10.1 Käsite alempirotuisista suomalaisista luodaan.
10.2 Tilanne nykyisin.
10.3 Historian vaikutus .
10.4 Alempirotuisuus rasistisena aseena.
10.5 Suomalaiset ministerit tukevat rasistista ajattelua.
"Suomalaiset luokiteltiin 1700-luvun lopulla mongoleiksi. Mongoliteoriaan liitettiin 1800-luvun lopulla määrite: alempi rotu." (Dosentti Marjatta Hietala Al 20.3.92.)
Ruotsalaisuuden liike julisti 1800- luvun jälkipuoliskolla (mm. lehdet Vikingen ja Det unga Finland): "Ruotsia puhuva sivistyneistö kuuluu ruotsalaiseen kansallisuuteen, joka näin ollen on ollut ja on edelleen valtiaskansa."
Suomen ruotsalaisen kansallisliikkeen alkuunpanija oli Axel Olof Freudenthal (1836-1904), Helsingin yliopiston ruotsin kielen professori 1878-1904. Tuon liikkeen varsinainen lähtökohta oli Ruotsissa. Kansallisliikkeen aatteessa Freudenthalia kannusti mm. hänen opettajansa ruotsalainen professori Carl Säve Upsalan yliopistosta.
"Hän (Freudebthal) oli Suomessa ruotsalaisuuden , ruotsalaisen sivistyksen, koko eurooppalaisen kulttuurin esitaistelija, joka seisoi kasvotusten idän raakalaisuuden kanssa", Säve sanoo kirjeessään. (L.A. Puntilan väitöskirja "Ruotsalaisuus Suomessa", Otava 1944.):
Väitteet: "Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat turaanilaiseen kansansukuun, ei ole mitään erikoisia luonnonlahjoja itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen alalla." Ja "Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vetäneet vertoja muille kansoille", olivat Freudenthalin opin perusteemoja. Ne olivat lähtökohta väitteelle "valtiaskansa". "Ruotsia puhuva sivistyneistö kuuluu ruotsalaiseen kansallisuuteen, joka näin ollen on ollut ja on edelleen valtiaskansa."
Kuinka houkuttelevaa tuollainen oppi silloisissa oloissa on ollut, kuvaa muun muassa E G Ehrströmin kirjoitus Åbo Morgonbladissa v. 1821. "Jokainen, joka pyrkii talonpoikaisjoukkoa ylemmäksi, ottaa ruotsalaisen sukunimen, muukin vierasperäinen kelpaa: suomalainen vain ei tule kysymykseen. Kun nämä herrat ja herrasnaiset joutuvat puhumaan omaa äidinkieltään, he ruotsalaistuttavat suomalaisen ääntämisen hienojen korvien siedettäväksi. Tällaiset naiset ja herrat eivät mielellään tunnusta olevansa suomalaisia."
Samalla kun pyrittiin muuttamaan ääntäminen hienojen korvien siedettäväksi, kansallisuutensa kieltäneistä Karpalaisista tuli Carpelaneja, Renkosista Finckejä, Särkilahdista Stiernkorseja. Tampereen lähiympäristöstä lähteneistä suvuista Erkkilästä oli aikaa myöten tullut Enbom, Mustosesta Enqvist, Tapanilasta Hagelberg, Heikkilästä Liljeroos, Sysilahdesta Sumelius ja niin edelleen. (Sukututkija Yrjö Raevuoren tutkielma tamperelaisista suvuista. Tutkielma on julkaistu Tampereen historian yhteydessä v. 1935.)
Näin on luotu perustus nykyisten ruotsinkielisten ajattelulle alemmasta suomalaisesta rodusta. Erilaisuuttaan korostaakseen ruotsinkieliset pitävät tiukasti kiinni omasta kielestään. Selkeästi he tiedostavat muunkin erilaisuutensa. Freudenthalin oppi alempirotuisista suomalaisista elää voimakkaana.
Kustaa Adolfin päivänä marraskuun kuudentena maamme nykyiset ruotsinkieliset viettävät Ruotsalaisuuden päivää. Se on perinnepäivä, jolla korostetaan erilaisuutta, Axel Olof Freudenthalin aatetta "valtiaskansasta".
Professori Kaarlo Kurki-Suonio pelkistää nykytilanteen, (HS 29.12.92.)
"Skandinaavisuus, jolla pakkoruotsia perustellaan, on suomenkielisille kansainvälisyyden este. Siihen kytketty ruotsipakko pohjoismaisessa kanssakäymisessä takaa ilmaisuylivoiman ja henkisen ylemmyyden niille, jotka saavat käyttää keskustelussa äidinkieltään. Kiihko, jolla siitä pidetään kiinni, osoittaa, että kysymys on vallasta, perinteisestä henkisestä ylivallasta, jonka nautinnosta ei haluta luopua." Kun tähän lisätään vielä ruotsinkielisyyden mukanaan tuomat etuoikeudet (katso kohta Ruotsinkielisten etuoikeudet), on luonnollista, että siitä pidetään kiinni kaikin keinoin. Tehokkain niistä on korostaa Freudenthalin oppia alempirotuisista suomalaisista.
"Suomenruotsalainen laulelma perustuu ruotsalaiseen laulelmaan, mutta suomalainen laulelma on rillumareikulttuuria", selvitti Barbara Helsingius TV:n Yötä Kohti ohjelmassa 21.11.89. "Suomalaiset ovat tyhmää kansaa", selitti Casimir Ehrnrooth yhtiönsä eroa Suomen paperiteollisuuden markkinointiyhdistyksestä. (HS 7.4.90.)
Ruotsi on Vivica Bandlerin Eurooppa, selviää hänen haastattelustaan. (HS 1.4.90.) Lisäksi hän innostuneena kertoo, kuinka kansainvälisessä kulttuuriseminaarissa väitettiin, että Suomi tuo aina samoja vanhoja myyttejä ja kliseitä tai venäläistä kulttuuria. "Suomalainen istuu puussa ja vaanii vihollista. Ei suomalainen hevin katso toista ihmistä silmiin", hän lisää omana kommenttinaan.
"Jutta Zilliacus levitti eräällä matkalla YK:n päämajassa käsitystä, että Suomessa vain ruotsia puhuvat ovat sivistyneitä. Suomalaiset ovat moukkia." (Veikko Vennamo: Kulissien takana.)
Mutta käsitys suomalaisten alemmasta rodusta ei ole vain Helsingiuksen, Ehrnroothin, Bandlerin ja Zilliacuksen tietoa. "Komitea pohtimaan suomalaisten suhtautumista pakolaisiin, etteivät ennakkoluulot ja viha eläisi." (Christoffer Taxell syksyllä 1987 Keskustan Edistyksellisen tiedeliiton tilaisuudessa Tampereella.) "Ymmärtämättömät, kielitaidottomat suomalaiset on opetettava kansainvälisyyteen." (Per Stenbäck TV-uutisissa 16.9.87.)
"Suomalaiset eivät ole kulttuurimaan tasolla", kuulutti Elisabeth Rehn Siuntiossa 5.1.91. (Aamulehti 6.1.91.) "Hallituksen sivistyspoliittisen ryhmän keskustelut eivät ole olleet niin sivistyneitä, kuin ryhmän nimi vaatisi", arvosteli kansakoulunopettaja Ole Norrback ryhmän muita ministereitä: Lisensiaatti Uosukainen, tohtori Isohookana-Asunmaa, sosionomi Kankaanniemi. (HS 4.2.93.) Näin ruotsinkielisellä ministeritasolla kerrotaan neljän ministerin voimalla alemmasta suomalaisesta ihmisrodusta, ettei totuus unohtuisi.
Freudenthalin opetus saattaa tuntua menneeltä ajalta, mutta kun kysymys on vallasta, perinteisestä henkisestä ylivallasta, kuten Kurki-Suonio toteaa, se elää edelleenkin voimakkaana. Muun muassa Freudenthalin oppia aktiivisesti edistäneille kansalaisille on vuodesta 1937 alkaen myönnetty Axel Olof Freudenthal – mitalia, vuoteen 1996 mennessä yhteensä 39 kappaletta. Mitalin nykyisiä saajia ovat mm. Erik Allard v. 1981 , Johannes Virolainen v. 1984 (ainoa suomenkielinen nimi saajien joukossa.), Elisabeth Rehn v. 1994 (siis presidenttiehdokkuutensa aikana), Jutta Zilliacus v. 1996.
Tämän mitalin saajien käyttäytymisestä havaitaan, että he ovat hyvin oivaltaneet, mistä ansioista ovat mitalin saaneet, ja mihinkä se heitä edelleenkin velvoittaa. Elisabeth Rehnin jokaisessa ulkisessa esiintymisessä tulee esille suomalaisia vähättelevä näkökulma. Jopa maamme puolustuslaitoksen tarpeet tiedetään paremmin ulkomailla kuin Suomessa, hän väittää. Herää kysymys, tiesivätkö äänestäjät, mitä presidenttiehdokas Elisabeth Rehn heistä ajatteli. Lähes puolet suomalaisista antoi äänensä Rehnille.
Jo mainittujjen lisäksi svekomaanien perinteen aktiivisia jatkajia nykyisin on mm. runoilija Gösta Åhgren, joka vuosina 1974- 75 Lappvärdin kouluerottelun vuosina julisti: "Suomalaiset ja ruotsalaiset ovat eri kansaa, eivätkä mahdu samalle koulutontille".
Kuten Freudenthalin aikana, sivustatukea tulee nytkin Ruotsinmaalta: Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa 5.3.92 Helsingissä ruotsalainen kansanedustaja Marianne Andersson tuomitsi jyrkästi sen, että Suomen hallitus edes harkitsee pakkoruotsin muuttamista valinnaiseksi. Mokomat alempirotuiset. (HS 6.3.92.)
Henrik Laxille, Svenska Finlands folktingetin puheenjohtajalle, Freudenthalin aatteen julistaminen on päärooli.. "Ruotsinkieli kuuluu suomalaisten kansalliseen identiteettiin", hän on kuuluttanut useammassakin yhteydessä. Tämä on mallinäyte ruotsinkielisten piilorasismista: Suomalaisten kansallinen identiteetti määräytyy viisiprosenttisen ruotsinkielisen vähemmistön kautta, valtiaskansan kautta, suomalaiset ovat alempirotuisia.
Kaksikielisyys on maamme historian keskeisiä elementtejä, sanoo Svenska Finlands folktingetin pääsihteeri Christian Brandt. (HS 27.10.97.) Ylläpidettäessä ajatusta alempirotuisista suomalaisista on historiaa usein käytetty rasismin piilotuspaikkana. "Luulisi olevan luonnollista, että maa, jonka enemmistö laulaa kansallislaulunsa käännöksenä", kuvaa folktingetin pääsihteeri suomalaisia. Suomalaisten alempirotuisuus on juurtunut ruotsinkielisten tajuntaan niin, että se purkautuu tiedostamattomina piilorasistisina ilmaisuina.
Miehittäjä, joka ruotsalaisten verisillä otteilla (vertaa kohdat Suomalaisten historia ja Yhteinen historia) oli alistanut suomalaisia satoja vuosia, piti huolen siitä (autonomian aikana ruotsalainen virkamiehistö), että latinan väistyessä kulttuuri- ja koulukielenä, tilalle ei päässyt suomi, vaan miehittäjän oma kieli ruotsi. Ruotsalaisilla oli suunnitelmat suomen kielen hävittämisestä kokonaan (professori Israel Nesseliuksen suunnitelma.) Näissä oloissa viriävä kansallishenki pääsi julkisuudessa versomaan vain ruotsin kielellä; suomalaisten kansallislaulu julkaistiin ruotsiksi.
Fil.maist. Pekkka Kajava kirjoittaa Helsingin Sanomissa 20.3.2000:
Professori h.c. Gunnar Rosen (HS 3.3.) on tuohtunut suomenkielisten haluttomuudesta opiskella ruotsin kieltä.
Motivaation nostamiseksi hän esittää esimerkin siitä, kuinka Vänrikki-Stoolin tarinat ja Maamme-laulukin esitettiin ensin ruotsin kielellä.
Rosen ei kuitenkaan kerro, miksi ne kirjoitettiin ruotsin kielellä. Kun esimerkiksi Maamme-laulu ensimmäistä kertaa esitettiin vuonna 1848, ei maassamme ollut suomenkielistä virkakuntaa eikä koululaitosta väestö ylivoimaisesta suomenkielisyydestä huolimatta. Eihän maan oma kieli ollut tuolloin edes suuriruhtinaskunnan virallinen kieli.
Gunnar Rosen unohtaa myös, että maamme historian perusteellinen tutkiminen vaatisi myös venäjän, saksan, ranskan - ja kulttuurimme syvällinen tunteminen - latinan, ehkäpä myös kreikan ja jopa arabian kielten taitoa. (….)
Pakkosuomihan ei edes pohjoismaisen "yhteistyön" ja maidemme monta sataa vuotta kestäneen yhteisen historian nimessä kuulu vieläkään Ruotsin peruskoulujen opetusohjelmaan, vaikka maassa on aina ollut suomenkielinen vähemmistö.
Suomalaisten oletetaan kuitenkin tuon samaisen historian nimissä osaavan ruotsia ikään kuin suomen kieli ei sinänsä olisi pohjoismainen kieli ja osa Ruotsin historiaa ja ruotsalaisuutta. (… .)
Vuonna 1997 Freudenthalin opin kuuluttajiin on liittynyt ruotsinkielinen psykiatrian emeritiusprofessori Kalle Achte kirjoituksessaan "Heikko itsetunto on kansallinen ongelma". (HS 18.6.97, Vieraskynä.) Kirjoituksessa Achte käsittelee "suomalaisten kansallisia erityispiirteitä". Sellaisia kirjoituksessa ovat: sosiaaliset pelot, vieraantuminen, kateus, syyllisyyden tunne, häpeän tunne, estymät, alkoholismi, lasten kurittaminen, lukihäiriöt, heikko itsetunto, kyräily, murjottaminen, elämäntahdon heikkous, itsetuho, ahdistus, umpikuja, ristiriidat, etääntyminen, haavoittuu helposti, aggressiivisuus, itsensä torjutut puolet, depressio, sosiaalisen maaperän happamuus, tulevaisuuden uskon puute, pahoinvointi.
Tämä on psykiatrian professorilta ansiokas luettelo suomalaisten kielteisistä "erityisominaisuuksista". Kateus (suomalainen kateus) toistuu kirjoituksessa kuusi kertaa. Hän antaa ymmärtää, että se on erikoisesti suomalaisten ominaisuus. Hän ei kuitenkaan voi esittää väitteensä tueksi minkäänlaista tutkimusta, puhumattakaan, että väitteen tueksi löytyisi eri kansallisuuksia vertaileva tieteellinen tutkimus. Ruotsinkieliselle professorille riittää, kun hän tietää, että se on erikoisesti alempirotuisille suomalaisille kuuluva ominaisuus.
HS:n neljännessivun kirjoituksessa esiintyy 27 erilaista kielteistä ominaisuutta yhteensä 44 kertaa ilmaistuna. Ainoatakaan myönteiseksi käsitettävää ilmaisua siinä ei ole. Sen sijaan hän antaa ymmärtää, että ne ovat juuri suomalaisten ominaisuuksia. Suomalaisten alempirotuisuus ei voi jäädä kenellekään epäselväksi.
"Vieraantuminen niveltyy toiseen kansalliseen erityispiirteeseemme. On pelottavaa erottua muista", Achte jatkaa väitteitään, joiden tueksi hänellä ei ole miltään osin esittää mitään tutkimusta. Historialliset tapahtumat sen sijaan antavan mahdollisuuden tarkastella kansallisia erityispiirteitämme. Kateus- väitteitä valaisee elävästi noitavainojen aika. Professori Heikki Ylikankaan mukaan noitavainot rasittivat emämaassa erikoisesti Taalainmata, Suomessa Ahvenanmaata ja Suomen ruotsinkielistä rannikkoa. Noitavainojen lähtökohtana oli kateus. Kun joku menestyi muita paremmin elinkeinossaan tai muissa toimissaan, naapurit antoivat hänet ilmi noituudesta. Suomalaisten keskuudessa kateus ei ollut yhtä voimakasta kuin ruotsalaisilla ja noitavainot jäivät vähäisiksi.
Suomalaisilla on heikko itsetunto, tietää Kalle Achte. Suomalaisten itsetunnosta antaa näytön toinen maailmansota. Talvisodan edellä Euroopan pienet valtiot taipuivat Saksan ja Neuvostoliiton vaatimuksiin ja menettivät itsenäisyytensä. Vain suomalaiset nousivat aseelliseen vastarintaan ja saavuttivat tavoitteensa, itsenäisyys säilyi. Jatkosodassa vihollisemme julisti meille uhkauksia ja houkutuksia. Puolueettomat valtiot jakelivat ohjeita ja neuvoja. Suomi ei niistä välittänyt, vaan noudatti horjumatta olosuhteisiin mukautettua linjaansa. Kahdestakymmenestäkahdesta sotaan joutuneesta Manner-Euroopan valtiosta Suomi oli ainoa, jonka alueita ei sotatoimilla miehitetty, joka ei joutunut sotanäyttämöksi. Psykiatrian professori Kalle Achte väittää, että suomalaisten "on pelottavaa erottua muista" ja että se osoittaa heikkoa itsetuntoa.
Sota osoitti mitä selvimmin, että suomalaiset eivät pelkää erottua muista. Mutta Achteelle todellisuus ei merkitse mitään. Pääasia hänelle on päästä julkisuudessa väittåmään, että suomalaisilla on heikko itsetunto ja että suomalaiset ovat kateellisia. Suomalaiset ovat alempirotuisia
Acktee on niin innostunut asiastaan, ettei hän välitä rasismiaan piilottaa. Saattaa olla, että hän on jo Freudenthal-mitalinsa saanut. Emme tunne tuon ritarikunnan viimeisiä tapahtumia.
Kokouksessaan Helsingissä 7.12.98 Rkp:n puoluehallitus asetti tavoitteeksi kielilain uudistamisessa. mm. seuraavat vaatimukset:
Suomenkielisissä kunnissa on saatava ruotsinkieliset sairaanhoitopalvelut.
Kaikilla hallinnon aloilla tulee saada ruotsinkieliset palvelut koko maassa.
HS 30.11.99: "Folktinget muistuttaa, että myös kaksikielisten alueiden ulkopuolella hätäkeskusten pitää osata toimia molemmilla kielillä." Näin Rkp vaati, että jokaisen sairaanhoitajan, poliisin, palomiehen, postinkantajan jne. on osattava "valtiaskansan" kieli koko maassa siltä varalta, että viisiprosenttiseen valtiaskansaan kuuluva joskus osuisi hänen kohdalleen.
Näin röyhkeät vaatimukset voivat tulla kysymykseen vain siltä ajatuspohjalta, että 95-prosenttinen enemmistö on alempirotuisia, joiden tulee opetella "valtiaskansan" kieli voidakseen tuottaa sille omakielisiä palveluja kaikilla aloilla koko maassa..
Että tällainen ajattelu edelleenkin elää, siitä on vastuussa muutama suomalainen ministeri.
HS 22.4.99: Paavo Lipponen yritti saada nykyiseen hallitukseen kaksi ministeripaikkaa Rkp:lle, joka sai 1 ½ paikkaa. Pari päivää myöhemmin, hallituksen ohjelmakeskustelussa 21.4.99, Lipponen mielisteli Rkp:tta kehumalla sitä "esimerkillisen asialliseksi".
Kokoomuksen puheenjohtaja Sauli Niinistö on ehdottanut, että Suomen pankin johtajaa valittaessa luovuttaisiin aikaisemmasta valintaperiaatteesta ja johtajaksi valittaisiin ruotsinkielinen Johnny Åkerholm.
Oikeusministeri Johannes Koskinen (sd) nimesi kielilakikomiteaan 12 ruotsinkielistä ja 8 suomenkielistä jäsentä. Siis 5 prosenttisella vähemmistöllä on 60 prosenttinen edustus. Avainasemissa, puheenjohtaja ja kolme neljästä sihteeristä, ovat ruotsinkielisiä. (Oikeusministeriö tiedottaa 26.8.1999.) Tällaisella kokoonpanolla ministeri rohkaisee ruotsinkielisiä: kielivaatimukset ovat ok.
Olli-Pekka Heinonen ratkaisi opetusministerinä ruotsin kielen pakollisuuden ylioppilaskirjoituksessa ruotsinkielisten opettajain liiton esityksen mukaan, vaikka 95-prosenttista enemmistöä edustavat järjestöt olivat ehdottaneet täysin vastakkaista ratkaisua. Että saataisiin ruotsinkielisille oma digitaali-tv, Heinonen päätti liikenneministerinä digitaali-tv:n rahoituksen siten, että tv:n lupamaksuja korotettiin 1.7.2000 alkaen sadalla markalla. Näin 95:ltä suomalaiselta kerätään 9500 markkaa, että saadaan oma kanava viidelle ruotsinkieliselle, jotka itse panevat likoon 500 markkaa.
Ministeri Erkki Tuomiojalle ruotsinkielinen "valtiaskansa" on mennyt päähän niin, että hän on muun muassa lehtikirjoittelussa aktiivisesti puolustanut ruotsinkielisten etuoikeuksia (pakkoruotsia).
Ministerien rohkaisu tuottaa tulosta, valtiaskansan vaatimukset kasvavat:
HS 1.12.99: "Suomenruotsalaiset kansankäräjät, eli Folktinget on huolissaan siitä, että elokuvateattereissa on esitetty viime aikoina useita elokuvia ilman ruotsinkielisiä tekstejä. Järjestön mukaan ei ole hyväksyttävissä, että suomenruotsalaisten mahdollisuuksia katsoa elokuvia äidinkielellään heikennetään."
"Valtiaskansan" ajattelun mukaan on oikein, että 95-prosenttisen alempirotuisen väestön elokuvanautinto pilataan, peittämällä osa kuvasta viisiprosenttisen "valtiaskansan" kielellä.
HS 19.9.00: Folktinget ehdottaa, että toisen kotimaisen kielen opetus otettaisiin "kielisuihkuina" esikoulun opetussuunnitelmaan, jota parhaillaan valmistellaan ensi vuonna voimaan tulevan maksuttoman esiopetuksen perustaksi.
Siis "valtiaskansan" kieltä alempirotuisille suomalaisille jo kuusi-vuotiaasta lähtien, että "valtiaskansan" omakieliset palvelut tulevat turvatuksi. Näin ministerien rohkaisu puree. Folktingetin puheenjohtaja on Rkp:n kansanedustaja Henrik Lax.
Jos alempirotuisuusajattelu ei olisi voimassa, tällainen kohtuuttomuus ei tulisi kenenkään mieleenkään. Euroopan neuvoston ohjeen mukaan vähemmistön omakieliset palvelut on järjestettävä, jos vähemmistön määrä ylittää 20 prosnettia.
Nuoretkin ovat sisäistäneet "valtiaskansan" ja alempirotuiset. Iltalehti kertoo siitä 29. ja 30.8.2000: Kemiön yläaste on yhteinen koulu suomalaisille ja ruotsinkielisille. Viime perjantaina sen suomalainen oppilas Satu löydettiin kuolleena metsästä. "Mun täytyy mennä pois tästä maailmasta. En jaksa, en kestä, enkä haluu enää elää", sanoo Satu jäähyväiskirjeessä vanhemmilleen.
Satun vanhempien mukaan tytön tavarat eivät koskaan saneet olla rauhassa koulussa. Kirjoituspöydän laatikossa oli kirjevihko, jossa Satu kertoi pitkään jatkuneesta kiusaamisesta.
Satun luokkakaverit sanovat: "Ruotsalaisia Satu pakoili. Ruokalaan mentäessä hän perääntyi, kun huomasi ruotsalaisten oleilevan samassa käytävässä."
"Ketään ei saa syyttää. Kiusaamista on esiintynyt, mutta se ei ole syy tapahtumiin", rohkaisee Kemiön ruotsinkielinen sivistystoimen johtaja "valtiaskansan" oppilaita jatkamaan samaan malliin.
Juuri täällä, Turun seudun kouluissa, "kielisuihkuja" on kokeiltu jo vuodesta 1992 alkaen, kertoo Helsingin Sanomat.
Tapahtumat osoittavat, että alempirotuisuuskäsitteen eläminen maamme virallisessa politiikassa on muutaman ministerin hallinnassa. Joskin sata vuotta sitten Freudenthalin oppi alempirotuisista suomalaisista, sai jalansijaa silloisissa oloissa. Olihan Ruotsi alistanut suomalaisia 600 vuotta. Mutta miten on ymmärrettävissä, että suomalaiset ministerit nykyisinkin hyväksyvät kritiikittömästi tuon alempirotuisuusajattelun, ja järjestelevät valtion asioita sen pohjalta. Puolueväen kaikissa puolueissa tulisi kysyä, mistä oikein on kysymys.