1.Vesianalyysin parametrejä

1.2. Alkaliteetti

(Vesilaitoshoitajan jatkokurssin kurssimateriaali, AEL 1994; Tutkimus ja teknologia, Teemana vesi; Chemas Oy 1994 s. 42-43; Kanerva, Karkela, Valste, Katalyytti, Epäorgaaninen kemia, WSOY 1995 s.277-278; TAT, Vedestä vettä -kansio, 1999)

Alkaliteetti kuvaa veden puskurikapasiteettia. Veden tavallisesti sisältämä aineosa on bikarbonaatti-ioni . Jos veden pH on korkea, se voi sisältää myös karbonaatti-ioneja sekä hydroksyyli-ioneja . Vesianalyysissä näiden emäksisten ionien määrä voidaan mitata titraamalla vesinäyte hapolla tiettyyn pH-arvoon. Tällöin muodostuu vettä, suoloja ja hiilidioksidia.

Jos alkaliteetti on nolla tai hyvin pieni, veden pH laskee heti lisättäessä happamia aineita. Jos alkaliteetti on suurempi, pH ei muutu samassa suhteessa kuin vetyionien määrä kasvaa, mutta alkaliteetti pienenee. Mitattu alkaliteetti antaa vihjeen siitä, miten hyvä puskurointikyky tutkitulla vedellä on happamoitumista vastaan. Kokonaisalkaliteetilla tarkoitetaan vedessä olevien vetykarbonaatti-, karbonaatti- ja hydroksidi-ionien yhteismäärää. Sen arvoon vaikuttavat muissa kuin vesijohtovedessä myös silikaatit, fosfaatit, boraatit, arsenaatit, aluminaatit ja humusaineet. Laadullisen testin vertailuarvot ovat taulukossa 1.

alkaliteetti 10 mg/l - 60 mg/l normaali
alkaliteetti alle 10 mg/l vesi on happamoitunut tai herkkä happamoitumiselle
alkaliteetti yli 60 mg/l vesi on kalkkirikasta tai ylilannoitettua
Taulukko 1 Laadullisen testin vertailuarvot.

Alkaliteetilla ja bikarbonaattikovuudella on pH:n lisäksi merkitystä mm. veden korroosio-ominaisuuksien arvioinnissa.

Yhdyskuntavesi

Vesitutkimus

1. Vesianalyysin parametrejä

2. Laboratoriotöitä