Miksi käyttäisit pankkinasi Nordeaa. Sen Suomestakin saamasta voitosta verot menevät Ruotsiin, koska pääkonttori on Tukholmassa.
Telian - Soneran hallituksen puheenjohtaja Tapio Hintikka sanoo Aamulehdessä 30.6.02: Telian ja Soneran fuusio saattaa lykkääntyä vuoteen 2004. Uuden yhtiön pääkonttori sijoitetaan Tukholmaan.
Miksi käyttäisit puhelinvälittäjänäsi Soneraa. Sen Suomestakin saamasta voitosta verot menevät Ruotsiin, koska pääkonttori on Tukholmassa.
Jokainen asiasi näissä yhtiöissä siirtää rahaa veroina Suomesta Ruotsiin. On vastaavia suomalaisia yhtiöitä, joiden verot jäävät Suomeen.
Miksi käyttäisit pankkinasi Aktiaa. Sen Suomestakin saamasta voitosta verot menevät Maarianhaminaan, koska sen omistuksesta yli 80 prosenttia on Ahvenanmaalla.
41. Asia 1. Ville Itälä ruotsalaisuuden päivän juhlapuhujana.
Kansanedustajille ja puolueaktiiveille. Tiedoksi toimittajille.
"Ministeri ei miettinyt sekuntiakaan", todistaa Henrik Lax. (Pohjalainen 7.11.01). Näin Ville Itälä yhtyi Folktingetin juhlapuhujien sarjaan todistamaan suomalaisten alempirotuisuutta, jonka Folktingetin ensimmäisen juhlapuhuja Axel Olof Freudenthal määritteli muun muassa: "Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vielä ole kehittyneet muiden kansojen tasolle." Sujuvasti Ville Itälä lukikin Laxin tekstin. "Ruotsin kieli kuuluu jokaisen suomalaisen yleissivistykseen ja identiteettiin", kirjoitti Lax (HS 6.12.95.) Ruotsin kieli "on keskeinen osa. kulttuuriamme ja identiteettiämme", puolusti Itälä puheessaan Henrik Laxiin ajatusta. kuten edellisessä kirjeessä selvitimme.
"Ei miettinyt sekuntiakaan". Riittävästi Itälä ei harkinnut Jari Viléninkään tapauksessa. Ote kirjeestämme (syksyllä –99) internetpalvelimellemme:
"Eräs poliitikko (kananedustaja ja piirinsä puheenjohtaja) on ollut erikoisen herkkä siitä, että on saanut viestejämme." Palvelintamme oli painostettu lopettamaan meidän internet-yhteytemme ruotsinkielisten etuoikeuksia arvostelevan kirjoittelumme takia. Mutta Vilénillä on toinenkin kytkentä ruotsinkieliseen kulttuuriin.
HS 5.7.1996: "Professori Carl Öhmanin lisensiaattityötä August Strindberg och teatern (1959) tutkinut tutkimuseettinen asiantuntijaryhmä toteaa torstaina Helsingin yliopistossa julkistetussa loppuraportissaan, että "tieteellisen epärehellisyyden epäily on perusteltua... Öhman mainitsee ja siteeraa lukuisia asiakirjoja, joita ilmeisestikään ei ole olemassa. Näiden asiakirjojen runsaus ja ulkoasu osoittavat, että epärehellisyys on järjestelmällistä."
Aamulehti 3.1.02: Oulun yliopiston mukaan Jari Vilénin pro gradu-työtä ei olisi pitänyt hyväksyä. Asiantuntijoiden tekemän selvityksen mukaan noin puolet Vilénin gradusta on lähes suoraan lainausta Simon historiikista, ilman lähdeviitteitä.
Aamulehti 14.12.01: "Vilén painotti, että koko lähdeaineisto on esitetty ja lähdeviittaukset tehty."
HS 13.1.02: "Hyvä ohjaussuhde on paras tapa torjua plagioinnin houkutusta ja petoksen onnistumismahdollisuutta".
Vilénin oman väitteen ja selvitysmiesten lausunnon välinen lähdeviitteitä koskeva ristiriita oikeuttaa epäilemään, että Vilén ei ole jaksanut "torjua plagioinnin houkutusta ja petoksen onnistumismahdollisuutta". Keskisuomalainen 4.1.01: "Ministeriltä edellytetään nuhteettomuutta. Tavallisen vaateliaasti ajateltuna tämä kriteeri ei täyty Jari Vilénissä".
Vilénin menettelyn kytkeytyminen ruotsinkieliseen kulttuuriin (Öhman) on kiistaton.
Kuva Vilénin persoonallisuudesta syvenee. Aamulehti 6.1.02: "Vilén sanoo, työlästä on niellä sitä, että vilpittömin mielin tehtyyn työhön käytiin käsiksi. Vilén on erittäin pahoillaan vanhempiensa puolesta. Heitä tämä kohu on koskettanut kipeästi."
"Vilpittömin mielin", sanoo Vilén. Entä edellä mainittu ristiriita tarkastajien ja Vilénin sanomisen välillä.
Jokainen terve peruskoululainen jo ymmärtää, että paljastuessaan vilpillinen toiminta, johon lapsi on syyllistynyt, tuottaa mielipahaa vanhemmille. Lain kunnioittamisen ja kanssaihmisten arvostamisen lisäksi se on normaalille ihmiselle vahva pidäke vilppiin ryhtymisestä. Mutta Jari Vilénin kohdalla tällainen eettinen näkemys on puuttunut vielä 25-vuotiaana yliopiston opiskelijanakin. Professori Tuula Tamminen (Aamulehti 13.1.02.) "Kyky tuntea syyllisyyttä on aina osoitus inhimillisestä kypsyydestä, vastuullisuudesta. Lapsen kehityksessä on tuiki tärkeää, että hän vähitellen oppii tuntemaan syyllisyyttä ja siten ottamaan vastuun teoistaan."
Vilénin tavoin tehty gradu liittyy ihmisen kasvamiseen ja persoonallisuuteen, sanoo professori Matti Peltonen. (HS 11.1.02.)
Ville Itälä kohottaa profiiliaan.
Profiilin nosto on Ville Itälälle välttämätöntä, jos hän aikoo säilyttää Kokoomuksen kannatuksen nykyisellään, on julkinen sana laajasti painottanut.
Ruotsalaisuuden päivän juhlassa Vaasassa 6.11.01 sisäministeri Ville Itälä lupasi evätä Suomalaisuuden liitolta valtion avustuksen, riemuitsi Vasabladet 7.11.01. Näin Itälä löysi keinon profiilin kohottamiseen. Sittemmin Suomalaisuuden liitto onkin saanut Itälän ministeriöltä kirjeen, jossa ilmoitetaan, että tuo vuotuinen avustus on lopetettu.
Ruotsalaisuuden päivän, jonka nykyisin järjestää Folktinget, ensimmäinen juhlapuhuja Axel Olof Frudenthal ilmaisi Itälän ajatuksen näin: "Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat turaanilaiseen kansansukuun, ei ole mitään erikoisia luonnonlahjoja itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen uralla.". (L A Puntilan väitöskirja "Ruotsalaisuus Suomessa", Otava 1944.)
Suomalaisuuden liitto on vaatinut muun muassa koulujen pakkoruotsin poistamista, joten ristiriita sen ja Ville Itälän ruotsalaisen ajattelun välillä on kiistaton. Identiteetiltään Ville Itälä samaistuu niihin profiilin korottajiin, joista E G Ehrström kirjoitti satakahdeksankymmentä vuotta sitten Åbo Morgonbladissa (v.1821). (Tietolähteen mukaan lehti oli "blad".) "Jokainen, joka pyrkii talonpoikaisjoukkoa ylemmäksi, ottaa ruotsalaisen sukunimen, muukin vierasperäinen kelpaa: suomalainen vain ei tule kysymykseen. Kun nämä herrat ja herrasnaiset joutuvat puhumaan omaa äidinkieltään, he ruotsalaistuttavat suomalaisen ääntämisen hienojen korvien siedettäväksi. Tällaiset naiset ja herrat eivät mielellään tunnusta olevansa suomalaisia."
Itälän ruotsalaisuusaatteen soveltamista käytännössä.
Esimerkki 1: Vuonna 1908 maanviljelijä C G Avellan teetti Espoon Luukkaan yksityisen suomenkielisen kansakoulun ympärille korkean piikkilanka-aidan estämään lasten pääsyä kouluun. Aita saatiin poistetuksi kouluylihallituksen ja kuvernöörin päätösten avulla.
Salme Setälä kertoo asiasta kirjassaan "Polusteekin koulussa". (Otava 1970.) "Eteläsuomalainen osakunta, joka nykyisin on paisunut valtavan monipäiseksi, oli minun siihen kirjoittautuessani nuori pieni osakunta. Se oli irtautunut uusmaalaisesta, perin ruotsalaisesta osakunnasta. Kieliristiriidat olivat ilmeisesti vaikeuttaneet yhteistyötä ruotsinkielisten kanssa. Helsinki oli siihen aikaan kovin ruotsinkielinen. Helsingin lähiympäristökin, Helsingin pitäjä ja Espoo olivat valtaosaltaan ruotsinkielisiä ja kunnan edustajien mielenkiinto suomalaisia kohtaan vähäinen. Nykyaikana tuntuu uskomattomalta se suoranainen sorto, jota suomenkielisiä kohtaan harjoitettiin, ei ainoastaan Uudenmaan rannikolla, vaan kauempanakin, kuten esimerkiksi Lohjalla. Hyvänä esimerkkinä voi mainita kansakoulut: kunta ei katsonut asiakseen perustaa suomalaisia kansakouluja, vaikka suomenkielisiä lapsia oli riittämiin. Yksityisten omilla varoilla perustettuja suomenkielisiä kansakouluja aidattiin piikkilangalla ja lapsia koitettiin estää menemästä opinahjoon. Niinpä eteläsuomalainen osakunta otti ohjelmakseen suomalaiset kansakoulut. Liikuttavia esimerkkejä olivat ne matalat harmaat torpat, joissa moni pääkaupungin lähikoulu aloitti toimintansa."
Kulttuurisia eroavuuksia hallituspuolueiden välillä: Demarien Virpa Puisto kieltäytyi ministerin tehtävästä, koska hänen miestään epäiltiin jostakin taloudellisesta rikkeestä. Kokoomuksen Jari Vilén ei ymmärrä mitään esteellisyyttä, vaikka Oulun yliopiston mukaan "Jari Vilénin pro gradu-työtä ei olisi pitänyt hyväksyä" ja lehdistön mukaan hän "ei ole jaksanut torjua petoksen onnistumismahdollisuutta".
Kansanedustajille ja puolueaktiiveille. Tiedoksi toimittajille.
"Ruotsinkielisyys on keskeinen osa kulttuuriperintöämme", todisti juhlapuhuja Ville Itälä ruotsalaisuuden juhlassa 6.11.2001. (Pohjalainen 7.11.2001.)
Itälän "kulttuuriperinnön" ilmentymiä.
Filosofian lisensiaatti Hannu Syväoja kirjoittaa Aamulehdessä 12.10.1996:
"Suomen ruotsinkieliset harjoittivat psykopolitiikkaa suomenkielisiä kohtaan jo 1800-luvun puolivälistä alkaen.
Ruotsalainen kansallisuusliike, svekomania, pyrki rodullisin perustein osoittamaan suomenkieliset ruotsinkielisiä alemmiksi. Pontta käsityksilleen he saivat Arthur de Gobineaun rotuteorioista, joiden mukaan ruotsalaiset kuuluivat valiokansoihin suomalaisten sijoittuessa arvoasteikon alapäähän.
Sten Högnesin kirjassa Kustens och sjöarnas folk (1995) on esimerkkejä ruotsinkielisten psykopolitiikasta.
Ruotsinkieliset yhdistävät hanakasti sosialismin - ja bolsevismin - suomenkielisyyteen. Högnäsin esimerkeissä suomalaisia edustivat Sven Tuuva sekä "Kiven seitsemän veljestä punakaartissa". Eduskuvat ilmensivät kehittymättömyyttä ja idioottisuutta."
(Hannu Syväoja)
Esimerkkejä Ville Itälän ruotsalaisuusaatteen toimeenpanoista käytännössä.
Tapaus 1. HS kirjoitti 11.9.1991 ruotsinkielisten valkoisten tekemistä teloituksista Pietarsaaressa vapaussodan aikana: "Ruumiit jätettiin päiväksi makaamaan kadulle. ... Erikoista tapahtumassa oli se, että Pietarsaaressa luokkavihaan näyttää sekoittuneen kieliryhmien välistä kaunaa ja että yksi teloitetuista ei ollut punainen. Hän oli suomalaisuusmiehenä tunnettu Johannes Jääskeläinen, Vaasan entinen lääninsihteeri."
Tapaus 2. HS:n kuukausiliitteen kirjoituksesta "Paha maisema" (maaliskuu 2002.):
"He seurasivat teoriaa, jonka mukaan Länsi - Uudenmaan punaisten teloittamisista piti huolta sama ruotsinkielinen ryhmä, joka liikkui samaa tietä myöten Inkoosta Pusulaan. Teloituspäivämäärein ja paikallisten kertomusten perusteella he uskovat, että kunkin paikkakunnan suojeluskuntalaiset keräsivät ammuttavat kokoon. Vierailevat tähdet saivat hoitaa likaisimman työn." (Kirjoituksessa todetaan myös punaisten terroriteot.)
Miksi ruotsinkieliset erikoistuivat teloituksiin. Siksi, että he olivat hyvin motivoituneita "alempirotuisten" teloittamiseen, selviää Högnesin kirjasta.
Tämä on "keskeinen osa kulttuuriamme ja identiteettiämme", todisti Itälä Ruotsalaisuuden päivän juhlassa Vaasassa. Valtion avustus pois Suomalaisuuden liitolta, joka ei osaa arvostaa tuota kulttuuria, hän on sittemmin ministerinä päättänyt.
Paavo Lipponenkin arvostaa punaisten teloittamisia, joihin ruotsinkieliset olivat erikoistuneet. HS 22.4.99: Paavo Lipponen yritti saada nykyiseen hallitukseen kaksi ministeripaikkaa Rkp:lle, joka sai 1 ½ paikkaa. Hallituksen ohjelmakeskustelussa 21.4.99 Lipponen mielisteli Rkp:tta kehumalla sitä (ainoana puolueena) "esimerkillisen asialliseksi" hallitusneuvotteluissa. On aiheellista huomata, että teloitetut punaiset olivat pääasiassa sosialidemokraatteja, Lipposen puoluetovereita.
"Tuntuu uskomattomalta se suoranainen sorto, jota suomenkielisiä kohtaan harjoitettiin", sanoo Salme Setälä (edellinen kirjeemme). Mutta Ville Itälän näkökulmasta ruotsinkielinen kulttuurivaikutus, on ollut niin arvokasta, että Rkp:n vaatimukseen suostuen on valmisteltu uusi kielilaki, jonka mukaan jokaisen sairaanhoitajan, poliisin ja postinkantajan on koko maassa osattava ruotsin kieli siltä varalta, että viisiprosenttiseen kielivähemmistöön kuuluva asiakas joskus osuisi heidän kohdalleen.
Kielilain uudistuskomitean puheenjohtaja Pekka Hallberg sanoo (HS 14.11.2000), että uudessa kielilaissa suomalaisista tulee "kahden tasaveroisen kielen kansa". Siis tasaveroisuutta, jossa yksi ruotsinkielinen vastaa yhdeksäätoista suomalaista.
Komitean jäsen, opetushallituksen pääjohtaja Jukka Sarjala sanoo, että "uusi kielilainsäädäntö väistämättä lisää ruotsin opiskelun merkitystä koulussa. Vain siten voidaan turvata palvelujen kaksikielisyys kautta maan". Näin uhrataan pienelle kielelle, jolla ei ole mitään käyttöarvoa Euroopassa, lisää koulutunteja, jotka välttämättä tarvittaisiin tärkeiden aineiden ja suurten kielten täydellisempään opettamiseen.
Aamulehti 16.2.02: Perjantaina (15.2.02) opetusministerille mietintönsä jättänyt työryhmä esittää ylioppilastutkinnon uudistamista nykyistä valinnaisemmaksi. Työryhmän lukion rehtoreille tekemässä kyselyssä neljä viidestä rehtorista kannatti yo-tutkinnon uudeksi rakenteeksi nykyistä kokeilumallia, jossa ruotsin kieli (suomen kieli) on valinnainen aine. Kyselyyn vastasi 443 rehtoria noin 500:sta.
OECD-maiden vertailututkimus:
SUOMALAISNUORET HUIPPUOSAAJIA
Suomalaisnuorten lukutaito on OECD-maiden paras. Myös matematiikan sekä luonnontieteiden taidot ovat kansainvälistä huippua. Tämä käy ilmi viime vuosien mittavimmasta koulutuksen arviointitutkimuksesta (PISA), jonka toteutuksesta Suomessa on vastannut (Jyväskylän yliopiston) Koulutuksen tutkimuslaitos yhteistyössä Opetushallituksen kanssa. Tutkimuksen tulosten mukaan Suomen nuorten taidot muihin maihin verrattuna ovat tasaisen hyviä. Ilahduttavaa on, että Suomessa on OECD-maista vähiten heikkoja osaajia.
(Tutkimuksen helmikuussa 2002 julkistettu alkuosa on kokonaisuudessaan sivumme osassa 9. Alempirotuisia suomalaisia ja toisenlaisia suomalaisia, kohta A1. Jälkiosan liitämme samaan kohtaan, sitten kun se julkistetaan. Ilmeisesti noin kuukauden päästä huhtikuun päivityksessä. Siinä tutkimustulosta selvitetään numerotiedoin.)
Kansanedustajille ja puolueaktiiveille. Tiedoksi toimittajille.
Pohjalainen 7.11.01: "Se on keskeinen osa kulttuuriperintöämme" sanoi Ville Itälä pakkoruotsista ruotsalaisuuden päivän juhlassa Vaasassa 6.11.01.
Itälän arvostaman kulttuurin ilmentymiä.
1. Maamme ainoa kuolemaan johtanut koulukiusaaminen tapahtui Kemiössä 24.8.2000 peruskoulun ruotsinkielisten oppilaiden terrorismin seurauksena.
Iltalehti 29. ja 30.8.2000:
Kemiön yläaste on yhteinen koulu suomalaisille ja ruotsinkielisille. Viime perjantaina sen suomalainen oppilas Satu löydettiin kuolleena metsästä. "Mun täytyy mennä pois tästä maailmasta. En jaksa, en kestä, enkä haluu enää elää", sanoo Satu jäähyväiskirjeessä vanhemmilleen.
Sadun vanhempien mukaan tytön tavarat eivät koskaan saaneet olla rauhassa koulussa. Kirjoituspöydän laatikossa oli kirjevihko, jossa Satu kertoi pitkään jatkuneesta kiusaamisesta.
Sadun luokkakaverit sanovat: "Ruotsalaisia Satu pakoili. Ruokalaan mentäessä hän perääntyi, kun huomasi ruotsalaisten oleilevan samassa käytävässä."
Tämä maamme ainoa tapaus ei tullut esille 95-prosenttisen enemmistön keskuudesta, vaan nimenomaan 5-prosenttisen vähemmistön ruotsinkielisen kulttuurin ilmentymänä.. Siitä mauttomampikin patriootti päättelee, että kysymyksessä on vieras kulttuuri, eivätkä suomalaiset ole omaksuneet tuota Ville Itälän "keskeistä kulttuuriperintöä". (Vertaa Salme Setälä kirje 3 ja Hannu Syväoja kirje 4.) Havainnon merkitystä korostaa se, että tapahtumapaikka on Rkp:n puheenjohtajan Jan-Erik Enestamin kotikunta.
"Ketään ei saa syyttää. Kiusaamista on esiintynyt, mutta se ei ole syy tapahtumiin", rohkaisee Kemiön ruotsinkielinen sivistystoimen johtaja ruotsinkielisiä oppilaita jatkamaan samaan malliin. (Iltalehti.)
Juuri täällä, Turun seudun kouluissa, ruotsinkielisiä "kielisuihkuja" on kokeiltu jo vuodesta 1992 alkaen, kertoo HS. Ruotsinkielisen kulttuurin ilmentymät näkyvät selkeämmin siellä, missä paikallinen rohkaisu on voimakkainta.
2. Suomalaisessa koulussa ei saa puhua suomea.
Ilta-Sanomat 5.4.2002: Porvoolaiskoulun pihalla ei saa puhua suomea. - Me olemme panostaneet siihen, että puhuttaisiin ruotsia myös pihalla siksi, että muuten tämä ympäristö on aika suomenkielinen, sanoo Porvoon ruotsinkielisistä kouluista vastaava koulutoimenjohtaja Solveig Lindstedt. - Monet opettajat käskevät vaihtamaan kielen ruotsiksi kaikkialla, myöskin välitunnilla, kertoo yhdeksäsluokkalainen Julia Kemppinen. - Julkisesti on kyllä opettaja nolannut suomen kielen puhumisen takia, sanoo yhd4eksäsluokkalainen Jenna Nuutti.
Näin toimii Ville Itälän kulttuuriperintö.
HS 20.2.2002: HS:n pääkirjoituksessa (19.2.) otettiin kantaa ylioppilaskirjoitusten pakollisiin aineisiin - pakollisia aineita ei tule vähentää. Olen kuitenkin eri mieltä. Niin kutsutut pakkoruotsi ja pakkosuomi ovat keskustelun kestosuosikkeja - eikä keskustelun vaimenemisesta olekaan toivoa, ellei pakkopullan tarjoamisesta tehdä loppua.
Suomen kielen opettajan (suomi toisena kielenä) näkökulmasta on selvää, ettei Suomessa tule toimeen ilman hyvää suomen kielen taitoa. Vastuu kielen opiskelusta on kuitenkin aina opiskelijalla itsellään. Elämä opettaa - jos teet väärän valinnan, voit syyttää siitä vain itseäsi. Suomen (ruotsin) kielen yo - kirjoitukset, eivät välttämättä mittaa kielitaitoa. Läpi pääsee varsin vähäisin ja surkein tiedoin. Poliitikot ovat aikoinaan tehneet päätöksen siirtymisestä suhteelliseen arviointiin, reputtaneita on tietty prosentti, muut läpäisevät yo - kirjoitukset.
Tällainen järjestelmä johtaa absurdiin tilanteeseen, saatat läpäistä yo - kirjoituksen suomessa (ja ruotsissa) toisena kielenä, mutta osaaminen on jäänyt matkasta. Siksipä yliopisto-opinnoissa yliopistosanan taivutusmuodoiksi on tarjolla vaikka yliopistojoissa, ylioppion, ylioppijoissa.
Kielitaidon puuttuessa agressiot kohdistetaan myöhemmin jatkokoulutuslaitosten, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen, vaatimuksiin. Vaatimuksia pidetään liian tiukkoina, koskapa niitä ei perustaidoitta pysty läpäisemään., ja vaaditaan korkeakouluilta alkeiskurssin pitämistä. A-kielen lukeneilla on kuitenkin lähes aina peruskoulun ja lukion jälkeen runsaat 800 tuntia opetusta hyödynnettävänään. Eikö silloin olisi kohtuullista olettaa, että opiskellut kielet olisivat jotakuinkin hallinnassa?
Totuus on toisenlainen. Koska yo-kirjoitusten suomen (ruotsin) kielen kokeiden läpäiseminen heikoin arvosanoin ei kerro mitään kielitaidon sisällöstä, olisi enemmän kuin toivottavaa, että kielten opiskelun ja yo-tutkinnon kielten valinnat perustuisivat vapaaehtoisuuteen.
Vapaaehtoisuus korostaa aina myös opettajan työn arvostusta - ne opiskelijat, jotka jäävät jäljelle, haluavat oppia ja sitä kautta menestyä.
Sylvi Soramäki - Karlsson, yliopistonlehtori, Helsinki.
"Miksi pakko motivoisi esimerkiksi biologiassa, matematiikassa ja äidinkielessä, jos se tappaa opiskeluinnon ruotsissa", kysyy Maria Morén. (HS 6.4.2002.) Maria Morénin ymmärrys ei oivalla sitä eroavuutta, että nämä aineet ovat pakollisia kaikkien maiden kouluissa, mutta ruotsin kieli Ruotsin ulkopuolella vain Suomessa. - Se (pakollisuus) on ainoa tapa taata laaja yleissivistys lukion suorittaneille, sanoo Morén. Maria Morénin ymmärrys ei oivalla sitäkään, että pakkoruotsi on nimenomaan jarru laajan yleissivistyksen omaksumiselle koulussa, koska siihen käytetty aika on poissa yleissivistystä antavien aineiden opettamisesta. Varsinaiseksi testiksi Morenin älyllisestä tasosta osoittautuu hänen käsityksensä yleissivistyksestä, kun hän ymmärtää, että pikkukieli, jota puhutaan vain ruotsissa, olisi laskettava yleissivistykseen. Se on nimenomaan paikalliskulttuuria, jolla ei ole yleissivistävää merkitystä.
Hufvudstadsbladet 27.2.2002: "On ikävää, että suomenruotsalainen oppilasaines alentaa 15-vuotiaiden suomalaisten tietojen ja taitojen keskiarvoa.
Suomen ruotsinkielisten koulujen oppilaiden tulokset ovat kauttaaltaan huonompia kuin samanikäisten suomenkielisten nuorten. .......
Suomenruotsalaiset vanhemmat eivät keskimäärin tue lastensa koulunkäyntiä vähemmän kuin suomenkieliset vanhemmat; on merkkejä siitä, että asia on pikemminkin päin vastoin.
Mistä siis kansainvälisen PISA-tutkimuksen suomenruotsalaisten kannalta huolestuttavat tulokset johtuvat? Ehkä osa niistä voidaan panna kaksi- tai pikemminkin puolikielisyyden tilille. ....... On ikävää, että suomenruotsalainen oppilasaines alentaa 15-vuotiaiden suomalaisten tietojen ja taitojen keskiarvoa."
JOHANNA WESTMAN
(PISA-tutkimuksen tulosten alkuosan julkaisimme maaliskuun päivityksessä: Osa 9, kohta A1. Jälkiosa julkistetaan toukokuussa, joten saamme sen toukokuun päivitykseen, Osa 9. Kohta A2.)
Suomalaiset koululaiset omaa luokkaansa. Vertailussa Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska. Katso osa 9. A2.
Suomalainen näkökulma Eiry http://www.sci.fi/~eiry 25.05.2002
Kansanedustajille ja puolueaktiiveille. Tiedoksi toimittajille.
Ville Itälän vastuukäsitys on valikoivaa.
Viime vuonna Huittisten kunta tuomittiin sen koulussa todetusta koulukiusaamisesta maksamaan korvauksia kiusaamisen kohteeksi joutuneelle oppilaalle. Kunta ei ollut huolehtinut riittävästä valvonnasta.
Aamulehti 27.4.2002: Eduskunnan oikeusasiamies on antanut Oriveden kunnalle huomautuksen lasten hampaiden oikomishoidon laiminlyömisestä. Orivesi joutuu selvittämään toukokuun loppuun mennessä, miten se aikoo korjata oikomishoidon epäkohdat.
Kemiössä 24.8.2000 koulukiusaaminen, jota peruskoulun ruotsinkieliset oppilaat harjoittivat, johti kuolemaan.
Iltalehti 29. ja 30.8.2000: Kemiön yläaste on yhteinen koulu suomalaisille ja ruotsinkielisille. Viime perjantaina yläasteen suomalainen oppilas Satu löydettiin kuolleena metsästä. ”Mun täytyy mennä pois tästä maailmasta. En jaksa, en kestä, enkä haluu enää elää”, sanoo Satu jäähyväiskirjeessä vanhemmilleen.
Sadun vanhempien mukaan tytön tavarat eivät koskaan saaneet olla rauhassa koulussa. Kirjoituspöydän laatikossa oli kirjevihko, jossa Satu kertoi pitkään jatkuneesta kiusaamisesta.
Sadun luokkakaverit sanovat: ”Ruotsalaisia Satu pakoili. Ruokalaan mentäessä hän perääntyi, kun huomasi ruotsalaisten oleilevan samassa käytävässä.”
Huittisten ja Oriveden kunnat joutuivat laiminlyönneistään vastuuseen. Mutta Sisäministeri Ville Itälän hallintoalaan kuuluva tapaus, kuolemaan johtanut koulukiusaaminen Kemiössä, ei ole tutkimisen arvoinen. Itälän ruotsinkielisessä kulttuuriperinnössä vastuukäsitys on valikoivaa. Kuolemantapaushan oli ruotsinkielisten aiheuttama.
Kokoomusministereitä: Olli-Pekka Heinonen, Ville Itälä, Kimmo Sasi, Jari Vilén.
Ruotsin kieli on osa kansallista identiteettiä, kommentoi opetusministeri Olli-Pekka Heinonen (kok) kansanedustaja Mikko Elon (sd) lakialoitetta koulujemme pakkoruotsin poistamiseksi. (HS 2.11.95)
”Se on keskeinen osa kulttuuriperintöämme ja identiteettiämme, osa sitä, jota sanomme yleissivistykseksi”, sanoi Ville Itälä pakkoruotsista ruotsalaisuuden päivän juhlassa Vaasassa 6.11.01. (Pohjalainen 7.11.01.)
Vuonna -92 eduskunnassa äänestettiin koulujemme kielten opetuksesta. Kimmo Sasi äänesti pakkoruotsin puolesta. Kun Kokoomukselle etsittiin ehdokasta viime presidentin vaaleissa, Sasi ilmoitti (tv-uutiset) kannattavansa Elisabeth Rehniä.
Aamulehti 3.1.02: Oulun yliopiston mukaan Jari Vilénin pro gradu-työtä ei olisi pitänyt hyväksyä. Ja ei ole jaksanut ”torjua plagioinnin houkutusta ja petoksen onnistumismahdollisuutta”. (HS)
Heinonen, Itälä ja Sasi vannovat ruotsinkielisen kulttuuriperinnön nimeen. Vilén toteuttaa sitä käytännössä.
Kansanedustaja Henrik Lax kirjoitti Hesarissa 6.12.95: ”Ruotsin kieli kuuluu suomalaiseen identiteettiin ja suomalaiseen sivistykseen.” Laxin tulkinnan mukaan suomalaisten identiteetti määräytyy viisiprosenttisen kielivähemmistön kautta. Väite perustuu Folktingetin ensimmäisen juhlapuhujan, suomenruotsalaisen kansallisliikkeen alkuunpanijan, Axel Olof Freudenthalin (1836-1911) teeseihin alempirotuisista suomalaisista.. Hän julisti muun muassa: "Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vetäneet vertoja muille kansoille." (L A Puntilan väitöskirja "Ruotsalaisuus Suomessa", Otava 1944.)
Freudenthalin ja Laxin oppiin kokoomusministerit nyt kompastuvat toinen toisensa jälkeen. Onko kysymyksessä huonon onnen tuottama ministeripuumi Kokoomuksella. Vai onko kysymyksessä puolueen yleisen linjan kytkentä ruotsalaisuuteen, kuten Itälä vakuutti puheessaan. Kytkentä, jonka mukaan suomalaiset eivät ”älyllisessä suhteessa vetäneet vertoja muille kansoille”. "Ruotsin kielen pakollisuus täytyy säilyttää osana perusopetusta. Puolueessa on yksittäisiä toisinajattelijoita, mutta linja on selvä”, Itälä sanoi. (Pohjalainen)
Elisabeth Rehnin haastattelusta HS:ssa 14.5.2000. ”Tärkeä syy siihen, että ylipäänsä suostuin ehdolle oli se, että Ben Zyskowicz kävi elokuussa Hilassa kertomassa, ettei Niinistö lähde ehdolle, joten kokoomuksessa on valmiutta tulla minun taakseni.” (Rehnille on annettu Axel Olof Freudenthal-mitali, nettisivumme osa 6.)
Huomataan, että Kokoomuksen yksittäisillä kärkinimillä on outo kiihko yhtyä julistamaan suomalaisten alempirotuisuutta, jotka ”eivät älyllisessä suhteessa vetäneet vertoja muille kansoille”, ja joiden identiteetti määräytyy 5-prosenttisen kielivähemmistön kautta, kuten Lax on heitä neuvonut sanomaan. Olisiko kysymyksessä avain ruotsinkieliseen rahaan.
”Kun vain yhä useammat ihmiset alkavat ilmaista mielipiteitään, on myös poliitikkojen otettava nämä mielipiteet huomioon.”
Eduskunnan käsiteltäväksi on vielä kevään aikana tulossa ehdotus uudeksi kielilaiksi.
Valitettavasti tämän merkittävän lain käsittely julkisuudessa on vaarassa jäädä maailmanpoliittisten tapahtumien varjoon. Näin on vaarana, että suuri suomalainen enemmistö ei saa riittävästi informaatiota uuden kielilain sisällöstä ja vaikutuksista ennen kuin laista on jo päätetty eduskunnassa.
Ehkäpä uusi kielilaki onkin tarkoitus saada voimaan ilman että asiasta syntyy laajaa kansallista ja poliittista keskustelua. Ruotsin kieli, jonka asemaa kielilaki pääasiassa käsittelee, on ollut varsin vältetty aihe suomalaisissa tiedotusvälineissä.
Yleensä julkisuuteen tuodaan vain mielipiteitä, joissa todetaan että kaksikielisyys on rikkaus ja osa suomalaista identiteettiä jne. Tällä tavoin on vältetty vuosikymmeniä keskustelua ruotsin kielestä ja sen asemasta Suomessa. Uuden kielilain käsittelyn yhteydessä olisi juuri oikea hetki ryhtyä käymään laajaa julkista keskustelua ruotsin kielen asemasta maassamme.
Nykyinen voimassa oleva kielilaki vuodelta 1922 kaipaa perusteellista uudistamista. Tuolloin säädetyn lain sisältö heijastelee hyvin pitkälle nuoren Suomen valtion senaikaista sisä- ja ulkopoliittista tilannetta. Tällöin mm. ruotsinkielisellä vähemmistöllä oli paljon vaikutusvaltaa poliittisessa ja taloudellisessa päätöksenteossa sekä yliopistomaailmassa.
Lisäksi päätökset Ahvenanmaan itsehallinnon laajuudesta ja kielilain sisältö olivat merkittävästi ”kytköksissä” toisiinsa. Muutamienkin faktojen valossa on varsin ymmärrettävää, että vuoden 1922 kielilaki ei ottanut juurikaan huomioon sitä tosiseikkaa, että ruotsin kieli oli jo silloin vain alueellinen , pienen vähemmistön puhuma kieli. Ei tasavertainen kansalliskieli suomen kielen rinnalla.
Vuoden 1922 kielilaki kuvaa siis mitä suurimmassa määrin 1920-luvun ruotsinkielisten arvoja ja tavoitteita ruotsin kielen asemasta Suomessa.
Kielilakiin on kyllä tehty pieniä muutoksia vuosikymmenten saatossa, mutta ne ovat olleet lähinnä rkp:n tavoitteiden mukaisia muutoksia, jotka on saatu läpi juuri puhtaasti poliittisilla päätöksillä ilman, että asiasta syntyy sen suurempaa keskustelua julkisuudessa.
Viimeiset pari vuotta on valmisteltu ehdotusta uudeksi kielilaiksi. Ehdotus on syntynyt kielilakikomitean mietinnön pohjalta ja oikeusministeriön ruotsinkielisten virkamiesten valmistelutyön tuloksena. Kielilaki ei ehdotuksen perusteella näyttäisi uudistuvan merkittävästi.
Uudesta kielilaista on ehdotuksen perusteella tulossa vanhan lain kaltainen, ruotsin kielen asemaa ylikorostava laki, jonka sisältö vastaa epäilyttävästi lähinnä rkp:n poliittisia tavoitteita.
Demokratian toteutumiseksi tavallisten ihmisten on vain pyrittävä rohkeasti tuomaan mielipiteitään julki ruotsin kielestä ja sen asemasta maassamme. Kun vain yhä useammat ihmiset alkavat ilmaista mielipiteitään, on myös poliitikkojen otettava nämä mielipiteet huomioon.
Toivonkin, että suomalainen lehdistö osaltaan mahdollistaisi ruotsinkielen asemaa koskevan keskustelun aloittamisen, esimerkiksi tutkimalla ja selvittämällä uuden kielilakiehdotuksen sisältöä ja vaikutuksia.
Ja samassa yhteydessä se toisi esille faktoja Suomen historian tapahtumista viimeisen 100 vuoden ajalta, jotta suomalaiset saisivat todellista tietoa siitä millaisissa yhteiskunnallisissa oloissa päätökset Suomen kaksikielisyydestä on tehty ja millaisiin poliittisiin päätöksiin kaksikielisyyden historia maassamme todella perustuu.
Aki Jäppinen, Hallinotiet.maist.
30.1 Kielikysymys keskusteluun
(Aamulehti 29.4.02) Aki Jäppinen kiinnitti huomiota (Al 22.4.) ruotsin kielen asemaa koskevan, vakavan kansallisen ja poliittisen keskustelun puutteeseen. Onko niin, että ihmiset pelkäävät kertoa asiasta omaa mielipidettään vai eikö siihen löydy kanavaa? ....
On totta, että Suomessa ei saa koulutodistusta eikä korkeakoulututkintoa, valtion virasta puhumattakaan, osaamatta vierasta - kaikella kunnioituksella - hyvin pienen vähemmistön kieltä. Taustalla on, kuten Jäppinen hyvin esitteli, historiallinen kehitys, kansakunnan verinen synty ja (suomenkielisen yhteisön synty) jakautuminen (1918), kielikysymyksen leimautuminen suomenkielisen oikeiston asiaksi 1920 - 30-luvuilla. Missään muualla maailmassa ei tosiaankaan ole tällaista käytäntöä.
”Suomi on kaksikielinen maa” - hokema on nykyoloja ajatellen liian valtiokeskeinen ja alamainenkin perustelu asialle. Alueiden Euroopassa kysymystä pitäisi tarkastella ihan suomenkielisen kansalaisen omastakin näkökulmasta. Nyt kun kielilakia eduskunnassa kohta käsitellään, olisi tärkeää kysyä omalta kansanedustajalta, onko hän valmis purkamaan ruotsin pakkoa. Eiväthän vaalitkaan ole enää kovin kaukana.
Ilmari Rostila, professori.
30.2 Pakkoruotsille ei perusteluja
(Aamulehti 8.5.02) On hyvä, että nimimerkki Ruotsista etua otti kantaa keskusteluun ruotsin kielen tärkeydestä. Ikävä kyllä tosiasiaksi edelleen jää, että pakkoruotsille ei löydy tänä päivänä mitään järkevää perustelua.
On mielenkiintoista, kun joku on ruotsin kielen pakkosyöttämisessä nähnyt edun, että me suomalaiset olemme voineet - jos olemme vielä halunneet - lukea meitä monessa asiassa edellä olevan kansan lehtiä, kun sellaisiin jossain törmäämme.
Olisi varmaan hyvä osata kaikki maailman kielet, jos vaikka joskus sattuisi niitä tarvitsemaan, mutta tosiasia on, että kielen opiskelu vie opiskelukapasiteettia jostain muusta aineesta. Sen tähden olisi tärkeää, että itse saisi vaikuttaa siihen, mitä opiskelee ja näin myös motivoitua asianomaisen aineen oppimisessa.
Opiskelkoon ruotsin kieltä hän, joka sitä itse haluaa. Itse toimin kansainvälisessä hankintatoimessa ja ainoa hyöty, mitä 12 vuoden ruotsin kielen opiskelusta on ollut, on takeltelevasti englantia puhuvan ruotsalaisen miellyttäminen.
On käsittämätöntä, että ruotsin kieltä mieluimmin puhuvia varten on Suomessa meidän kaikkien maksamat omat tv - ja radiokanavat.
Jos näin on oltava, niin eikö niiden ohjelmien maksamista olisi mitenkään mahdollista kohdentaa tuolle minimaaliselle porukalle, sillä samanlaisia muutaman prosentin ryhmiä löytyy Suomesta muitakin, esimerkiksi venäläiset, somalit, jotka varmaan mielellään katsoisivat omia ohjelmiaan meidän kustannuksellamme. Millä perusteella ruotsinkielisiä olisi pidettävä edelleen muita paremmassa asemassa?
Toivon, että löytyisi pakkoruotsin poistamista tehokkaasti ajavia kansanedustajia, jotka saisivat aikaan, että nyky-Suomen laista poistettaisiin vanhentunut kaksikielisyyspakko. Näin saisimme kaikki sen perusteella hukkaan heitetyt voimavarat ja rahat järkikäyttöön.
Enää meidän suomenkielisten ei tarvitse ruotsinkielisiä vasten tahtoamme ja kustannuksellamme miellyttää. Eikö jo vihdoin olisi aika tehdä asialle jotain?
Tapani Korpi, KTM
30.3 Toisenlainen näkökulma pakkoruotsista.
”Ruotsi on ainoastaan rikkaus”, kirjoittaa nimimerkki ”Ruotsista etua”. (Al 4.5.02.) Ruotsin taitoa vaaditaan maamme ruotsalaisissa yrityksissä, nimimerkki perustelee ruotsin osaamisen tarvetta. Kun ehkä yksi sadasta työpaikasta on sellainen, jossa vaaditaan ruotsin taitoa, nimimerkki katsoo, että sitä varten kaikkien suomalaisten on luettava ruotsia. Suomen työnantajat ovat eri mieltä.
HS 26.9.90: Suomen työnantajain keskusliitossa STK:ssa pidetään tärkeänä, että kaikissa koulumuodoissa on tarjolla useita kielivaihtoehtoja. Liitossa ei kuitenkaan pelätä ruotsintaitoisten ihmisten vähenemistä, vaikka kielestä tulisi vapaavalintainen.
Ruotsalaiset yritykset toimivat täällä markkinatalouden ehdoilla kilpailijoina suomalaisten kanssa. Ne kyllä kouluttavat tarvitsemansa kielitaitoisen työvoiman. Ei siitä tarvitse Suomen koululaitoksen huolehtia. Pakkoruotsi on kansantaloudellista tuhlausta ja meidän omien yritystemme etujen vastaista. Ei Ruotsikaan kouluta sinne meneville suomalaisille yrityksille suomenkielistä henkilöstöä.
Ruotsalaiset ovat meitä monessa edellä ja FST:n ohjelmat ovat laadukkaita, väittää nimimerkki. Nämä ovat ilmasta temmattuja väitteitä, jotka eivät perustu asiallisiin selvityksiin. Kansainvälisten selvitysten mukaan asia on nimenomaan päinvastoin. Talouden alalta esimerkkinä aivan tuore kilpailukykytutkimus. Siinä Suomi oli kärjessä, paljon edellä Ruotsia.
Nimimerkin käsitys FST:n ohjelmista perustuu suomenruotsalaisen kansallisliikkeen perustajan Axel Olof Freudenthalin (1836-1911) teeseihin. Hän julisti muun muassa: "Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vetäneet vertoja muille kansoille." (L A Puntilan väitöskirja "Ruotsalaisuus Suomessa", Otava 1944.)
Viime vuonna julkistettu kansainvälinen tutkimus on tästä asiasta eri mieltä kuin Freudenthal ja nimimerkki ”Ruotsista etua”.
Selvitys OECD-maiden vertailututkimuksesta (lyhennelmä):
”Suomalaisnuorten lukutaito on OECD-maiden paras. Myös matematiikan sekä luonnontieteiden taidot ovat kansainvälistä huippua. Tämä käy ilmi viime vuosien mittavimmasta koulutuksen arviointitutkimuksesta (PISA), jonka toteutuksesta Suomessa on vastannut (Jyväskylän yliopiston) Koulutuksen tutkimuslaitos yhteistyössä Opetushallituksen kanssa. Tutkimuksen tulosten mukaan Suomen nuorten taidot muihin maihin verrattuna ovat tasaisen hyviä.
PISA-tutkimus on OECD-maiden laajin ja monipuolisin koulutuksen vertailututkimus. Siihen osallistui 28 OECD-maata sekä neljä OECD:n ulkopuolista maata. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat 15-vuotiaat nuoret, jotka Suomessa olivat pääosin peruskoulun 9-luokkalaisia. Suomessa tutkimukseen osallistui 4864 oppilasta ja 156 koulua.
Suomalaisten lukutaito on kirkkaasti OECD-maiden paras (suorituspistemäärä 546). Seuraavina tulevat Kanada (534), Uusi-Seelanti (529), Australia (528), Irlanti (527), Korea (525), Englanti (523), Japani (522) ja Ruotsi (516). Pohjoismaista myös Islannin tulos on OECD:n keskiarvoa (500) parempi; Norjan ja Tanskan tulokset ovat OECD-maiden keskitasoa.
Pohjoismaisessa vertailussa suomalaisnuorten matematiikan taidot osoittautuvat selvästi parhaiksi.
Luonnontieteiden osaamisessa suomalaisnuoret sijoittuvat 3. sijalle (suorituspistemäärä 538). Edelle menevät vain Korea (552) ja Japani (550). Muiden Pohjoismaiden suoritukset ovat luonnontieteissäkin selvästi Suomea heikompia, mutta lähellä OECD-maiden keskiarvoa (500 pistettä).
Tutkimukseen osallistui 28 OECD-maata ja OECD:n ulkopuolisista maista Brasilia, Latvia, Liechtenstein ja Venäjä.”
Saman tutkimuksen tuloksesta kertoo Johanna Westman Huvudstadsbladetissa 27.2.2002: ”On ikävää, että suomenruotsalainen oppilasaines alentaa 15-vuotiaiden suomalaisten tietojen ja taitojen keskiarvoa. Suomen ruotsinkielisten koulujen oppilaiden tulokset ovat kauttaaltaan huonompia kuin samanikäisten suomenkielisten nuorten. Mistä siis kansainvälisen PISA-tutkimuksen suomenruotsalaisten kannalta huolestuttavat tulokset johtuvat? Ehkä osa niistä voidaan panna kaksi- tai pikemminkin puolikielisyyden tilille.”
Kalevi Alajoki
30.4 Maria Morénin älykkyystaso.
Suomalainen näkökulma Eiry http://www.sci.fi/~eiry 5.5.2002
Kansanedustajille, puolueaktiiveille, toimittajille.
”Miksi pakko motivoisi esimerkiksi biologiassa, matematiikassa ja äidinkielessä, jos se tappaa opiskeluinnon ruotsissa”, kysyy Maria Morén. (HS 6.4.2002.) Maria Morénin ymmärrys ei oivalla sitä eroavuutta, että nämä aineet ovat pakollisia kaikkien maiden kouluissa, mutta ruotsin kieli Ruotsin ulkopuolella vain Suomessa. - Se (pakollisuus) on ainoa tapa taata laaja yleissivistys lukion suorittaneille, sanoo Morén. Maria Morénin ymmärrys ei oivalla sitäkään, että pakkoruotsi on nimenomaan jarru laajan yleissivistyksen omaksumiselle koulussa, koska siihen käytetty aika on poissa yleissivistystä antavien aineiden opettamisesta. Varsinaiseksi testiksi Morenin älyllisestä tasosta osoittautuu hänen käsityksensä yleissivistyksestä, kun hän ymmärtää, että pikkukieli, jota puhutaan vain ruotsissa, olisi laskettava yleissivistykseen. Se on nimenomaan paikalliskulttuuria, jolla ei ole yleissivistävää merkitystä.
Kommentti. Janne Virkkusen linjan mukaista on, että HS julkaisee suomalaisiin kohdistuvia epäasiallisia, loukkaavaksi tarkoitettuja kirjoituksia, joita ruotsinkieliset ovat lähettäneet, mutta ei julkaisee niihin lähetettyjä vastineita.
Suomalaiset koululaiset omaa luokkaansa. Ruotsinkielisten koululaisten taso. Katso osa 9. A2b.
Kokoomuslaisille! Tiedoksi toimittajille. 3.6.2002.
Asia 1.
Kirjeemme "Ville Itälä Folktingetin juhlapuhujana. Kirje 6." (28.5.02) johdosta olemme saaneet alla olevan kirjeen, jonka yksi henkilö on allekirjoittanut muutaman kokoomuslaisen puolesta.
"Poistakaa osoitteemme listoiltanne välittömästi ! Toivottavasti yksi pyyntö riittää !"
Kyseisessä kirjeessämme selvitetään todellisia tapahtumia. Ei niissä ole mitään syytä pillastumiseen. Kun politiikkaan ryhtyy, tulee ns. julkiseksi henkilöksi. Senkään vuoksi pillastumiseen ei ole aihetta.
Kirjeessämme käsitellään Kokoomusta kiltisti. Suvi Lindenistä ei puhuta mitään, vaikka hän olisi hyvin sopinut siinä mainittuun Kokoomuksen ministeripuumiin.
Sanomalehdet: "Vaalirahoituskohun saattelemana kautensa aloittanut kulttuuriministeri Suvi Linden on nyt myöntänyt 170 000 euron valtion avun omalle golf-kentälleen. Oikeuskansleri tutkii asiaa."
Asia 2.
Johtaako kokoomusta muutaman miehen mafia.
Asetelma viimeisessä presidentinvaalissa: Jos Elisabeth Rehn ei ole mukana, Riitta Uosukainen menee epäilemättä toiselle kierrokselle. Vastassa on Aho tai Halonen. Ennakkoarvion mukaan Uosukainen on tässä asetelmassa vahvoilla. (Ahoa vastaan naiset, Halosta vastaan porvarit.) Uosukainen olisi ruotsinkielisille painajainen presidenttinä. Hän oli toiminut pakkoruotsin poistamiseksi; ruotsin kielen saattamiseksi valinnaiseksi kouluissamme, joten Uosukaisen estämiseksi Elisabeth Rehn oli välttämättä saatava mukaan.
Elisabeth Rehnin haastattelusta HS:ssa 14.5.2000. "Tärkeä syy siihen, että ylipäänsä suostuin ehdolle oli se, että Ben Zyskowicz kävi elokuussa Hilassa kertomassa, ettei Niinistö lähde ehdolle, joten kokoomuksessa on valmiutta tulla minun taakseni."
Tämän operaation pohjustaminen synnyttää kysymyksiä: Johtaako Kokoomusta mafiamaisesti muutama mies, joilla on henkilökohtainen avain ruotsinkieliseen rahaan.
Kokoomuslaiset. Tehkää johtopäätöksiä. Ajatelkaa sitä seuraamusta, joka oli tuon kauppamiehen (j) sopivasti ajoitetulla käynnillä Elisabeth Rehnin luona. Jos jollakin on Rehnin haastattelun jälkeen uskottavampi selitys Kokoomuksen sekoilulle presidentinvaalissa, voisi kertoa siitä vaikka Nykypäivässä. Joka tapauksessa oman ehdokkaan mahdollisuudet torpedoitiin tarkoituksellisesti.
Kansanedustajille ja puolueaktiiveille. Tiedoksi toimittajille.
Ruotsinkielistä kulttuuria.
Lehtitietojen mukaan Åke Lindman ohjaa kaksi ruotsinkielisten sodasta kertovaa sankarielokuvaa. (Iltasanomat 25.5.02) Virallinen sotahistoria antaa ruotsinkielisten osallistumisesta muun muassa seuraavat tiedot. (Sotatieteen laitos, Suomen sota 1941-1945.)
Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Kannaksen ainoa ruotsinkielinen joukko JR 24 osallistui Länsi - Kannaksen taisteluihin. Porlammin -Yläsommeen taisteluissa se harhautti ylempää sodanjohtoa. Se ilmoitti katkaisseensa vihollisen perääntymistien, kuten annettu tehtävä edellytti. Todellisuudessa tie oli avoin ja vihollisen käytössä. Ylempi johto suunnitteli jatkotoimet tämän väärän tilanneilmoituksen perusteella. Kului neljä vuorokautta ennen kuin se sai tietää asian oikean laidan. Hallbäck, Heinricks, Winell olivat tämän ruotsinkielisen joukon ruotsinkieliset johtajat pataljoonasta divisioonaan. (Sotatieteen laitos, Suomen sota 1941-1945, osa 3. ss. 282 - 284 ja 294.).
Perääntymisvaiheessa ruotsinkielinen JR 61 tuotiin puolustukseen Viipuriin Kivisillansalmelle 22.6.44. Vihollinen yritti täällä hyökkäystä kahtena päivänä, mutta tykistö torjui sen hyökkäykset heti alkuunsa. Ensimmäisessä hyökkäyksessä puolustusasemissa oli suomalaiset joukot. Ne siirrettiin lohkolle, jossa vihollisen etenemisuhka oli suurempi, ja Kivisillansalmelle jäi ruotsinkielinen JR 61.( Osa 7, s. 319.) Tästä eteenpäin sodan loppuun saakka JR 61:n lohkolla vihollisen hyökkäystoiminta pysyi taantuneena ja tykistötuli jatkui "vähäisenä häirintänä", toteaa sotahistoria (s. 493). Rykmentin menetti näinä päivinä haavoittuneina ja kaatuneina yhteensä 160 miestä (s.311). Samaan aikaan 22.6. kerrotaan suomalaisen I/JR 6:n taistelusta: "Pataljoonan tappiot kasvoivat tunti tunnilta, lopulta satoihin miehiin, ja mm. kymmenen upseeria kaatui tai haavoittui aamun kuluessa." (s. 301) Tässä siis yksi rykmentin kolmesta pataljoonasta menetti yhden aamun aikana satoja miehiä, kun JR 61:n kolme pataljoonaa menetti viiden päivän aikana 160 miestä. Sankarirykmenttiä tehdään kyseenalaisista aineksista.
Suomalaiset rykmentit olivat osoittaneet tuota sankaruutta jo 12 päivää ennen kun JR 61, joka kaiken kaikkiaan osallistui suurhyökkäyksen torjuntaa vain noina viitenä päivänä, sai ensimmäisen kosketuksen viholliseen.
Ruotsinkielisten mielestä virallinen historia on väärää tietoa, siksi he ovat kirjoituttaneet oman sotahistorian Antti Juutilaisella, joka sanoo Aamulehdessä: "Talin tiikereinä tunnettu jalkaväkirykmentti 13:n II pataljoona ja sen veljespataljoona III P samasta rykmentistä".
Näistä pataljoonista sotahistoriassa sanotaan muun muassa:
Tilanne 25.6.: "Tämän linjan eteläsiipeä puolustanut III/Jr 13:n komppania oli nähtävästi pelännyt saarrostusuhkaa ja poistunut klo 13.30 seudussa taakse, jatkanut Ventelänselän yli matkaa 3.Pr:n alueelle, sekä kulkenut hajautuneen III/JR 13:n kokoamispaikalle Särkijärvelle." (Osa 7, s. 342.)
Näin divisioonan puolustuslohkolla yhden komppanian asemat oli jätetty tyhjäksi asiasta kenellekään mitään ilmoittamatta. Komppania siirtyi ovelasti naapuriprikaatin alueelle, jossa kukaan ei tiennyt mikä sen tehtävä oli, minkälaisen käskyn mukaan se toimi, ja niin se sai kenenkään estämättä marssia selustaan 15 kilometriä rintamasta.
25.-26.6. tilanteesta sanotaan: "Pataljoonien yhteisenä ensi tehtävänä oli Talinmyllyn valtaaminen ja siitä tehdyn suunnitelman mukaisesti Er.P 14 aloittikin illalla kahdella komppanialla etenemisen, mutta II/JR 13 pysyi paikallaan."
Tästä syystä divisioonan komentaja antoi sille uuden käskyn liittyä sen toisella siivellä etenevän III/JR 48:n hyökkäykseen, mutta II/JR 13 ei noudattanut tätäkään käskyä. Ei siis vaikka divisioonan komentaja katsoi aiheelliseksi uudistaa sille annetun käskyn. . (Osa 7, ss. 353--354.)
27.6. JR 13:n III pataljoona hajosi ilman taistelua ja häipyi taakse. Suomalaiset määrättiin hoitamaan sen tehtäviä oman hommansa ohella. (Osa 7, s. 366)
28.6. JR 13:n II pataljoona lähti metsiä myöten pakoon ja jätti raskaat aseensa vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen. Jälleen ilman lupaa. (osa 7, s. 378.)
Nämä tapaukset ovat esimerkkejä ruotsinkielisten yleisestä käyttäytymisestä. Tällaisia temppuja suomalaisilla joukoilla ei ole ainoatakaan.
Virallisen sotahistorian kertoma ei synnytä mielikuvaa "tiikereistä", vaan aivan päinvastaisen ajatuksen. Talin pelkureista on kysymys.
Tällainen on kertomus niistä ruotsinkielisistä, jotka eivät lähteneet käpykaartiin. Käpykaartilaisista kertoo Matts Andersenin kirja Flykten västerut. (Sahlgren Förlag 1987.): "Kesällä 1944 karkureista 62 % oli ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Närpiöstä katosi Ruotsiin ja metsän kätköihin 292 asukasta ja Korsnäsistä 184, eli 4,8 % asukkaista. Joistakin kylistä lähtivät kaikki asekuntoiset miehet."
Aamulehti 14.5.97:
"Vaasan sotilasläänin alueella riittää pohdittavaa asevelvollisista jo ennestäänkin, sillä siellä on väestöpohjaan suhteutettuna erittäin korkeat asevelvollisuudesta asepalveluksesta kieltäytyvien määrät erityisesti ruotsinkielisten keskuudessa." "Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan MTS:n pääsihteerin, tohtori Silvo Hietasen mukaan Vaasan läänin luvut ovat korkeat verrattuna vaikkapa Hämeen tai Turun ja Porin läänin väestöpohjaan." Perinne siis jatkuu."Se on keskeinen osa. kulttuuriamme ja identiteettiämme. Puolueessa on yksittäisiä toisinajattelijoita, mutta linja on selvä", vakuutti Ville Itälä ruotsalaisuuden päivän juhlassa Vaasassa 6.11.01. (Pohjalainen 7.11.01.)
Sanomalehdet 19.6.2002: Merenkulkulaitoksen liikenneosaston päällikön Lennart Hagelstamin epäillään ottaneen norjalaiselta varustamolta vuosien 1994 - 99 aikana kymmenien tuhansien eurojen lahjukset.
Syyttäjän mukaan Hagelstamilla oli käytössään myös norjalaisvarustamon Visa Premier - luottokortti.
Norjalaisilla oli samaan aikaan Merenkulkulaitokselle jatkuvasti miljoonien eurojen maksurästit monitoimimurtajien rahtaussopimuksista. Syyttäjän mukaan kaksi suomalaistakin virkamiestä ovat ottaneet lahjuksia. He ovat lähteneet Hagelstamin jäljille vasta 2 - 4 vuotta myöhemmin, ja lahjussummat ovat vaatimattomia Hagelstamiin verrattuna.
Kun Hagelstamia haastateltiin asian johdosta tv-uutisissa ensi kerran noin kaksi vuotta sitten, hän halusi korostaa toisenlaisuuttaan: Hän puhui ruotsia suomenkielisessä lähetyksessä.
”Kimmo Sasi painottaa, että kaksikielisessä maassa täytyy olla keskustietotoimisto, joka palvelee myös ruotsinkielistä lehdistöä”, kirjoittaa Aamulehti 5.7.02
Mistä ministeri on tietonsa saanut. Perustuslaissa määritellään kieliasia näin. "Jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla." Kielilakikaan ei tunne sellaista käsitettä kuin kaksikielinen maa.
Sellaista käsitettä ministeritason asiakirjoista ei ennestään löydy. Jos se tässä asiassa kirjataan ministerin perusteluiksi, oikeustieteen kandidaatti tekee historiaa. Noin karkea poikkeama todellisuudesta osoittaa ministeriltä sellaista henkistä tasoa, että siihen on etsittävä selitystä.
Kimmo Sasilla on ruotsinkielinen akateeminen tutkinto. Kiintiön perusteella ruotsin kielellä läpäisee pääsykokeen esimerkiksi oikeustieteelliseen tiedekuntaan kuusikin pistettä heikommalla tuloksella kuin suomen kielellä. Opiskelu ruotsin kielellä onkin usein todistus tasosta, joka ei riitä pääsyyn suomenkieliseen opiskeluun.
Ruotsinkielisillä on muitakin erilaisuudesta kertovia arvoja.
Sodassa he käyttäytyivät suomalaisista poikkeavalla tavalla. Kaksi esimerkkiä ruotsinkielisen JR 13:n toimista jatkosodan perääntymisvaiheessa. (Virallinen sotahistoria.)
"Pataljoonien yhteisenä ensi tehtävänä oli Talinmyllyn valtaaminen ja siitä tehdyn suunnitelman mukaisesti Er.P 14 aloittikin illalla kahdella komppanialla etenemisen, mutta II/JR 13 pysyi paikallaan."
Tästä syystä divisioonan komentaja antoi sille uuden käskyn liittyä sen toisella siivellä etenevän III/JR 48:n hyökkäykseen, mutta II/JR 13 ei noudattanut tätäkään käskyä.
28.6. JR 13:n II pataljoona lähti metsiä myöten pakoon ja jätti raskaat aseensa vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen. Jälleen ilman lupaa. Nämä tapaukset ovat esimerkkejä ruotsinkielisten yleisestä käyttäytymisestä. Tällaisia temppuja suomalaisilla joukoilla ei ole.
Sotilaskarkureista kertoo Matts Andersenin kirja Flykten västerut. (Sahlgren Förlag 1987.): "Kesällä 1944 karkureista 62 % oli ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Närpiöstä katosi Ruotsiin ja metsän kätköihin 292 asukasta ja Korsnäsistä 184, eli 4,8 % asukkaista. Joistakin kylistä lähtivät kaikki asekuntoiset miehet."
Tänä vuonna julkaistu kansainvälinen PISA-tutkimus. (OECD-maiden vertailututkimus: 15-vuotiaiden nuorten lukutaito sekä matematiikan ja luonnontieteiden osaaminen kansainvälisessä vertailussa.) Alla tulokset tutkituilla alueilla, sijoitus ja pistemäärä.
Suomen ruotsinkieliset samaistuvat mielellään ruotsalaisiin, Ruotsi on siksi otettu tässä vertailussa mukaan. Tutkimuksessa on kaikkiaan 28 maata.
Tämän tutkimuksen tuloksesta kertoo Johanna Westman Huvudstadsbladetissa: ”On ikävää, että suomenruotsalainen oppilasaines alentaa 15-vuotiaiden suomalaisten tietojen ja taitojen keskiarvoa. Suomen ruotsinkielisten koulujen oppilaiden tulokset ovat kauttaaltaan huonompia kuin samanikäisten suomenkielisten nuorten.”
Mutta liikenneministeri arvostaa ruotsinkielisten erilaisuutta: alennettuja pääsyvaatimuksia akateemisiin opintoihin, karkaileminen maanpuolustusvelvollisuudesta, alhainen suoritustaso peruskoulutuksessa jne. Kun viisi prosenttia Suomen kansalaisista haluaa puhua ruotsia, hän väittää, että Suomi on kaksikielinen maa. Älyllisen kyvykkyyden tasokaan ei kompensoi tuota väestöosuuden vähyyttä. Päinvastoin sen vähäarvoisuus korostuu siinä.
Meillä ei ole mitään tekemistä valtion asioiden kanssa, me muuten vaan nostamme ministerin palkkaa, vakuuttavat Soneran sotkujen selvittelyssä Sauli Niinistö, Kimmo Sasi ja Olli-Pekka Heinonen (olen nostanut) sanomalehdissä. Pääministeri Paavo Lipponen antoi tämän juhlallisen vakuutuksen tv-uutisissa.
Oikeustieteen kandidaatti Kimmo Sasi teki pikatutkimuksen omassa asiassaan ja siihen perustuen vakuutti tv-uutisissa, että hallituksella ei kokonaisuudessakaan ole mitään osuutta valtion asioiden hoitamisessa. Sasin vakuuttelusta kävi ilmi, ettei hän ole koskaan kuullut puhuttavankaan, että on olemassa muunkinlaista vastuuta kuin rikosoikeudellinen vastuu.
Näin ministerit vahvistavat kansalaisten luottamusta poliitikoihin, jota media Paavo Lipposen väitteen mukaan pyrkii horjuttamaan.
Tampereella elokuun 6 päivänä 2002
Kalevi Alajoki
Parantolankatu 11 A 20
33500 TampereTiedoksi:
Valtioneuvoston jäsenet
Toimittajat
Tuntematon ajattelija: ”Demokraattisessa järjestelmässä poliitikko palkkaa yhteiskunnan varoilla tuhat tutkija ja sata lisensiaattia peittämään rumia tekojaan.”
Suomalaisen käytännön perusteella tähän voidaan lisätä: Tutkija, joka ei näin tehtäväänsä ymmärrä, vaihdetaan toiseen.
Pakistanista
Aamulehti 15.7.02: Heimoneuvosto määräsi Mukhtaran Bibin kesäkuussa raiskattavaksi, koska tämän 11-vuotiaalla veljellä väitetään olevan suhde ylempisäätyiseen 30-vuotiaaseen naiseen.
Muhtaran Bibin tapauksen myötä on käynyt ilmi, että joukkoraiskaus on yleisesti käytetty rangaistusmuoto eri puolilla Pakistania.
Nigeriasta
Aamulehti 21.8.02: Islamin lakia tulkitseva tuomioistuin hylkäsi maanantaina Funtuassa Nigeriassa nuoren nigerialaisnaisen valituksen kuolemantuomiosta, joka oli langetettu lapsen synnyttämisestä avioliiton ulkopuolella. Allah on suuri - hudot raikuivat oikeussalissa, kun tuomari määräsi 30 - vuotiaan Amina Lawalin surmattavaksi kivittämällä. Tuomio pannaan täytäntöön sen jälkeen kun hänen nyt kahdeksankuukautinen tyttärensä on vieroitettu äidistään.
Suomesta
HS 30.6.02: Turussa tapahtui lauantaiyönä raiskaus, jonka uhrina oli liikuntarajoitteinen, puolustuskyvytön nainen. Teosta epäiltynä on pidätetty ulkomaalaissyntyinen nuori mies.
Suomeen on saatava monikulttuurinen yhteiskunta, vaatii Ruotsalainen kansanpuolue sekä sitä tukevat suomalaiset poliitikot.
”Meidän täytyy avautua enemmän. Suomi tarvitsee hallittua maahanmuuttoa”, sanoo europarlamentaarikko Ilkka Suominen (kok) Kauppalehdessä 28.6.2002. HS:ssa ja Aamulehdessä Ilkka Suominen puolusti pontevasti pakkoruotsia 17.1.93.
Ilkka Suomisen ministerinä tekemän petoksen aiheuttamaa vahinkoa valtio velvoitettiin korvaamaan Korkeimman oikeuden päätöksellä. Helsingin Sanomat 5.3.99: "Korkein oikeus on tuominnut valtion kymmenien miljoonien markkojen korvauksiin.”
HS 29.7.99. "Nykyinen kauppa- ja teollisuusministeri Erkki Tuomioja on päättänyt, että valtio ei hae ministeri Ilkka Suomiselta korvauksia niistä vahingonkorvauksista, joita KKO on tuominnut valtion maksettavaksi Suomisen aiheuttaman erehdyttämisen perusteella Wärtsilän Meriteollisuuden konkurssin yhteydessä."
Kielikeskustelussa Erkki Tuomioja on Suomisen tapaan voimakkaasti puolustanut pakkoruotsia muun muassa HS:ssa.
Paavo Lipponen
HS 14.8.02: Oravaisissa heinäkuussa puhunut Paavo Lipponen: ”Katson, että molempien kotimaisten kielten pitää säilyä pakollisena vastakin.” (Päivi Herzenin seurapiiri on Paavo Lipposen päiviongelma.)
Professori Dag Anckar Huvudstadsbladetissa 22.12.91: "Katsokaa Ruotsalaista kansanpuoluetta, joka on oikeastaan pieni ja merkityksetön puolue, … mutta puolue on onnistunut kasvattamaan vaikutusvaltansa huippuun."
Kansanedustajille ja puolueaktiiveille. Tiedoksi toimittajille.
"Ruotsinkielisyys on keskeinen osa kulttuuriperintöämme", todisti
juhlapuhuja Ville Itälä ruotsalaisuuden juhlassa 6.11.01. (Pohjalainen
7.11.01.)
Itälän "kulttuuriperinnön" ilmentymiä.
Suomen taloudellisissa skandaaleissa on ruotsikielinen kulttuuri vahvasti mukana: Pankkikriisi, Wärtsilä, Sonera. Pääroolissa aina ruotsikielinen henkilö. Se on keskeinen osa kulttuuriperintöämme, todistaa Ville Itälä.
Pankkikriisi; Christopfer Wegelius.
Christopfer Wegelius maksoi SYP:n Björn Wahlroosille Tampellan 10 markan reaaliarvoisista osakkeista 150 mk/kpl. Näin siirrettiin Tampellan ruotsinkielisille osakkaille välillisine vaikutuksineen 4 miljardia markkaa suomalaisten säästöpankkien varoja. Wegeliuksen johtamat säästöpankit näyttelivät pääroolia pankkikriisissä, joka maksoi suomalaisille veronmaksajille 45 miljardia markkaa.
Wärtsilän meriteollisuus: Bror Wahlroos
Helsingin Sanomat 5.3.99: "Korkein oikeus on tuominnut valtion kymmenien miljoonien markkojen korvauksiin virheellisestä tiedottamisesta yrityksille aiheutuneista menetyksistä Wärtsilä Meriteollisuuden konkurssin edellä." "Asiasta järjestettiin tiedotustilaisuus ja laadittiin lehdistötiedote, joissa kerrottiin, että tilattujen alusten rakennusaikainen rahoitus on turvattu. Silloinen kauppa- ja teollisuusministeri Ilkka Suominen ja kansliapäällikkö Bror Wahlroos vakuuttivat samaa myös tiedotustilaisuudessa ja haastatteluissa." (Korkeimman oikeuden korvauspäätös perustuu petoksella aiheutettuun menetykseen.)
Valtio menetti ennen em. Korvauksia Suomisen ja Wahlroosin toimesta Wärtsilä-skandaalissa 2 miljardia markkaa. (Todistajan lausunto Helsingin hovioikeudessa 10.5.93, HS 11.5.93.)
Sonera: Kaj-Erik Relander
Aamulehti 28.7.2002: "Sonera ja sen kansainvälistymistä kiivaudella luonut entinen toimitusjohtaja Kaj-Erik Relander menettelivät toisin. Kun eksotiikkaa oli tarjolla, sitä päätettiin ostaa niin paljon kuin tukkukauppa tarjosi. Huutokauppa nosti hintaa ja kyllä Saksanmaassa tyhjää ilmaa riitti."
Näin ruotsinkielinen Kaj- Erik Relander aiheutti suomalaisille 4,3 miljardin euron menetyksen.
HS vieraskynä 10.8.02: "Olisi keskeistä tietää, millaiset laskelmat Sonera teki Suomen taloushistorian suurimman investoinnin takaisinmaksuajasta."
1. Ruotsinkieli ei ole yleissivistystä. (HS 25.9.02)
Ministeri Jan-Erik Enestam perusteli (HS 23.9.) ylioppilastutkinnon rakennekokeilun rajoittamista ja Rkp:n kielteistä kantaa siihen sillä, että ylioppilastutkinnon tulisi olla osoitus yleissivistyksestä. Perustelun ydin oli ajatus, että ruotsinkieli kuuluu yleissivistykseen. Minusta ei.
Yleissivistyksen ehkä tärkein tunnuspiirre on kyky vapaaseen pelottomaan keskusteluun - argumentoinnin taito - ja siksi rohkenen vastata kirjoitukseen. Keskustelussa ratkaisee perustelujen vahvuus eikä arvovalta.
Mielestäni ruotsin kieli ei enää kuulu suomenkielisen ihmisen yleissivistykseen Suomessa. Missään muussa maassahan kenenkään mieleen ei tulisi näin väittääkään. Kuitenkin yleissivistys on luonteeltaan suhteellisen universaalia. Tässä universaalisuuden mielessä voidaan väittää, että nykyhetken maailmassa oma äidinkieli, mutta myös esimerkiksi englannin kieli, on yleissivistystä.
On totta, että ruotsin kieli on pidetty Suomessa yleissivistykseen kuuluvana. On kuitenkin aika ja tarve pohtia tähän liittyvää tulkintaa maamme kaksikielisyydestä. Sen mukaanhan Suomen suomenkielien kansalainen ei voi saada korkeakoulututkintoa osoittamatta ruotsin kielen taitoa.
Kieliryhmien välinen sosiaalinen sopimus, johon toista maailmansotaa edeltänyt kamppailu suomen kielen asemasta päättyi, sementoitui sodassa ja kylmän sodan aikana. Nyt maailma on kuitenkin muuttunut: pohjoismainen yhteistyökin voi jo tapahtua - jos tahdomme - englannin kielellä.
Nationalistinen kansallisvaltio, joka määrittää ylhäältä kansalaisten velvollisuuksia, joutuu antamaan tilaa moniarvoiselle ja monikulttuuriselle eurooppalaisuudelle. Koen tätä taustaa vasten kohtuuttomana ja alistavana myös lapsilleni asettuvan pakon opiskella ja osata ruotsia. Tästä arvonäkökulmasta tulisi keskustella suhteessa siihen, että "maamme on kaksikielinen". Minä en usko, että ruotsin kieli on yleissivistystä.
Ilmari Rostila, professori, Tampere
2. Kielten opiskelu mielekkääksi. (HS 25.9.02)
Ruotsalaisen kasanpuolueen puheenjohtaja, puolustusministeri Jan-Erik Enestam yllyttää joukkoja hyökkäykseen ylioppilastutkinnon rakennekokeilua vastaan. (HS 23.9.) Jostain syystä Rkp kokee lukioiden yleissivistävyyden katoavan ylioppilastutkinnon rakennekokeilun myötä. Haluan painottaa, että varsinainen lukiossa suoritettavien kurssien määrä ei kokeilun myötä muutu mihinkään.
Rakennekokeilun yksi tavoitteista on ollut vähentää ylioppilastutkinnon kielipainotteisuutta. Ei ole tarkoituksenmukaista, että ylioppilastutkinto mittaa vain noin neljäsosaa lukiossa suoritetuista opinnoista. Yleissivistävä opetus sisältää - ilmeisesti vastoin Rkp:n kantaa - huomattavasti enemmän humanistisia ja luonnontieteellisiä aineita kuin vieraita ja kotimaisia kieliä.
On auttamattoman vanhanaikaista ajatella, että ylioppilastutkintoa voitaisiin säilyttää samanlaisena vuosikymmenestä toiseen. Opiskelijalla täytyy olla oikeus valita ne alueet osaamisestaan, joissa hän haluaa tietonsa ylioppilaskokeessa mittauttaa.
Eikö Enestamin peräänkuuluttamaa kypsyyttä olisi nimenomaan antaa opiskelijalle vastuu valita ylioppilaskokeeseen vahvoiksi kokemansa aineet?
Toisin kuin ministeri Enestam antaa ymmärtää, juuri pakollisten aineiden ja kurssien määrää lukiossa ollaan lisäämässä. Näin ollen jokaisen lukiolaisen opintoihin sisältyisi vastedeskin vähintään nykyinen määrä myös toisen kotimaisen kielen kursseja.
Maamme toista kielellistä kulttuuria ei siis olla hylkäämässä. Sen opiskelusta ollaan jopa tekemässä entistä mielekkäämpää.
Rkp tekee jälleen kerran vaalien lähestyessä hyvin lyhytkatseista kielipolitiikkaa satojentuhansien nykyisten ja tulevien lukio-opiskelijoiden kustannuksella.
Teemu Koivisto, puheenjohtaja, Suomen Lukiolaisten Liitto ry
Kirje 9.
Pohjalainen 7.11.01: "Se on keskeinen osa kulttuuriperintöämme" sanoi Ville Itälä pakkoruotsista ruotsalaisuuden päivän juhlassa Vaasassa 6.11.01.
Itälän kulttuuriperintö historian näkökulmasta 1:
Ruotsin marski Tyrgils Knuutinpojan raportti 1293: "Yhteisen katolisen opin levittämiseksi ja pakanallisten karjalaisten julmuuden lopettamiseksi olemme me kääntäneet heidät kristinuskoon, sitten kun he Jumalan armosta ovat tulleet voitetuksi."
Kommentti: Pakanallisten karjalaisten julmuuden lopettaminen kesti satoja vuosia. Vielä 400 vuotta myöhemmin se riehui täysivoimaisena, kuten selviää Kimmo Katajalan väitöksestä Joensuun yliopistossa. "Pohjois-Karjalan talonpojat aloittivat 1696 laajan kapinan ruotsalaista miehittäjää vastaan. Tämänkin kansannousun ruotsalaiset tukahduttivat verisesti. Loppuselvityksessä Käkisalmen käräjillä tuomittiin vielä 40 talonpoikaa kuolemaan." (Kimmo Katajala: Nälkäkapina, Verovuokraus ja vastarinta Karjalassa 1683-1687. Väitös Joensuun yliopistossa 9.9.94.)
V. 1605 tuomittiin katolisuudesta syytetty Pohjanmaalta kotoisin ollut Pietari Eerikinpoika Petrosa kuolemaan. Totuuden esiin saamiseksi oikeudenkäynnissä käytettiin kidutusta: Pietari tunnusti katolisuutensa. Tuomion täytäntöönpano tehtiin tuskallisesti teilaamalla. Tuomitun (elävän) jäsenet ruhjottiin teilirattaassa vähitellen. (Historiateos Oma maa.)
Turkuun saatiin ensimmäisenä Suomessa kehruuhuone 1739, kun verkakauppias Esaijas Wechter perusti tehtaan samaiseen kaupunkiin. Hän hankki tiukkaotteisen voudin laitokseensa, asetti naisparkojen poispääsyn ja jopa päivittäisen ruoka-annoksen suuruudenkin riippuvaiseksi kehrättyjen vyyhtien määrästä, mistä sitten seurasi, että todistettavasti vähintään kuusi naista kuoli yksinkertaisesti nälkään. (Heikki Ylikangas: Käännekohdat Suomen historiassa,)
Tämä on keskeinen osa kulttuuriperintöämme, sanoo Ville Itälä. Sen säilyttämiseksi hallitus on antanut uuden kielilain, josta lakikomitean jäsen, opetushallituksen pääjohtaja Jukka Sarjala sanoo: "Uusi kielilainsäädäntö lisää väistämättä toisen kotimaisen kielen ja etenkin ruotsin opiskelun merkitystä koulussa. (Helsingin Sanomat Tiistaina 14. marraskuuta 2000.)
Syvällisempääkin Itälän kulttuuriperintö olisi voinut olla. osoittaa seuraava lehtikirjoitus, (Ruotsinsuomalainen 22.11.2001, Osmo Vatanen):
Härmäläisessä kulttuurissa ei tunnettu ruotsalaista tapaa ja käsitettä "ättestupan". Sanakirjassa sanalle ei löydy suomalaista vastinetta, vaan se selitetään "kallioksi, josta vanhukset syöstiin kuolemaan". Pitäen yhdessä kiinni tangosta sukulaiset työnsivät vanhuksen jyrkänteeltä rotkoon. Murha oli yhteinen ja kaikki olivat syyllisiä. Näin ruotsalaiset pääsivät eroon vanhuksista, jotka eivät kyenneet enää tuottamaan tarpeeksi.
Ville Itälän "keskeistä kulttuuriperintöämme" ovat muun muassa käsitteet: teiliratas, polttorovio, mestauskirves, hirsipuu.
Asia 2.
Lisäys edelliseen kirjeeseen (8. Itälän "kulttuuriperinnön" ilmentymiä.)Suomen taloudellisissa skandaaleissa on ruotsikielinen kulttuuri vahvasti mukana: Pankkikriisi, Wärtsilä, Sonera. Pääroolissa aina ruotsikielinen henkilö. Se on keskeinen osa kulttuuriperintöämme, todistaa Ville Itälä.
Lisätään:
Työväen Säästöpankki, Ulf Sundqvist.Ulf Sundqvist tuomittiin yli 10 miljoonan markan korvauksiin rötöksistä Työväen Säästöpankin johtajana.
Uudet skandaalit on viritetty valtion yhtiöissä Sampo ja Fortum. (Siimes ja Mönkäre osaavat korruption siinä kun mieskollegatkin.)
(Aamulehti 25.10.02.)
Suomenkieliset lukiolaiset arvelevat selviävänsä muiden pohjoismaalaisten kanssa paremmin englannin kuin ruotsin kielellä. Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan alle kymmenesosa puhuisi pohjoismaalaisten kanssa pelkkää ruotsia. Noin joka kolmas käyttäisi pelkkää englantia.
Pohjoismaiden Suomen instituutin Nifinin kyselyyn vastasi viime keväänä noin 1500 suomenkielistä ja noin 150 ruotsinkielistä lukiolaista.
Pohjalainen 7.11.01: "Se on keskeinen osa kulttuuriperintöämme" sanoi Ville Itälä pakkoruotsista ruotsalaisuuden päivän juhlassa Vaasassa 6.11.01.
Itälän kulttuuriperintö historian näkökulmasta 2:
Otteita Kimmo Katajalan teoksesta "Suomalainen kapina. Talonpoikaislevottomuudet ja poliittinen kulttuuri Suomessa Ruotsin ajalla (n.1050 - 1800.)" Historiallisia tutkimuksia. (Vammala 2002 Vammalan kirjapaino.)
..........
Vuonna 1340 Sääksmäen talonpoikia uhattiin kirkonkirouksella, koska eivät olleet vieläkään maksaneet kirkolle kymmenyksiä. Upsalan arkkipiispa Petrus kovisteli jälleen vuonna 1360 Ylä-Satakunnan ja Hämeen talonpoika samasta asiasta. Piispa kuvasi talonpoikien käytöstä seuraavasti:
"velvollisuuksienne täyttämisen sijasta te olette niskat kyyryssä luvanneet sielujenne paimenille vain menetyksiä kymmenysten sijasta ja iskuja palkaksi kehotuksen sanoista ja isällisestä huolenpidosta, ja tämän te olette tehneet uhkauksia syytäen ja pitäen äänekästä meteliä."
.........
1500-luvun puolimaissa sota vaikutti myös siellä, missä varsinaisia taisteluita ei lainkaan käyty. Suomen alue valjastettiin sotakoneiston ylläpitoon. Suomesta kerättiin noin 25 - 30 % valtakunnan kaikista veroista., vuosisadan lopun sotakaudella tämä osuus saattoi kohota jopa 60 %:iin.
........
Klaus Fleming lähetti talonpoikia vastaan vahvan joukon sotaväkeä. Kaksi johtajaa saatiin vangittua. Heidät tuomittiin pikaisesti kuolemaan ja mestattiin. Rangaistus ei kuitenkaan ollut vielä tässä. Sotaväki mellasti Rautalammilla miten tahtoi. Talonpoikien omaisuus ryöstettiin. Miehiä, naisia ja lapsia pahoinpideltiin henkihieveriin ja jopa hengiltä. Kaksi sotilaiden joukolla toimeenpanemaa raiskausta päätyi myöhemmin käräjille. Mellastanutta ratsumiesten joukkoa ei rangaistu teoistaan millään lailla. Ennemminkin näyttää siltä, että he saivat toimistaan myöhemmin vielä palkkioita.
Lisäksi tiedetään, että tammikuun 1593 lopulla suljettiin Hämeenlinnan vankilaan viisi Rautalammin talonpoikaa, jotka Suomen käskynhaltija Klaus Fleming määräsi mestattavaksi.
.........
Kytäjän historiasta: "Vuonna 1707 Lopen nimismies Samuel Dubbe oli hakenut Hirvelän Hunsasta Kalle Yrjönpojan, joka oli kirjoitettu nihdiksi. Poika oli viety köysissä Viipuriin ja sieltä laivalla Liivinmaalle."
Yli 350 vuotta Suomesta vietiin asekuntoiset miehet sotiin, joita Ruotsi kävi ympäri Eurooppaa vain sotimisen vuoksi.
Tämä on keskeinen osa kulttuuriperintöämme, sanoo Ville Itälä. Sen säilyttämiseksi hallitus on antanut uuden kielilain, josta lakikomitean jäsen, opetushallituksen pääjohtaja Jukka Sarjala sanoo: "Uusi kielilainsäädäntö lisää väistämättä toisen kotimaisen kielen ja etenkin ruotsin opiskelun merkitystä koulussa. (Helsingin Sanomat Tiistaina 14. marraskuuta 2000.)
Pohjalainen 7.11.01: "Se on keskeinen osa kulttuuriperintöämme" sanoi Ville Itälä pakkoruotsista ruotsalaisuuden päivän juhlassa Vaasassa 6.11.01.
Itälän kulttuuriperintö historian näkökulmasta 3:
Ruotsalainen Samuel Gröll kuvaa 1600-luvun puolivälissä ruotsalaisten hallintoa Käkisalmen läänissä: "Veronkantajan väärämielisyys ja vilpillisyys sekä väkivaltaisuus on niin suuri, että vaikka veronkantajana olisi ollut turkkilaisia, tataareja tai pakanoita, eivät hekään olisi voineet kohdella rahvasta niin epäinhimillisesti kuin täällä on menetelty." (HS 11.9.92.)
Gröll kirjoittaa näin siitä huolimatta, että Kustaa II Aadolfin ohjeen mukaan ruotsalaisten historioitsijoiden "tuli osoittaa, että esi-isämme eivät olleet barbaareja, joiksi ulkomaalaiset meitä tahtovat nimittää". Sama Kustaa muun muassa sääti kuolemanrangaistuksen katolisen opin levittämisestä. (HS 6.5.88.) (Minkähän tähden ne ulkomaalaiset nimittelivät.)
On huomattava, että kuningas ei kehottanut virkamiehiä luopumaan barbaarisista menetelmistä, vaan antoi historioitsijoille ohjeen vääristellä historiaa.
Täsmälleen Kustaa II Aadolfin ohjeen mukaan ruotsalainen valloittaja-miehittäjä on kirjoittanut suomalaisten historian, jota meillä on kritiikittömästi kopioitu, ja josta suomenruotsalaiset eivät halua luopua vieläkään. Tähän perustuu myös Ville Itälän tietämys ruotsalaisesta kulttuuriperinnöstä.
- Historian kirjoittaa aina voittaja. Näin entisen kulttuurin tuhoajat on palkittu maailman sivu, sanoo professori Martti Sarmela tästä asiasta.
Professori Heikki Kirkinen (HS 26.4.92):"Ruotsi valloitti 1600-luvun alussa Inkerinmaan ja Laatokan Karjalan pohjoisine osineen ja sai ne Stolbovan rauhassa 1617. Ruotsin asettama raskas verotus ja uskonnollinen painostus sai aikaan pitkällisen pakolaisliikkeen Venäjälle, muodostui Tverin karjalaiset."
Tämä on keskeinen osa kulttuuriperintöämme, sanoo Ville Itälä. Sen säilyttämiseksi hallitus on antanut uuden kielilain. Kielilain uudistuskomitean puheenjohtaja Pekka Hallberg sanoo (HS 14.11.2000), että uudessa kielilaissa suomalaisista tulee "kahden tasaveroisen kielen kansa". Siis tasaveroisuutta, jossa yksi ruotsinkielinen vastaa yhdeksäätoista suomalaista.
Komitean jäsen, opetushallituksen pääjohtaja Jukka Sarjala sanoo (samassa haastattelussa), että "uusi kielilainsäädäntö väistämättä lisää ruotsin opiskelun merkitystä koulussa. Vain siten voidaan turvata palvelujen kaksikielisyys kautta maan". Näin uhrataan pienelle kielelle, jolla ei ole mitään käyttöarvoa Euroopassa, lisää koulutunteja, jotka välttämättä tarvittaisiin tärkeiden aineiden ja suurten kielten täydellisempään opettamiseen.
Tämä on keskeinen osa kulttuuriperintöämme, sanoo Ville Itälä. Sen säilyttämiseksi hallitus on antanut uuden kielilain, josta lakikomitean jäsen, opetushallituksen pääjohtaja Jukka Sarjala sanoo: "Uusi kielilainsäädäntö lisää väistämättä toisen kotimaisen kielen ja etenkin ruotsin opiskelun merkitystä koulussa. (HS 14.11.2000) Kielilain uudistuskomitean puheenjohtaja Pekka Hallberg sanoo (samassa haastattelussa), että uudessa kielilaissa suomalaisista tulee "kahden tasaveroisen kielen kansa". Siis tasaveroisuutta, jossa yksi ruotsinkielinen vastaa yhdeksäätoista suomalaista.
Näin uhrataan lisää tunteja pienelle kielelle, jolla ei ole mitään käyttöarvoa Euroopassa. Ne tunnit tarvittaisiin välttämättä tärkeiden aineiden ja suurten kielten täydellisempään opettamiseen.
Pohjalainen 7.11.01: "Kokoomuksen puheenjohtaja Itälä otti tiukan kannan kummankin kotimaisen kielen opetukseen: pakollisuus täytyy säilyttää osana perusopetusta. Se on keskeinen osa. kulttuuriamme ja identiteettiämme”, sanoi Ville Itälä ruotsalaisuuden päivän juhlassa Vaasassa 6.11.01.
Ruotsalaisuuden päivän, jonka nykyisin järjestää Folktinget, ensimmäinen juhlapuhuja Axel Olof Frudenthal ilmaisi 1800-luvun jälkipuoliskolla Itälän ajatuksen suomalaisista näin: "Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat turaanilaiseen kansansukuun, ei ole mitään erikoisia luonnonlahjoja itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen uralla.". (L A Puntilan väitöskirja "Ruotsalaisuus Suomessa", Otava 1944.)
Itälän kulttuuriperinnön kehitysvaiheita.
Kun Suomi pääsi eroon Ruotsin tukahduttavasta vaikutuksesta (v.1809) alkoi meillä vireä kulttuurinen kehitys. Sanomalehdistö lisääntyi, Kalevala julkaistiin v. 1835, perustettiin kansakoululaitos, suomen kielen asemaa parannettiin lakisääteisesti ja viranomaisten toimesta , mm. kielimanifesti 1863.
Itälän ruotsalaisuusaatteen soveltamista käytännössä.
Esimerkki 1: Vuonna 1908 maanviljelijä C G Avellan teetti Espoon Luukkaan yksityisen suomenkielisen kansakoulun ympärille korkean piikkilanka-aidan estämään lasten pääsyä kouluun. Aita saatiin poistetuksi kouluylihallituksen ja kuvernöörin päätösten avulla.
Salme Setälä kertoo asiasta kirjassaan "Polusteekin koulussa". (Otava 1970.) "Eteläsuomalainen osakunta, joka nykyisin on paisunut valtavan monipäiseksi, oli minun siihen kirjoittautuessani nuori pieni osakunta. Se oli irtautunut uusmaalaisesta, perin ruotsalaisesta osakunnasta. Kieliristiriidat olivat ilmeisesti vaikeuttaneet yhteistyötä ruotsinkielisten kanssa. Nykyaikana tuntuu uskomattomalta se suoranainen sorto, jota suomenkielisiä kohtaan harjoitettiin. Yksityisten omilla varoilla perustettuja suomenkielisiä kansakouluja aidattiin piikkilangalla ja lapsia koitettiin estää menemästä opinahjoon.”
Viime vuonna (2002) julkaistu kansainvälinen PISA- tutkimus. (OECD-maiden vertailututkimus: 15-vuotiaiden nuorten lukutaito sekä matematiikan ja luonnontieteiden osaaminen kansainvälisessä vertailussa.) Alla tulokset tutkituilla alueilla, sijoitus ja pistemäärä Suomen ja Ruotsin, sekä Suomen ruotsinkielisten koulujen osalta.
Lukutaidon suorituspistemäärä: 1) Suomi 546 p, 9) Ruotsi 507
p.
Tiedonhaun suorituspistemäärä: 1) Suomi 556 p, 9) Ruotsi 516 p.
Luetun ymmärtämisen ja tulkinnan suorituspistemäärä: 1) Suomi 555
p, 7) Ruotsi 522p.
Luetun pohdinnan ja arvioinnin suorituspistemäärä: 3) Suomi 533
p, 10) Ruotsi 510 p.
Lukutaito: Suomen ruotsinkieliset koulut (edelliset yhdistetty)
513p.
Matematiikan suorituspistemäärä: 4) Suomi 536 p. 9)
Ruotsinkieliset koulut 527 p, 16) Ruotsi 510 p.
Luonnontieteiden suorituspistemäärä: 3) Suomi 538 p, 10) Ruotsi
512 p,12) ruotsinkieliset koulut 502 p.
Tämän tutkimuksen tuloksesta kertoo Johanna Westman Huvudstadsbladetissa 27.2.2002: ”On ikävää, että suomenruotsalainen oppilasaines alentaa 15-vuotiaiden suomalaisten tietojen ja taitojen keskiarvoa. Suomen ruotsinkielisten koulujen oppilaiden tulokset ovat kauttaaltaan huonompia kuin samanikäisten suomenkielisten nuorten. Suomenruotsalaiset vanhemmat eivät keskimäärin tue lastensa koulunkäyntiä vähemmän kuin suomenkieliset vanhemmat; on merkkejä siitä, että asia on pikemminkin päin vastoin. Mistä siis kansainvälisen PISA-tutkimuksen suomenruotsalaisten kannalta huolestuttavat tulokset johtuvat? Ehkä osa niistä voidaan panna kaksi- tai pikemminkin puolikielisyyden tilille.”
Ville Itälän ruotsalainen kulttuuriperintö ja identiteetti on suomalaisilta jonnekin haihtunut. Se ei olekaan tarttunut suomalaisiin, vaan suomalaiset ovat pysyneet oman perimänsä edellyttämässä kehityksessä.
Me suomalaiset tiedämme, että Suomen kansa on tämän päivän moderni yhteisö siitä huolimatta, että Ruotsin miehitysaika tukahdutti meidän kulttuurisen kehityksemme viideksi vuosisadaksi.