1.Vesianalyysin parametrejä

1.5. Sähkönjohtavuus ja suolat (TAT, Vedestä vettä -kansio, 1999)

Sähkönjohtavuus kuvaa veteen liuenneiden suolojen määrää. Korkea johtokyky on osoitus runsaasta suolamäärästä, joka on haitallista sekä terveydelle että korroosion muodossa vesilaitteille. Kloridi on peräisin meri-vedestä, suolakerrostumista tai maantien suolauksesta. Kloridi aiheuttaa veteen makua ja vesilaitteiden korroosiota, kun pitoisuus saavuttaa arvon 50-200 mg/l. Natriumpitoisuus ei saa ylittää arvoa 150 mg/l.

Veden sähkönjohtavuutta käytetään veden yleislaatua kuvaavana mittarina, sillä normaalissa makeassa vedessä on suoloja varsin vähän. Jos makea pintavesi tai pohjavesi on hyvin suolapitoista, voidaan päätellä sen olevan todennäköisesti muutenkin saastunutta. Tavalliseen pinta- ja pohjaveteen liuenneet suolat ovat yleensä maaperän liuenneita kivennäisaineita: nitraatteja, fosfaatteja, metalli-ioneja jne. Useimmat niistä ovat kasveille välttämättömiä ravinteita ja ihmisellekin haitattomia.

1.6. pH (http:// www.pumppulohja.fi 14.4.1999, Skrökki, Vesitalous 3, 1991)

pH kuvaa veden happamuutta tai emäksisyyttä. Happamat luonnon vedet, joissa pH on alle 7, ovat Suomessa yleisiä. Happamuus johtuu hiilihaposta, joka voi syövyttää metalliputkia aiheuttaen vesivahinkoja. Veden alhainen pH voi aiheuttaa ihoärsytystä.

Talousvedessä pH:-arvoon vaikuttavat mm. hiilidioksidi, karbonaatit, bikarbonaatit ja lämpötila. Vesijohtomateriaalien kannalta veden pH-arvo on erittäin tärkeä tekijä. Jos vesi on lievästi hapanta, vedenjakelulaitteissa käytetyt materiaalit kuten valurauta, sinkitetty teräs, kupari, betoni ja asbestisementti useimmiten syöpyvät, ellei vettä ole alkaloitu. Sopivana pH-alueena voidaan pitää 6,5-8,8. Korroosion kannalta pH tulisi olla mahdollisimman tasainen. Jos pH-arvo on olle 7,0 on mahdollista, että metallien liukeneminen putkista ja maaperästä lisääntyy.

Yhdyskuntavesi

Vesitutkimus

1. Vesianalyysin parametrejä

2. Laboratoriotöitä