kukaan ei ollut ruotsinkielinen kirjailija, vaikeroi
ruotsinkielinen toimittaja: ”Tämä vääryys tapahtui nyt jo toisen
kerran.” (HS)
Kulttuuriministeri ja muut alan ruotsinkieliset vaikuttajat
oivalsivat jo silloin, että laulukilvassa ei vääryys toistu. Ja
Lappeenrannan kilpailun kahdeksasta finalistista olikin vain kaksi
suomalaista, naisten sarjan viimeiset.
Herkistyneenä seuraamme, kuinka moni näistä kulttuurisen
vääryyden kuudesta kompensaatiosta välähtää taidemaailman
tähtitaivaalle.
Sen jälkeen on ollut kaksi kilpailua, joissa Lappeenrannan
menestyjät aikaisemmin ovat tulleet esille:
1. Cardiffin BBC:n Singer of the World-kilpailu toukokuussa..
Maailman arvostetuimpia laulukilpailuja. Vuonna 1983 sen voitti
Karita Mattila. Sittemmin siellä ovat menestyneet muun muassa
Lappeenrannan voittajat Soile Isokoski ja Kirsi Tiihonen. Tänä
vuonna sinne ei kelpuutettu edes osanottajaksi ainoatakaan
suomalaista.
2. Kansainvälinen Mirjam Helin-laulukilpailu
Helsingissä elokuussa. Aluksi yksi Lappeenrannan kulttuurisen
vääryyden kompensaatioista oli yrittämässä. Mutta kansainvälisen
tuomariston arvioinnissa ruotsinkielisen hienostuneisuus,
jonka HS:n kriitikko Ilari Lampila Lappeenrannassa pani merkille, ei
pidemmälle kantanut.
5.9.99
Muista kunnioittaa dopingpullo-journalismia!
Yle (Arno Wessberg), Helsingin Sanomat (Janne Virkkunen) ja Aamulehti
(Hannu Olkinuora) kunnioittavat.
Arno Wessbergin Yle antoi 19.7.99 Rehnille kahdessa TV:n
uutislähetyksessä minuuttitolkulla aikaa selostaa edessä
olevaa YK-matkaansa. Aamulehti antoi Rehnin tarinoille
uutistilaa viiden palstan leveydellä värikuvan kanssa. Samoin HS
kuuden palstan leveydellä. Näissä uutisissa Rehn ilmoitti
kertovansa lähemmin uudesta tehtävästään lähettiläänä Balkanilla
sitten, kun on neuvotellut (22.7.) uuden työnantajansa kanssa.
Mikä nakertaa Rehnin uskottavuutta. Miksi hänen vilpittömyytensä
vaikuttaa epäilyttävältä. Tämä vaikutelma oli voimakas em. TV:n
iltauutisissa.
Poikkeuksellisen näkyvästi julkaistu uutinen on saanut
kansalaiset mielenkiinnolla odottamaan, mikä on tuo uusi
toimeksianto Tätä kirjoitettaessa Rehnin ilmoittamasta
neuvottelupäivästä on kulunut viisi viikkoa, mutta odottamaamme
suurta uutista emme ole saaneet. Aamulehdessä kerrottiin
(25.7.) jokseenkin huomaamattomasti (lyhyt pätkä sisäsivulla yhdellä
palstalla) Rehnin Bosnian selvityksestä YK:ssa, sekä 31.8. lyhyesti,
että Rehn on edellisenä päivänä puhunut Espoossa seminaarissa. Rehn
on siis jo kotimaassa, mutta uutinen uudesta tehtävästä on unohtunut
antamatta. Asiaa seurannut yleisö alkaa miettiä, eikö vaikutelma
Rehnin epäilyttävästä vilpittömyydestä ollutkaan aiheeton. Rehnin
tarinan (dopinpullo-journalismin) johdonmukainen jatko olisi, että
hän ilmestyy TV-ruutuun kertomaan kieltäytyneensä tarjotusta
tehtävästä, voidakseen ryhtyä monien kansalaispiirien toivomuksen
mukaisesti presidenttiehdokkaaksi.
Tässä yhteydessä on paikallaan muistaa Rehnin kotimaisiakin
ansioita. Ensimmäinen niistä on Axel Olof Freudenthal-mitali.
Axel Olof Freudenthal (1836-1904), Suomen ruotsalaiskansallisen
liikkeen alkuunpanija, Helsingin yliopiston ruotsin kielen
professori 1878-1904, julisti oppia alempirotuisista suomalaisista.(
L A Puntilan väitöskirja ”Ruotsalaisuus Suomessa”, Otava
1944.)
Freudenthalin opin pääteemoja ovat:
”Ruotsia puhuva sivistynyt luokka kuuluu ruotsalaiseen
kansallisuuteen, joka näin ollen oli ollut ja on edelleenkin
valtiaskansa.”
”Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vielä vetäneet vertoja
muille kansoille.”
Ruotsalaisuuden liike on vuodesta 1937 alkaen myöntänyt Axel
Olof Freudenthal–mitalia
vuoteen 1996 mennessä yhteensä 39 kappaletta henkilöille,
jotka ovat ansiokkaasti levittäneet oppia alempirotuisista suomalaisista.
Elisabeth Rehn sai mitalin
v. 1994 (presidenttiehdokkaana).
Hän on ainoa, joka on saanut sen korkeimman arvoisena, kultaisena. (Muut
mitalin saajat: Kotisivu http://www.sci.fi/~eiry
Osa 6. Alempirotiset suoamalaiset.) Seuraavassa pari näytettä Rehnin
puheista. Ne osoittavat,
että hän on tuon opin aidosti sisäistänyt, ja on mitalinsa ansainnut.
"Suomalaiset eivät ole kulttuurimaan
tasolla". (Siuntiossa 5.1.91, Aamulehti 6.1.) "Olen
miettinyt, että pitäisi antaa kirjeet jonkin tutkijan käyttöön,
koska ne heijastavat Suomen kansan henkistä tilaa". Kirjeissä
häntä oli sanottu hurriksi ja muukalaiseksi. (HS 4.3.94.) Siis
presidenttiehdokkaan ja kansan ajattelun ristiriitatilanteessa vika
on alempirotuisen kansan psyykessä..
Syksyllä -92 Rehn (ministerinä) järjesti somaliperheen siirron
Tallinnasta Suomeen (rangaistava teko), tietäen ulkoministeriön ja
sisäministeriön kielteisen ratkaisun asiassa. (HS 21.1.94.) Se oli
ruotsinkielisen ministerin kettutyttöilyä. Hänen mielestään lait on
säädetty alempirotuisten suomalaisten noudatettavaksi.
eiry@sci.fi
8.12.99
Muista kunnioittaa journalistin etiikkaa. Aamulehti (Hannu
Olkinuora ) kunnioittaa.
Lehti selosti 14.11. Elisabeth Rehnin kampanja-avausta
Tampereella. Juttuun mahtui mm. selkäkuva yleisöstä salin ovella
osoittamaan, että kaikki eivät mahtuneet sisälle. Mutta tilaisuuden
erikoisuus, se, että sinne oli järjestäjän toimesta kuljetettu
linja-autoilla yleisöä ympäri maakuntaa paikkakunnilta, joissa asuu
ruotsinkielistä väkeä, jäi kertomatta.
"Isäntäväen kieli tietysti", vastasi Rehn edellisellä
kerralla, kun häneltä kysyttiin, mikä on presidentinlinnan kieli,
jos hänestä tulee presidentti. Nyt Suomalaisuuden Liitto on
kampanjoinut, kuten sen sääntöjen mukaisena tehtävänä on, sen
puolesta, että presidentinlinnan kieli tulisi olla suomalaisten oma
kieli. Tästä asiasta Aamulehti sanoo pääkirjoituksessaan 31.10.
"Liiton tapa pelotella kielikysymyksellä on tökerö ja
vastenmielinen. Liitto menettäisi maineensa . jos sillä sellainen
olisi."
Dopingpullo-journalismissa, jossa kerrottiin Elisabeth Rehnin
uudesta YK- tehtävästä Balkanilla, Aamulehti ylti tasaveroiseen
näyttöön isompiensa (HS:n ja Yle) kanssa.
Rehnhän kertoi 19.7.99 näissä viestimissä (Toimittajille 9,
5.9.99.), että yksi YK:n alajärjestö on pyytänyt häntä Balkanin
lähettilääkseen. ”Tässä on jännää se, että tehtävän voi hoitaa
täältä kotoa käsin”, kaavaili Rehn, ja lupasi kertoa tehtävästä
lähemmin sitten kun on neuvotellut asiasta.
Rehn on palannut matkaltaan jo monta kuukautta sitten ja pitänyt
monta vaalikampanjaa, mutta hän on unohtanut kertoa, mikä tuo
tarjottu tehtävä oli. Vaikutta siltä, että YK:ssa kukaan ei
innostunut hänen haamulähettilään tehtävästään, eikä
ymmärtänyt, kuinka "jännää se on". Näin mainittujen
viestimien dopingpullo-journalismin luonne terävöityy. Aamulehdessä
myös sen syvyys. Siellä se on olennainen osa journalistin
etiikkaa.
Eiry
15.4.2000
Muista kunnioittaa valikoivaa etiikkaa. Yle (Arne Wessberg) ja Helsingin Sanomat (Janne Virkkunen) kunnioittavat.
Viimeisistä puolueiden kannatustutkimuksista Yle ja HS ovat
kertoneet vain kolmen suurimman puolueen kannatusluvut. Pienempien
puolueiden kannatus kattaa kolmanneksen äänestäjistä. Siis yli
miljoona äänestäjää, joiden mielipidettä Yle ja HS pitävät niin
merkityksettöminä, että sitä ei kannata kertoa. Sen sijaan ne
pitävät kertomisen arvoisena Rkp:n (Folktinget) tuottaman kolmelle
sadalle henkilölle tehdyn kyselytutkimuksen tulosta.
HS 30.3.2000: "Ruotsia voi puhua arastelematta.
Kysymys Talar du svenaka (Puhutko ruotsia) ei pelota palvelualalla
työskenteleviä suomenkielisiä pääkaupunkiseudulla. Kolmestasadasta
haastatellusta 61 prosenttia sanoi suhtautuvansa myönteisesti
siihen, että ruotsinkielinen suomalainen aloittaa keskustelun
ruotsiksi. Ikävänä tilannetta piti viidesosa vastaajista. Tutkimusta
varten haastateltiin yli 20-vuotiaita palvelualalla
työskenteleviä." Tämän tiedon HS julkaisi viidellä palstalla
kolmipalstaisen valokuvan kanssa. Kielteisesti suhtautuneita oli
neljännes (25 %), mutta HS kertoo, että heitä oli vain viidennes.
Edellisenä päivänä Ylen TV-uutisissa akateemikko Erik Allardt sai
runsaasti aikaa tämän "tutkimuksen" laveaan analysointiin.
Hän tulkitsi sen suomalaisten myönteiseksi suhtautumiseksi
ruotsinkielisiin. Palvelualan koulutuksessa opetetaan, että
asiakkaaseen on aina suhtauduttava myönteisesti, puhuipa hän sitten
kiinaa tai ruotsia. Kun siitä huolimatta 25 % vastaajista ilmoitti
kielteisen suhtautumisensa, tarvitaan asian myönteiseksi
tulkitsemiseen Erik Allardt, Rkp:n Freudenthal-mitalilla palkittu
luottoprofessori. Allardt lienee tyypillisiä ruotsinkielisiä
professoreita: Lukioon 2 numeroa huonommalla peruskoulun
keskiarvolla kuin suomalaiset oppilaat, yliopistoon kielikiintiöllä
(6 pistettä huonommalla koetuloksella) ja professoriksi
erioikeudella.
Suhteellisuuden taju ei ole Arne Wessbergillä ja Janne
Virkkusella rasitteena.
Koko juttu "Talar du svenska" - tutkimuksesta on lähes
saman käsitteistä dopingpullo-journalismin kanssa, johon Yle ja HS
antaumuksella osallistuivat Elisabeth Rehnin vaalikampanjassa.
Siinähän oli kysymyksessä Elisabeth Rehnin keksimä perätön tarina
hänelle muka tarjotusta tehtävästä YK:n Balkanin lähettiläänä,
jonkinlaisena haamulähettiläänä, joka voi hoitaa tehtävän kotoa
käsin Suomesta. Siitä olemme kertoneet muistutuksissa 9 ja 10. Rehn
onkin oivallinen linkki analysoitaessa Arne Wessbergin ja Janne
Virkkusen valikoivaa etiikkaa. He samaistuvat Rehnin muiden
kannattajien kanssa. Wessberg on syntyperäinen rehniläinen ja
Virkkunen taistolaiskulttuurinen sukulaissielu. Matts Andersen
kertoo kirjassaan Flykten västerut (Sahlgren Förlag 1987) viime
sodan aikaisista käpykaartilaisista: "Kesällä 1944 karkureista
62 0li ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Närpiöstä katosi Ruotsiin ja
metsän kätköihin 292 asukasta ja Korsnäsistä 184, eli 4,8 %
asukkaista. Joistakin kylistä lähtivät kaikki asekuntoiset
miehet." Näin sota-aikana. Aamulehti 14.5.97: ”Väestöpohjaan
suhteutettuna Vaasan sotilasläänin alueella on erittäin korkeat
asepalveluksesta kieltäytyvien määrät erityisesti ruotsinkielisten
keskuudessa. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan MTS:n
pääsihteerin, tohtori Silvo Hietasen mukaan Vaasan läänin luvut ovat
korkeat verrattuna vaikkapa Hämeen tai Turun ja Porin läänin
väestöpohjaan.” Näin kolme vuotta sitten. Elisabeth Rehnin
kannattajat löytyvät Matts Andersenin mainitsemista
ruotsinkielisistä käpykaartilaisista. Hän sai muun muassa Närpiössä
59,5 %, Maksamaalla 63,0, Vårdössä 59,6 ja Maalahdessa 58,5 %
äänistä.
Siviilielämässä Rehnin kannattajien erikoisuus näkyy ymmärtämisen
tasossa. Ruotsinkielisiin lukioihin pääsee 1-2 numeroa alemmalla
peruskoulun keskiarvolla kuin suomalaisiin. Yliopistoihin
ruotsinkielinen pyrkijä pääsee huonommalla pistearvolla kuin
suomalainen. Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan
jopa 6 pistettä huonommalla pistearvolla. HS 23.6.89:
"Ruotsinkielisille esitetään omaa sisäänottoa Helsingin
yliopiston tähtitieteelliseen, maa- ja metsätaloustieteelliseen ja
oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Ruotsinkielisille nykyisin varatut
kiintiöt eivät ole täyttyneet, koska hakijat eivät ole yltäneet
vaadittuun pisterajaan."
Eiry
15.5.2000
Dopingpullojournalismia 2. (Riitta Järventie Aamulehti
8.5.2000.)
Otsikolla ”Tippa viinaa, kuorolaulua ja lähimmäisenrakkautta”
Riitta Järventie kertoo Markku T Hyypän "tutkimuksesta",
jonka mukaan "sosiaalinen pääoma" selittää Pohjanmaan
rannikon ruotsinkielisten suomalaisia pidemmän keski-iän.
"Tutkimuksen" mukaan sosiaalista pääomaa on
suomalaisilla vähemmän, koska "on aika kamalaa, miten paljon
suomalaiset ovat lapsena saaneet piiskaa varmaan ihan hyvää
tarkoittavilta vanhemmilta".
"Tutkija" ei selitä, miten tämän "kamaluus"
on mitattu ja verrattu ruotsinkielisiin. Sama puute vallitsee
muidenkin kriteerien kohdalla, jotka "tutkijan" mukaan
kuuluvat sosiaaliseen pääomaan. Näin koko "tutkimus"
perustuu hypoteettisiin olettamuksiin.
Sen sijaan tekijät, joista on konkreettista tietoa,
"tutkija" on kokonaan unohtanut.
Viime sotiemme 90.000 kaatunutta kuolivat 45 vuotta aikaisemmin
kuin normaali keski-ikä olisi edellyttänyt. Samoin 188.000
haavoittunutta on kuollut keskimäärin 22 vuotta normaalia
aikaisemmin. Sodan sukupolven väestöstä miehiä oli 1.780.000.
Kaatuneissa ja haavoittuneissa menetetyt vuodet merkitsevät tälle
miesmäärälle jaettuna keski-iän alenemista 4,6 vuotta.
Kun muistetaan ruotsinkielisten osuus sodassa, heidän keski-
ikäänsä sota ei ole alentanut.
Matts Andersen kertoo kirjassaan Flykten västerut (Sahlgren
Förlag 1987) viime sodan aikaisista käpykaartilaisista:
"Kesällä 1944 karkureista 62 0li ruotsinkieliseltä
Pohjanmaalta. Närpiöstä katosi Ruotsiin ja metsän kätköihin 292
asukasta ja Korsnäsistä 184, eli 4,8 % asukkaista. Joistakin kylistä
lähtivät kaikki asekuntoiset miehet." (Juuri Hyypän tutkimia
rannikon ruotsalaisia.)
Niistä ruotsikielisistä, jotka eivät lähteneet käpykaartin,
kertoo Sotatieteen laitoksen historiateokset Talvisodan historia,
WSOY 1991 ja Suomen sota 1941 - 1945. (Kustannus Oy Kivi, 1952 -
1958.):
Talvisodassa joulukuun 23. päivän hyökkäyksessä Kannaksella
ainoa suomenruotsalainen joukko, yksi pataljoona, kääntyi annetusta
suunnasta 90 astetta ja joutui taisteluun rinnalla etenevän
suomalaisen joukon kanssa. Oman selityksensä mukaan se joutui
ylivoimaisen vihollisen sivustahyökkäyksen kohteeksi ja palasi
takaisin vajaan tunnin kuluttua Suomalaiset joukot jatkoivat
hyökkäystä 8 tuntia ja alkoivat vetäytyä vasta ylemmän johdon
käskystä. (Osa 2. s. 74.); Jatkosodassa 26.6.44 Ruotsinkielisen JR
13:n II pataljoona ei noudattanut käskyä lähteä hyökkäykseen
suomalaisten pataljoonien kanssa, vaan pysyi asemissaan. Tästä
syystä suomalaistenkin eteneminen valui hukkaan. (Osa 7, ss. 353--
354.) 28.6. sama pataljoona lähti metsiä myöten pakoon ja jätti
raskaat aseensa vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen.
Jälleen ilman lupaa. (Osa 7, s. 378.) Nämä esimerkit osoittavat
ruotsinkielisten käyttäytymisen yleislinjan koko sotien ajalta.
Niinpä ruotsinkielisten suhteelliset miesmenetykset olivat 1/10
suomalaisten tappioista. Heidän keski-ikäänsä sota ei ole
vaikuttanut. Tällaiset näytettävissä olevat tosiasiat eivät sovi
dopinpullojournalismiin, siksi ne puuttuvat tohtori Hyypän
"tutkimuksesta".
Entä sitten psyykiset tekijät, kuorolaulu ja lähimmäisenrakkaus.
"Ruotsinkielisille esitetään omaa sisäänottoa Helsingin
yliopiston tähtitieteelliseen, maa- ja metsätaloustieteelliseen ja
oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Ruotsinkielisille nykyisin varatut
kiintiöt eivät ole täyttyneet, koska hakijat eivät ole yltäneet
vaadittuun pisterajaan." (HS 23.6.89.) Helsingin yliopistossa
vuonna 1995 pääsi opiskelemaan esim. historiaa seuraavilla
pistemäärillä: Pääsykoe (maks. 10 p.), suomenkieliset 6,13 p,
ruotsinkieliset 4,31 p. Pääsykoe + ylioppilastodistus (maks. 19 p.),
suomenkieliset 14,50 p, ruotsinkieliset 11,91 p. Alemmat
pääsyvaatimukset ja niistä kertovat luvut osoittavat, että
ruotsinkielisten alempi ymmärtämisen taso on virallisestikin
todettu. Tämän asteinen ymmärtämisen taso osoittaa psyyken
yksinkertaisuutta, joka tekee elämän tasaisemmaksi,
huolettomammaksi. Se pidentää ikää. Tämä päätelmä perustuu
konkreettisiin lukuihin, joten se on kiistattomasti tieteellisempi
selitys pidemmälle keski-iälle kuin Hyypän teoriat kuorolaulusta ja
lähimmäisenrakkaudesta.
Päätelmä: Suomalaiset miehet elävät mieluummin 70 vuotta
suomalaisena miehenä kuin 80 vuotta ruotsinkielisenä
käpykaartilaisena.
Eiry
2.10.2000
Kansanedustajille ja puolueaktiiveille.
Muista kunnioittaa
huonoa yleissivistystä. Helsingin Sanomat kunnioittaa.
”Suomalaiset ovat ylpeitä yhteisestä historiastaan osana Ruotsin
kuningaskuntaa. Meillä on myös syytä olla kiitollisia siitä
sivistyksestä, joka Suomeen syntyi Ruotsin vallan aikana”,
kirjoittaa vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen. (HS
17.9.2000.)
Mistä Virkkunen on saanut tietonsa, kun historian tutkijat eivät
näe mitään yhteisyyttä suomalaisten ja ruotsalaisten historiassa ja
kulttuurissa. He näkevät vain alistettuja suomalaisia ruotsalaisen
miehittäjän mielivallan alaisuudessa, jossa osapuolten historia on
niin kaukana toisistaan kuin se vain olla voi.
Kulttuurista tutkijat toteavat, että Ruotsinvallan aika
tukahdutti suomalaisen kulttuurin kehityksen viideksi vuosisadaksi.
Kun päästiin Ruotsin vallasta eroon, alkoi vilkas kulttuurinen
kehitys
Ruotsinvallan aikaista historiaa. Ruotsalaisten antama
nimi Finland (Fienland), Vihollismaa, kuvaa suomalaisten raivokasta
vastarintaa ruotsalaisten valloituspyrkimyksille, sanoo ruotsalainen
historioitsija Johannes Messenius (1579-1636). Birger Jaarlin
ristiretkeläisiä vastaan hämäläiset puolustautuivat Hakoisten
linnanmäellä v. 1239. Kaksi viikkoa yritettyään ruotsalaiset
pääsivät varustukseen veristen taistelujen jälkeen. Vuonna 1438
alkoi Ylä-Satakunnassa ns. Davidin kapina. Se päättyi seuraavana
vuonna Pirkkalan, Kangasalan, Lempäälän, Kyrön ja Sastamalan
talonpoikien täydelliseen alistamiseen, sanotaan Turun tuomiokirkon
Mustassa kirjassa.
Laaja Nuijasota käytiin 1596-97. Talonpoikien pääjoukon ruotsalaiset löivät Nokialla ja Pohjanmaalla Santavuoren taistelussa. Hämeen nuijamiehet houkuteltiin Padasjoen Nyystölän kylässä sovintoneuvotteluja varten kylän ulkopuolelle. Sitten heidät tapettiin. Savon nuijamiehet houkuteltiin antautumaan sovintoneuvotteluja varten Mikkelin pappilassa. Myös heidät tapettiin kaikki. Tässä sodassa ruotsalaiset teurastivat 3000 talonpoikaa.
Pohjois-Karjalan talonpojat aloittivat 1696 laajan kapinan ruotsalaista miehittäjää vastaan. Tämänkin kansannousun ruotsalaiset tukahduttivat verisesti. Loppuselvityksessä Käkisalmen käräjillä tuomittiin vielä 40 talonpoikaa kuolemaan. (Kimmo Katajala: Nälkäkapina, Verovuokraus ja vastarinta Karjalassa 1683-1687. Väitös Joensuun yliopistossa 9.9.94.)
Ruotsinvallan aikaista kulttuuria. Ruotsin marski Tyrgils Knuutinpoika 1293: "Yhteisen katolisen opin levittämiseksi ja pakanallisten karjalaisten julmuuden lopettamiseksi olemme me kääntäneet heidät kristinuskoon, sitten kun he Jumalan armosta ovat tulleet voitetuksi." Pakanallisten karjalaisten julmuuden lopettaminen kesti satoja vuosia. Vielä 400 vuotta myöhemmin se riehui täysivoimaisena, kuten selviää Kimmo Katajalan väitöksestä Joensuun yliopistossa. (Vertaa edellinen kohta.) Ruotsalainen Samuel Gröll kuvaa 1600-luvun puolivälissä havaintojaan ruotsalaisten hallinnosta Käkisalmen läänissä: "Veronkantajan väärämielisyys ja vilpillisyys sekä väkivaltaisuus on niin suuri, että vaikka veronkantajana olisi ollut turkkilaisia, tataareja tai pakanoita, eivät hekään olisi voineet kohdella rahvasta niin epäinhimillisesti kuin täällä on menetelty.” Professori Heikki Kirkinen, HS 26.4.92:"Ruotsi valloitti 1600-luvun alussa Inkerinmaan ja Laatokan Karjalan pohjoisine osineen ja sai ne Stolbovan rauhassa 1617. Ruotsin asettama raskas verotus ja uskonnollinen painostus sai aikaan pitkällisen pakolaisliikkeen Venäjälle, muodostui Tverin karjalaiset."
Kirjassaan Käännekohdat Suomen historiassa professori Heikki Ylikangas sanoo ruotsalaisten hallinnosta tältä ajalta: "Nuijasota edustaa verisimpiä yhteenottoja talonpoikaissotien synkässä historiassa. Talonpojat lyötiin teurastuksenomaisissa taisteluissa Ulvilassa, Pirkkalassa, Padasjoella ja Mikkelissä. Rautalammilla päämiehet teloitettiin pikaprosessissa ja kylät jätettiin huovien ryöstettäväksi." ”Savossa käännyttiin linnanpäällikkö Ködik Fincen puoleen, mutta hän hakkautti neuvottelijoilta kädet.”
Maailman talonpoikaissodissa meidän osamme oli joutua vandaalien heimoveljien teurastettavaksi. Heikki Ylikangas: "Jyrkän eriarvoista sääty-yhteiskuntaa ylläpidettiin ankaran rikoslain ja noitavainojen avulla. Suomalainen maalaiskansa lyötiin kapinoissa 1574-1597. Aatelin ohjailema rautajyrä ei jättänyt rahvaan jäntereisiin kukistamatonta uhmaa. Rahvas taipui säätyvaltaan 1600- luvulla niin kuin taipuu se, joka ei muuta voi: nöyristellen, totellen, alistuen.”
”Vuoden 1608 maalaissa säädettiin kuoleman uhka 70 rikoksen pelotteeksi. Yhteiskuntakuria ylläpidettiin muun muassa noitavainoilla. Kartanoalueilla käytettiin kartano-oikeutta. Alustalaisia rangaistiin pienistä rikkomuksista raipoilla ja arestilla; pantiin kistaan, maakuoppavankilaan." Hovioikeusneuvos Jukka Kemppinen, HS: "Kartanolaitos levisi Suomessa täsmälleen sinne asti, missä riitti ryöstettävää poiskuljetettavaksi asti.”
Kesäkuun 22 päivänä 1661 nostettiin Turun akatemian konsistorissa ilmiantoon perustuva juttu. Ylioppilas Pythius oli jättänyt konsistorille kaksi kirjettä, joissa hän syytti ylioppilas Henrik Tuomaanpoika Eoleniusta noidaksi: hän oli puhunut keinoista helpottaa lukujaan; aluksi E oli ollut vähätietoinen, mutta muuttunut äkkiä muita etevämmäksi, jne. Konsistori panetti syytetyn heti akatemian vankilaan ja käsitteli sitten asiaa kahdeksassa eri istunnossa. Tuomariston enemmistö (mm. piispa Terserus) katsoi oikeaksi Mooseksen kolmannen kirjan 21, 27:n mukaan tuomita syytetyn kuolemaan, koska: E oli lapsuudesta asti ollut taikoihin taipuva; oli kielletyistä kirjoista jäljentänyt taikakeinoja; kehunut sellaisia tietävänsä; niiden avulla oppinut heprean ja syyrian kieltä eräänä torstai- iltana; luonnottoman lyhyessä ajassa opettanut eräälle toverilleen latinaa; kehottanut häntä tekemään perkeleen kanssa liiton, jne. Piispa Terserus ennen muuta vaati kovinta rangaistusta, "koska oli syytä peljätä, että noituuden pahe kasvaisi, ja akatemia oli jo tullut siitä huonoon maineeseen". (Lähde: Oma maa.) Kytäjän historiasta: "Vuonna 1707 Lopen nimismies Samuel Dubbe oli hakenut Hirvelän Hunsasta Kalle Yrjönpojan, joka oli kirjoitettu nihdiksi. Poika oli viety köysissä Viipuriin ja sieltä laivalla Liivinmaalle.
"Peter Englund: Berättelsen om en armés undergång. Atlantis 1988.
Miksi sodittiin? Koska sotasaalis rikastutti aatelistoa ja koska sodat tarjosivat tärkeimmän uran luomisen mahdollisuuden, Englund kirjoittaa. "Elämällään rivimiehet saivat maksaa korkeitten aatelisten upseerien rikkaudet; näitä verestä tahmeita perhevarallisuuksia on säilynyt tähän päivään saakka", Englund kertoo Pultavan taistelusta, jonne Kalle Yrjönpoikakin vietiin.
Yli 350 vuotta Suomesta vietiin asekuntoiset miehet sotiin, joita Ruotsi kävi ympäri Eurooppaa vain sotimisen vuoksi. "Ruotsi ei sotinut siksi, että se tahtoi turvata rajansa. Se soti niin kauan kuin se ylipäätään sotimaan pystyi." (Heikki Ylikangas)
Juha Virkkusen ihailema kulttuuri sopi myös venäläiselle
miehittäjälle. Ruotsin laki jäi voimaan. Ruotsalaiset virkamiehet
jäivät asiantunteviksi toimeenpanijoiksi, ja homma pelasi, kuten
seuraava käytännön esimerkki osoittaa:
Valkjärvellä 19.8.1837 talonpojat eivät suostuneet maksamaan
tilanomistajan määräämiä korotettuja maksuja. Kruununvouti J U
Söderhjelm sai käyttöönsä 50 kasakkaa, joiden avulla
talonpojat häädettiin ja heidän asuntonsa hävitettiin. Häädetyt
palasivat leikkuuaikana metsistä pelloille korjaamaan viljaa. Kun
kasakat yrittivät estää työn, syntyi tappelu. Sen seurauksena
talonpoikien toiminnan kaksi alkuunpanijaa (Paavo Harsia, Antti
Halttinen) tuomittiin kuolemaan. Rikoslain 6 luvun 2 §:n perusteella
muusta joukosta (18 miestä, 11 naista) tuomittiin arvalla joka
kymmenes kuolemaan ja muut pidettäväksi kuukauden
vesileipävankeudessa.
Tässä näyte ruotsalaisten maahamme tuomasta kulttuurista,
joka perustui "ruotsalaisuuteen ja germaanisuuteen" ja
josta Janne Virkkunen on ylpeä.
Suomessa ei ollut asutusta ennen kun ruotsalaiset tulivat sinne
1100-luvulla, todisti juhlan esitelmöitsijä, historioitsija Carl
Jakob Cardborg Ruotsalaisuuden päivänä 6.11.96 Helsingin Svenska
Gårdenilla.
Tutkijat ovat eri mieltä.
Asutusta Suomessa on ollut ainakin 6000 vuotta eKr, ja se on jatkunut
siitä lähtien yhtämittaisesti, kiteyttävät dosentti Irmeli Vuorela ja
ylijohtaja Veikko Lappalainen HS:ssa 17.4.93. Tutkija Eero Muurimäki 1988:
"Suomalaisten asuma-alueelta löydetyt kivikauden ja pronssikauden
eineet osoittavat, että suomalaisilla on ollut noina aikoina kehittyneempi
kulttuuri kuin germaaneilla Skandinaviassa."
Eva-Lisa ja Hans-Peter Schulz 1993: "Hämäläisillä oli
kehittynyt yhteiskuntamuoto ja yhteinen puolustusjärjestelmä jo
esihistoriallisella kaudella." (Hämeenlinnan varikonniemen
tutkimuksesta.) Arkeologi Jael Fast 1990: "Löydetyistä piikivi-
ja meripihkaesineistä on päätelty, että Jokiniemen asukkaat kävivät
kauppaa balttien ja kauempanakin asuneiden heimojen kanssa jo 5000
vuotta sitten." Tutkijain tieto, joka on peräisin kymmenistä
tutkimuksista, on todistanut Cardborgin tiedon ruotsalaiseksi
saduksi. Janne Virkkunen rakastaa ruotsalaisia satuja.
Kun Suomi pääsi eroon Ruotsin tukahduttavasta vaikutuksesta
(v.1809) alkoi meillä vireä kulttuurinen kehitys. Sanomalehdistö
lisääntyi, Kalevala julkaistiin v. 1835, perustettiin
kansakoululaitos, suomen kielen asemaa parannettiin lakisääteisesti
ja viranomaisten toimesta , mm. kielimanifesti 1863.
Läntinen kulttuurivaikutus tuli Suomeen Etelä- ja Keski-Euroopan yliopistoista. Kieli oli latina, ei ruotsi. Ruotsin kieli oli voutien ja huovien kieli; teilirattaiden ja noitarovioiden kieli. Sillä oli tukahduttava vaikutus länsimaisen kulttuurin leviämiseen Suomessa. Vuonna 835 keisari Ludvig sai paavin kirjeestä mieluisan uutisen: Finneille eli suomalaisille oli avattu uskon ovi. Suomalaiset olivat siis olleet kristittyjä jo 400 vuotta ennen ruotsalaismiehityksen alkamista. Ruotsalaiset puolestaan toivat Suomeen noidanpolttokulttuurin. Helsingin yliopiston professori Martti Sarmela: "Katsaus tulevaisuuteen", WSOY 1992: - Saadakseen "oikeuden" suomalaisten väkivaltaiselle alistamiselle ja orjuuttamiselle, ruotsalaiset leimasivat suomalaiset pakanoiksi, jotka piti käännyttää. Muistivoimisteluksi Janne Virkkusen voisi selvittää, mikä seuraavista esineistä kuuluu alkuperältään kalevalaiseen (suomalaisugrilaiseen) ja mikä ruotsalaiseen (germaaninen) kulttuuriin. Teiliratas, polttorovio, mestauskirves, hirsipuu.
Eiry
.21 Tiedoksi puolueaktiiveille 23.4.99.
Korruptio politiikassa. HS 1.4.99.
"Rkp:lle on tärkeää pitkään vireillä olleen kielilain uudistaminen alkaneella vaalikaudella. Laxin mukaan olisi luonnotonta, jos Rkp ei olisi hallituksessa paimentamassa tätä asiaa." Tällaisella hallitusohjelmalla Rkp vie hallituksesta toiseen ministeripaikkoja muiden puolueiden edustajilta. Tämän käsittämättömän ilmiön innoittamana Rkp vaatii (selvitetty aikaisemmin kohdassa Muistutus 6.): Ruotsinkieliset sairaanhoitopalvelut ja ruotsinkieliset palvelut kaikilla hallinnon aloilla koko maassa. Vaatimus tarkoittaa, että 95 prosenttisen enemmistön on opeteltava 5 prosenttisen vähemmistön kieli (pakkoruotsi), jotta vähemmistö saisi omakielisen palvelun.
Loogisesti ajatellen olisi mielekkäämpää, että tuo 5 prosenttinen vähemmistö opettelisi enemmistön kielen, saadakseen nuo palvelut ilman kielivaikeuksia. Kun vielä muistetaan, että noiden vaatimusten aiheuttamien kustannusten jokaisesta 100 markasta suomalaiset maksavat 95 markkaa, on logiikassa selittämistä.
Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että Rkp oli vaalien häviäjiä (1999). Sen kannatus oli 5544 ääntä (4%) vähemmän kuin edellisellä kerralla ja oli vain 5.1 % annetuista äänistä.. Kumminkin Rkp:n päälaelleen kääntämä logiikka, enemmistön on opeteltava vähemmistön kieli, saa kannatusta muilta puolueilta. Lisäksi, kuten jo mainittu, Rkp vie tämän ohjelmansa ajamiseksi hallituksesta toiseen ministerin paikkoja muiden puolueiden edustajilta.
Tämä korruptioilmiö on ilmeisesti myös yksi selitys äänestäjien turhautumiselle. Äänestysprosentti jää kerta kerralta pienemmäksi. On luonnollista, että se vaikuttaa eniten vasemmistopuolueisiin. Aatteellisuus ja ihanteellisuus ovat työväenpuolueiden voima. Kun sitä sitten isketään vähitellen vahvistuvalla korruptiotiedolla, jota mm. Rkp:n pysyvä ministerikiintiö vahvistaa, on turhautuminen seurauksena. Ei kannata äänestää. Sdp ja Vasemmistoliitto olivat vaalien suurimmat häviäjät. Kun hallituspohjasta eduskuntaryhmissä keskusteltiin, mm. Sdp:n ryhmässä ihmeteltiin, "kuinka kauan ruotsinkielisiä hyysätään". Hallituspohjan tunnustelija Paavo Lipponen kutsui jo edellisenä iltana asiasta neuvottelemaan oman puolueen edustajien lisäksi Rkp:n. Näin hän leimasi oman puolueen lisäksi varmaksi mukana olijaksi Rkp:n. Juuri tästä Sdp:n ryhmässä purnattiin. Muissa ryhmissä asiaa myös ihmeteltiin, ja Rkp saikin Lipposen lupaaman kahden paikan asemesta tyytyä puoleentoista paikkaan.
Mutta jo pari päivää myöhemmin, hallituksen ohjelmakeskustelussa 21.4.99 Lipponen puolusti pakkoruotsia kehumalla Rkp:tta "esimerkillisen asialliseksi". (HS 22.4.99) Olisiko Sdp:ssa ruvettava kyselemään, minkälainen henkilökohtainen palkitseminen on kysymyksessä, kun muuten järkevänä pidetty mies alkaa innokkaasti puolustaa järjetöntä ajatusta, että 95 prosenttisen enemmistön on opeteltava 5 prosenttisen vähemmistön kieli, jotta tämä saisi omakieliset palvelut. Käsitys verotusoikeudesta, johonka edellä mainittu Rkp:n vaatimus suomalaisten kustantamasta kielipalveluista perustuu, on peräisin Ruotsin vallan aikaisesta laista. Ruotsin laki tyydytti myös venäläistä miehittäjää. Ruotsin laki jäi voimaan. ruotsalaiset virkamiehet jäivät asiantunteviksi toimeenpanijoiksi, ja homma pelasi, kuten esimerkki Valkjärveltä v. 1837 osoittaa. (Aikaisemmin kohta Toimittajille muistutus 6.)
.22 Tiedoksi puolueaktiiveille. (15.12.99)
Suomalaisia ruotsalaistetaan johdonmukaisesti. Siihen tarvitaan kerrallaan yksi palkitsemisesta kiinnostunut ministeri.
Opetusministerinä Olli-Pekka Heinonen ilmoitti ensimmäisen virkapäivänään, että hän kannattaa pakkoruotsin säilyttämistä kouluissamme. Toisella virkakaudellaan Heinonen ei toteuttanut ylioppilaskokeen uudistamista siten, että ruotsin kieli tulisi valinnaiseksi, vaikka asiaa valmistellut työryhmä oli niin ehdottanut.
Uuden digitaali-TV:n Ylelle varatuista viidestä kanavasta yksi on ruotsinkielinen. Näin Olli-Pekka Heinonen on tiedottanut digitaali- tv:n tulemisesta. Nyt liikenneministerinä. Eli viisiprosenttisen vähemmistön käyttöön kustannetaan ja luovutetaan 20 prosenttia kapasiteetista. Jatkuvissa käyttökustannuksissa se merkitsee vastaavasti sitä, että 5-prosenttinen kielivähemmistö aiheuttaa 20 prosenttia kustannuksista, mutta maksaa vain väestöosuuttaan vastaavan 5 prosenttia.
Heinosen suunnitelmaa täsmentää FST:n ohjelmapäällikkö Leif Jakobsson Aamulehdessä 2.11.99: Suunnitelmat FST:n digitaalisesta kanavasta ovat valmiit. Tarkoituksena on startata elokuussa 2001. Ohjelmaa lähetetään aamulla ja keskitytään illan parhaaseen katseluaikaan. Yhteensä ruotsinkielistä lähetysaikaa on parituhatta tuntia eli yli kaksi kertaa nykyistä enemmän. Hankkeen rahoittamiseksi tv-lupamaksuja onkin jo päätetty korottaa 100 markalla. Näin 95:ltä suomalaiselta peritään 9500 markkaa, että saataisiin oma digitaalikanava viidelle itäruotsalaiselle (ruotsinkieliselle), jotka itse panevat likoon 500 markkaa.
Nykyisen hallituksen ohjelmassa on kielilain uudistus. Henrik Lax Helsingin Sanoissa 1.4.99. "Rkp:lle on tärkeää pitkään vireillä olleen kielilain uudistaminen alkaneella vaalikaudella". Nyt oikeusministeri Johannes Koskinen on asettanut komitean valmistelemaan kielilain uudistamista. Lehtitiedon mukaan siinä on kuusi suomenkielistä ja kuusi ruotsinkielistä. Eli 50 % molempia yhteisössä, jossa ruotsinkielisten väestöosuus on 5 %, samoin kansanedustajien. Avainpaikoilla, puheenjohtaja ja sihteeri, ovat ruotsinkieliset.
HS 30.11.99: Folktinget muistuttaa, että hätäkeskusten pitää toimia yhtä ripeästi sekä suomeksi, että ruotsiksi. Myös kaksikielisten alueiden ulkopuolella keskusten pitää osata toimia molemmilla kielillä. Hätäkeskuksia koskeva laki on eduskunnan käsittelyssä. Folktingetin puheenjohtaja on Henrik Lax (HS 1.12.99): Suomenruotsalaiset kansankäräjät, eli Folktinget on huolissaan siitä, että elokuvateattereissa on esitetty viime aikoina useita elokuvia ilman ruotsinkielisiä tekstejä. Järjestön mukaan ei ole hyväksyttävissä, että suomenruotsalaisten mahdollisuuksia katsoa elokuvia äidinkielellään heikennetään.
Enemmistön elokuvanautinto on siis pilattava, peittämällä osa kuvasta viisiprosenttisen vähemmistön kielellä. Tällaisella röyhkeydellä Rkp on saanut monia etuoikeuksia.
Ahon hallituksen oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki lupasi Folktingetin lähetystölle muuttaa kielilakia siten, että kaksikielisyys laajennetaan koskemaan valtion yhtiöitä ja liikelaitoksia. (Lehtiuutiset 26.8.94) Jäätteenmäen lupauksen seurauksena annettiin "Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kielilain muuttamisesta." (HE 233/1994.) Esityksen yleisperusteluissa sanotaan (kohta 5): "Esitys on valmisteltu Suomenruotsalaisten kansankäräjien aloitteesta virkatyönä oikeusministeriössä." Anneli Jäätteenmäen lain perusteella rautateiden vaihdemieheltä Joensuussa ja postin jakajalta Ilomantsissa vaaditaan ruotsin kielen taito. Jos Jäättenmäki olisi nyt oikeusministerinä, valmisteltaisiin "Suomenruotsalaisten kansankäräjien aloitteesta virkatyönä oikeusministeriössä" laki, jonka mukaan ruotsin kielen taito kuuluisi palomiehen pätevyysvaatimukseen Lieksassa ja elokuvat ilman ruotsinkielistä tekstiä olisivat Suomessa kiellettyjä.
Kuinka kauaksi Folktinget sai Jäätteenmäen luistelemaan perustuslain säädöksestä. Perustuslaissa (Hallitusmuodon 14 §) säädetään, että kansalaisen tulee saada asioida omalla kielellään (suomi tai ruotsi) valtion ja kaksikielisten kuntien viranomaisten kanssa. Olli-Pekka Heinosen ja Anneli Jäätteenmäen kohdalla Folktingetin menetelmä on toiminut loistavasti. Tehoaako se yhtä hyvin Johannes Koskisen kohdalla, jää nähtäväksi. Alku on lupaava, kuten mainitun komitean kokoonpano osoittaa. Eiry@sci.fi
.23 Kansanedustajille.
Logiikkaa kielten opetukseen. Onko järjen käyttö kiellettyä koulujemme kielten opetuksen suunnittelussa. Tällainen kysymys tunkeutuu mieleen lukiessa Helsingin Sanomia 26.6. "Opetushallitus haluaisi moninkertaistaa venäjän opiskelijoiden määrän peruskoulussa", sanoo opetusneuvos Anna-Kaisa Mustaparta lehden Kotimaa - osastossa. "Työmarkkinat tarvitsevat venäjän osaajia eri aloilla", ja "Tarvittaisiin koulujen välistä yhteistyötä, sillä monen lapsen opinnot kaatuvat siihen, ettei omassa koulussa synny ryhmää", hän toteaa.
Vaikka kielten opetuksessa vallitsee yhtäällä tällainen tilanne, toisaalta kaikkien oppilaiden on luettava pakollisena aineena ruotsia, josta Heikki Waris sanoo saman lehden mielipidesivulla: "Suomi on historiallisista syistä virallisesti määritelty kaksikieliseksi. Toista kotimaista kieltä tarvitaan rannikkoalueiden ulkopuolella lähinnä vain tuon valtiovallan asettaman velvoitteen täyttämiseksi. Jatko-opinnoissa ruotsia tarvitaan vain ns. virkamiesruotsin kokeessa. Jos ruotsiksi kirjoitettua tutkimusta ei käännetä englanniksi, se ei voi olla tieteellisesti riittävän merkittävä opetuksessa käytettäväksi. "Pakko kun on huono kannustin", hän sanoo pakkoruotsista. Maamme väestöstä 5,5 prosenttia puhuu äidinkielenään ruotsia. Se merkitsee sitä, että vaikka kukaan suomalainen ei lukisi koulussa ruotsia, ruotsinkielisten tarve työmarkkinoilla olisi tyydytetty. - Mitä me ruotsilla teemme, totesi joensuulainen peruskoulun yläasteen oppilas, kun hänen mielipidettään kysyttiin.
Pakko pois ja valinnaisuus tilalle, niin Anna-Kaisa Mustaparran kaipaamia ryhmiä syntyy vaikeuksitta ja Opetushallituksen halu moninkertaistaa venäjän opiskelijoiden määrä peruskoulussa toteutuu. Kalevi Alajoki, Tampere
.24 Tiedoksi kansanedustajille.
Helsingin Sanomat julkaisi 7.10.98 suomalaisia loukkaavan kirjoituksen . Oheisena yksi siihen lähetetty vastine lähetekirjeineen. HS ei ole julkaissut sitä, eikä mitään muutakaan vastinetta. - - - - - - - - - -- - - - - -
Helsingin Sanomain toimitus. Mielipidesivu. Oheisena kirjoitus "Suomalaisugrilaiset ovat etevämpiä" lehtenne mielipidesivulle. Kirjoituksen sävy on ehkä epätavallinen, jota sen viimeinen virke parhaiten edustaa. Kirjoitus on myös pitkähkö, mutta sekin on tarpeellista aiheen takia.
"Suomalaiset ovat tämän päivän moderneja länsimaisia ihmisiä paljolti siitä syystä, että Ruotsin vaikutus Suomessa on ollut niin voimakas." Tällainen väite mihinkä kansaan tahansa kohdistettuna on tietysti suunnattoman loukkaava solvaus. Erikoisesti se on sitä tässä tapauksessa. Ruotsista Suomeen tullut ruotsalaisuuden liike, joka Axel Olof Freudenthalin (ruotsin kielen professori Helsingin yliopistossa 1878-1904) johtamana oli voimakkaimmillaan vielä tämän vuosisadan alussa, julisti suomalaiset alempirotuisiksi.
Asiaa on selvittänyt väitöskirjassaan "Ruotsalaisuus Suomessa" (1944) professori L A Puntila. Ruotsalaisuuden liike julisti mm.:
"Suomalaiset eivät olleet voineet, rotunsa jäsenkansaa kun olivat, luoda ennen ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista kulttuuria." "Ei mikään muu kansa Euroopassa ole osoittanut niin vähän taipumusta itsenäiseen asemaan kansojen joukossa kuin suomalainen ja ylipäänsä koko turaanilainen rotu." "Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat turaanilaiseen kansansukuun, ei ole mitään erikoisia luonnonlahjoja itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen uralla." Freudenthalia kannusti mm. hänen opettajansa Carl Säve Upsalan yliopistosta: "Hän (Freudebthal) oli Suomessa ruotsalaisuuden , ruotsalaisen sivistyksen, koko eurooppalaisen kulttuurin esitaistelija, joka seisoi kasvotusten idän (suomalaisen) raakalaisuuden kanssa."
Epäilemättä Nysten vähän pirullisesti hymyilee. - Sainpas
ujutettua tuon kuningasajatuksen tekstiin. Toimittaja sen täyttä
merkitystä tuskin ymmärtää. Nystenhän julistaa, että ruotsalaisten
ansiosta suomalaiset ovat nyt kehittyneet, niin että
"älyllisessä suhteessa vetävät vertoja muille kansoille".
Eli hän jatkaa ruotsalaisuuden liikkeen halventavaa ajattelua
suomalaisista. Nystenin solvaus on sitä luokkaa, että sitä ei voida
kuitata eipäs-juupas keskustelulla. Siksi tutkijoiden selvitykset
ovat välttämättömiä asiallisuuden kannalta. Siksi viimeinen virke on
tarpeellinen Nystenin solvaavan ajatuksen tasapainottamiseksi.
- - - - - - - - - - - - -
Suomalaisugrilaiset ovat etevämpiä.
"Suomalaiset ovat tämän päivän moderneja ihmisiä paljolti siitä syystä, että Ruotsin vaikutus Suomessa on olut niin voimakas", sanoo Leif Nysten. (HS 7.10.98) Näin hän esittää ruotsalaisten näkemyksen Ruotsin miehitysajan vaikutuksesta meidän kulttuuriimme, jonka osa-alueista hän mainitsee mm. oikeusjärjestyksen ja sosiaaliset rakenteet. jotka perustuvat "ruotsalaisuuteen ja germaanisuuteen", kuten hän sanoo. Todellisuudessa tälle ruotsalaiselle näkemykselle ei löydy mitään perusteita. Se perustuu ajatteluun, jonka historian professori Aira Kemiläinen toteaa kirjassaan "Suomalaiset outo Pohjolan kansa" (1993):
"Riikinruotsalaiset nationalistit ja heidän suomenruotsalaiset eli itäruotsalaiset hengenheimolaisensa leimasivat suomalaiset alemmaksi roduksi, joka oli kykenemätön luomaan omaa kulttuuri- tai ylipäätään järjestäytynyttä yhteiskuntaa."
Me suomalaiset tiedämme, että Suomen kansa on tämän päivän moderni yhteisö siitä huolimatta, että Ruotsin miehitysaika tukahdutti meidän kulttuurisen kehityksemme viideksi vuosisadaksi. Kun Suomi pääsi eroon Ruotsin tukahduttavasta vaikutuksesta (v.1809) alkoi meillä vireä kulttuurinen kehitys. Sanomalehdistö lisääntyi, Kalevala julkaistiin v. 1835, perustettiin kansakoululaitos, suomen kielen asemaa parannettiin lakisääteisesti ja viranomaisten toimesta , mm. kielimanifesti 1863.
Ruotsin vallan aikaisista sosiaalisista rakenteista kertoo mm. professori Heikki Ylikangas kirjassaan Käännekohdat Suomen historiassa: "Jyrkän eriarvoista sääty-yhteiskuntaa ylläpidettiin ankaran rikoslain ja noitavainojen avulla. Suomalainen maalaiskansa lyötiin kapinoissa 1574-1597. Aatelin ohjailema rautajyrä ei jättänyt rahvaan jäntereisiin kukistamatonta uhmaa. Rahvas taipui säätyvaltaan 1600-luvulla niin kuin taipuu se, joka ei muuta voi: nöyristellen, totellen. alistuen."
Ruotsin miehitysajan oikeusjärjestelmän käytännön sovellutus osoittaa, että se oli säädetty yksinomaan vallanpidon välineeksi, väkivaltaisen alistamisen laillistamiseksi. Siitä Ylikangas kirjoittaa: "Vuoden 1608 maalaissa säädettiin kuoleman uhka 70 rikoksen pelotteeksi. Yhteiskuntakuria ylläpidettiin muun muassa noitavainoilla. Kartanoalueilla käytettiin kartano-oikeutta. Alustalaisia rangaistiin pienistä rikkomuksista raipoilla ja arestilla; pantiin kistaan, maakuoppavankilaan." Ruotsalainen Samuel Gröll kuvaa 1600-luvun puolivälissä havaintojaan ruotsalaisten hallinnosta Käkisalmen läänissä: "Veronkantajan väärämielisyys ja vilpillisyys sekä väkivaltaisuus on niin suuri, että vaikka veronkantajana olisi ollut turkkilaisia, tataareja tai pakanoita, eivät hekään olisi voineet kohdella rahvasta niin epäinhimillisesti kuin täällä on menetelty."
Leif Nystenin ihailema lainsäädäntö tyydytti myös venäläistä miehittäjää. Ruotsin laki jäi voimaan. ruotsalaiset virkamiehet jäivät asiantunteviksi toimeenpanijoiksi, ja homma pelasi, kuten seuraava käytännön esimerkki osoittaa: Valkjärvellä 19.8.1837 talonpojat eivät suostuneet maksamaan tilanomistajan määräämiä korotettuja maksuja. Kruununvouti J U Söderhjelm sai käyttöönsä 50 kasakkaa , joiden avulla talonpojat häädettiin ja heidän asuntonsa hävitettiin.
Häädetyt palasivat leikkuuaikana metsistä pelloille korjaamaan viljaa. Kun kasakat yrittivät estää työn, syntyi tappelu. Sen seurauksena talonpoikien toiminnan kaksi alkuunpanijaa (Paavo Harsia, Antti Halttinen) tuomittiin kuolemaan. Rikoslain 6 luvun 2 §:n perusteella muusta joukosta (18 miestä, 11 naista) tuomittiin arvalla joka kymmenes kuolemaan ja muut pidettäväksi kuukauden vesileipävankeudessa. Tässä näyte ruotsalaisten maahamme tuomasta kulttuurista, joka perustui "ruotsalaisuuteen ja germaanisuuteen".
On kymmeniä nykyisiä tutkimuksia, joista selviää, että suomalaisten uskonnolliset menot, yhteiskuntajärjestys, kansantarut, koriste-esineet, käyttöesineiden koristelu ja yleensä kulttuuri oli esihistoriallisella ajalla kehittyneempää kuin ruotsalaisilla. Näytteeksi muutaman tutkijan selvitys. Tutkija Eero Muurimäki 1988: "Suomalaisten asuma-alueelta löydetyt kivikauden ja pronssikauden eineet osoittavat, että suomalaisilla on ollut noina aikoina kehittyneempi kulttuuri kuin germaaneilla Skandinaviassa."
Eva-Lisa ja Hans-Peter Schulz 1993: "Hämäläisillä oli kehittynyt yhteiskuntamuoto ja yhteinen puolustusjärjestelmä jo esihistoriallisella kaudella." (Hämeenlinnan varikonniemen tutkimuksesta.) Argeologi Jael Fast 1990: "Löydetyistä piikivi- ja meripihkaesineistä on päätelty, että Jokiniemen asukkaat kävivät kauppaa balttien ja kauempanakin asuneiden heimojen kanssa jo 5000 vuotta sitten." Filosofian maisteri Leevi Fagerström 1990: "Samanlaisia löytöjä kuin meillä, on tehty Karjalan alueella, Gotlannissa, Virossa ja ilmeisesti myös Memelin alueella Saksassa. Kulttuuriyhteydet Eurooppaan olivat silloin jo olemassa."
Museoviraston tutkija Leena Tomanterä 1995: "Rautakauden korusto 100-luvulta 400-luvulle on koko Baltiassa samankaltaista. 6oo-luvulle tultaessa Suomen alueella tehtiin paljon omaleimaisia koruja, joita ei muualla valmistettu."
Rimbert (k.888), Hampurin-Bremenin arkkipiispa, Pyhän Anskariuksen elämäkerran kirjoittaja, kertoo 800-luvun puolivälissä itämerensuomalaisten kaupungeista, maakuntahallinnosta ja aarteista: "Venäläisille he lähettivät rahaa, kultaa ja muita lahjoja, saadakseen näistä liittolaisia saksalaisia vastaan."
- Uudellamaalla ei ollut asutusta ennen kun ruotsalaiset tulivat sinne 1100-luvulla, todisti juhlan esitelmöitsijä, historioitsija Carl Jakob Cardborg Ruotsalaisuuden päivänä 6.11.96 Helsingin Svenska Gårdenilla. Tutkijain tieto, joka on peräisin kymmenistä tutkimuksista, on todistanut Cardborgin tiedon ruotsalaiseksi saduksi. - Asutusta Suomessa on ollut ainakin 6000 vuotta eKr, ja se on jatkunut siitä lähtien yhtämittaisesti, kiteyttävät dosentti Irmeli Vuorela ja ylijohtaja Veikko Lappalainen HS:ssa 17.4.93.
Nysten rakastaa ruotsalaisia satuja. Me suomalaiset olemme tietoisia siitä, että suomalaisugrilaisen kyvykkyytemme ansiosta olemme jälleen kulttuurin kaikilla aloilla kehittyneempiä kuin ruotsalaiset, kuten olimme ennen ruotsalaismiehitystä. Suomalaisten taiteellinen tasokkuus, poliittisen kulttuurin joustavuus, tieteellinen tutkimus mikrobeista avaruusluotaimiin, kehitys tekniikan uusimmilla aloilla: viestinnässä, tietotekniikassa. Muun muassa päivittäiset uutiset, jotka kertovat näistä asioista, vahvistavat omahyväisyytemme.
Unescon kansainvälisessä tutkimuksessa v.1992 suomalaislapset olivat maailman parhaita lukijoita kertomusten eli kaunokirjallisten tekstien tulkitsijoina ja erityisesti kaavioiden, ohjeiden ja taulukoiden käyttäjinä. Me suomalaiset tiedämme myös, että toisen maailmansodan kahdestakymmenestäkahdesta Manner-Euroopan valtiosta, jotka joutuivat sotaan, Suomi oli ainoa, jonka aluetta ei sotatoimilla miehitetty. Siihen kykeni vain suomalaisugrilainen kansa.
Toisinaan joku suomenruotsalainen saa esiintymisellään meidät ajattelemaan mielipahalla sitä, että ruotsalaisen miehittäjän "ruotsalaisuus ja germaanisuus" tukahdutti meidän kulttuurisen kehityksemme viideksi vuosisadaksi. Aina pidämme loukkauksena sitä, että suomenruotsalaisia sanotaan monissa yhteyksissä suomalaisiksi. Kalevi Alajoki, Tampere
.25 Kansanedustajille. Tiedoksi puolueaktiiveille. (2.2.99)
Rkp:n puoluehallitus julisti Helsingissä 7.12.98 tavoitteensa uudessa hallituksessa. Jokaisessa niissä vaaditaan lisää etuoikeuksia ruotsinkielisille. (Tavoitteet esitetty aikaisemmin kohdassa Toimittajille muistutus 6.) Jokaisesta 100 markasta, joka menee tuon vaatimuslistan kustannuksiin, peritään 95 markkaa suomalaisilta.
Listasta näkee, että ruotsinkieliset luottavat tällaiseen ruotsinvallan aikaisen lain heille säätämään verotusoikeuteen, josta esimerkki Valkjärveltä v. 1837. (Selostettu aikaisemmin kohdassa Toimittajille muistutus 6, ja edellinen kohta.) Jo nyt tuon verotusoikeuden toteutuminen on rankka menoerä suomalaisille. Vuosina 1985-1995 on maamme korkeakoulujen aloituspaikoista ollut 8- 10 % ruotsinkielisiä, kaupallisella alalla 20-25 %. (Tilastokeskus: korkeakoulutilastot 1985-1989 ja 1990-1995.) Näin siitä huolimatta, että ruotsinkielisten opiskelijoiden määrä on vain 5 %. Korkeakouluopetus tuli 1970-luvulla kokonaan valtion vastuulle. Siitä alkaen on vuosittain satoja suomenkielisiä jäänyt ilman opiskelupaikkaa, kun paikat on annettu heitä huonommin koulussa menestyneille ruotsinkielisille. Tällaisella perustuslain vastaisella menettelyllä on viimeisen 25 vuoden aikana jätetty ilman opiskelupaikkaa yli 10000 suomenkielistä opiskelijaa.
YLE:n kustannuksista, suomalaiset maksavat 95 %, mutta saavat lähetysaikaa vain 65 %. Ruotsinkieliset maksavat kustannuksista 5 %, mutta saavat lähetysaikaa 35 %. (YLE:n osavuosikatsaus tammi-elokuu 1998.)
.26. Muistutus suomalaiselle (18.1.99)
Muista kunnioittaa ruotsinkielisiä urheilujohtajia. Muut suomalaiset kunnioittavat. Ruotsinkieliset Peter Tallberg ja Pirjo Häggman Kansainvälinen olympiakomitea. Ruotsinkielinen Carl Olof Homen Euroopan yleisurheiluliitto. Heidän tehtäväkseen on annettu kirkastaa Suomi-kuvaa kansainvälisinä urheilujohtajina. Tehtävässään he ovatkin onnistuneet: Ovat johdattaneet suomalaiset näkemyksensä mukaisesti oikeaan seuraan. KOK:n jäsenmaat Ecwador, Libya, Kongo, Sudan, Norsunluurannikko, Mali, Etelä-Korea, Kenia, Chile, Swasimaa, ovat Suomen lisäksi lahjuksista epäiltyjen joukossa.
Historian professori Aira Kemiläinen: "Riikinruotsalaiset nationalistit ja heidän suomenruotsalaiset eli itäruotsalaiset hengenheimolaisensa leimasivat suomalaiset alemmaksi roduksi , joka oli kykenemätön luomaan omaa kulttuuri- tai ylipäätään järjestäytynyttä yhteiskuntaa." Suomen ruotsalaisen kansallisliikkeen perustaja Axel Olof Freudenthal (1836-1904): "Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vielä vetäneet vertoja muille kansoille." Muista kunnioitta ruotsinkielisiä. Oma järjestynyt organisaatio (Rkp ja Finlands Svenska Folkting) huolehtii siitä, että he ovat tyrkyllä johtamaan alempirotuisia suomalaisia yhteiskunnan kaikilla alueilla.
Monet toivoivat, että Suomi olisi saanut v. 2006 talviolympialaiset. Mm. valtio myönsi tarkoitukseen 2 miljardia mk. Varojen järjestäjä, kulttuuriministeri Glaes Andersson on ruotsinkielinen. Uutisissa ei kumminkaan ole kerrottu, että ne olisi tarkoitettu lahjuksiin. Ruotsinkielinen Häggmanin perhe, Pirjo ja hänen miehensä Bjarne, todennäköisesti romuttivat nuo toiveet. Päivitetty
Päivitetty