2. VEDENPUHDISTUS

2.1 Vesihuolto

Pääkaupunkiseudun vesihuoltoa hoidetaan kolmisopimuskuntien kesken. Kunnat ovat Helsinki, Vantaa ja Espoo. Vantaa saa 90 % ja Espoo 30 % vesijohtovedestään Helsingin vesilaitokselta. Vuonna 1994 liikelaitokseksi muuttunut Helsingin kaupungin vesilaitos – nykyisin siis Helsingin vesi – kehittää myös yhteistyössä Tallinnan ja Pietarin vesihuoltoa ja suojelee Suomenlahden vesialuetta. Yhteistyötä pohjoismaiden kanssa tehdään myös.

Säännöllinen vedenjakelu aloitettiin Helsingissä vuonna 1876, jolloin Helsingin vesilaitos perustettiin. Aikaisemmin asukkaat saivat juomavetensä kaupungin eri puolilla sijaitsevista kaivoista. Nykyisin vesihuolto kattaa veden hankinnan, puhdistuksen ja jakelun sekä jäteveden viemäröinnin, käsittelyn ja johtamisen takaisin luontoon. 750 000 ihmistä nauttii tästä palvelusta.

2.2 Päijänne-tunnelin kautta Hesaan

Helsingin raakavesi johdetaan 120 km pitkää kalliotunnelia pitkin Päijänteestä Helsinkiin. Raakavesi on jo sellaisenaan juomakelpoista, koska Päijänteen veden laatu on parantunut entisestään. Vesi virtaa 17 metrin syvyydestä ja 200 metrin etäisyydeltä rannasta mikrosiivilän kautta tunneliin. Vuonna 1982 valmistuneessa Päijänne-tunnelissa vesi kulkeutuu omalla paineellaan, mikä hyödynnetään Kalliomäen ja Pitkäkosken vesivoimalaitoksilla sähköenergiaksi. Silvolan tekoallas toimii raakaveden tasaus- ja varastoaltaana sekä Hiidenvesi vedenhankinnan varajärjestelmänä. Vesi käsitellään Helsingissä Pitkäkosken ja Vanhankaupungin vedenpuhdistuslaitoksissa. Kumpaankin laitokseen tulee vettä 35-36 milj. m3/vuosi.

Päijänne-vedestä nauttivat myös muut kunnat. Tuusulan seudun vesilaitoksen tuottaman ylikunnallisen vedenjakelun piirissä ovat Keski-Uudeltamaalta neljä kuntaa – Järvenpää, Kerava, Sipoo, Tuusula. Yli puolet valmistetaan Päijänne-tunnelista saatavasta järvivedestä. Vesi imeytetään maaperään, missä se virtaa luonnolliseen pohjaveteen sekoittuneena 1-2 kuukautta. Lopputuote - tekopohjavesi- on laadultaan luonnollista pohjavettä. Vuorokautinen veden kulutus tällä alueella on 20 000 m3 eli 200 litraa /asukas/vrk. Ko. vettä kuluttaa 97 000 asukkaan lisäksi lähes kaikki teollisuusyritykset.

Helsingissä kummastakin puhdistuslaitoksesta vesi pumpataan vesijohtoverkon välityksellä kuluttajille. Vesijohtoverkon kokonaispituus on 1 100 km. Vesimäärä jakaantuu tasan kummankin laitoksen kesken, mutta jatkoyhteydet on rakennettu niin, että tarvittaessa vesimäärä voidaan pumpata verkostoon pelkästään toiselta laitokselta.

Kuva 1. Kaavio raakaveden hankinnasta.
Lähde:
www.fi/vesi/puhdist.htm (4.6.1999)
 

Yhdyskuntavesi

YHDYSKUNTAVEDEN KIERTO HELSINGISSÄ

1.YHDYSKUNTAVEDEN KIERTOKAAVIO

2. VEDENPUHDISTUS

  1. Vesihuolto
  2. Päijänne-tunnelin kautta Hesaan
  3. Viemäröintijärjestelmät
  4. Vanhankaupungin vedenpuhdistuslaitos
  5. Veden kulutus

3. JÄTEVEDEN PUHDISTUS

  1. Viikinmäen jätevedenpuhdistamo
  2. Ferrosulfaatin käyttö
  3. Typen poisto
  4. Lietteen käsittely
  5. Veden matka kuluttajille

4.TIESITKÖ

5. KIERTOKÄYNTIEN OHEISMATERIAALI

  1. Yhteystiedot
  2. Viikinmäen jätevedenpuhdistamo
  3. Vanhankaupungin vedenpuhdistuslaitos
Vedenjakelujärjestelmässä on viisi painepiiriä: Ilmala, Alppila, Itä-Pasila ja Myllypuro (2 kpl). Käytössä on 7 vesitornia. Niiden tehtävät ovat:
  1. varastoida vettä häiriötapausten varalta,
  2. tasoittaa kulutushuippuja,
  3. ylläpitää mahdollisimman tasaista painetta ja
  4. optimoida pumppauksen energian käyttöä.

Palontorjunta on otettu huomioon verkostoja rakenettaessa. Kaikissa olosuhteissa saadaan vettä sammutukseen. Palopostejakin on verkostossa 7 000 kpl.

Vedenjakelujärjestelmän toimintaa seurataan kaukovalvontajärjestelmällä, mikä koostuu virtaama- ja painemittauksista.

2.3 Viemäröintijärjestelmät

Helsingissä on kaksi viemäröintijärjestelmää:

  1. sekaviemäröinti ja
  2. erillisviemäröinti.

    Sekavesiviemäröinnissä sekä jäte- että sadevedet johdetaan samassa viemärissä puhdistamolle. Suurin osa kantakaupungista on sekäviemäröityä aluetta, kun taas ulkopuoliset alueet kuuluvat erillisviemäröinnin piiriin. Silloin vain jätevedet johdetaan viemärissä puhdistamolle, ja sadevedet suoraan lähimpään vesistöön.

    2.4 Vanhankaupungin vedenpuhdistuslaitos

    Vanhankaupungin puhdistuslaitokseen vesi tulee Päijänteestä n. 9 tunnissa. Tunnelin halkaisija on 15 m2. Veden lämpötila vaihtelee vuodenajasta riippuen +3 – +11 C, ja se on juomakelpoista jo sellaisenaan. Vesi on bakteeritonta, mutta humuspitoista. Vuorokaudessa vettä virtaa n. 100 000 m3 laitokselle.

    Kuva 2 Vedenpuhdistuslaitoksella tapahtuvat toimenpiteet.

    Lähde: www.hel.fi/vesi/vedenpuhdistus.htm (4.6.1999)

    Prosessiin kuuluu seuraavat vaiheet:

    1) Veden alkaliteetti nosto hiilidioksidilla.

    2) pH-arvon säätö kalkkivedellä 6,3. ( CaO eli poltettu kalkki sekoitetaan veteen saadaan sammutettu kalkki eli

    kalkkivesi.)

  3. Saostus alumiinisulfaatilla humuksen sekä muun vieraan aineksen poistamiseksi.
  4. Hiutalointi hämmennysaltaissa. (Flokkikoko kasvaa.)
  5. Sakan erotus vaakaselkeytyksellä. (Koekäytössä uusi imuri, joka koko ajan poistaa sakkaa. Ennen 3kk välein sakka poistettiin ja vietiin jätevedenpuhdistamolle. Nykyisin jätevedenpuhdistamo saa tasaisesti lietettä prosessoitavaksi.)
  6. Hienojakoisen sakan poisto hiekkapikasuodatuksella.
  7. pH-arvon nosto kalkkivedellä 7,3.
  8. Otsonilla tuhotaan mahdolliset bakteerit, virukset ja pieneliöt. (Maku ja haju paranevat. Menetelmä v. 1979 otettiin käyttöön. Laitos itse valmistaa tarvitsemansa otsonin.)
  9. Veteen jääneen orgaanisen aineksen poisto aktiivihiilisuodatuksella. (Uutta.)
  10. Veden desinfiointi uv-valoa käyttäen. Tavoitteena on biologisesta hiilisuodatuksesta tulevien bakteerien vähentäminen.
  11. Natriumhypokloriitin ja ammoniakin lisäys, jolloin klooriamiiniä eli kloramiinia syntyy. (Vesi säilyttää näin hygieenisyytensä matkalla kuluttajille.)
  12. pH-arvon ja alkaliteetin säätö
  13. Välipumppaus.
  14. Kulkeutuminen varastoaltaisiin.

Laboratorioita on kummassakin laitoksessa. Eri vaiheissa olevaa vettä tutkitaan. Myös Suomen ympäristökeskuksen labraa käytetään hyväksi analysoitaessa vettä.

2.5 Veden kulutus

Vuoden 1998 tietojen mukaan hesalainen kuluttaa keskimäärin vuorokaudessa 190 litraa vettä. Ennen lukema oli melkein 450 litraa. Kun veden kulutus vähenee, viipymät vesijohtoverkostoissa kasvavat ja laatuongelmia syntyy. Aktiivihiilisuodatus on uutena menetelmänä otettu käyttöön mm. tämän takia. Belgiassa regeneroidaan aktiivihiili jälleen käyttöön. Nykyisin määrät ovat niin suuria, että Suomessa ei riitä kapasiteettia aktiivihiilen puhdistukseen.

Kuva 3 Vedenkulutuksen jakautuminen kotitalouksissa.

Lähde: www.hel.fi/vesi/kulutus.htm (4.6.1999)